Miten toimitte pihien ihmisten kanssa?

Jos ollaan menossa jonnekin niin sovitaan miten maksellaan kulut, etukäteen. Myös jos pihi tarvii apua, vaikka muutossa niin sanotaan että pizzat sitten oluiden kera varmaan tarjoat. Eivät kehtaa kieltäytyä mutta jos et sano etukäteen niin mitään et saa. Jonkun tavaran voisi vähävaraiselle tai hyvälle ystävälle antaa ilmaiseksi mutta pihille ei. Kyllä niiden kanssa oppii pelaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan menossa jonnekin niin sovitaan miten maksellaan kulut, etukäteen. Myös jos pihi tarvii apua, vaikka muutossa niin sanotaan että pizzat sitten oluiden kera varmaan tarjoat. Eivät kehtaa kieltäytyä mutta jos et sano etukäteen niin mitään et saa. Jonkun tavaran voisi vähävaraiselle tai hyvälle ystävälle antaa ilmaiseksi mutta pihille ei. Kyllä niiden kanssa oppii pelaamaan.

Minähä en sulle pizzaa tarjoais, jos ei kelepaa ni elä tuu muuttamaan. Seleviän muutoistani yksin kuten aina oon selvinny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuukan kanssa on kiusallista mennä kahville. Itse ottaa kahvin ja hän ilmaisen vesilasin (onnistuu koska seurueesta kuitenkin ostetaan ne kahvit ym.). En kyllä tarjoa näissä tilanteissa, mutta on kiusallista.

Mieluiten kutsun nuukan kylään, ei mua hirveästi haittaa olla se joka maksaa kahvit ja vaikka keksit, jos nuuka muuten on ihan kiva ihminen. Eipä tuo kahvi + keksi niin paljon maksa jos tarjoaa. Nuukalle kylään mennessä kannattaa viedä paketti keksejä ihan vaan että jos itse haluaa syödä jotain niin saa sitten tarjolle ne.

Lahjoja ei kannata nuukan kanssa vaihtaa, saattaa olla että nuukalla on kiusallinen olo saada kalliimpi lahja kun ei kuitenkaan itse halua antaa mitään arvokasta. Tällöin on parempi vaan juoda ne kahvit.

Sitten jos tuo käytös vituttaa niin ei kannata kovin paljon viettää aikaa nuukan kanssa.

 

Siis pihillehän ei viedä keksejä. Et kuitenkaan syö kaikkea, vaikka laitat tarjolle, joten taas pihi voittaa ilmaisia keksejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piheys on auttanut minua saavuttamaan mielenrauhani. Oma rivarinpätkä + 100000, vaikka koko elämän pienipalkkaisella alalla. Arvostan kaikkia, jotka eivät tuhlaa tarpeettomaan. Luonto kiittää.

Raha tuo mielenrauhan? Riittiko tuo asunto vai alkoiko nälkä kasvaa syödessä, riittääkö ns mikään summa tilillä pitämään mielen rauhallisena? Oletko sinkku?

-utelias

Kyllä oma asunto riittää minulle mielenrauhaan. Jossain vaiheessa tähän asuntoon tulee putkiremontti ym. korjauksia, jotka eivät ole halpoja. Onpahan rahaa maksaa remontit pois ilman lainanottoa. Koko ajan säästöjä kertyy lisää, kun en tykkää shoppailla.

Yksin nyt (ei yksinäinen) lapset jo muuttaneet pois. Annan lapsille välillä rahalahjoja, mutta en säännöllisesti.

Tässä nyt taas nähdään miten eri tavoilla ihmiset käsittävät sanat. Pihi on minulle rahankäytössä tarkka säästäväinen ihminen. Saituri (=kitsastelija, kitupiikki) on taas ihminen, joka ei anna toisille mitään, mutta itselle on aina haalimassa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt taas nähdään miten eri tavoilla ihmiset käsittävät sanat. Pihi on minulle rahankäytössä tarkka säästäväinen ihminen. Saituri (=kitsastelija, kitupiikki) on taas ihminen, joka ei anna toisille mitään, mutta itselle on aina haalimassa.

 

Pihi, saituri, kitsastelija, kitupiikki, samaa porukkaa kaikki. Säästäväinen on vähän lievempi tapaus ja sellaisen kanssa voi elää. Aiemmin luetultujen kanssa ei.

No minusta pihin kanssa on helppoa. Ei tarvii itsekään  ottaa paineita siitä, että on hyvät tarjoilut ja riittävän arvokkaat lahjat. Jos on muuten hyvää seuraa, nautin sit siitä.

Aina ajatellut että todellisten ystävien kanssa ei lasketa mitään. Mutta se pistää silmään kun joku oikeasti hyödyntää sitä ja saattaa jopa laskea mitä hyötyy. Kaikki tietää jos jollain menee huonommin ja hänet silti kutsutaan kaikkiin menoihin, Itselläkin on mennyt joskus huonommin. Itse aina kokkasin ja vein kasan ruokaa, tai ilmoitin että voin ottaa kokin roolin. Köyhyyttä ei pidä hävetä mutta ystävien hyväksikäyttäminen on väärin.

Kun aloin opiskelija-aikana säästämään rahaa sijoitustoimintaa varten ja tietoisesi elämään köyhyysrajalla, minut luokiteltiin pihiksi. Ajattelin tuolloin, että mitä väliä sillä on, että laittaako sata euroa pörssiin vai kahvilaistumisiin, siis että miksi olisi hyväksyttyä käyttää rahaa vain ruokaan tai uusien tavaroiden ja laitteiden hankkimiseen, mutta pörssiin ei saisi sijoittaa.

En kokenut mitenkään kärsiväni mistään. Ihan pystyin nauttimaan hyvästä ruoasta, ostamaan vaatteita, ostamaan tarvitavat lääkkeet, menemään vaikka taksilla rautatieasemalle ja sieltä junaan eikä tehnyt pahaa. Ne kaikki oli sisällytetty budjettiini, sillä vaikka köyhäilin, niin en silti halunnut elää 24/7 kotona. Minulla vain oli erilaiset mielenkiinnon kohteet kuin silloisella tuttavapiirilläni. He eivät ymmärtäneet miten joku voisi nauttia elämästään tai pitää hauskaa ilman alkoholia, tai miten joku voisi kokea elämänsä olevan täyttä ja hyvää vaikkei käynyt istumassa ravintoloissa kahvilla "katsomassa ihmisiä".

Näin me ollaan erilaisia.

Ja nyt, minä olen tuosta slloisesta tuttavapiiristäni se, joka on vaurastunut ja joka tietää ettei ole hätäpäivää. Ei tarvitsisi käydä töissä, voisin elää osingoilla ja koroilla ja muilla sijoitustuotoilla, mutta silti käyn töissä. Minulla on kiva uusi tuttavapiiri, jossa ihmiset ovat myös rahaviisaita ja sijoitustaitavia. Opitaan toisiltamme ja ollaan kiinni yhteiskunnassa ja luetaan sieltä pieniä singnaaleja. Pidetään joskus mökkiviikonloppuja, vuokrataan jostain uudesta paikasta mökki, tutustutaan tienooseen, ulkoillaan ja syödään hyvin. Kaikki osallistuu maksuihin, kukaan ei lokkeile. Olen muuten huomannut, että moni hyvin varakas hminen on erittäin tietoinen kustannuksista ja tarkka rahankäyttäjä. Ei sitä muuten pääsekään rikastumaan, ellei onnetar ole suonut lahjojaan rahapeliarpajaisissa. Ja jos noin käy, niin sittenkin pitää opetella rahan käyttöä.

Pihit putoavat luontevasti jossain vaiheessa pois kaveripiirin kyydistä. Ei heitä tarvitse alkaa opettamaan, näpäyttelemään tai asiasta huomauttelemaan. Aika hoitaa.

Oon niin nuuka etten osta ollenkaan suomalaisia tuotteit. Ihan hätätapauksess

Heivaan jorpakkoon. Ei semmoisista mitään hyödy.

Otan puheeksi, jos on läheinen. Muuten en välitä. 

 

Yhden ystävän kanssa otin puheeksi, kun muuttui jossain vaiheessa pihiksi vähän oudolla tavalla. Kävi ilmi, että häntä oli toisessa ystävyyssuhteessa hyväksikäytetty raha-asioissa ja oli siitä säikähtänyt. Eihän se ihan reilua ollut minua kohtaan, mutta ymmärsin että hänellä oli siinä asiassa vielä käsiteltävää ja ettei pihiys sinänsä liittynyt minuun. En ole antanut samalla mitalla takaisin vaan olen yhtä antelias kuin ennenkin. Mä toimin mun omien arvojen mukaan ja muut toimii omiensa.

 

Jos alkaa kostotoimenpiteisiin, se kertoo minusta sen että on tunteidensa vietävissä ja muiden ihmisten taivuteltavissa. Asiat pitää puhua selväksi ja sitten joko hyväksyä tai sitten toimia suoraan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuukan kanssa on kiusallista mennä kahville. Itse ottaa kahvin ja hän ilmaisen vesilasin (onnistuu koska seurueesta kuitenkin ostetaan ne kahvit ym.). En kyllä tarjoa näissä tilanteissa, mutta on kiusallista.

Mieluiten kutsun nuukan kylään, ei mua hirveästi haittaa olla se joka maksaa kahvit ja vaikka keksit, jos nuuka muuten on ihan kiva ihminen. Eipä tuo kahvi + keksi niin paljon maksa jos tarjoaa. Nuukalle kylään mennessä kannattaa viedä paketti keksejä ihan vaan että jos itse haluaa syödä jotain niin saa sitten tarjolle ne.

Lahjoja ei kannata nuukan kanssa vaihtaa, saattaa olla että nuukalla on kiusallinen olo saada kalliimpi lahja kun ei kuitenkaan itse halua antaa mitään arvokasta. Tällöin on parempi vaan juoda ne kahvit.

Sitten jos tuo käytös vituttaa niin ei kannata ko

 

Näinkö köyhiä ja pikkumaisia ihmisiä täällä on?

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt taas nähdään miten eri tavoilla ihmiset käsittävät sanat. Pihi on minulle rahankäytössä tarkka säästäväinen ihminen. Saituri (=kitsastelija, kitupiikki) on taas ihminen, joka ei anna toisille mitään, mutta itselle on aina haalimassa.

 

Kielitoimiston sanakirjan mukaan pihi tarkoittaa kitsasta, saitaa tai nuukaa. Saita ja kitsas tarkoittavat hyvin tai liian säästäväistä, nuuka tarkoittaa (liian) säästäväistä. Ei ole oikein mitään syytä olettaa, että pihillä tarkoitettaisiin tässä asiayhteydessä neutraalia säästäväisyyttä. Eri asia jos sana on osana yhdyssanaa, esim.  energiapihi

Vierailija kirjoitti:

Kun aloin opiskelija-aikana säästämään rahaa sijoitustoimintaa varten ja tietoisesi elämään köyhyysrajalla, minut luokiteltiin pihiksi. Ajattelin tuolloin, että mitä väliä sillä on, että laittaako sata euroa pörssiin vai kahvilaistumisiin, siis että miksi olisi hyväksyttyä käyttää rahaa vain ruokaan tai uusien tavaroiden ja laitteiden hankkimiseen, mutta pörssiin ei saisi sijoittaa.

En kokenut mitenkään kärsiväni mistään. Ihan pystyin nauttimaan hyvästä ruoasta, ostamaan vaatteita, ostamaan tarvitavat lääkkeet, menemään vaikka taksilla rautatieasemalle ja sieltä junaan eikä tehnyt pahaa. Ne kaikki oli sisällytetty budjettiini, sillä vaikka köyhäilin, niin en silti halunnut elää 24/7 kotona. Minulla vain oli erilaiset mielenkiinnon kohteet kuin silloisella tuttavapiirilläni. He eivät ymmärtäneet miten joku voisi nauttia elämästään tai pitää hauskaa ilman alkoholia, tai miten joku voisi kokea elämänsä olevan täyttä ja

Nuuka on eri asia kuin säästäväinen ja tuhlari on eri asia kuin hyvästä elämästä nauttiva.

Vierailija kirjoitti:

Aina ajatellut että todellisten ystävien kanssa ei lasketa mitään. Mutta se pistää silmään kun joku oikeasti hyödyntää sitä ja saattaa jopa laskea mitä hyötyy. Kaikki tietää jos jollain menee huonommin ja hänet silti kutsutaan kaikkiin menoihin, Itselläkin on mennyt joskus huonommin. Itse aina kokkasin ja vein kasan ruokaa, tai ilmoitin että voin ottaa kokin roolin. Köyhyyttä ei pidä hävetä mutta ystävien hyväksikäyttäminen on väärin.

Mulla on nyt se tilanne että osalla ystävistä menee huonommin kuin minulla. Huomenna kokkaillaan yhdessä, mutta säännönmukaisesti en oleta että heidän pitäisi tässä vielä alkaa kokkailemaan ja palvelemaan minua. Meidän ystävyys on kestänyt vuosikymmeniä, jos en silloin tällöin kestä sitä että olen vähän enemmän antavan roolissa niin ei se mitään aitoa ystävyyttä ollut. Ollaan käyty läpi rankempiakin asioita yhdessä. 

Mun perheessä on kiusallinen tapa antaa kalliimpia lahjoja kuin mihin olisi varaa. Yleensä joku turhake, joka kiitellään kohteliaasti ja menee kaapin perälle keräämään pölyä. Mielestäni lahjassa mahdollisimman kallis ei ole paras. Toki ei nyt niinkään, että antaa jotain puoli-ilmaista vaikka olisi varaa antaa normaali lahja.

Mutta esimerkiksi minulta odotetaan opiskelijana ihan hiton kalliita lahjoja, kun lähinnä laskeskelen onko varaa matkustaa kotiin jouluna/jonkun syntymäpäivinä. En ole pihi vaan köyhä.

Jos odottaa saman suuruista vastalahjaa, on huomaavaista olla itsekin antamatta mitään kallista jos tietää toisen opiskelijaksi tai pienituloiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Piheys on auttanut minua saavuttamaan mielenrauhani. Oma rivarinpätkä + 100000, vaikka koko elämän pienipalkkaisella alalla. Arvostan kaikkia, jotka eivät tuhlaa tarpeettomaan. Luonto kiittää.

Sama minulla, olen koko ikäni ollut äärettömän pihi. Minulla on paljon ystäviä ja harrastuksia, matkustelen ja käyn teattereissa/elokuvissa/konserteissa jne. Näitä en voisi tehdä jos en olisi pihi.

Tupakkaan ja alkoholiin ei ole koskaan ollut varaa.

Pihi vai vähävarainen, sitä mietin joskus kun kaverit sanoo suoraan että maksakaa te rikkaammat me maksetaan sitten takaisin (joskus tuppaa unohtumaan) tai jos ollaan meillä ja tilaan omaan piikkiin kaikille pitsat. Pari kaveria pakkaa oman pitsanlopun mukaansa kun lähtee. Ehkäpä ajattelee ettei ne jämät muille kelpaa. Kukaan ei meistä ole mikään rikas vaan ihan tavis tulojensa kanssa.