Lue keskustelun säännöt.
Eikö olekin hirveää semmoinen esittelykierros, että pitää kertoa itsestään
jossain ringissä? En muuten ole erityisen ujo, mutta tuollaista inhoan. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin, en halua kertoa itsestäni esimerkiksi sellaista, että missä olen työskennellyt tai mitä opiskellut. En halua että muut saa tietää sitä. Ja toisekseen, kyllä se jännittää. Itsellä sydän hakkaa niin paljon, että tuntuu että tulee rinnasta ulos. Sen vuoksi en pysty kuuntelemaan mitään, mitä toiset kertovat itsestään. Kauheinta on jos oma vuoro on viimeisenä. Olen monia tilaisuuksia jättänyt välistä tuon takia. Olisin osallistunut jos olisin anonyyminä saanut osallistua.
Kommentit (412)
Sinä olet sellainen surkimus. että ei sinun kannatakaan paljon itsestäsi kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei haittaa ollenkaan kertoa itsestäni tuollaisia normaaleja asioita, mutta VIHAAN sitä, jos tulee se "kerro itsestäsi joku hauska fakta!" tms vastaava. Mulle tulee tuosta ihan hirveät paineet ja ahdistus, että en minä voi tietää mikä on muiden mielestä hauskaa ja että ei mussa mitään erityisen hauskaa varmasti ole, tai jos on omasta mielestäni niin muiden mielestä se on varmaan ihan typerä juttu ja noloa jne... Miksi vitussa pitää kiduttaa ihmisiä tuolla tavalla, eikä saa vain esitellä itseään ihan normaalisti????
Vinkki teille, jotka suunnittelette näitä "tutustumisleikkejä", että pysykää ihan siinä perus esittelyssä. Jokainen osaa kyllä kertoa itsestään jotkut perusfaktat, mutta tuollainen "keksi jokin hassu juttu" on ihan helvetin karmeaa, jos olet yhtään ujompi etkä joku "luokan pelle"-tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos on työtön tai henk.koht.avustaja. Niin se hävettää. Eikä Laura Hammaslääkäri.
Vapauttakaa itsenne häpeästä.
Ei ole mitään hävettävää noissa. Henkilökohtainen avustaja tekee oikeaa arvokasta työtä ja työtön voi olla kuka tahansa eikä sitä pidä hävetä. Suomalaiset on kummia, häpeäminen on sitä varten, että tekee jotain väärää. Ei sitä varten, että on olemassa ja määrittää arvonsa mikä on "titteliltään". Tänäänkin eräs lääkäri otsikoissa ja peitteli naamaa oikeudessa. Ehkä hävetti eikä edes titteli pelasta.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa ollenkaan kertoa itsestäni tuollaisia normaaleja asioita, mutta VIHAAN sitä, jos tulee se "kerro itsestäsi joku hauska fakta!" tms vastaava. Mulle tulee tuosta ihan hirveät paineet ja ahdistus, että en minä voi tietää mikä on muiden mielestä hauskaa ja että ei mussa mitään erityisen hauskaa varmasti ole, tai jos on omasta mielestäni niin muiden mielestä se on varmaan ihan typerä juttu ja noloa jne... Miksi vitussa pitää kiduttaa ihmisiä tuolla tavalla, eikä saa vain esitellä itseään ihan normaalisti????
Vinkki teille, jotka suunnittelette näitä "tutustumisleikkejä", että pysykää ihan siinä perus esittelyssä. Jokainen osaa kyllä kertoa itsestään jotkut perusfaktat, mutta tuollainen "keksi jokin hassu juttu" on ihan helvetin karmeaa, jos olet yhtään ujompi etkä joku "luokan pelle"-tyyppi.
Ei sitä kannata ottaa liian vakavasti. Ketään ei oikeasti kiinnosta urapolku ja tittelit. Eikä niitä kukaan muista. Parempi sanoa jotain ihan kivaa, jotta pikkasen tutustutaan. Ei tarte olla muka hauska. Ulkomailla eron huomaa. Suomalaisille on tärkeää ottaa kaikki kirjaimellisesti, ollaan takakireitä ja hävetään. Siis kaikki pyörii minä minä-akselilla. Voi sanoa vaikka, että on keskinkertanen leipuri mutta silti leipoo kohtuuttomasti.
Epävarmojen suomalaisten ongelma. Ja sitten vielä kettuunnutaan niistä, joilla ei ole tätä ongelmaa. Miten te ylipäätään tutustutte ihmisiin? Välitättekö kenestäkään aidosti jos ette halua tutustua tai itse kertoa koskaan itsestänne mitään? Tällainen esittäytymiskierros on vain esiaste ja jos se on vaikeaa niin on myös muutkin ihmissuhteiden luomiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa ollenkaan kertoa itsestäni tuollaisia normaaleja asioita, mutta VIHAAN sitä, jos tulee se "kerro itsestäsi joku hauska fakta!" tms vastaava. Mulle tulee tuosta ihan hirveät paineet ja ahdistus, että en minä voi tietää mikä on muiden mielestä hauskaa ja että ei mussa mitään erityisen hauskaa varmasti ole, tai jos on omasta mielestäni niin muiden mielestä se on varmaan ihan typerä juttu ja noloa jne... Miksi vitussa pitää kiduttaa ihmisiä tuolla tavalla, eikä saa vain esitellä itseään ihan normaalisti????
Vinkki teille, jotka suunnittelette näitä "tutustumisleikkejä", että pysykää ihan siinä perus esittelyssä. Jokainen osaa kyllä kertoa itsestään jotkut perusfaktat, mutta tuollainen "keksi jokin hassu juttu" on ihan helvetin karmeaa, jos olet yhtään ujompi etkä joku "luokan pelle"-tyyppi.
Ei sitä kannata ottaa liian vakavasti. Ketään e
Jep, olet taas näitä "rentoja heittäytyjiä" eli helppo sun on sanoa. Mulle taas koulukiusaamistaustalla tuo on ihan oikasti henkistä kidutusta, kun pitäisi vieraille ihmisille heittää jotain läppää. Omat nuoruuden traumat saa ajattelemaan vain, että kaikelle mitä sanon nauretaan ja irvaillaan ja pidetään ihan typeränä, koska sellainen kokemus mulla on vastaavista tilanteista.
Mutta eihän teillä ole ymmärrystä muita kohtaan, jos itselle on tuollaiset asiat helppoja.
Se nyt on ihan peruskauraa, että pitää kertoa kuka on. Mutta inhoan näitä "kerro itsestäsi joku yllättävä asia". Mistä minä tiedän mikä minussa on yllättävää? Minusta voi yllättyä jostain ihmisestä vasta sitten, kun tietää jo siitä jotain ja sitten oppii sen yllättävän asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin on kiusattu enkä väheksy kenenkään kokemusta siitä, mutta nämä tilanteet ovat minulle peruskauraa koska päätin etten välitä mitä ihmiset minusta ajattelevat eli kai luovuin häpeästä tms. Minua ei kiinnosta kiinnostaako heitä vai ei nimeni, ammattini tai jokin yllättävä asia minusta, olen itsevarma siinä kuka olen ja tunnen itseni, se riittää. Tiedän kohtelevani muita hyvin ja ennakkoluulottomasti, sekin seikka on puolellani. Minua ei voi enää murtaa ja tiedän senkin, että moni kiusaaja kiusaa koska he eivät ole itsevarmoja ja heillä on omat ongelmansa ja väylä sen asian käsittelyyn on pahan olon purku muihin. En ole heittäytyjä, en vain välitä. Elämä on arvokasta eikä minulla ole aikaa murehtia sitä että jaksaisin jokaisen kohdalla miettiä että pitiköhän tuo ihminen minua/sanomisiani ihan typeränä.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on kiusattu enkä väheksy kenenkään kokemusta siitä, mutta nämä tilanteet ovat minulle peruskauraa koska päätin etten välitä mitä ihmiset minusta ajattelevat eli kai luovuin häpeästä tms. Minua ei kiinnosta kiinnostaako heitä vai ei nimeni, ammattini tai jokin yllättävä asia minusta, olen itsevarma siinä kuka olen ja tunnen itseni, se riittää. Tiedän kohtelevani muita hyvin ja ennakkoluulottomasti, sekin seikka on puolellani. Minua ei voi enää murtaa ja tiedän senkin, että moni kiusaaja kiusaa koska he eivät ole itsevarmoja ja heillä on omat ongelmansa ja väylä sen asian käsittelyyn on pahan olon purku muihin. En ole heittäytyjä, en vain välitä. Elämä on arvokasta eikä minulla ole aikaa murehtia sitä että jaksaisin jokaisen kohdalla miettiä että pitiköhän tuo ihminen minua/sanomisiani ihan typeränä.
Ja sun on ilmeisesti vaikea käsittää, että kaikille se sosiaalisesta traumasta irti pääseminen ei ole yhtä helppoa. Toiset on herkempiä, ja vaikka muuten olisi suht. normaali nykyään, niin tuollaiset voi jäädä ikuisiksi ajoiksi kummittelemaan niin ettei osaa olla rento tai välittämättä muiden mielipiteistä uusien ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan siinä valita mitä kertoo ja mitä ei
Täällä on ehkä hiukan raskasta ja vaikeaa avata kaikki näkökulmat ja pointit siten että huomioisi ihan jokaisen ihmisen herkkyyden/traumat/ajatukset/tunnetaidot ilman että vaikuttaisi kylmältä/ymmärtämättömältä. Väitän silti, että tietysti ymmärrän, että se ei ole kaikille yhtä helppoa. Voin myös väittää ettei se ollut minullekaan helppoa. Päätin silti, etten anna huonojen kokemusten määrittää elämäni lopun suuntaa. Minulla on ollut vakava sairaus, minua on kiusattu, olen ollut väkivaltaisessa parisuhteessa, perheeni musta lammas.ihan sama, minä elän tästä lähtien sillä tavalla itselleni, etten pyytele anteeksi sitä kuka olen. Se on vapauttavaa ja uskon, että todellinen rauha ja vapaus lähtee tuosta ajatuksesta ja sitä voi jokaikinen harjoitella yksin tai sellaisessa seurassa, jonka kokee turvalliseksi. Suosittelen ja sanon tämän oikeasti lämmöllä, enkä tuomitse vaan jopa haluaisin olla teidän tukena ja apuna kenen luotto muihin ihmisiin ja etenkin itseen on noin rikottu, että normaalit pienet kanssakäymiset aiheuttavat noin pahaa stressiä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että sinä päätät mitä kerrot ja minkä jätät kertomatta. Voit kertoa lyhyesti vain sen, mikä tuntuu hyvältä. Kukaan ei voi pakottaa sinua kertomaan enemmän. Minä tällaisessa tilanteessa kerroin etunimeni, asuinpaikkani (kaupunki) ja että on kiva olla täällä. Thats it.
Minä puhun noissa usein ihan sekoja. Saatan sanoa olevani 5-vuotias kun yritän sanoa olevani 50. Saatan myös sanoa ammattini väärin tai jonkun aivan ihmeellisen harrastuksen. Voin väittää harrastavani laskuvarjohyppäämistä, vaikka oikeasti pelkään korkeita paikkoja enkä koskaan uskaltaisi hypätä mistään laskuvarjolla.
Kammosin jo koulussa niitä tilanteita kun piti lukea tai tehdä tehtäviä vuorotellen, ja edettiin rivi kerrallaan. Laskin aina mikä tulee omalle kohdalle ja harjoittelin mielessäni sanomaan sen oikein. Sitten jos tulikin joku eri tehtävä niin en osannut sanoa mitään. Änkytin vaan jotain.
Harrastin kuitenkin teatteria ja lausuin runoja koulun juhlissa, eli esiintymispelosta ei ollut kyse. Ne tilanteet vaan vetivät aivot jotenkin jumiin, ja samaa tapahtuu vielä nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, vedän aina saman litanian; etunimi, sukunimi, työnkuva ja seuraava...
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos on työtön tai henk.koht.avustaja. Niin se hävettää. Eikä Laura Hammaslääkäri.
No, valehtele. Sano, että olen Minna Supon tutkija, enkä voi salassapitovelvollisuuden vuoksi kertoa työstäni yhtään enempää. Vapaa-ajalla harrastan karatea ja judoa. Takuulla saat olla rauhassa lopun ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos on työtön tai henk.koht.avustaja. Niin se hävettää. Eikä Laura Hammaslääkäri.
No, valehtele. Sano, että olen Minna Supon tutkija, enkä voi salassapitovelvollisuuden vuoksi kertoa työstäni yhtään enempää. Vapaa-ajalla harrastan karatea ja judoa. Takuulla saat olla rauhassa lopun ajan.
Ei tuokaan toimi.
Olen ollut sellaisessa työssä, mistä ei saa puhua mitään ja työpaikan sijaintikin oli salainen. En kehdannut edes sanoa että en voi kertoa. Sehän olisi kuulostanut vähintäänkin vainoharhaisen sekopään höpinältä. Paljon helpompaa oli vaan sanoa tekevänsä toimistotöitä. Se kuulostaa niin tylsältä ettei kukaan esitä jatkokysymyksiä.
M'oon Joku Vaan, m'oon luuseri enkä osaa mitään. pitkä pieru
minäminäminänarsku vois olla hiljaa, jos ei ole aiheeseen mitään asiaankuuluvaa sanottavaa
Kurssilla kun tulee monta eri luennoitsijaa ja kaikki pitää ajan tappamiseksi esittelykierroksen niin keksin aina joka kerta eri tarinan.
Hei, olen Pekka (nimi muutettu), ja olen alkoholisti (ammatti muutettu), koulutukseltani olen Pöljän apukoulun melkein läpäissyt (koulutus muutettu).