Lue keskustelun säännöt.
Oletko rohjennut käymään Auschwitzin keskitysleirillä?
09.03.2025 |
Pidetään nyt kerrankin keskustelu asiallisena jo ihan uhrien ja heidän perheidensä kunniaksi, pyydän. Toivottavasti tätä ketjua ei poisteta ja toivottavasti myöskään historia ei koskaan tule toistamaan itseään tämän asian kohdalla. Näin lomalla on ollut aikaa kertailla historiaa ja katsella dokumentteja ja tänään aion katsoa elokuvan nimeltä Schindlerin lista.
Kommentit (132)
Olen käynyt, eikä voi käsittää sitä pahuutta. Tai nyt käsitän paremmin, että pahoja ihmisiä voi todella olla (esim. Putin ja Trump), joita ei kiinnosta toisten henki ja kärsimys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, olen käynyt dachaussa se riitti, kammottava paikka, aw 10 kertaa kauheampi, kiitos mutta ei kiitos
En ole käynyt, mutta monista eri lähteistä tietenkin hyvinkin tuttu. Surullinen osoitus siitä, miten ihmiset voidaan aivopesemällä saada uskomaan ja tekemään mitä tahansa hirveyksiä.
Olen ja hiljaiseksi se vetää. Vahva suositus myös elokuvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt. Eniten tietenkin järkyttää paikan valtava koko. Suurin osa uhreistahan oli kuollut tunnin sisällä siitä kun juna tuli asemalle. Silti itse leiriin on mahtunut ihan järjetön määrä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tullut käytyä kahdesti, ensin parikymppisenä jolloin mieltä järkytti se pahuus mihin ihminen pystyy.
Toisella kerralla noin nelikymppisenä järkytti millaiseksi ihmiset olivat muuttuneet noiden noin 20 vuoden aikana.
Paikan kunnioitus loisti poissaolollaan, otetaan selfiekepillä kuvia hymyssä suin, kaasukammiossa kailotetaan puhelimeen, kaikki nykyajan vitsaukset olivat löytäneet tiensä myös sinne. 😔
En ole, mutta Raatteentiellä olen käynyt. Oli kaunis kesäilta, silti kovin karu tunnelma. Autenttisemman käsityksen olisi sotatilanteesta saanut pimeänä talvi-iltana kovalla pakkasella.
Auschwitzissa käyneistä eräät ovat panneet merkille enemmän turistiryntäyksen kuin historiallisen kauheuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole käynyt, enkä ehkä saattaisi käydäkään. Olen itse olemassa vain siitä sattuman oikusta, että isovanhempani vanhempineen onnistuivat piiloutumaan ja pakenemaan vainoja.
Dachaussa kävin vuonna 2002 vaihto-oppilasvuoden aikana. Se oli todella pysäyttävä kokemus kaikille, erityisesti Japanista Saksaan tulleille vaihto-oppilaille koska heillä ei ollut hajuakaan siitä mitä Euroopassa oli tapahtunut 2. maailmansodan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis mutta ne joiden siellä pitäisi käydä eivät käy, ja ne joiden ei todellakaan tarvitsisi käydä käyvät ahdistumassa.
Olen. En kiellä etteikö se olisi kamala paikka. Mutta olen myös käynyt teurastamolla ja mietin miten se eroaa tästä. Ja se on yleisesti hyväksyttyä tänäkin päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole, mutta Raatteentiellä olen käynyt. Oli kaunis kesäilta, silti kovin karu tunnelma. Autenttisemman käsityksen olisi sotatilanteesta saanut pimeänä talvi-iltana kovalla pakkasella.
Auschwitzissa käyneistä eräät ovat panneet merkille enemmän turistiryntäyksen kuin historiallisen kauheuden.
Torjuntaa
En ole käynyt, kun ei ole tullut mahdollisuutta, mutta kävin Varsovassa juutalaismuseossa ja siellä on huone tuolle aihepiirille ja jo siinä on käynti on tosi pysäyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen käynyt Dachaussa.
Samoin. Dachausta suuri osa on rakennettu 1950-70 luvuilla. Jonka varmaan siellä käyneenä tiesitkin. Ei ollut häävi paikka.
Lars Adelskogh
Mikä on Lars Adelskogh?
Vierailija kirjoitti:
Dachaussa kävin vuonna 2002 vaihto-oppilasvuoden aikana. Se oli todella pysäyttävä kokemus kaikille, erityisesti Japanista Saksaan tulleille vaihto-oppilaille koska heillä ei ollut hajuakaan siitä mitä Euroopassa oli tapahtunut 2. maailmansodan aikaan.
Olen käynyt museossa Kiinan Nankingissa. Japani urheat soturit kilpailivat päivittäin kuka tappaa katanalla siviileitä eniten. Tulokset julkaistiin seuraavan päivän lehdessä. Myös siviileille tehdyt lääketieteelliset kokeet tuli nähtyä. Kyllä ihminen osaa kun vaan yrittää...
Oon käynyt viime kesänä enkä huomannut minkäänlaista epäkunnioitusta kävijöissä, päinvastoin. Hiljaista ja kunnioittavaa käytöstä oli. Paljonhan siellä oli porukkaa, mutta oppaat vetivät omat ryhmänsä hienosti niin ettei suurempia pullonkauloja syntynyt. Tietyissä paikoissa, kuten kaasukammiossa, oli kuvauskielto ja sitä kunnioitettiin.
Jo alkumetreillä alkoi pysäyttävä tunnelma: kävelimme pitkää käytävää ja kaiuttimista lueteltiin leirillä kuolleiden nimiä. Oppaan mukaan kestää 2 kuukautta kun nimet on lueteltu alusta loppuun, niin valtava määrä ihmisiä t*apettiin leirillä.
Oli kyllä lohduton ja apea mieli pitkän aikaa käynnin jälkeen. Mutta suosittelen, tätä ei saa unohtaa. Kunpa historia lopettaisi toistamasta itseään.
Olen käynyt.