Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kuinka kauan tapailitte miehenne kanssa ennen seurustelua?
08.03.2025 |
Oon nyt tapaillut yhä 4 kuukautta, mutta mies ei vielä halua tehdä seurustelupäätöstä. Kauanko jaksan odottaa?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Mikä on "seurustelupäätös"? Miten seurustelu eroaa siitä että tapaa toisiaan säännöllisesti ja osoittaa hellyyttä?
No me ihan vain sovittiin seurustelevamme. 9. 9. 2016.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen näitä, jotka jo hullaantumisvaiheessa muuttavat yhteen tai menevät naimisiin. Ei pinkkien laksien läpi näe sitä oikeaa ihmistä. Onneksi ketjuun kirjoittaneille on käynyt hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä, jotka jo hullaantumisvaiheessa muuttavat yhteen tai menevät naimisiin. Ei pinkkien laksien läpi näe sitä oikeaa ihmistä. Onneksi ketjuun kirjoittaneille on käynyt hyvin.
Pinkkien lasien siis.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä, jotka jo hullaantumisvaiheessa muuttavat yhteen tai menevät naimisiin. Ei pinkkien laksien läpi näe sitä oikeaa ihmistä. Onneksi ketjuun kirjoittaneille on käynyt hyvin.
Minun lähipiirissä ne joille on käyny huonosti on ollu nimenomaan noita sitoutumiskammosia "tapailijoita", heillä ei ole mitään omaa särmää ja kun kohdalle sattuu se sopiva narsisti joka osaa sanoa kaikki täydelliset asiat täydellisellä hetkellä niin se on menoa.
Jotenkin se että ihminen ei ole itse tosissaan valinnoissaan jättää sen täysin kykenemättömäks odottaan samaa muilta.
Oltiin tavattu 2 viikon aikana 5 kertaa, kun alettiin seurustella. Siitä kahden viikon päästä muutettiin yhteen ja mentiin kihloihin. Nyt on oltu yhdessä 2kk ja huomenna menemme naimisiin. Minä olen raskaana rv 7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime vuosina tapailu on loppunut parin kuukauden kohdalla siinä vaiheessa kun olisi ollut aika sitoutua seurusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä, jotka jo hullaantumisvaiheessa muuttavat yhteen tai menevät naimisiin. Ei pinkkien laksien läpi näe sitä oikeaa ihmistä. Onneksi ketjuun kirjoittaneille on käynyt hyvin.
Niinpä. Ethän sä voi sanoa tuntevasi ihmistä, jos olet sen tavannut muutaman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viime vuosina tapailu on loppunut parin kuukauden kohdalla siinä vaiheessa kun olisi ollut aika sitoutua seurusteluun.
Samaa käynyt itselle. Olisin halunnut sitoutua, mutta nainen halusi yhä miettiä ja tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sitä seurustelua aina ilmoitella joka mediassa. On kyllä kieltämättä aika aktiivista, jos kumppaneita menee useita vuodessa.
Onhan se, jos jokaisia treffejä pitää seurusteluna. Tapailuista ei muille tarvitse kertoa jos kysytään, mutta että ei kertoisi seurustelevansa?
Tai jokaista kahvia pitää tapailuna. Varsinkaan jos ei ole kädestä pitämistä tms fyysistä. Ei mitään vinkkiä muusta kuin kaverillisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä, jotka jo hullaantumisvaiheessa muuttavat yhteen tai menevät naimisiin. Ei pinkkien laksien läpi näe sitä oikeaa ihmistä. Onneksi ketjuun kirjoittaneille on käynyt hyvin.
Seurusteleminen onneksi ei tarkoita välitöntä yhteenmuuttoa tai naimisiinmenoa. Monille miehille sana tosin vaikuttaa tarkoittavan vankeustuomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein suoraan sanottuna edes ymmärrä mitä eroa näillä on.
Seurustelu = yksinoikeus, ei muita kumppaneita
Tapailu = saa tapailla muitakin ja harrastaa seksiäkin monen kanssa
Min en myöskään sitten ymmärtä tätä "tapailua": siis jos siihen ei liity mitään sitoutumista, niin jos mä käyn mun duunikaverin kanssa kahvilla ma-pe niin "tapaillaanko" me? Entä jos mä olisin mahdollisesti kiinnostunut viemään asioita eteenpäin, mutta hänestä en tiedä, niin "tapaillaanko" me silloin? Tai jos molemmat on kiinnostuneet menemään pitemmälle, niin eikö se silloin ole jo seurustelua?
Ajattelin homman toivottavasti väärin eli ajattelin aloituksen tekijää nuoreksi aikuiseksi - ja silloinhan ap:n ajatusmaailma olisi aivan kauhea.
Mutta ap lienee kypsässä keski-iässä ja toisella tai kolmannella kierroksella pysyvämmässä pariutumistoiveessaan. Kamalalle aloitus silti kuulostaa.
Toivon että nuoret silti edelleen päätyvät suhteisiinsa rakastuminen edellä. Vaikka mitä yhteisestä elämästä sovittaisiin, varmaa ovat vain vastoinkäymiset (työtaakka, työttömyys, sairaudet, väsyminen ja vaikka se, että toisen naama alkaa tympästä. Jne.), eikä niistä selviä kuin rakastamalla ja tahdolla selvittää vaikeudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensitapaaminen jälkeisenä päivänä alettiin seurustella.
Tästä on pakko olla pitkä aika? Omat opiskelukaverit saattaa tapailla pitkään ja samanaikaisesti useita ennen kuin päättävät, kenen kanssa voisi seurustella.
Miksi?
Että osaa valita sen parhaan. Kumppanin valinta on tärkeä päätös.
Ei mikään ihme, että parinmuodostus on nykyään niin vaikeaa. On täysin mahdoton valita sitä parasta, koskaan ei voi tietää vaikka huomenna tulisi vielä parempi vastaan. Seurustelu ja avioliitto on aina tahdon asia, koska niitä huonoja hetkiä tulee jokaisessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta sitten tapailu muuttui seurusteluksi ihan itsestään muutamien tapaamisten jälkeen.
Nin meilläkin. Ei tullut mieleenkään jotenkin julistaa, että me nyt sitten SEURUSTELLAAN! Se vaan oli automaattisesti niin, että tässä ei muita katsella, ei me sitä mitenkään edes keskenään sanallisesti "sovittu". Naimisissa nyt 15 vuotta.
Mutta onhan tapailussa ja seurustelussa iso ero. Aika iso päätös ilman kunnollista keskustelua. Sitoutumisvelvoite yms.
Tämäpä se onkin, että kun varhaisessa vaiheessa puhutaan tunteista ja sovitaan siitä, ettei säädetä muualla, niin suhde syvenee omalla painollaan.
Miten saatoit olla varma, että tuo yksi on se oikeat, jo
Sitä kutsutaan rakkaudeksi, sen verran voimakas tunne se on että pyyhkii epävarmuuden pois mielestä. Sitä vain tietää. :)
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan rakkaudeksi, sen verran voimakas tunne se on että pyyhkii epävarmuuden pois mielestä. Sitä vain tietää. :)
Tämä. Jos toiseen on ihastunut, niin kaikki muut katoavat mielestä.
Tapailtiin 2 päivää. Sitten muutettiin yhteen. Nyt ollaan oltu yhdessä 23 vuotta ja naimisissa 16.
Ei enää yhtään kannata odotella, miehelle tuo on vain panosuhde. Ihan turhaa ajan kuluttamista odottaa seurustelusuhteen alkamista, jos toinen ei vielä 4 kk.n jälkeenkään tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Me tapailimme emäntäni kanssa tiiviisti, mutta täysin stressittömästi puolisen vuotta, ehkä vähän ylikin, ja sen jälkeen hän "kosi" minua poikaystäväkseen. Kyllä se minulle hyvin sopi, vaikka en ole mustasukkaista sorttia ja olisin ihan hyvin voinut jatkaa tapailuvaihteellakin.
En ole varmaan ikinä lukenut mitään noin epämaskuliinista. Hyh.
Kyllä, seurustelukumppanin, mutta tapailukumppania ei.