Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kuinka kauan tapailitte miehenne kanssa ennen seurustelua?
08.03.2025 |
Oon nyt tapaillut yhä 4 kuukautta, mutta mies ei vielä halua tehdä seurustelupäätöstä. Kauanko jaksan odottaa?
Kommentit (113)
Tavattiin kahdesti sattumalta päiväsaikaan, kolmannella kerralla treffit jotka päättyi seksiin ja siitä lähtien sanattomalla sopimuksella eksklusiivisesti yhdessä 24/7. Tajuttiin käytännössä asuvamme yhdessä kahden viikon jälkeen. Nyt yli 20v jo yhdessä.
Jos liikaa empii toinen tai molemmat, niin ei mielestäni kerro siitä että olisi löytynyt kovinkaan sopiva kumppani. Jos kumpikin heittäytyy heti ja kokee että lottovoitto osui kohdalle, niin nopeastihan se etenee. Ellei tietty ole lapsia tai eksiä kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en varmaan miehenä kuulu keskusteluun mukaan, mutta ne muutamat suhteet ovat alkaneet 1-2 keskustelun jälkeen netissä ja puhelimessa jonka jälkeen Lady on osoittanut, että tässä on makkari ja me mahdutaan ihan hyvin tuohon parisänkyyn kaksistaan.
Ai epämaskuliinista? Minä olen senverran pitkä ja vahva, että mikään maskuliinisuuteen keskityminen ei ole meikän juuttu.
No onhan minulle käynyt niinkin yhdessä niistä harvoista suhteista, että Lady hyppäs päälle ja veti vetskarini auki ja sitten menttiin.
Naisen tarve on henkistä hdessäoloa ja miehen kirous on tuo kikkeli joka aika ajoin ottaa animaalisen kontrollin. Eivätkä naiset halua sitä loogista keskustelevaa miestä. Naisen mieli on eteerisempi veteen piiretty viiva jossa tunnelogiikka sanelee joskus yli selvän järkitoiminnan.
Vierailija kirjoitti:
Viime mies muisti siinä kolmen kuukauden tapailun ja yhteisen loman jälkeen että etsii vain epämääräistä fwb-seksiseuraa eikä ole valmis seurustelemaan. Ei kannata vitkutella tällaisten kysymisessä, pääsee vain itse pettymään.
Tuollainen käytös osoittaa, ettei tyyppi taida tietää, mitä on vailla.
Kun tapailu muuttuu seurusteluksi ja on tasaista ja turvallistaa, tunne-elämältään haavoittuneet tylsistyvät ja alkavat kaivata jännyyttä, draamaa, haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime mies muisti siinä kolmen kuukauden tapailun ja yhteisen loman jälkeen että etsii vain epämääräistä fwb-seksiseuraa eikä ole valmis seurustelemaan. Ei kannata vitkutella tällaisten kysymisessä, pääsee vain itse pettymään.
Tuollainen käytös osoittaa, ettei tyyppi taida tietää, mitä on vailla.
Kun tapailu muuttuu seurusteluksi ja on tasaista ja turvallistaa, tunne-elämältään haavoittuneet tylsistyvät ja alkavat kaivata jännyyttä, draamaa, haasteita.
Lisäys: eli hän ei välttämättä ole itsekään tajunnut sitä alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en varmaan miehenä kuulu keskusteluun mukaan, mutta ne muutamat suhteet ovat alkaneet 1-2 keskustelun jälkeen netissä ja puhelimessa jonka jälkeen Lady on osoittanut, että tässä on makkari ja me mahdutaan ihan hyvin tuohon parisänkyyn kaksistaan.
Ai epämaskuliinista? Minä olen senverran pitkä ja vahva, että mikään maskuliinisuuteen keskityminen ei ole meikän juuttu.
No onhan minulle käynyt niinkin yhdessä niistä harvoista suhteista, että Lady hyppäs päälle ja veti vetskarini auki ja sitten menttiin.
Naisen tarve on henkistä hdessäoloa ja miehen kirous on tuo kikkeli joka aika ajoin ottaa animaalisen kontrollin. Eivätkä naiset halua sitä loogista keskustelevaa miestä. Naisen mieli on eteerisempi veteen piiretty viiva jossa tunnelogiikka sanelee joskus yli selvän järkitoiminnan.
Kyllä minä haluan keskustelevan miehen ja sellaisen sain, vielä erittäin älykkään, hyvämuistisen, urheilullisen ja rehellisen 😍
80-90 luvun taitteessa päädyttiin kännissä baari-illan kälkeen samaan sänkyyn ja siitä alko seurustelu saman tien. Ei sitä ees tarvinnu miettiä. Oltiin kumpikin silminnähden ihastuttu toisiimme (minä en edes nähnyt muita koko kylällä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin koko pitkää historiaani miedten kanssa, mutta en muista yhtäkään ainakaan selladta selkeetä keskustelua siitä että "seurustellaanko me nyt oikeesti?" Tai haluatko alka vakavampaan oikeaan parisuhteeseen mun kans?".
Jotenki asiat on vaan menneet niin että ollaan jatkettu ja jääty yhteen, tai sitten ei. Joskus on kyllä ollu tilanneniin päin, että on pitäny kysyä "onko nyt niin, että ei jatketa tapailua kun ei sinusta oikein ota selvää. Ja joka kerta tunne on ollut oikea, tapailu on päättynyt.
Vierailija kirjoitti:
Häh? Kolmansien treffien jälkeen viimeistään.
Vaikutat yksinkertaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin joskus aikoinaan deittisovelluksen kautta muutamaakin ihan ok oloista keski-ikäistä miestä. Molemmat oli ollu jo muutaman vuoden sinkkuna eron jälkeen.
Kummankin kanssa käytiin 4 kertaa ulkoilemassa, kahvilassa, leffassa jne mutta mitään fyysistä kontaktia, hiukan väkinäisiä ja jäykkiä halauksia lukuunottamatta ei syntynyt. Eli siis ehkä n kk aikana. Ei tosin minunkaan toimestani vaikka ihan kivoja ja fiksuja tyyppejä olikin. Jotekin tuntui että se tietty kemia puuttui aina ja itse en vaan ollut valmis, hain alitajuisesti ehkä toisesta niitä asioita mikä "ei oo sillai mun juttu" jotta en edes ihastu. Olen polttanut näppini (lue hajottanut sydämeni) niin pahadti aikoinaan että en uskalla enää edes yrittää, en vaan kestä enää niitä ainaisia pettymyksiä ja jotenkin tuntuu että on helpompaa olla yksin kun en saanut sitä kenet oikeasti olisin halunnut.
Parin tapaamisen jälkeen. Seurusteltiin 4vkoa ja muutettiin yhteen. Kesällä 15v hääpäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tapailimme emäntäni kanssa tiiviisti, mutta täysin stressittömästi puolisen vuotta, ehkä vähän ylikin, ja sen jälkeen hän "kosi" minua poikaystäväkseen. Kyllä se minulle hyvin sopi, vaikka en ole mustasukkaista sorttia ja olisin ihan hyvin voinut jatkaa tapailuvaihteellakin.
En ole varmaan ikinä lukenut mitään noin epämaskuliinista. Hyh.
En minäkään. Ei ole tullut koskaan tullut mieleenkään että seurustelun tarkoitus olisi tuottaa stressiä. En käytä tarkoituksella sanaa 'tapailu' - se on musta tarpeeton ja typerä.
Mies on selvää "kai täs nyt voi olla, ihan sama, ei jaksa kiinnostaa" -tyyppiä. Yhtä kuumaverinen kuin toissapäivänä keitetty velli. Voi emäntäparkaa. Toivottavasti hän ei sentään kosi tätä nyhveröä aviomiehekseen vaan ymmärtää ansaitsevansa paljon paljon parempaa.
Me siirryttiin seurusteluun ekan suudelman jälkeen eli olisko ollut 2. tai 3. tapaaminen. Olen kait aika vanhanaikainen kun en ymmärrä tätä nykyistä tapailukulttuuria.