Mitä ikävöitte menneiltä vuosikymmeniltä?

Sellaista tavallista järkeä..se mitä näet on totta.

Nyt meille selitetään mustaa valkoiseksi ja maalataan epämääräistä valheellista kuvaa asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin lähtökohtaisesti pyrin välttelemään nostalgiaa mahdollisimman paljon, koska se on värittyneitä ja sitten vääristyneitä menneisyyden mielikuvia, jotka tuovat vaan surun puseroon ja saavat elämään menneessä, vaikka nyt on nyt ja tulevaisuuskin edessä.

Ehkä niinkin, mutta menneisyydestä voi oppia ja hyviä asioita voi aina tuoda myös takaisin sinne tulevaisuuteen. Ei kaikki uusi ole aina oletusarvoisesti parempaa kuin vanhat versiot.

Eikä kaikki vanha ole automaattisesti parempaa kuin nykypäivä. Toimii molempiin suuntiin. Monilla on ongelmana nostalgian liikakulutus, mikä näkyy sitten mahdollisena jatkuvana haikeutena tai marmatuksena, jopa katkeruutena. Ei sellainen ole hyväksi kenellekään, etenkään yksilölle itselleen. Jokin kultainen keskitie pitäisi löytää, ymmärtää että sekä menneessä 

DO DIIN

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli takavuosina lapsena jännittävä ajatus siitä että metsät ja luonto on aika koskematon vielä. Nykyään ei tiedä kenen maita, saako edes kulkea ohi ja mitä siellä on tehty.

Totta, paljon on Suomen luonto muuttunut ihan parissa vuosikymmenessäkin, ja ihmisten asenteet sitä kohtaan.

No asenteet on kyllä muuttuneet niin, että metsien omistusta ei enää kunnioiteta. Vaan toisten metsiin mennään ajamaan vaikka rallicrossia ilman lupaa.

No ihmiset, jotka ei ymmärrä metsienhoidosta mitään yrittää neuvoa metsänomistajia kuten myös puuttua heidän metsiinsä. Kyllähän metsienomistajat suojelee metsiään, koska 

ne metsät on rahaa. Hyvin huolehtivat. 

Ikävöin toki moniakin asioita niiltä vuosikymmeniltä, kun olin nuori, mutta nolostellen myönnän, että tämä aika on helpompaa, jos on ylipainoa. Vielä viime vuosikymmenellä minulle kettuiltiin päin näköä ylipainosta niin tuttujen kuin tuntemattomien toimesta, mutta nykyajan läskiepidemia ja rähinä kehorauhasta saa ilkiöt jättämään minutkin rauhaan. 

Se oli esimerkki, on sitä välillä netissä näkynyt että muistellaan kaiholla elintarvikkeita tjsp, mikä minusta on jo aika hullunkurista. En minä keneltäkään omia nostalgioita kiellä ja kyllä minä itsekin nostalgisoin joitakin juttuja. Aihe kiinnostaa. Toivoisin vaan etteivät ihmiset jäisi liikaa jumiin menneisiin, koska se tie ei koskaan johda mihinkään. Haikeus sopivissa määrin on täysin ok ja ymmärrettävää, onhan meillä kaikilla omat muistomme ja kokemuksemme tietyistä asioista, joista osaa ei enää ole. Mikään ei ole ikuista, ja se jos mikä on haikeaa.

Omana kokemuksena kaikkea aikaa ennen vuotta 2020. Melko onnellisena sain elää nelikymppiseksi asti. Omassa kuplassa lähes lapsen uskossa kaikkea ihmetellen ja tietoutta alitajuntaan tallentaen. 

Sitten perheen jäsenen menetys muutti kaiken ja mikään ei ole eikä palaa enää samanlaiseksi. Toisaalta osaa nyt vertailla, mikä tässä yhteiskunnassa on aitoa ja sitä näyttää olevan enää hyvin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Nekruttomuutta ja ählämiyttä.

🖕

Tissibaareja 90-luvulta, oli mukava ottaa olutta ja katella upeita tissejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli takavuosina lapsena jännittävä ajatus siitä että metsät ja luonto on aika koskematon vielä. Nykyään ei tiedä kenen maita, saako edes kulkea ohi ja mitä siellä on tehty.

No tuo on ollut vain sinun lapsenkuvitelmaa, ei todellisuutta.

Jo takavuosina metsät ovat olleet talouskäytössä, ja ihan jokaikinen metsäpläntti on ollut jonkun omistuksessa. Ei noissa mikään ole muuttunut.

Silloin saattoi kuitenkin odottaa että sama metsä- tai peltomaisema löytyy samoilta alueilta. Ettei ole yhtäkkiä rajusti muuttunut. Ainakin täälläpäin.

Kaupunkiseuduilla. Maalla on muuttunut niin, että metsiä on tullut sinne, missä niitä ei ennen ollut. Maisemat muuttuvat kaikkialla. Kun toisaalla metsien paikalle tulee asutusta, samalla muualla autioituva maaseutu metsittyy. Ei Suomessa tarvitse missään pitkälle liikkua, jotta pääsee metsään. 

up

Ikävöin viime vuosituhannelta aikaa ennen somea, kännyköitä ja tietokoneita, kun nähtiin ystäviä ja sukulaisia, käytiin jatkuvasti kylässä ja kahvilla. Ikävöin myös kunnollista, tavallista kotiruokaa, koska se oli ainoa saatavilla oleva vaihtoehto. Ikävöin viatonta, lähes naiivia elämää Suomessa, verkkaista ja rauhallista, adhd ja muut diagboosit oli harvinaisempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomea ilman v i tun ne e k ere itä ja s  a ata nan m u sli meja! Hyi v i ttu ne sais kaikki hävittää ensin Suomesta ja sit lopuksi euroopasta!

No hyh hyh. Tapa ittes.

Ja pidät itseäsi jotenkin parempana kuin kommentoimaasi?

Takseja, ennen Berneriä.

80 luku oli ihanan kalpeaa aikaa.

Kai joitain asioita ikävöi, kun oli paljon uutta ja jännittävää, elämä ollut helpompaa kun moni sanoi, että nyt tiedän mitä tahdon.

Vierailija kirjoitti:

Muuten, muoviton elämä 80-90-luvulla. Ei ollut paljon muovia. Keittiövälineet ei olleet muovia, ei ollut muovia juuri missään. Sitä ikävöin älyttömästi. Huonekalut oli oikeaa puuta eikä mitään muovia. 

Edelleen voi ostaa puisia huonekaluja sekä keittiövälineitä. 

Sitä, kun koko maassa oli alle 20 000 vieraskielistä. Nyt tuon verran on jo yhdessä Vantaan/Helsingin kaupunginosassa.

Vierailija kirjoitti:

Nxkruttomuutta ja äxlämiyttä.

Vai äxlämittömyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Tissibaareja 90-luvulta, oli mukava ottaa olutta ja katella upeita tissejä.

Elämäsi kuulostaa surkealta.

Sitä kun Suomi oli vielä Suomi ja kuului suomalaisille.