Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ikävöitte menneiltä vuosikymmeniltä?
07.03.2025 |
Mikä oli paras vuosikymmen, miksi, ja mitä ikävöitte erityisesti siltä ajalta?
Kommentit (45)
Noin lähtökohtaisesti pyrin välttelemään nostalgiaa mahdollisimman paljon, koska se on värittyneitä ja sitten vääristyneitä menneisyyden mielikuvia, jotka tuovat vaan surun puseroon ja saavat elämään menneessä, vaikka nyt on nyt ja tulevaisuuskin edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli takavuosina lapsena jännittävä ajatus siitä että metsät ja luonto on aika koskematon vielä. Nykyään ei tiedä kenen maita, saako edes kulkea ohi ja mitä siellä on tehty.
Totta, paljon on Suomen luonto muuttunut ihan parissa vuosikymmenessäkin, ja ihmisten asenteet sitä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Noin lähtökohtaisesti pyrin välttelemään nostalgiaa mahdollisimman paljon, koska se on värittyneitä ja sitten vääristyneitä menneisyyden mielikuvia, jotka tuovat vaan surun puseroon ja saavat elämään menneessä, vaikka nyt on nyt ja tulevaisuuskin edessä.
Ehkä niinkin, mutta menneisyydestä voi oppia ja hyviä asioita voi aina tuoda myös takaisin sinne tulevaisuuteen. Ei kaikki uusi ole aina oletusarvoisesti parempaa kuin vanhat versiot.
Lähimmäisen välittämistä ja ei ollut niin paljon prosessoitua ruokaa yms. pazkaa syötävää. 70-80-luvuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiireettömyyttä. Sitä, ettei ollut kännyköitä.
Vierailija kirjoitti:
Oli takavuosina lapsena jännittävä ajatus siitä että metsät ja luonto on aika koskematon vielä. Nykyään ei tiedä kenen maita, saako edes kulkea ohi ja mitä siellä on tehty.
No tuo on ollut vain sinun lapsenkuvitelmaa, ei todellisuutta.
Jo takavuosina metsät ovat olleet talouskäytössä, ja ihan jokaikinen metsäpläntti on ollut jonkun omistuksessa. Ei noissa mikään ole muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähimmäisen välittämistä ja ei ollut niin paljon prosessoitua ruokaa yms. pazkaa syötävää. 70-80-luvuilla.
Muuten, muoviton elämä 80-90-luvulla. Ei ollut paljon muovia. Keittiövälineet ei olleet muovia, ei ollut muovia juuri missään. Sitä ikävöin älyttömästi. Huonekalut oli oikeaa puuta eikä mitään muovia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin lähtökohtaisesti pyrin välttelemään nostalgiaa mahdollisimman paljon, koska se on värittyneitä ja sitten vääristyneitä menneisyyden mielikuvia, jotka tuovat vaan surun puseroon ja saavat elämään menneessä, vaikka nyt on nyt ja tulevaisuuskin edessä.
Ehkä niinkin, mutta menneisyydestä voi oppia ja hyviä asioita voi aina tuoda myös takaisin sinne tulevaisuuteen. Ei kaikki uusi ole aina oletusarvoisesti parempaa kuin vanhat versiot.
Eikä kaikki vanha ole automaattisesti parempaa kuin nykypäivä. Toimii molempiin suuntiin. Monilla on ongelmana nostalgian liikakulutus, mikä näkyy sitten mahdollisena jatkuvana haikeutena tai marmatuksena, jopa katkeruutena. Ei sellainen ole hyväksi kenellekään, etenkään yksilölle itselleen. Jokin kultainen keskitie pitäisi löytää, ymmärtää että sekä menneessä että nykyisyydessä on puolensa ja vikansa, eivätkä elämäntilanteet ole mustavalkoisia. Sitäkin voi vähän miettiä, mistä oikein kokee nostalgiaa. Jossain musiikissa tai kulttuuritarjonnassa se on ihan ok, mutta jossain mehupurkkien tai muropakettien tuotemerkkien muistelussa mennään jo vähän liian hönölle alueelle. Järki käteen ja pidetään ajatukset ruodussa, niin elämä hymyilee, ainakin edes vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli takavuosina lapsena jännittävä ajatus siitä että metsät ja luonto on aika koskematon vielä. Nykyään ei tiedä kenen maita, saako edes kulkea ohi ja mitä siellä on tehty.
No tuo on ollut vain sinun lapsenkuvitelmaa, ei todellisuutta.
Jo takavuosina metsät ovat olleet talouskäytössä, ja ihan jokaikinen metsäpläntti on ollut jonkun omistuksessa. Ei noissa mikään ole muuttunut.
Nykyään on enemmän metsää tuolla Itä-Suomessa. Moni pelto on metsittynyt. Paljon tiheää uutta metsää.
Förut gick uttalanden och konsekvens hand i hand. Idag har vansinnespåståenden igen konsekvens för den som yppar dem, varför kommunikationen är sönder.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähimmäisen välittämistä ja ei ollut niin paljon prosessoitua ruokaa yms. pazkaa syötävää. 70-80-luvuilla.
Muuten, muoviton elämä 80-90-luvulla. Ei ollut paljon muovia. Keittiövälineet ei olleet muovia, ei ollut muovia juuri missään. Sitä ikävöin älyttömästi. Huonekalut oli oikeaa puuta eikä mitään muovia.
Huonekalut, ehdottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli takavuosina lapsena jännittävä ajatus siitä että metsät ja luonto on aika koskematon vielä. Nykyään ei tiedä kenen maita, saako edes kulkea ohi ja mitä siellä on tehty.
Totta, paljon on Suomen luonto muuttunut ihan parissa vuosikymmenessäkin, ja ihmisten asenteet sitä kohtaan.
No asenteet on kyllä muuttuneet niin, että metsien omistusta ei enää kunnioiteta. Vaan toisten metsiin mennään ajamaan vaikka rallicrossia ilman lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin lähtökohtaisesti pyrin välttelemään nostalgiaa mahdollisimman paljon, koska se on värittyneitä ja sitten vääristyneitä menneisyyden mielikuvia, jotka tuovat vaan surun puseroon ja saavat elämään menneessä, vaikka nyt on nyt ja tulevaisuuskin edessä.
Ehkä niinkin, mutta menneisyydestä voi oppia ja hyviä asioita voi aina tuoda myös takaisin sinne tulevaisuuteen. Ei kaikki uusi ole aina oletusarvoisesti parempaa kuin vanhat versiot.
Eikä kaikki vanha ole automaattisesti parempaa kuin nykypäivä. Toimii molempiin suuntiin. Monilla on ongelmana nostalgian liikakulutus, mikä näkyy sitten mahdollisena jatkuvana haikeutena tai marmatuksena, jopa katkeruutena. Ei sellainen ole hyväksi kenellekään, etenkään yksilölle itselleen. Jokin kultainen keskitie pitäisi löytää, ymmärtää että sekä menneessä e
Kuka täällä on maininnut vielä mitään muropaketteja? Ehkä ei sitten kuitenkaan ole sinun asiasi päättää, mistä muut saa tuntea nostalgiaa. Tämä ehkä ei sitten ole sinun ketjusi, jos sinusta menneiden muistelu tuntuu noin pahalta.
Jotain viattomuutta. Huolettomuutta. Nyt kyllä tajuaa että joka vuosikymmeneltä löytyy oma aikalaishulluutensa ja kaikki mikä joutuu/työnnetään sivuun, marginaaliin. Jotenkin ei-onnistujiksi.
Sanoisin jopa että jos nyt on asenne kohdillaan on jopa helpompi elää yksilöllisesti. Silloin oli enemmän jako sovinnaiset/kunnolliset ja tästä näkyvästi poikkeavat/kapinalliset eli alakulttuurit, usein luovan alan ihmiset.
Pakko myöntää että nykyinen tasapaksu mössöytyminen ja yleisviihteellistyminen hajottaa välillä. Noustaanko tästä?
Jos noustaan, niin meillä pitäisi olla ainekset johonkin aivan upeaan synteesiin, oppimiskokemukseen. Siis uuteen luovuuden ja henkisen kukoistuksen ajanjaksoon. Nykyinen rumuuden ja keinotekoisuuden (luonnosta vieraantumisen) palvonta on ihan tekemällä väännettyä, eihän tätä kukaan ota ihan vakavissaan. Eräänlainen ihmiskuntakoe tai -esitys.
Loppuu kyllä. Nyt ollut vain mahdollista tälläinen superproduktio. Ihmiset alkavat tajuta mistä on kyse, riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Suomea ilman v i tun ne e k ere itä ja s a ata nan m u sli meja! Hyi v i ttu ne sais kaikki hävittää ensin Suomesta ja sit lopuksi euroopasta!
No hyh hyh. Tapa ittes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli takavuosina lapsena jännittävä ajatus siitä että metsät ja luonto on aika koskematon vielä. Nykyään ei tiedä kenen maita, saako edes kulkea ohi ja mitä siellä on tehty.
No tuo on ollut vain sinun lapsenkuvitelmaa, ei todellisuutta.
Jo takavuosina metsät ovat olleet talouskäytössä, ja ihan jokaikinen metsäpläntti on ollut jonkun omistuksessa. Ei noissa mikään ole muuttunut.
Silloin saattoi kuitenkin odottaa että sama metsä- tai peltomaisema löytyy samoilta alueilta. Ettei ole yhtäkkiä rajusti muuttunut. Ainakin täälläpäin.
Vierailija kirjoitti:
Jotain viattomuutta. Huolettomuutta. Nyt kyllä tajuaa että joka vuosikymmeneltä löytyy oma aikalaishulluutensa ja kaikki mikä joutuu/työnnetään sivuun, marginaaliin. Jotenkin ei-onnistujiksi.
Sanoisin jopa että jos nyt on asenne kohdillaan on jopa helpompi elää yksilöllisesti. Silloin oli enemmän jako sovinnaiset/kunnolliset ja tästä näkyvästi poikkeavat/kapinalliset eli alakulttuurit, usein luovan alan ihmiset.
Pakko myöntää että nykyinen tasapaksu mössöytyminen ja yleisviihteellistyminen hajottaa välillä. Noustaanko tästä?
Jos noustaan, niin meillä pitäisi olla ainekset johonkin aivan upeaan synteesiin, oppimiskokemukseen. Siis uuteen luovuuden ja henkisen kukoistuksen ajanjaksoon. Nykyinen rumuuden ja keinotekoisuuden (luonnosta vieraantumisen) palvonta on ihan tekemällä väännettyä, eihän tätä kukaan ota ihan vakavissaan. Eräänlainen ihmiskuntakoe tai -esitys.
Loppuu kyllä. Nyt ollut vain mahdollista
Hieno analyysi, kiitos.
Alue: Aihe vapaa
Oli takavuosina lapsena jännittävä ajatus siitä että metsät ja luonto on aika koskematon vielä. Nykyään ei tiedä kenen maita, saako edes kulkea ohi ja mitä siellä on tehty.