Olen kyllä sellainen magneetti ettei mitään rajaa. Empaattisen ihmisen rasite?
Olen todella empaattinen ihminen. Ja voi pojat, te ette usko, millaisia ihmisiä vedän puoleeni. Tuntuu, että minun empatiaterapiaani on aina jonoa. Kun ulkoistan yhden, niin seuraava kärkkyy paikkaa.
Tämä on ihan HIRVEÄ rasite! Sitten vielä sen, että kai musta saa sitten liian kiltin kuvankin, kun saan aivan käsittämätöntä käytöstä osakseni :D. Milloin olen huomannut, että lapsen kautta tutustumani äiti yrittää siirtää vientivastuun lapsensa viulutunneista minulle. Tai milloin uusi tuttavuus sanoo, kun puhumme vaikkapa vapusta, että hän pitää minua varalla, jos ei tule mitään muuta. Tai sitten yksi alkaa tykittämään minulle wa:n kautta erilaisia asuntoehdotuksia läheltä omaa asuntoaan ja kertoo syyksi, että sitten HÄN saisi lenkkikaverin.
No, toki minä kerran voin viedä viulutunnille, mutta missään nimessä en ala siihen vakituisesti. Myöskään varalle en jää, saati muuta alueelle, joka ei minua inspiroi vain siksi, että kaverille olisi aina lenkkiseuraa tarjolla. Parasta koko hommassa on se, että nämä tyypit loukkaantuvat ja suuttuvat minulle, kun en toimi heidän suunnitelmiensa mukaisesti. Saatan saada palautetta, että aina kaiken pitäisi mennä niin kuin MINÄ haluan.
Miten voin jatkossa välttää tällaiset ihmistyypit? Nämä kaikki tapaukset ovat tapahtuneet vuoden sisällä eli joku minussa täytyy olla ns. vialla, kun vedän näitä ihmisiä puoleeni. Kaipaan kyllä ystäviä, mutta näissä tapauksissa ei ole ystävyydestä ollut kyse, missään nimessä :D. Onko nyt vinkkejä arvon av-väki?
Kommentit (30)
Täällä toinen. Suurin rasite ovat feissarit ja muut pummit. Jessus sitä lässytystä, kuin pienelle lapselle.
Sanot vain ei niille asioille, mitä et halua elämääsi ja kyllä niille, mitä haluat elämääsi.
Vedät omat rajat joita muut ei saa ylittää. Tuttua on menneisyydestä. Tsemppiä!
Meneekö empatia ja narsismi sekaisin? Narsisteilla tuntuu usein menevän. Samoin kuin hassu huumori ja ilkeämielinen pilkka, nekin ovat toistensa vastakohtia.
2 :)! On siis aivan käsittämätöntä, kun yksi tulee, niin seuraava tulee. Olen ihan ystävyyden arvoinen, mutta vedän törkimyksiä puoleeni. Mikä ihme siinä on?
On tuttua, enää en kuuntele puolituttujen murheita tai suostu asioihin, joita en halua. Jos joku loukkaantuu, se on heidän asiansa.
5 mitä tarkoitat? Se, etten anna vedättää itseäni onkin nyt narsismia? Älä jaksa. ap
7 joo, sitä avautumisen määrää. Ja sen kerran, kun itse tarvisit kuuntelijan, niin tällainen henkilö sanoo, kannattaa mennä terapiaan :D. Ap
Tuo ei liity mitenkään siihen, oletko empaattinen tai et. Sen sijaan tietty ihmistyyppi tunnistaa sinut kynnysmatoksi, joka ei osaa pitää kiinni rajoista.
10 ja miten niin en osaa? En suostu näihin ehdotuksiin, vaan laitan rajat. Mutta haluaisin vielä, että tällainen ihmistyyppi ei edes yrittäisi tulla elämääni. AP
Ei tuolllaisia oikein voi välttää, kun heitä ei tunnista muiden joukosta. Ei se hyväksikäyttäminen ala heti, vaan vasta sitten, kun olisi jo noloa katkoa välejä. Ja noin kiltti (ja näin kiltti) ihminen ei katko välejä ihan helpolla.
Olen joskus ajatellut, että otsaani on tatuoitu minulle näkymättömällä musteella jokin merkki, jonka perusteella hyväksikäyttäjät, öykkäröijät ja muut ikävät ihmiset tunnistavat minut. Vielä kummallisemmaksi tämän tekee se, että ulkonäköni ei ole mitenkään erityisen kutsuva ja ilmeen tulkitaan hyvin usein ylimieliseksi.
Olen ollut koko ikäni tuollainen mainitsemasi ihminen, jonka seura kelpaa silloin, kun muuta ei ole tarjolla. Nelikymppisenä harjoittelin sanomaan "ei", ja siitä lähtien eli parikymmentä vuotta olenkin saanut olla ihan yksin. Eipä silti, tekisin saman kyllä uudelleen.
Minua on jopa työpaikalla perehdytettäväni opiskelija yrittänyt alkaa pompottamaan ja antamaan minusta ja meidän toimintatavoista pyytämättä palautetta eikä suostunut ottamaan kuuleviin korviin omia virheitään...
12 - joo, aivan uskomatonta. Ja olen kaltaisesi, nuorempana sain aina kuulla, miten olen ylpeä. Ja sen lisäksi olin todella sulkeutunut. SILTI tämä jengi löytää aina luokseni. Ja sama homma, olen sanonut ei ja päästänyt irti huonoista suhteista ja taas, next one on odottamassa vuoroaan. Ap
Älä suostu kaikkeen niin et tunne sitä rasitusta tuolla tavalla.
Rasitus tulee sitten kun todellakin olet ainoa joka auttaa muita ja elämä tuputtaa kaikki avun tarvitsijat luoksesi.
Sitten vasta kannattaa pitää itseänsä noin hyvänä ihmisenä etkä silloin naureskele tuolla tavalla.
Älä ole liian avoin jos on tuntemattomia, eikä sellainen jonka tiedät hyvin - ole pidättyväinen. Ja sano jos ehdotus on outo tai ei käy. Estä ongelmat etukäteen. Miksi sulle virtaa tuollaisia ihmisiä. Kiva tietysti jos joku muuten haluaa olla kaveri tai että on jotain yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen. Suurin rasite ovat feissarit ja muut pummit. Jessus sitä lässytystä, kuin pienelle lapselle.
Tässä on se aitousero, miksi te vaivaannutte tällä tavalla? Minulle tuo on aivan normaalia ollut elämässä enkä tee itsestäni numeroa. Mielestäni on kiitollista se että ihmiset uskaltavat luokseni enkä pidä itseäni parempana ihmisenä tämän takia.
Vierailija kirjoitti:
Sanot vain ei niille asioille, mitä et halua elämääsi ja kyllä niille, mitä haluat elämääsi.
Ei ne sano kun esittävät niin hyvää ihmistä ja sitten pelkäävät että loukkaannutaan jos sanotaan ettei vain kukaan ajattelisi pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Meneekö empatia ja narsismi sekaisin? Narsisteilla tuntuu usein menevän. Samoin kuin hassu huumori ja ilkeämielinen pilkka, nekin ovat toistensa vastakohtia.
No jep
Oon ollut hullumagneetti aina. Pitää vaan kestää.
Oo niille:
RÄÄ RÄÄ RÄÄ 😡
RÄÄ RÄÄ RÄÄ 👹
RÄÄ RÄÄ RÄÄ 🦖