Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmeessä nämä 25-vuotiaat uupuvat aivan tavallisissa töissä?
07.03.2025 |
Haetaan sairaslomaa väsymykseen, vaikka väsymykseen auttaisi lepääminen, jonka voi tehdä ihan omalla vapaa-ajalla. Samoin kannattaa pitää huolta terveellisestä ravinnosta ja liikkumisesta.
Kommentit (232)
Kun meidän HR:n työntekijä jäi eläkkeelle, niin tilalle palkattiin nuori maisteripimpula ja puolen vuoden päästä heti toinen, kun yksi ei selvinnyt hommistaan. Tästäkin huolimatta tätä eläkeläistä on välillä jouduttu kutsumaan töihin. Pimut olleet vuoronperään uupumuksen vuoksi saikulla ja vanha eläkkeellä oleva kehäraakki paikkaa. Lähitulevaisuudessa työpaikaltamme eläköityy monta, minä siinä joukossa, joten mielenkiinnolla odotan, minkälainen armeija joudutaan palkkaamaan meidän "kahvilla istuvien ja päivät juoruilevien" paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska teidän haahkojen kanssa työskentely tuhoaa elämänilon.
Niinhän se tuhosi jo silloinkin kun minä nuorena aloittelin työuraani. Silti työt hoidettiin eikä saikuteltu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kesämökki mikä 50-vuotiailla on on kalliimpi kuin 200 euron tatuointi.
Potkulaki tulee voimaan 1.1.2026.
Kaupan ala ei saanut painavaa syytä irtisanomiseen työehtosopimukseen.
Olen 53-v eikä minulla ole kesämökkiä. Älä yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Kun meidän HR:n työntekijä jäi eläkkeelle, niin tilalle palkattiin nuori maisteripimpula ja puolen vuoden päästä heti toinen, kun yksi ei selvinnyt hommistaan. Tästäkin huolimatta tätä eläkeläistä on välillä jouduttu kutsumaan töihin. Pimut olleet vuoronperään uupumuksen vuoksi saikulla ja vanha eläkkeellä oleva kehäraakki paikkaa. Lähitulevaisuudessa työpaikaltamme eläköityy monta, minä siinä joukossa, joten mielenkiinnolla odotan, minkälainen armeija joudutaan palkkaamaan meidän "kahvilla istuvien ja päivät juoruilevien" paikalle.
Sama meininki meidän työpaikallamme. Olen sivusta seurannut ja hiljaa mielessäni miettinyt että mikä nuoria työntekijöitä vaivaa- ei tunnu kestävän päänuppi eikä kroppa.
Siksi olen ollut asiasta hiljaa, koska eläköidyn muutaman vuoden kuluttua enkä enää viitsi vaivautua tuputtamaan neuvojani joita ei kuitenkaan ketään kiinnosta kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olen seurannut niin mielenterveys aika kuralla. Miettivät liikaa maailman murheita, joihin eivät voi vaikuttaa. Tekevät liikaa projekteja vapaa-ajalla, eivät osaa rentoutua ja pitää hauskaa. Ovat koukussa älypuhelimiin ja someen, aivot koko ajan ylikierroksilla. Ja joka asia on niin vaikeaa kun pitää osata oikeat vuorosanat ettei loukkaa ketään. Eivät osaa ottaa aikuisen vastuuta omasta elämästä.
Vinkki nuorille:
- Pidä tauko älypuhelimesta, kukaan ei kuole siihen jos olet hetken nokialaisen varassa
- Jos haluat murehtia ja parantaa maailmaa, ota tätä varten 1-2 iltaa viikossa. Älä murehdi kokopäiväisesti.
- Älä lupaudu miljooniin projekteihin, ota yksi tai kaksi kerrallaan
- Pidä hauskaa joka viikko vähintään kerran! Vaikka yksin jos kaverit ei muka ehdi.
- Ei ole maailmanloppu jos joku loukkaantuu, hellitä pipoa
Olen nuori. Ei mitään listaamiasi ongelmia. Tai no, ehkä se, että osaan olla liian tunnollinen ja vastuullinen. Hyvä ohjenuora kuitenkin! Surullista vaan, että sellaista nykyään tarvitaan.
Nuorten pitäisi hellittää pipoaan. Somen myötä kaikesta on opittu nolostelemaan, cringe-kulttuuri on kova. Sanot "moi" väärällä tavalla = häpeät asiaa lopun päivää. No, vähän tossa kärjistin, mutta puhun omasta kokemuksesta.
Ulkonäköpaineet ovat myös kovat. Jatkuva pakkomielle olla täydellisen näköinen. Itseään vertaillaan netissä näkemiin vaikuttajiin sun muihin. Onneksi samalla on kuitenkin tullut enemmän kehopositiivisuutta. En nyt sitä äärimuotoa tarkoita. Mutta ainakaan nykyään ei normipainoisia haukuta läskeiksi, kuten 2000-2009 välillä tehtiin julkkisnaisille.
Mietin usein, että miksei työelämään voitaisi suhtautua samalla tarmolla, mitä osoitetaan ulkonäköahdistusta ja muuta kohtaan? Sen sijaan, että stressataan, miltä näytetään, eikö voitaisi stressata sitä, että ei aiheuteta turhaa vaivaa/hankaluuksia muille, kunnioitetaan toisten aikaa? Myöhästely on todella epäkohteliasta, ja nykyään tuntuu olevan normi lukioissa. Joku tulee aina myöhässä. Joskus myös koen, että vastuuntunto puuttuu monilta tai sitten joko itse olen liian tunnollinen, ja vaadin liikaa muilta. Itsestäni kuitenkin tuntuisi tosi, tosi pahalta vain mennä työpaikkaan näpräämään puhelinta. Paikan olet saanut monien hakijoiden joukosta, etkä yhtään osoita kiitollisuutta? Sinut on otettu työharjoitteluun, joku toimii ohjaajanasi ja uhraa työaikaansa siihen, mutta seisot vain passiivisena nurkassa? Siellä voisi yhtä hyvin olla joku toinen tilallasi töissä, et ole korvaamaton!
Mielestäni nöyryys on hyvä piirre. Sitä nykynuoret tarvitsisivat enemmän.
T: 20-vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituisilla työpaikoilla täällä ihmiset ovat. Rekrytoinnissa olisi parantamisen varaa. Meillä tuntuu, että mitä nuorempi, sen tehokkaampi ja kunnianhimoisempi. Iäkkäämpi polvi hoitaa hommansa ammattitaidolla, mitä nyt jokaisesta muutoksesta hetken aikaa mukisevat. Aktiivisimpia saikuttajia ovat lapsiperhe ikäiset, joka nyt taitaa olla aika luonnollista. Ei niitäkään onneksi jatkuvasti ole. Viimeiseltä seitsemältä vuodelta muistan ehkä yhden selkeästi huonon rekrytoinnin, kun vastavalmistunut nuori ei suoriutunut millään tehtävistään. Ongelma tuntui tosin olevan täysin työhön sopimaton luonne, oli niin kovin ujo ja hiljainen eikä osannut pyytää apua sitä tarvitessaan. Määräaikaisuuteen ei tullut jatkoa.
No eihän nuoret ole tottuneet menemään puolijuoksua joka päivä 8 tuntia. Sitten kun pääsevät töihin ja juoksutetaan samaa tahtia kuin työhön tottuneita aikuisia niin ovathan he lopenuupuneita.
Pääsin itsekin kolmen vuoden työttömyyden jälkeen fyysisiin töihin ja eka viikko oli ihan helvettiä, joka lihas tulessa. Siitä se sitten alkoi sujumaan. Ja kuukauden jälkeen vedin jo kovempaa tahtia kuin vakkarit. Ehkä te vakkarit aikuiset voisitte vähän antaa armoa nuoremmille tai ylipäätään uusille työntekijöille. Lapsellista "opettaa" uutta työntekijää, kasaamalle hänelle liikaa töitä. Ettekö te halua lisää käsipareja auttamaan? Mitä hauskaa siinä on että saatte uuvutettua nuoret heti ekana työpäivänä? "Luulot pois" on lapsellinen testi kenelle tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vuodesta 1998 yhtäjaksoisesti töissä ja en ole kokenut sitä ihanan kiiretöntä työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun meidän HR:n työntekijä jäi eläkkeelle, niin tilalle palkattiin nuori maisteripimpula ja puolen vuoden päästä heti toinen, kun yksi ei selvinnyt hommistaan. Tästäkin huolimatta tätä eläkeläistä on välillä jouduttu kutsumaan töihin. Pimut olleet vuoronperään uupumuksen vuoksi saikulla ja vanha eläkkeellä oleva kehäraakki paikkaa. Lähitulevaisuudessa työpaikaltamme eläköityy monta, minä siinä joukossa, joten mielenkiinnolla odotan, minkälainen armeija joudutaan palkkaamaan meidän "kahvilla istuvien ja päivät juoruilevien" paikalle.
Onko niin vaikeaa käsittää että rutiinit ja vuosien kokemus työstä helpottaa työntekoa valtavasti? Uusi kun tulee taloon, pitäisi heti eka päivänä osata kaikki yhtä hyvin. Voi olla että kukaan ei ole perehdyttänyt vaan kaikki pitää itse opetella virheiden kautta ja samalla tehdä ne rutiinityöt ja opetella uutta vaikkei vanhaakaan vielä ole oppinut. Työmäärä vaan lisääntyy joka alalla eikä kukaan kysy ehditkö/jaksatko/osaatko.
Laiskoja ne ovat oikeasti. Lusmuja litsareita, lopputili käteen niin saavat levätä pitempäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kannattaisi kokeilla joskus sitä työntekoa. Tai oikeastaan, ei kannattaisi. Ei tuollaista kukaan palkkaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ne juusot on. Kuukauden jaksavat pakertaa ja heti kuukauden saikkulomalle.
Menkää töihin!
Mistä työstä kyse? Oletko sinä tehnyt ihan oikeaa, raskasta ruumiillista työtä? Esimerkiksi polttoleikkaamista happipeitsellä tai asfaltin lapioimista, voin sanoa että noita hommia ei jaksa monikaan nykyinen varttunut mies.
Vierailija kirjoitti:
Kun meidän HR:n työntekijä jäi eläkkeelle, niin tilalle palkattiin nuori maisteripimpula ja puolen vuoden päästä heti toinen, kun yksi ei selvinnyt hommistaan. Tästäkin huolimatta tätä eläkeläistä on välillä jouduttu kutsumaan töihin. Pimut olleet vuoronperään uupumuksen vuoksi saikulla ja vanha eläkkeellä oleva kehäraakki paikkaa. Lähitulevaisuudessa työpaikaltamme eläköityy monta, minä siinä joukossa, joten mielenkiinnolla odotan, minkälainen armeija joudutaan palkkaamaan meidän "kahvilla istuvien ja päivät juoruilevien" paikalle.
Kuulostaa malliesimerkiltä työpaikasta, jossa ihmiset ei oikein tunne toistensa toimenkuvia ja kun yksi lähtee niin ei kukaan osaa tuurata, saati uutta tekijää työhönsä perehdyttää.
"Eeen mä oikeen tiiä kun Mirja nää on aina hoitanut. Se on nykyään eläkkeellä niin ei oikein voi kysyäkään. Eikö teille koulussa tätä ole opetettu? Joku jippo tossa järjestelmässä oli mitä Mirja aina käytti mutta ei oikein tullut itse perehdyttyä noihin hommiin." Sitten tulee toiset haukkumaan kun yrität parhaasi hoitaa hommat vailla perehdytystä tai työohjeita. Minäkin jättäytyisin tuollaisesta työyhteisöstä pois heti kun mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meidän HR:n työntekijä jäi eläkkeelle, niin tilalle palkattiin nuori maisteripimpula ja puolen vuoden päästä heti toinen, kun yksi ei selvinnyt hommistaan. Tästäkin huolimatta tätä eläkeläistä on välillä jouduttu kutsumaan töihin. Pimut olleet vuoronperään uupumuksen vuoksi saikulla ja vanha eläkkeellä oleva kehäraakki paikkaa. Lähitulevaisuudessa työpaikaltamme eläköityy monta, minä siinä joukossa, joten mielenkiinnolla odotan, minkälainen armeija joudutaan palkkaamaan meidän "kahvilla istuvien ja päivät juoruilevien" paikalle.
Onko niin vaikeaa käsittää että rutiinit ja vuosien kokemus työstä helpottaa työntekoa valtavasti? Uusi kun tulee taloon, pitäisi heti eka päivänä osata kaikki yhtä hyvin. Voi olla että kukaan ei ole perehdyttänyt vaan kaikki pitää itse opetella virheiden kautta ja samalla tehdä ne rutiinityöt ja opetella uutta vaikkei van
Siihen aikaan kun itse aloitin työurani ei ollut minkäänlaista perehdytystä. Suurinpiirtein sanottiin, että siinä on työpisteesi, aloita hommat ja katso mapeista mallia Nykypäivänä nimenomaan perehdytetään perehdyttämästä päästyäänkin, joka on erittäin hyvä asia. Esim kun minä olen jäämässä eläkkeelle, niin seuraaja palkataan puoleksi vuodeksi rinnalleni oppimaan. Luulisi siinä ajassa tontumpikin oppivan! Ja eihän työ saa nuorten mielestä muuttua rutiiniksi, koska se on synonyymi tylsyydelle ja sitähän ei millään voi nuori sietää.
Vapaa kasvatus sekä liioiteltu hyysääminen!
Kaikki tulee naaman eteen tekemättä mitään!
Meillä saikuttaa keski-ikäiset naiset joilla paikat hajoaa kun vapaa-ajalla eivät tee muuta kuin makaavat sohvalla suklaalevyjen kera. Sit ihmettelevät kun ei jaksa mitään tehdä vapaalla ja on käsi, polvi, selkä ja vaikka mitä vaivoja. Syyttävät fyysistä työtä vaikka se isoin syy löytyy peilistä.
No kun kukaan ei enää aikuisena olekaan jatkuvasti kiinnostunut siitä tunnepuheesta.
Alue: Aihe vapaa
Kehtaisitko mieluummin alisuoriutua jatkuvasti työssäsi? Et taida ymmärtää, miten kokonaisvaltaista uupumus voi olla, omalla kohdallani se oli kuin olisin valvonut ja juhlinut kaikki yöt, vaikka tosiasiassa oma elämäni oli jo pitkään tauolla ennen lopullista stoppia, kun yritin vain levätä kaiken vapaa-ajan, että jaksaisin selviytyä työssä. Uupuneella uni ei virkistä, on vaan jatkuva väsymys, joka estää normaalin suoriutumisen sen paremmin töissä kuin vapaalla.