Miksi ihmeessä nämä 25-vuotiaat uupuvat aivan tavallisissa töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten ongelma, kuten tässäkin keskustelussa monella, on se, että kaikki työt on tehtävä, oli mikä oli. Ei osata lähteä kun työpäivä päättyy vaan tehdään monta tuntia ilmaista ylityötä, jotta asiat tulee tehdyksi. Ei työmäärä siitä tule laskemaan kun esimies näkee, että tuokin määrä saadaan hoidettua tavoiteajassa (vaikka ylitöinä). Kun pistää ylitöille stopin niin työmäärääkin on pakko vähentää. Ei pomokaan jaksa pitkään asiasta valittaa.

 

Ja minulla täysin päinvastaisia kokemuksia.Lähdetään etuajassa,koko ajan räplätään kännykkää,ikävämpiä töitä ei suostuta tekemään,jatkuvasti saikutetaan .

Minulla taas sitten näitä kokemuksia +55v. kollegoista. Istutaan kahvilla juoruamassa pitkin päivää, tehdään töitä vähän sinnepäin ja moni asia tuntuu jotenkin vaikealta ja täytyy kysyä nuoremmilta ja vähemmän aikaa työskenneiltä neuvoa "sinä voisit nuorempana", "kun olet tuollainen nuori ja näppärä, niin voisitko näyttää" ja kuitenkin ollaan NIIIIIIIIN konkareita ja korvaamattomia ja tehdään se selväksi. Ja saikkua pukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuotannon tehostaminen viimeisen 30 vuoden aikana on tullut käytännössä ainoastaan työntekijöistä enemmän repimällä

buumerit ja gen-x on itse saaneet laiskotella työpaikoillansa nuorena ja palkka on juossut

Tää. Vanhemmat sammakot on keitetty hitaasti työelämässä, saaneet oppia, tottua ja rutinoitua rauhassa ennen kuin on lisätty lämpöä. Nuoremmat kipattu suoraan kiehuvaan veteen, ja niille nälvitään "paskaa tää on. Selvitkää, niin me muutkin". Ihmekkös että haluaisivat pompata heti ulos. Nykyajan työelämä on luonnotonta, raadollista ja epäinhimillistä.

Mihin tuo väittämä mahtaa perustua, että 30-v sitten olisi työelämä ollut muka jotenkin helpompaa?

90' laman jälkeisistä työpaikoista taisteltiin kynsin ja hampain. Jos sattui hyvä tuuri ja sai työpaikan niin oli todellakin tehtävä jokainen työpäivä parhaansa mukaan - eikä sekään tuntunut riittävän. 

Lama, konkurssiaalto, korkeat lainankorot ja suurtyöttömyys jättivät jälkensä moniin ihmisiin ja yrityksiin. Työpaikoilla ei uskaltanut edes mainita epäkohdista tai mistään negatiivisesta, hyvin yleinen oli sanonta että "jos ei tämä työ kelpaa niin häivy - oven takana on kyllä jono tulijoita tilallesi".

Tylsistyn jos en saa ylennystä puolen vuoden kuluessa alotuksesta. En halua olla työmuurahaisena vaan olla johdossa.

T.M20

Se on ahdistavaa kun joku sanoo mitä pitää tehdä. Siis ennen "käskee".

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt ihan samaa. Osa 25-vuotiaista asuu nykyään vielä vanhempien nurkissa ja ovat täysin riippuvaisia isovanhemmista ja vanhemmistaan. Jatkuvasti ollaan ihan poikki ja rikki kaikesta. En itse muista omasta nuoruudesta moista, ihmettelen.

Koska olit nuori? Itse olin n. 15 vuotta sitten ja kyllä välillä oli näitä hetkiä kun oli vaan niin "poikki ja rikki" kaikesta. Moni (nykyään suht mitätön asia) tuntui jotenkin raskaalta. Mutta niin se elämä vaan menee. Silloin "maailmanloppu" oli, kun vaikka hyvinä ystävinä pitämät kaverit tekevät sinulle törkeät oharit. No, nykyäänkin ehkä harmittaisi, mutta elämässä on nyt tärkeämpiä asioita kuin kaverit eli lapset. En silti vertailisi sen kummemmin. Opiskelujen ohella tein osa-aikaista työtä. 

Ihan samat vaatimukset sitä oli työpaikassa silloin kun aloittelin. Hirveästi piti saada aikaan minimaallisella perehdytyksellä. Mottona oli että heitetään syvään päähän ja katsotaan kuinka pysyy pinnalla. Meni aikansa ennen kuin oppi tai osasi ja uskalsi sanoa ei, en ehdi ja osata organisoida ja päättää mihin paneutua ja mikä vähempi riittää joihinkin toisiin asioihin.

Ehkä ulkoinen paine ja kaiken tekeminen täydellisesti (kuten joku xyz somessa) on sitten vetänyt hommat ihan äärirajoille ja pitää olla aina onnistunut yms. Ikävää kyllä että tätä uupumista tapahtuu, ei uupuminen ja masentuminen ole mikään läpihuutojuttu. Mutta joo, vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen työpaikka, niin välillä tulee kyllä sellaista peetä niskaan ja tylsiä juttuja ja ne pitää vaan hoitaa, ei aina ole kivaa ja se pitää vaan osata käsitellä. Kokemuksen karttuessa myös teflon-pinta karttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuotannon tehostaminen viimeisen 30 vuoden aikana on tullut käytännössä ainoastaan työntekijöistä enemmän repimällä

buumerit ja gen-x on itse saaneet laiskotella työpaikoillansa nuorena ja palkka on juossut

Tää. Vanhemmat sammakot on keitetty hitaasti työelämässä, saaneet oppia, tottua ja rutinoitua rauhassa ennen kuin on lisätty lämpöä. Nuoremmat kipattu suoraan kiehuvaan veteen, ja niille nälvitään "paskaa tää on. Selvitkää, niin me muutkin". Ihmekkös että haluaisivat pompata heti ulos. Nykyajan työelämä on luonnotonta, raadollista ja epäinhimillistä.

Jep, valtion virastoon määräaikaiseksi ja kauhea valitus, jos et opi heti samoja lakeja ja tietoja nopeasti mitä vakituiset ovat opetelleet jo 30 vuotta.

Olet liian hidas, tulos ja ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran projektinvetäjä. Työ oli aidosti aika hyvä diili tiimiläisilleni. Työtä sai tehdä omassa tahdissa, juuri sen verran tunteja kuin haluaa. Ei ollut aikataulupaineita, ainoastaan laatuvaatimukset mutta rauhassa sai tehdä hyvää jälkeä. Sai tehdä etänä tai toimistolla.

Minun roolini oli lähinnä jakaa työtehtävät, tsekata silloin tällöin missä mennään ja tarkastaa että laatu on hyvää. Jokainen työntekijä ylitti laatuvaatimukset kirkkaasti. Apua ja palautetta sai aina pyytäessä. Palkka oli hyvä. 

Vamhempi porukka viihtyi työssä todella hyvin ja sanoivat että oli loistava paikka. Parikymppiset uupuivat jopa tässä työssä, yksi lopetti uupumuksen takia.

Minulle jäi aidosti mysteeriksi miten se oli mahdollista. Ehkä oli vain huonoa tuuria ja herkästi uupuva persoona.

Olivatko ylitunnollisia? Noin itsenäinen työ ei välttämättä sovi nuorelle ylitunnolliselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska työnkuva on muuttunut menneistä ajoista. Enää ei riitä että teet työssäsi yhtä asiaa. Ennen samaa työtä hoiti kolme ihmistä inhimillisissä tavoitteissa. Nyt hoitaa yksi ja aikatauluja on kiristetty.

 

Sama oli jo 90-luvulla.

Se on vain lisääntynyt tehostamisen nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Tylsistyn jos en saa ylennystä puolen vuoden kuluessa alotuksesta. En halua olla työmuurahaisena vaan olla johdossa.

T.M20

Meeppä vielä sinne koulun penkille niin voit olla johdossa joku päivä

Mitä olen kattonut niin heillä on heikommat palkat ja nuoret  elää tosi säästäväisesti. Joku syö ruokkiksella yhden banaanin tai jugurtin ja kuvittelee sillä jaksavansa pitkän päivän.

Siinä väsyy.

Pitäisi syödä hyvin. Ja arvatenkin ne mättää illat nälkäisenä, kun alunperin piti säästää.

Matalat palkat ajaa tähän ettei ole varaa edes jaksaa töissä. Eriasia kuin meillä vanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuotannon tehostaminen viimeisen 30 vuoden aikana on tullut käytännössä ainoastaan työntekijöistä enemmän repimällä

buumerit ja gen-x on itse saaneet laiskotella työpaikoillansa nuorena ja palkka on juossut

Tää. Vanhemmat sammakot on keitetty hitaasti työelämässä, saaneet oppia, tottua ja rutinoitua rauhassa ennen kuin on lisätty lämpöä. Nuoremmat kipattu suoraan kiehuvaan veteen, ja niille nälvitään "paskaa tää on. Selvitkää, niin me muutkin". Ihmekkös että haluaisivat pompata heti ulos. Nykyajan työelämä on luonnotonta, raadollista ja epäinhimillistä.

Mihin tuo väittämä mahtaa perustua, että 30-v sitten olisi työelämä ollut muka jotenkin helpompaa?

90' laman jälkeisistä työpaikoista taisteltiin kynsin ja hampain. Jos sattui hyvä tuuri ja sai työpaikan niin oli todellakin tehtävä jokainen työpäivä parhaansa mukaan - eikä sekään tuntunut riittävän. 

Lama, konkurssiaalto, korkeat lainankorot ja suurtyöttömyys jättivät jälkensä moniin ihmisiin ja yrityksiin. Työpaikoilla ei uskaltanut edes mainita epäkohdista tai mistään negatiivisesta, hyvin yleinen oli sanonta että "jos ei tämä työ kelpaa niin häivy - oven takana on kyllä jono tulijoita tilallesi".

Karkeasti yleistäen: työtahti oli inhimillisempää. Työntekijöiden määrä suhteutettuna työmäärään oli suunniteltu aivojen kanssa.

Mitkään yleistykset ei päde kaikille aloille tai kaikkiin työnkuviin. Lukekaa ja ymmärtäkää aivojen kanssa. Töitä ja tekijöitä on monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuotannon tehostaminen viimeisen 30 vuoden aikana on tullut käytännössä ainoastaan työntekijöistä enemmän repimällä

buumerit ja gen-x on itse saaneet laiskotella työpaikoillansa nuorena ja palkka on juossut

Tää. Vanhemmat sammakot on keitetty hitaasti työelämässä, saaneet oppia, tottua ja rutinoitua rauhassa ennen kuin on lisätty lämpöä. Nuoremmat kipattu suoraan kiehuvaan veteen, ja niille nälvitään "paskaa tää on. Selvitkää, niin me muutkin". Ihmekkös että haluaisivat pompata heti ulos. Nykyajan työelämä on luonnotonta, raadollista ja epäinhimillistä.

Mihin tuo väittämä mahtaa perustua, että 30-v sitten olisi työelämä ollut muka jotenkin helpompaa?

90' laman jälkeisistä työpaikoista taisteltiin kynsin ja hampain. J

Kokoaikaiset vakituiset työsuhteet. Ei silppu- tai vuokratöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole niin merkittävä ihminen, että sinun kannattaa polttaa itsesi loppuun murehtimalla. Et hyödytä yhteiskuntaa siinä ollenkaan, päinvastoin.

juujuu päättäjät ja rikkaat tietää mikä meille on parasta tyhmät orjat älkää osallistuko maailman menoon mitenkään tehkää vaan työnne niinkn käsketään

Hehee, ajattelet ilmeisesti puhuvasi rikkaan päättäjän kanssa ;) Ulkona on kaunis ilma, menen sinne. Suosittelen samaa!

ajattelen puhuvani typerän gen-x/buumerin kanssa jonka hengellisen laiskuuden vuoks maailma on niin persiillään mitä on

Yksi kaunis päivä sinäkin olet saman ikäinen kuin rakastamasi "gen-X" ja nuori maailmanomistaja tulee sinulle uhoamaan kuinka laiskottelit nuorena ja tuhosit hänen tulevaisuutensa. Miten sitten suusi laitat? Ps. Jätit kertomatta mihin faktaan tuo aikaisempien sukupolvien laiskottelu tietosi pohjautuu? Ainakin itse aloitin jo alle 18 v kesätyöt. Entä mikä on ollut sinun kontribuutiosi tähän asti muu kuin se että nuo aikaisemmat sukupolvet ovat sinua kakarana ruokkineet ja näköjään edelleenkin tukevat rahallisesti?

Vierailija kirjoitti:

Tuo joka puhui kaleveista ja hektisestä ohjelmistotuki-/asiakaspalvelutöistä. Minä olen edelleen niin viiskymppisenä juuri tuollaisessa työssä. Ehkä olen entisessä työpaikassasi? 

Ihmettelen vaan näitä olettamuksia, että kaikki generation X :n edustajat olisivat jotenkin helpolla päässeet hyväpalkkaisiin ja helppoihin hommiin. Mulla ja kavereillani on ollut työura aika perseestä, työttömyyttä, pienipalkkaista työtä ja ennenkaikkea tauotonta multipaskausta ja hektistä tekemistä. Monelta jäi perhe siksi perustamatta.

Toki ikäluokkaamme kuuluu myös niitä menestyjiä, mutta niitä on kaikissa ikäluokissa. Älkää nyt pliis luulko, että kaikilla olisi ihan helvetin helppoa.

Tiedoksesi, että kalevit eivät ole gen x:ää, vaan kaikki ennen 70-lukua syntyneet! 70-luvulla syntyneet ovat itse asiassa pahimpia väliinputoajia, sillä joutuivat nuorena heti 90-luvun lamaan. Ja joutuivat heti 90-luvun puolivälistä lähiten maksamaan massiivisia TyEL-maksuja (tai heidän työstään, ei ole väliä onko työnantaja maksaja sillä se nostaa kuluja, heikentää kilpailukykyä ja estää palkkaamasta lisää henkilökuntaa yms.), toisin kuin kalevit jotka maksoivat 70- ja 80-luvulla liian pientä TyELiä nykyään saamaansa eläkkeeseensä nähden. Jostain syystä olet nyt fiksoitunut tuohon Gen x:ään, vaikkei sitä olisi edes mainittuna. Uhriutuminen? En usko että olet samassa työpaikassa. Se tietty duuni jota tein, yritys hieman myöhemmin kun lähdin uuteen duuniin, siirrettiin halvemman työvoiman maahan, eli kyseessä oli kuin olikin täysi riistofirma. Jopa meidän työkoneet olivat ala-arvoisia. Kaikessa piti vaan säästää. Silti sielläkin oli joitain "vapaamatkustajia", jotka pääsivät helpolla, eli saivat tehdä helpompaa työtä vuosikausia ja he pääsivät koko aikansa siellä ollessaan helpolla. Semmosta hyväveli-settiä. Myös suuremmat ylennykset hoidettiin hyväveli-suhteilla. Onneksi en ole enää siellä. Itse siis olen 80-luvulla syntynyt. Elikä lapsuus 90-luvun lamassa ja AMK:n aloitin 2008 kun tuli se GFC-lama. Koronajuttukin toki, mutta silloin olin jo päässyt hyviin työasemiin, onneksi! Gen x oli toki pahassa pulassa nuoruudessa, mutta samalla tavalla myös alkupään gen z, sillä hekin aloittivat työelämänsä 2008 GFC-laman myötä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä olen kattonut niin heillä on heikommat palkat ja nuoret  elää tosi säästäväisesti. Joku syö ruokkiksella yhden banaanin tai jugurtin ja kuvittelee sillä jaksavansa pitkän päivän.

Siinä väsyy.

Pitäisi syödä hyvin. Ja arvatenkin ne mättää illat nälkäisenä, kun alunperin piti säästää.

Matalat palkat ajaa tähän ettei ole varaa edes jaksaa töissä. Eriasia kuin meillä vanhemmilla.

Joillakin aloilla on alkupalkan ja 30 v tuötä tehneen tuntipalkan ero alle 2 e.

Onpa yksikantaista ajatella että joillakin on vain yksi syy. Ei kaikilla auta lepääminen heikkoon oloon, lääke voi väsyttää jotkut ja vaivat. Osalla voi olla pitkät välimatkat ja pitkät tunnit. Vaatimustaso voi olla kova aloilla läsnäolosta ja aktiivisuudesta. Lisäksi kaikille aloille ei pääse. Osalla ei ole ketään omaista joka välittää, kumppania tai autoa. Ruokavalio menee sitä heikommaksi, mitä vähemmän rahaa.

En vaan kehtaisi hakea saikkua jonkun uupumuksen takia. Masennus on asia erikseen.Mutta eivät kai kaikki nämä 1-4 viikkoa saikuttavat voi olla masentuneita.

N56

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole niin merkittävä ihminen, että sinun kannattaa polttaa itsesi loppuun murehtimalla. Et hyödytä yhteiskuntaa siinä ollenkaan, päinvastoin.

juujuu päättäjät ja rikkaat tietää mikä meille on parasta tyhmät orjat älkää osallistuko maailman menoon mitenkään tehkää vaan työnne niinkn käsketään

Hehee, ajattelet ilmeisesti puhuvasi rikkaan päättäjän kanssa ;) Ulkona on kaunis ilma, menen sinne. Suosittelen samaa!

ajattelen puhuvani typerän gen-x/buumerin kanssa jonka hengellisen laiskuuden vuoks maailma on niin persiillään mitä on

Yksi kaunis päivä sinäkin olet saman ikäinen kuin rakastamasi "gen-X" ja nuori maailmanomistaja tu

En ole gen x enkä buumeri eikä myöskään ole kenenkään yksittäisen "buumerin" vika että maailma on persiillään. Usko tai älä, hekin olivat nuorena vihaisia aktivisteja.

Epäsopua kylvämällä et tee mitään hyvää maailmalle sinä nuori kiukuttelija. Sen sijaan keräämällä ymmärrystä sinua vanhemmilta ja viisaammilta, kuten myös nuoremmilta ja viisaammilta, voit päätyä johonkin. Se tosin vaatii nöyryyttä ja uhrautumisen lopettamista.

T. Rikas päättäjä

Näitä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että onko kaikki ihmiset (joilla on täällä aikaa valittaa) jotain konttorirottia. Itse olen ollut raksalla duunaritöissä yli 35 vuotta ja ei ole vielä väsyttänyt niin paljon että sen takia ois tarvinnu saikkua hakea vaikka ruumiillinen työ. Toki eihän nykyisin kukaan edes halua raskaisiin töihin kun rahan saa helpommin. Pistänyt vaan silmään kun ei yksinkertaisesti ole alalle tulijoita kun huomaavat kuin raskasta normi työnteko on. Onhan noita kokeilijota nykyisessä työpaikassaki ollu mutta ei olekaan jaksaneet kuin sen 1vko- 2kk ja jääneet saikulle tai lähteneet pois. Itse nautin omasta työstä niin paljon että ei tekis mieleenkään lähteä mihinkään toimisto töihin. Toki voi olla pakko kun meinaa roppi loppua kesken mutta mieli ei.