Miksi ihmeessä nämä 25-vuotiaat uupuvat aivan tavallisissa töissä?

masturbaatio kuluttaa energiaa. nofap lisää energiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kotona opetettu. Syyttävät katseet voi nostaa vähän ylöspäin. Sen verran nuoret ihmiset kyseessä.

Kotona opettaminen alkoi heikkenemään kun lasten ruumiillista kurittamista alettiin tulkita pahoinpitelyksi.

Orjiahan aikoinaan ruoskittiin parempiin työsuorituksiin. Ah, noita kultaisia aikoja.

Nykyään puhutaan kannustamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Monet eivät vain jaksa tätä elämää, on vaikea suhtautua asioihin ja kantaa sitä aikuisen vastuuta. Tätähän ei myönnetä vaan syytetään koko maailmaa ja "uupumusta" joka oikeasti tarkoittaa tätä omaa jaksamista omien ongelmien takia.

Aidosti elämästä uupuneet ja kuormittuneet kertovat avoimemmin ja ovat lähinnä huolissaan siitä miten jaksavat tai siitä miksi ei nyt tahdo jaksaa vaikka haluaisi. Kaikki eivät siis suinkaan ole omaa tyhmyyttään väsyttäneet itseään vaan sitä vain väsyy ja saattaa palaa ihan loppuun eikä siihen auta mikään.

Miksi heitä ei ole kasvatettu? Ovatko vanhemmat sukupolvet olleet niin uupuneita ja kuormittuneita omista töistään, että lapset eli nykyiset nuoret aikuiset ovat jääneet kasvattamatta? Miksi nuorten on vaikea suhtautua negatiivisiin asioihin positiivisella ja itsen uhraavalla asenteella? Miksi vanhemmat sukupolvet eivät tätä jaloa taitoa ole nuorille opettaneet? Mistä aikuisen vastuusta puhut? Siitä kun nuorten värikkäästä ja energisestä maailmasta imetään pois kaikki värit, hauskuus ja elämänilo, koska aikuisten maailma nyt vaan on harmaa, tulostavotteinen, kilpailuhenkinen, pinnallinen ja täynnä kärsimystä? 

Mikä tekee toisen uupumuksesta aidompaa kuin toisen?

Tuntuu olevan vähän jokotai. Itse olen 35v, 12 vuotta samalla työnantajalla olleena, näen nämä firman 10 vuotta nuoremmat vakkarityöntekijät erittäin osaavina ja aikaansaavina ahertajina. Sitten on tämä muu porukka, joka on alusta lähtien notkunut tekemättä yhtään mitään ja valittavat kuinka vaikeaa elämä on. Ei minkäänlaista työkokemusta mistään, ryypätään vaan ja ruikutetaan kun ei oo rahaa mihinkään ja masentaa blaablaablaa. Osa nuorista (jopa nelikymppisistäkin) on jäänyt tähän elämäntyylin, käytännössä teinin tasolle. Missään vaiheessa ei oteta itseään niskasta kiinni, että alettaisiin ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnista/rahatilanteesta.

Nuorten ongelma, kuten tässäkin keskustelussa monella, on se, että kaikki työt on tehtävä, oli mikä oli. Ei osata lähteä kun työpäivä päättyy vaan tehdään monta tuntia ilmaista ylityötä, jotta asiat tulee tehdyksi. Ei työmäärä siitä tule laskemaan kun esimies näkee, että tuokin määrä saadaan hoidettua tavoiteajassa (vaikka ylitöinä). Kun pistää ylitöille stopin niin työmäärääkin on pakko vähentää. Ei pomokaan jaksa pitkään asiasta valittaa.

Kyllä vanhemmatkin uupuvat, usein yskittää ja on selkä kipeä kun on jotain vaikeampaa tehtävää.

Yksi syy on omat odotukset. Valitettavasti kaikki eivät voi tienata viisinumeroista kuukausiliksaa ja kaikki työt ei ole kauhean hohdokkaita. 

Toinen juttu on oman elämän hallinta eli jos luet erilaisten selfhelp-gurujen oppaita ja koitat olla kaikessa täydellinen, niin varmasti iskee uupumus ja epäonnistuminen. 

Kyllä se väkisinkin alkaa vaikuttamaan vähän varttuneemman nuoren mieleen kun: Teet jatkuvia pätkäsopimuksia, sinulla on jo useampi tutkinto alla, pitkään paska palkka, epäsäännölliset työvuorot, pitää olla entistä tehokkaampi, mikään ei riitä ja yms. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yhden pitää tehdä usean ihmisen työt koska tuottavuus täytyy olla ihan tapissa. Sellaista ei kukaan jaksa pidemmän päälle. Ennen oli toisin.

Ei ollut. Terveisin työelämässä 37 vuotta

Vierailija kirjoitti:

tuotannon tehostaminen viimeisen 30 vuoden aikana on tullut käytännössä ainoastaan työntekijöistä enemmän repimällä

buumerit ja gen-x on itse saaneet laiskotella työpaikoillansa nuorena ja palkka on juossut

En tiedä mihin väittämäsi perustuu, mutta paikkaansa se ei pidä.

On vain kolme vaihtoehtoa 1. Vaikka tehdään täyttä työpäivää, niin silti ängetään liikaa harrastamaan kuntoilua tms, eikä koskaan ehdi palautua . (Ei tullut kuulonkaan harrastaa monena iltana 70-80 luvulla ,kun oli vielä pienet lapset hoidettavana illalla

 

2. tissutellaan iltaisin ja viikonloppuisin viini. ( ei tissuteltu70-80 luvulla)

3. ollaan opiskeltu itselle sopimattomalle alalle, ei riitä rahkeet.

Minä olen huomannut että nämä haukutut buumerit usein hoitavat tyynesti työpaikalla vastuunkannon ja noin nelikymppiset ovat jatkuvilla uupumussaikuilla. 25-vuotiaita ei meidän työpaikalla ole joten heistä en tiedä.

Veikkaan että uupumukseen voi vaikuttaa liika miellyttämisen halu ja se ettei osaa priorisoida, kaikkea ei ehdi tehdä täydellisesti. Pitää hahmottaa mikä on tarpeeksi hyvä ja kestää se että siihen pitää tyytyä. Uupujat tyypillisesti keskittyvät omiin tunteisiin joko liikaa tai liian vähän, omaa oloa joko ei osata kuunnella tai siinä vellotaan

T. Kolmikymppinen

Kai ne kaksvitoset nyt uupuu, kun osaavat jokapaikanhöylät 50+ on siivottu työnhakuun. Ei olekaan sitä rutiinia, kokemusta ja hiljaista tietoa, jolla asia hoidettaisiin suit sait sukkelaan. 

 

Jokaikinen pikkujuttu täytyy selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Nuorten ongelma, kuten tässäkin keskustelussa monella, on se, että kaikki työt on tehtävä, oli mikä oli. Ei osata lähteä kun työpäivä päättyy vaan tehdään monta tuntia ilmaista ylityötä, jotta asiat tulee tehdyksi. Ei työmäärä siitä tule laskemaan kun esimies näkee, että tuokin määrä saadaan hoidettua tavoiteajassa (vaikka ylitöinä). Kun pistää ylitöille stopin niin työmäärääkin on pakko vähentää. Ei pomokaan jaksa pitkään asiasta valittaa.

Ja minulla täysin päinvastaisia kokemuksia.Lähdetään etuajassa,koko ajan räplätään kännykkää,ikävämpiä töitä ei suostuta tekemään,jatkuvasti saikutetaan .

Varmaan on hankalaa, kun keskittymiskyky on max 30s somen käytön seurauksena. Jo sivun tekstin lukeminen ja sisäistäminen on haastavaa.

Olen miettinyt ihan samaa. Osa 25-vuotiaista asuu nykyään vielä vanhempien nurkissa ja ovat täysin riippuvaisia isovanhemmista ja vanhemmistaan. Jatkuvasti ollaan ihan poikki ja rikki kaikesta. En itse muista omasta nuoruudesta moista, ihmettelen.

Koska työnkuva on muuttunut menneistä ajoista. Enää ei riitä että teet työssäsi yhtä asiaa. Ennen samaa työtä hoiti kolme ihmistä inhimillisissä tavoitteissa. Nyt hoitaa yksi ja aikatauluja on kiristetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän saman olen huomannut omalla työpaikallani. Ihan laitanaan nämä nuoret pikkupimut uuvahtavat yleensä jo ensimmäisen vuoden aikana. Varttuneemmat työntekijät, jotka ovat hoitaneet työn ohella lapsensa, omat vanhempansa ja kotinsa, joutuvat paikkaamaan ja sijaistamaan näitä nuoria saikuttajia. Minusta heidän ongelmansa on se, ettei työtä oteta työnä vaan kaikesta haetaan jotain suuria elämyksiä, ja kun tavallisessa suorittavan portaan työssä ei sitä ole, niin petytään ja väsähdetään. Toki siihen väsähtämiseen syy voi olla myös yksityiselämän puolella, mutta lieneekö se trendikkäämpää uupua työ- kuin yksityiselämän takia?

Pikkupimut raatavat töitä niska limassa olemattomalla palkalla. Suurin osa palkasta menee itsemurhayksiön vuokraan. Työtahti on kohtuuton

Kyllä,minulla on lapsia.Ovat tehneet raskasta matalapalkkaista työtä,vuorotyö ja kova työtahti.Siltikin pärjäävät hyvin.Sitten täällä on näitä valittajia jotka ei saa mitään aikaiseksi vaikka palkat ovat samaa luokkaa.Ei jaksa mitään ja ei ole kyin yksiö ym.Ei vaan tule mieleen katsoa peiliin.

 

Vierailija kirjoitti:

Koska työnkuva on muuttunut menneistä ajoista. Enää ei riitä että teet työssäsi yhtä asiaa. Ennen samaa työtä hoiti kolme ihmistä inhimillisissä tavoitteissa. Nyt hoitaa yksi ja aikatauluja on kiristetty.

Sama oli jo 90-luvulla.

Olin kerran projektinvetäjä. Työ oli aidosti aika hyvä diili tiimiläisilleni. Työtä sai tehdä omassa tahdissa, juuri sen verran tunteja kuin haluaa. Ei ollut aikataulupaineita, ainoastaan laatuvaatimukset mutta rauhassa sai tehdä hyvää jälkeä. Sai tehdä etänä tai toimistolla.

Minun roolini oli lähinnä jakaa työtehtävät, tsekata silloin tällöin missä mennään ja tarkastaa että laatu on hyvää. Jokainen työntekijä ylitti laatuvaatimukset kirkkaasti. Apua ja palautetta sai aina pyytäessä. Palkka oli hyvä. 

Vamhempi porukka viihtyi työssä todella hyvin ja sanoivat että oli loistava paikka. Parikymppiset uupuivat jopa tässä työssä, yksi lopetti uupumuksen takia.

Minulle jäi aidosti mysteeriksi miten se oli mahdollista. Ehkä oli vain huonoa tuuria ja herkästi uupuva persoona.