Miksi ihmeessä nämä 25-vuotiaat uupuvat aivan tavallisissa töissä?

Oho, genX mainittu. Jaa mutta toikin silloin, kun etsitään syyllisiä pahaan oloon.  Boomerien määrä alkaa vähenemään, siksi kai genX vedetään tuohon syyllistämisen soppaan mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Tämän saman olen huomannut omalla työpaikallani. Ihan laitanaan nämä nuoret pikkupimut uuvahtavat yleensä jo ensimmäisen vuoden aikana. Varttuneemmat työntekijät, jotka ovat hoitaneet työn ohella lapsensa, omat vanhempansa ja kotinsa, joutuvat paikkaamaan ja sijaistamaan näitä nuoria saikuttajia. Minusta heidän ongelmansa on se, ettei työtä oteta työnä vaan kaikesta haetaan jotain suuria elämyksiä, ja kun tavallisessa suorittavan portaan työssä ei sitä ole, niin petytään ja väsähdetään. Toki siihen väsähtämiseen syy voi olla myös yksityiselämän puolella, mutta lieneekö se trendikkäämpää uupua työ- kuin yksityiselämän takia?

Pikkupimut raatavat töitä niska limassa olemattomalla palkalla. Suurin osa palkasta menee itsemurhayksiön vuokraan. Työtahti on kohtuuton eikä vähäiselle vapaa-ajalle riitä energiaa. Nykyisellä palkalla ja tulevaisuuden palkkanäkymillä ei uskalleta edes haaveilla omistusasunnosta tai lapsista ja oman perheen perustamisesta. Ei nuoret niitä suuria elämyksiä työltään odota, mutta palavat kyllä varmasti loppuun jos kokevat että eivät edes raatamalla niitä saa hankittua - KOSKAAN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kotona opetettu. Syyttävät katseet voi nostaa vähän ylöspäin. Sen verran nuoret ihmiset kyseessä.

Kotona opettaminen alkoi heikkenemään kun lasten ruumiillista kurittamista alettiin tulkita pahoinpitelyksi.

Jos minä näkisin jossain vanhemman pahoinpitelevän lastaan, niin sen jälkeen pahoinpitelisin sen vanhemman siinä sen lapsen edessä. Helppoahan se on lyödä itseään pienempää, kokeile itsesi kokoista vastustajaa, luu..eri!

Tässä keskustellaan kouluttamisesta väkivallalla ja pelolla, mitä sinä selvästi kannatat. Kannatat varmaan myös leikkaamalla ja veronalennuksilla sopeuttamista.

Hmm, kun olin 25v, mulla oli kaksi pientä lasta, olin edennyt ekaan korkeakoulutusta vastaavaan asiantuntijatyön, koin olevani vähän yksinäinen uudella paikkakunnalla, toki mies oli kuitenkin. Nukuin, liikuin ja söin terveellisesti, somea en käyttänyt. Sekin voi muuten olla merkki liikasuorittamisesta, kaikki uupuminenhan ei ole laiskuutta. Perehdytys oli hyvä, mutta työilmapiiri jäätävä. Yksi tiimikavereista saattoi huutaa ja haukkua virheistä, puhua niin kuin olisin jotenkin tyhmä tai vajaa. Esihenkilö vain sanoi, että se nyt vaan on sellainen, parempi tottua. Työtahti oli kova, yllättävä pitkä sairauspoissaolo muutenkin pienessä tiimissä lisäsi muiden työkuormaa, ja itse vielä opettelinkin. Uutta työntekijää tai sijaista ei palkattu. Apua ei oikein uskaltanut kysyä, ettei tule huutoa. Olen kuitenkin erittäin tunnollinen, ja ahdisti kun tuntui etten päässyt millään tavoitteisiin. Aika monet itkut tuli itkettyä, ja kärsin aivan tuhottomasta väsymyksestä, ärstymyksestä, itsetunnon laskusta jne. Ihanan esihenkilön avulla sinnittelin, nyt olen ollut tuossa jo 5 vuotta, tiimikin ympärillä muuttunut paremmaksi ja olen hyvä työssäni, annan sen myös näkyä ja huutajille uskallan sanoa vastaan ihan eri tavalla kuin alkuaikoina. Kävin kuitenkin todella lähellä sitä, että haen sairauslomaa uupumukseen. En koe kuitenkaan olevani heikko, laiska, osaamaton, lihava, huonolla elämänhallinnalla varustettu tai millä nyt olettekaan sitä nuorten uupumista tässä ketjussa perustelleet.

N30

Vierailija kirjoitti:

No olen seurannut yhden tuollaisen nykynuoren työelämää sivusta. On siis kummilapseni.

Ja en todellakaan ihmettele jos joku siinä uupuu kun nuoren työelämä sisältää mm. seuraavia asioita:

-tittelinä "harjoittelija" mutta ei minkäänlaista opastusta tai perehdytystä, vaaditaan täysi työpanos päivästä yksi.

-harjoittelija on ainoa sitä työtä tekevä ihminen koko firmassa eli hänen odotetaan hallitsevan jo koko sen alan työtehtävät plus paljon "varmaan sinä osaat tämänkin tehdä" asioita. Oikeasti siis firman olisi pitänyt palkata joku vakituinen ja kokenut työntekijä. 

-palkka kuten harjoittelijalla mutta vastuut kuten vakituisella

-työpäivien venyminen täysin ennakoimatonta, usein aikatauluissa pysyy vain tekemällä 12-14 tuntia (ei ylityökorvauksia)

-kukaan ei johda tai kontrolloi työmäärää, uusi töitä kaadetaan joka suunnasta tietämättä mitä muut ovat jo antaneet

Vähän samaa oli omassakin nuoruudessani.

Täytyisi keskittyä asioihin yleisesti enemmän, työturvallisuuteen samaten, työpaikkahyvinvointiin ja nimenomaan tuohon valvontaan joka on esimiesten vastuulla. 

Hyvin suuri ongelma ihan koko Suomessa ja vieläkin pahemmalla tavalla nykyisin.

Ehkä työpaikoilla voitaisiin puhua avoimesti siitäkin jos tulee tärkeä meno harrastuksen takia, että saisi vapaata? 

Viittaan noihin että uutuuspelin ilmestyessä ollaan "saikulla". Minäkin hurahdin 40+ vuotiaana pelaamaan RD2:sta ja edelliset pelit oli muksuna Marioita Nintendolla. En sentään töistä pois ollut, mutta kuumotteli päästä pelaamaan, eli ymmärrän tuon halun.

Töissä moni pyytää ja saa palkatonta harrastuksiin, jos asioista puhutaan avoimesti, miksei sitä annettaisi myö lempipelin ilmestymisen aikaan?

Pelaaminen on kuitenkin tärkeä harrastus monelle, jotenkin se vaan leimataan " huonommaksi" monien mielessä. On ihan fine pyytää palkatonta vapaata esim. koiranäyttelyn takia, tai kun on menossa Lappiin hiihtämään, miksei olisi myös uuden pelin ilmestyessä? Ehkä tuo avoimuus ja ymmärrys vähetäisi niitä "saikkujakin"?

Tuo joka puhui kaleveista ja hektisestä ohjelmistotuki-/asiakaspalvelutöistä. Minä olen edelleen niin viiskymppisenä juuri tuollaisessa työssä. Ehkä olen entisessä työpaikassasi? 

Ihmettelen vaan näitä olettamuksia, että kaikki generation X :n edustajat olisivat jotenkin helpolla päässeet hyväpalkkaisiin ja helppoihin hommiin. Mulla ja kavereillani on ollut työura aika perseestä, työttömyyttä, pienipalkkaista työtä ja ennenkaikkea tauotonta multipaskausta ja hektistä tekemistä. Monelta jäi perhe siksi perustamatta.

Toki ikäluokkaamme kuuluu myös niitä menestyjiä, mutta niitä on kaikissa ikäluokissa. Älkää nyt pliis luulko, että kaikilla olisi ihan helvetin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän saman olen huomannut omalla työpaikallani. Ihan laitanaan nämä nuoret pikkupimut uuvahtavat yleensä jo ensimmäisen vuoden aikana. Varttuneemmat työntekijät, jotka ovat hoitaneet työn ohella lapsensa, omat vanhempansa ja kotinsa, joutuvat paikkaamaan ja sijaistamaan näitä nuoria saikuttajia. Minusta heidän ongelmansa on se, ettei työtä oteta työnä vaan kaikesta haetaan jotain suuria elämyksiä, ja kun tavallisessa suorittavan portaan työssä ei sitä ole, niin petytään ja väsähdetään. Toki siihen väsähtämiseen syy voi olla myös yksityiselämän puolella, mutta lieneekö se trendikkäämpää uupua työ- kuin yksityiselämän takia?

Pikkupimut raatavat töitä niska limassa olemattomalla palkalla. Suurin osa palkasta menee itsemurhayksiön vuokraan. Työtahti on kohtuuton eikä vähäiselle vapaa-ajalle riitä energiaa. Nykyisellä palkalla ja tulevaisuuden palkkanäkymillä

Jaa.Eiköhän se ole ihan oma vika ,jos ei saa mitään aikaiseksi.Toiset teker pikkupalkalla vuorotyötä ja on lapsia ja pärjäävät hyvin.Eikä tarvitse asua yksiössä.Työtahti on kohtuuton kaiken ikäisillä ja juuri nuorena pitäisi jaksaa.

Monet eivät vain jaksa tätä elämää, on vaikea suhtautua asioihin ja kantaa sitä aikuisen vastuuta. Tätähän ei myönnetä vaan syytetään koko maailmaa ja "uupumusta" joka oikeasti tarkoittaa tätä omaa jaksamista omien ongelmien takia.

Aidosti elämästä uupuneet ja kuormittuneet kertovat avoimemmin ja ovat lähinnä huolissaan siitä miten jaksavat tai siitä miksi ei nyt tahdo jaksaa vaikka haluaisi. Kaikki eivät siis suinkaan ole omaa tyhmyyttään väsyttäneet itseään vaan sitä vain väsyy ja saattaa palaa ihan loppuun eikä siihen auta mikään.

Vierailija kirjoitti:

tuotannon tehostaminen viimeisen 30 vuoden aikana on tullut käytännössä ainoastaan työntekijöistä enemmän repimällä

buumerit ja gen-x on itse saaneet laiskotella työpaikoillansa nuorena ja palkka on juossut

Tämä. Työmäärä on kasvanut ja ennen omassa tiimissä oli neljä vakituista henkilöä, sekä harkkari. Noin 2011 se muuttui niin, että meitä oli enää kaksi tekijää kasvaneen työmäärän kanssa. Joskus saatiin harkkari pystymetsästä, hidasti työtä todella paljon. Paloin loppuun, kaksi muuta palkattiin tilalleni ja heistä toinen paloi loppuun niin, ettei ole vieläkään päässyt takaisin työelämään. Että miksiköhän, hyvähän se on ollut nostaa korkeampaa palkkaa ja tehdä lunkimmin hommia kuin sukupolven vaihtumisen takia palkatut kaksi ihmistä... 

Ei kyse ole siitä, että nuoret olisi heikkoja ja laiskoja. Pitäisi olla kunnollinen työhön opastus ja nimetä vanhempi työntekijä, jolta saa tarvittaessa neuvoja. 

Työsuhteiden pitäisi olla kokoaikaisia ja vakituisia, niin työntekijät pystyisi suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Sitoutuisivat työnantajaan ja tämä näkyisi työn tuloksissa.

Ehkä tehokkuus on mennyt laadun edelle? Ei välitetä enää asiakkaastakaan?

Kun sen elämän pitås joillekin olla hienoo, kivaa ja hohdokasta koko ajan eikä kestetä tylsää, kiirettä tai epämukavuutta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Tuo joka puhui kaleveista ja hektisestä ohjelmistotuki-/asiakaspalvelutöistä. Minä olen edelleen niin viiskymppisenä juuri tuollaisessa työssä. Ehkä olen entisessä työpaikassasi? 

Ihmettelen vaan näitä olettamuksia, että kaikki generation X :n edustajat olisivat jotenkin helpolla päässeet hyväpalkkaisiin ja helppoihin hommiin. Mulla ja kavereillani on ollut työura aika perseestä, työttömyyttä, pienipalkkaista työtä ja ennenkaikkea tauotonta multipaskausta ja hektistä tekemistä. Monelta jäi perhe siksi perustamatta.

Toki ikäluokkaamme kuuluu myös niitä menestyjiä, mutta niitä on kaikissa ikäluokissa. Älkää nyt pliis luulko, että kaikilla olisi ihan helvetin helppoa.

90-luvun lamaa on epäilty yhdeksi syyksi kertomaasi. Taitaa asiaan liittyä myös työelämän muutokset tehokkuusajattelun ja maksimaalisen voitontavoittelun suuntaan. Globalisaatio ja pörssiyritysten temmeltäminen on muutoksen takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän saman olen huomannut omalla työpaikallani. Ihan laitanaan nämä nuoret pikkupimut uuvahtavat yleensä jo ensimmäisen vuoden aikana. Varttuneemmat työntekijät, jotka ovat hoitaneet työn ohella lapsensa, omat vanhempansa ja kotinsa, joutuvat paikkaamaan ja sijaistamaan näitä nuoria saikuttajia. Minusta heidän ongelmansa on se, ettei työtä oteta työnä vaan kaikesta haetaan jotain suuria elämyksiä, ja kun tavallisessa suorittavan portaan työssä ei sitä ole, niin petytään ja väsähdetään. Toki siihen väsähtämiseen syy voi olla myös yksityiselämän puolella, mutta lieneekö se trendikkäämpää uupua työ- kuin yksityiselämän takia?

Pikkupimut raatavat töitä niska limassa olemattomalla palkalla. Suurin osa palkasta menee itsemurhayksiön vuokraan. Työtahti on kohtuuton eikä vähäiselle vapaa-ajalle riitä energiaa. Nyk

Jaa.Eiköhän se ole ihan oma vika ,jos ei saa mitään aikaiseksi.Toiset teker pikkupalkalla vuorotyötä ja on lapsia ja pärjäävät hyvin.Eikä tarvitse asua yksiössä.Työtahti on kohtuuton kaiken ikäisillä ja juuri nuorena pitäisi jaksaa.

No, toivottavasti sulla ei ole lapsia. =) Töitä, työnkuvia, esihenkilöitä, työyhteisöjä ja työpaikkoja on hyvinkin erilaisia, myös pikkupalkkaisissa vuorotöissä. Yksilöiden ominaisuuksista ja lapsuudessa ja nuoruudessa saaduista eväistä puhumattakaan. Viisaus ei asu sinussa. =)

1) Niitä "tavallisia" töitä joista saa palkkaa itsensä elättämiseen sekä vakituisen täysipäiväsen työsuhteen on koko aika vähemmän. Olet ihan erilaisen paineen alla, kun joudut määräaikaisuudesta toiseen taistelemaan siitä omasta paikastasi työelämässä.

2) Nyky nuoret ovat avoimempia kuin aiemmat sukupolvet. Elämän alamäistä kerrotaan avoimemmin. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita että menisi jotenkin totaalisen huonosti elämässä. Eiköhän jokaisella vanhemmallakin ihmisellä ole siinä pari-kolmekymppisenä ollut niitä uuvuttavampiakin elämänjaksoja.

3) Media luo harhakuvaa siitä että nykynuoret olisivat jotenkin laajassa kuvassa entistä heikompia. Ongelma on, että niillä joilla menee huonosti, menee entistäkin huonommin, mutta se porukka ei ole merkittävästi kasvanut. Suurin osa nuorista ei ole mitään koksua joka viikonloppu vetäviä ilmastoahdistuneita ABCDHD-diagnoosi Panda-Kukkaniitty Abdul-Virtasia, vaikka näitä koko aika enemmän mediassa klikkien kalasteluna esiin nostetaan. Suuri massa nuoria aikuisia on edelleen ihan normaaleja ihmisiä hektisessä elämän vaiheessa, jossa on omat nousunsa ja laskunsa.

Jo muinaisessa Roomassa tiedettiin että nuoriso on pilalla.

"Jaa.Eiköhän se ole ihan oma vika ,jos ei saa mitään aikaiseksi.Toiset teker pikkupalkalla vuorotyötä ja on lapsia ja pärjäävät hyvin.Eikä tarvitse asua yksiössä.Työtahti on kohtuuton kaiken ikäisillä ja juuri nuorena pitäisi jaksaa."

On erilaisia elämäntilanteita, pikkupaikkakunnalla vanhustentalon lähihoitajana voi kaikki asukkaat olla tuttuja kyläläisiä. Pienikin palkka riittää okt ja mökin ostamiseen koska hinnat kymppitonnin tai pari. Lasten hoidossa auttaa naapurissa asuvat isovanhemmat jne.

Ei voida verrata pk-seudun kollegaan jolla menee yli puolet nettopalkasta vuokraan, työ on isossa laitoksessa kiivastahtisempaa ja asukkaat ja osastot vaihtuu. Suku asuu satojen kilometrien päässä, lapset hoidettava yksin jne.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä työpaikoilla voitaisiin puhua avoimesti siitäkin jos tulee tärkeä meno harrastuksen takia, että saisi vapaata? 

Viittaan noihin että uutuuspelin ilmestyessä ollaan "saikulla". Minäkin hurahdin 40+ vuotiaana pelaamaan RD2:sta ja edelliset pelit oli muksuna Marioita Nintendolla. En sentään töistä pois ollut, mutta kuumotteli päästä pelaamaan, eli ymmärrän tuon halun.

Töissä moni pyytää ja saa palkatonta harrastuksiin, jos asioista puhutaan avoimesti, miksei sitä annettaisi myö lempipelin ilmestymisen aikaan?

Pelaaminen on kuitenkin tärkeä harrastus monelle, jotenkin se vaan leimataan " huonommaksi" monien mielessä. On ihan fine pyytää palkatonta vapaata esim. koiranäyttelyn takia, tai kun on menossa Lappiin hiihtämään, miksei olisi myös uuden pelin ilmestyessä? Ehkä tuo avoimuus ja ymmärrys vähetäisi niitä "saikkujakin"?

Hyvin paljon työpaikasta/ omasta luotettavuudesta/osaamisesta riippuvia asioita. Itse saan esim. joka vuosi NHL-finaalien aikaan käydä tekemässä työtuntini vähän miten parhaakseni koen. Kunhan käyn sen 40 viikkotuntia tekemässä. Esimiehet tietävät, että olen moisesta kiinnostunut ja antavat myöskin nauttia siitä mistä tykkään. Pakko arvostaa työnantajaa.

Epämukavuutta ei siedetä. Ei ymmärretä, että harva lähtee aamuisin innosta hyppien raatamaan töihin. Somen selaamista pidetään rentouttavana ajanvietteenä, vaikka todellisuudessa se on todella kuormittavaa eikä aivot lepää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuotannon tehostaminen viimeisen 30 vuoden aikana on tullut käytännössä ainoastaan työntekijöistä enemmän repimällä

buumerit ja gen-x on itse saaneet laiskotella työpaikoillansa nuorena ja palkka on juossut

 

 

Tämä. Työmäärä on kasvanut ja ennen omassa tiimissä oli neljä vakituista henkilöä, sekä harkkari. Noin 2011 se muuttui niin, että meitä oli enää kaksi tekijää kasvaneen työmäärän kanssa. Joskus saatiin harkkari pystymetsästä, hidasti työtä todella paljon. Paloin loppuun, kaksi muuta palkattiin tilalleni ja heistä toinen paloi loppuun niin, ettei ole vieläkään päässyt takaisin työelämään. Että miksiköhän, hyvähän se on ollut nostaa korkeampaa palkkaa ja tehdä lunkimmin hommia kuin sukupolven vaihtumisen takia palkatut kaksi ihmistä... 

Tupakkalaki muuttui 2011 ja tupakkatuotteet laitettiin piiloon. Kaikenlainen nikotiinin vastainen taistelu pyrkii tehostamiseen ja täydellisen terveen työntekijän luomiseen, miltä voi edellyttää täydellistä tuottavuutta.

Töissä on muutama nuori jotka päivästä toiseen, viikosta viikkoon valittavat, ettei jaksa ja väsyttää, ja sitten seuraavassa lauseessa kerrotaan miten mentiin vasta kolmelta nukkumaan, pitääpä käydä ostamassa energiajuoma.