Supernannyn jaksossa mies joka ei osallistu mihinkään!
Vaikka on masentunut niin silti! Miten tuo vaimo jaksaa kolmea lasta? (Isä siis yksi "lapsi"). Itsekin olen ollut vakavasti masentunut, mutta en siltikään istunut/maannut vain, ja katsonut kaukaisuuteen kaaoksen keskellä.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Tuli sellanen vaikutelma, että isällä voisi olla aistiyliherkkyyksiä ja neuroepätyypillisyyttä. Kokeeko sen takia lapsiperheen arjen niin kuormittavana ja toimintakyky laskee.
Varmasti. Mä olen adhd-nainen, dg tuli lapsen (ei yhteinen) teini-iässä. Yhtään missään välissä ei ollut aikaa tai tilaisuutta jäädä laakereilleen makaamaan diagnoosin tai omien olojen vuoksi, perhe, koti ja työt oli hoidettava toimintakyvystä huolimatta. Aika luksusta vaan märehtiä sohvalla, kun tosiaan masiksessakin pystyy ripustamaan pyykit. (Mulla on pitkäaikaisena puolisona masisvoittoinen bipo 2). Onneksi vuodet ovat hellittäneet hänellä, mun koheltamiseni ei vähene.
Vierailija kirjoitti:
Ei kerrottu, mitä perhe tekee päivät. Eteneekö isän opinnot vai onko saikulla. Entäs äiti, ei ole töissä ? Ihme jos lapset ei oo vielä päiväkodissa...hyötyisivät varmasti osapäivähoidosta.
No mut silloin menee kotihoidontuki!
Vierailija kirjoitti:
Ei kerrottu, mitä perhe tekee päivät. Eteneekö isän opinnot vai onko saikulla. Entäs äiti, ei ole töissä ? Ihme jos lapset ei oo vielä päiväkodissa...hyötyisivät varmasti osapäivähoidosta.
Äiti on töissä, vaikka sitä ei tuossa ohjelmassa tuotu ilmi. Onko isä saikulla vai ei, se ei kyllä käynyt ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Yllätys. Taas äiti uhriutuu.
Ei äiti "uhriudu", mutta jonkun on vieltävä perhettä eteenpäin ja pidettävä lasten elämä mahdollisimman normaalina. Se on kumma, että jos nainen/äiti yrittää yksin pärjätä(tässä tapauksessa sen takia, että perheenisä on masentunut, eikä sen takia osallistu) niin heti tullaan vinkumaan, että nainen "uhriutuu". Ei uhriudu, mutta on pakko vaan yrittää.
Masentuneen toimintakyky vaihtelee lyhyessäkin ajassa. Masennusta on monenlaista, suosittelen tutustumaan ennen kuin laukoo että masentunut melkein parani kun lähti lapsen kanssa ulos!
Ohjelman äiti selosti jokaisen toimintaa koko ajan. Hänen oli tosi vaikeaa sopeutua ajatukseen jonkun muun (Pian) tekemistä säännöistä. Paniikki meinasi tulla.
Tarkka kommentti myös Pialta kun hän sanoi että isällä on hyvä stressinsietokyky. Ajattelen että tässä tarkoitettiin myös keskeneräisyyden sietämistä.
Masennuksen oireita pahentaa (ainakin mulla) se että joku on koko ajan määräämässä mitä, milloin, miten ja kuinka paljon pitää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Rouva voisi pukeutua edes hieman seksikkäämmin ja käydä vaikka hiusmuotoilijalla tai jotain. Kai se miestä masentaa jos ei saa visuaalista stimulaatiota ja luulenpa ettei saa fyysistäkään. Silloin kun kersat nukkuu niin vois vähän veivaa veivaa, niin kyllä siinä serotoniinit, dopamiinit ja oksitosiinit loksahtelis paikoilleen.
t. Entinen terapeutti
Ei ihme, että oot entinen. Millä olet saanut aivomassasi kiisseliksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on nimenomaan toimintakykyä lataava sairaus. Mitään high function masennusta ei ole, se on juuri ajoittain laiskojen tekosyy olla vähän diagnosoitu.
Lataava? Vai lamaava?
Jep, laamava. Autocorret haluaa taas kiukutella. /sama
Vierailija kirjoitti:
Yllätys. Taas äiti uhriutuu.
Haista pitkä pska!
Olihan se isä melkoinen löysä makarooni. Selvästi voimaantui kun aktivoitiin. Faktahan se on ettei vuosia vaan voi sairastaa perhe-elämässä valiten omavaltaisesti ja oikutellen mihin osallistuu ja mihin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätys. Taas äiti uhriutuu.
Haista pitkä pska!
Taidat olla samanlainen mamma kun osui noin kovaa? 😆
Isällä jatkuva ketutuksen tila. Jotain fyysistä tekemistä hei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ole realistista käsitystä mikä on masennus. Masennus on pahimmillaan tappava tauti. Ohjelman tarkoitus ei ole ratkoa miehen sairautta vaan rukata lasten kanssa olemista.
Masennus on monesti myös helppo tekosyy, jonka varjolla voi lahnailla sohvalla. Ei se masennus ainakaan sillä helpota, että heittäytyy avuttomaksi vauvaksi.
Kyllä kasvoista näki, että on masentunut ja kyllä vaan joutuu jättämään paljon asioita tekemättä toipuessa. Yksi tuntemani perheenisä joutui sitten lopulta osastohoitoon. Jotkut päättävät päivänsä. Että sinällään ihan vakavasta sairaudesta on kyse ja tärkeintä olisi saada isän työkyky säilymään, ettei sitten ole tk-eläkeläinen perheenpää.
Äiti vaikutti erittäin holhoavalta. On ihan mahdollista, että isällä on joku oman lapsiusajan trauma, joka nyt sitten aktivoitui masennulseksi omien poikien vastaavassa ikävaiheessa. Siis äiti vaikutti ihmiseltä, joka voisi yrittää rakastaa ehjäksi traumatisoitunutta ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä hän on vielä vakavammin masentunut kuin sinä olit. Todella törkeää vähätellä toisen masennusta. Uskeliasta tulla telkkariin ja kertoa olevansa hyvin masentunut.
Jos hän on vakavasti masentunut, miten melkein parani ohjelman edetessä? Alkoi olemaan poikien kanssa, ulkoili ym.
Piako hänen paransi?
Itselläni tapahtuu nousuja ja laskuja tunneissa. Siitä on ihan lääkärin lausunto. Jokin pisitiivinen asia saa dopamiinit ja oksitosiinit kohdilleen, kunnes ne romahtavat taas. Isää saattoi huojentaa saatu apu ja kuvaysryhmän läsnäolo jne.
- vakavasti masentunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli sellanen vaikutelma, että isällä voisi olla aistiyliherkkyyksiä ja neuroepätyypillisyyttä. Kokeeko sen takia lapsiperheen arjen niin kuormittavana ja toimintakyky laskee.
Varmasti. Mä olen adhd-nainen, dg tuli lapsen (ei yhteinen) teini-iässä. Yhtään missään välissä ei ollut aikaa tai tilaisuutta jäädä laakereilleen makaamaan diagnoosin tai omien olojen vuoksi, perhe, koti ja työt oli hoidettava toimintakyvystä huolimatta. Aika luksusta vaan märehtiä sohvalla, kun tosiaan masiksessakin pystyy ripustamaan pyykit. (Mulla on pitkäaikaisena puolisona masisvoittoinen bipo 2). Onneksi vuodet ovat hellittäneet hänellä, mun koheltamiseni ei vähene.
Oletko kokeillut kaikki lääkitykset?
Jos kärsisin mielenterveysongelmista, niin eipä kiinnostaisi esitellä vaivaansa koko kansalle televisiossa. Vai eikö vaimo antanut muita vaihtoehtoja?
Vierailija kirjoitti:
Olihan se isä melkoinen löysä makarooni. Selvästi voimaantui kun aktivoitiin. Faktahan se on ettei vuosia vaan voi sairastaa perhe-elämässä valiten omavaltaisesti ja oikutellen mihin osallistuu ja mihin ei.
Onneksi itselläni ei sitten ole perhettä. Se nyt vasta oudolta tuntuisi, että joku muu tuntisi mieleni ja kehoni voinnin itseäni paremmin (lääkäriini toki luotan).
Pystyn sairauslomalla vähempiin kotitöihin kuin työssä ollessani. Niin paljon masennus vie voimia. Eilen olin asioilla 2,5 h. Loppupäivän ja illan ihan töttöröö, fyysisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Jos kärsisin mielenterveysongelmista, niin eipä kiinnostaisi esitellä vaivaansa koko kansalle televisiossa. Vai eikö vaimo antanut muita vaihtoehtoja?
Siinä kohtaa ei välttämättä tajua, kun mieli ja aivot eivät toimi. Sinällään mt-sairaus on sairaus siinä missä syöpäkin. Ei sillä tulisi olla stigmaa.
AP ei selkeästi tiedä vakavasta masennuksesta mitään. Minä sairastin sen pari vuotta sitten. Siinä ei pystynyt keskittymään muuhun kuin hengittämiseen ja sekin oli vaikeaa. Miehen ilmeestä näki miten vaikeaa hänellä oli. Minä onneksi pääsin osastolle , jossa olin 2 kuukautta kun odotettiin vastetta lääkkeille. Muuten en olisi varmaan jaksanut. Älkää tuomitko kun ette ole olleet samassa tilanteessa!
Jos hän on vakavasti masentunut, miten melkein parani ohjelman edetessä? Alkoi olemaan poikien kanssa, ulkoili ym.
Piako hänen paransi?