Alkoholismi itse aiheutettu sairaus

En ole samaa mieltä! Tuolla samalla perusteella voidaan melkein kaikki sairaudet ja tapaturmat sanoa itse aiheutetuiksi. Auto-onnettomuuskin olisi itse aiheutettu vaikka toinen ajaisi päin keulaa: mitäs läksit liikenteeseen! Olisit pysynyt kotona ei olisi tuotakaan onnettomuutta tapahtunut! Tyhmyyskin on itse aiheutettu. Jokainen voi lukea kirjoja, joista löytyy viisauksia ja tietoa yleensäkin.

Alkoholismi on sairaus, josta hyvin harva paranee.

Tavallaan totta, mutta kenelläkään, joka on kerrankin maistanut alkoholia ei ole varaa moralisoida. Jo yhdestä kerrasta voi tulla riippuvaiseksi. Olet onnekas, jos sinulle ei ole käynyt niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo huudella, jos itsellä ei ole taipumusta addiktoitua herkästi. Joillakin on, ja siinä vaiheessa, kun ihminen on tavalla toisella heikoilla elämässään, addiktioherkkyys usein vielä kasvaa. Alkoholi on yksi keinoista, joilla pahaa oloa hoidetaan, mutta ei ainoa.

Tuo 'addiktoituu helposti' tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä että ei ole selkärankaa lopettaa mielihyvää tuottava tapa edes hetkeksi ja palata välillä harmaaseen arkeen.

 

Joillain se arki on esimerkiksi traumojen ja/tai mt-ongelmien vuoksi niin tolkuttoman harmaata että on vaikeaa nähdä muuta vaihtoehtoa kuin känni, jolloin ahdistus hetkeksi helpottaa.

Sitä sanotaan että kävele ensin kilometri toisen ihmisen kengissä ja tuomitse vasta sitten.

Ei, vaan nämä luulevat että muiden ihmisten arki on jotakin jatkuvaa euforiaa. Ei ole, vaan se on aivan samanlaista harmautta jota nämä lääkitsevät alkoholilla tai huumeilla.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan totta, mutta kenelläkään, joka on kerrankin maistanut alkoholia ei ole varaa moralisoida. Jo yhdestä kerrasta voi tulla riippuvaiseksi. Olet onnekas, jos sinulle ei ole käynyt niin.

En onnekas, vaan minulla on selkärankaa lopettaa hauskanpito välillä ja elää harmaata arkea. Jos huomaisin olevani riippuvainen alkoholista, niin silloin varsinkin lopettaisin sen käytön kokonaa. Niin tosin olen muutenkin tehnyt ihan vain koska voin sen tehdä, viimeksi nautin alkoholia elokuussa Saksassa kun en halunnut sukulaisvierailulla nipottaa tipattomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo huudella, jos itsellä ei ole taipumusta addiktoitua herkästi. Joillakin on, ja siinä vaiheessa, kun ihminen on tavalla toisella heikoilla elämässään, addiktioherkkyys usein vielä kasvaa. Alkoholi on yksi keinoista, joilla pahaa oloa hoidetaan, mutta ei ainoa.

Tuo 'addiktoituu helposti' tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä että ei ole selkärankaa lopettaa mielihyvää tuottava tapa edes hetkeksi ja palata välillä harmaaseen arkeen.

 

Joillain se arki on esimerkiksi traumojen ja/tai mt-ongelmien vuoksi niin tolkuttoman harmaata että on vaikeaa nähdä muuta vaihtoehtoa kuin känni, jolloin ahdistus hetkeksi helpottaa.

Sitä sanotaan että kävele ensin kilometri toisen ihmisen kengissä ja tuomitse vasta sitten.

Itse en edes puhuisi mistään "harmaasta arjesta", koska monelle se on yhtä helvettiä. Ei sitä pysty tavallinen ihminen käsittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo huudella, jos itsellä ei ole taipumusta addiktoitua herkästi. Joillakin on, ja siinä vaiheessa, kun ihminen on tavalla toisella heikoilla elämässään, addiktioherkkyys usein vielä kasvaa. Alkoholi on yksi keinoista, joilla pahaa oloa hoidetaan, mutta ei ainoa.

Tuo 'addiktoituu helposti' tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä että ei ole selkärankaa lopettaa mielihyvää tuottava tapa edes hetkeksi ja palata välillä harmaaseen arkeen.

 

Joillain se arki on esimerkiksi traumojen ja/tai mt-ongelmien vuoksi niin tolkuttoman harmaata että on vaikeaa nähdä muuta vaihtoehtoa kuin känni, jolloin ahdistus hetkeksi helpottaa.

Sitä sanotaan että kävele ensin kilometri toisen ihmisen kengissä ja tuomitse vasta sitten.

Ei, vaan nämä luulevat että muiden ihmisten arki on jotakin jatkuvaa euforiaa. Ei ole, vaan se on aivan samanlaista harmautta jota nämä lääkitsevät alkoholilla tai huumeilla.

Ei ole samanlaista kuin tavallisilla ihmisillä. Ei ainakaan vaikeasti traumatisoituneilla. Se on kaikkea muuta. Vai sattuuko suhun koko ajan niin paljon, ettet haluaisi elää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan totta, mutta kenelläkään, joka on kerrankin maistanut alkoholia ei ole varaa moralisoida. Jo yhdestä kerrasta voi tulla riippuvaiseksi. Olet onnekas, jos sinulle ei ole käynyt niin.

En onnekas, vaan minulla on selkärankaa lopettaa hauskanpito välillä ja elää harmaata arkea. Jos huomaisin olevani riippuvainen alkoholista, niin silloin varsinkin lopettaisin sen käytön kokonaa. Niin tosin olen muutenkin tehnyt ihan vain koska voin sen tehdä, viimeksi nautin alkoholia elokuussa Saksassa kun en halunnut sukulaisvierailulla nipottaa tipattomana.

Sinulla on kummallinen käsitys hauskanpidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan totta, mutta kenelläkään, joka on kerrankin maistanut alkoholia ei ole varaa moralisoida. Jo yhdestä kerrasta voi tulla riippuvaiseksi. Olet onnekas, jos sinulle ei ole käynyt niin.

En onnekas, vaan minulla on selkärankaa lopettaa hauskanpito välillä ja elää harmaata arkea. Jos huomaisin olevani riippuvainen alkoholista, niin silloin varsinkin lopettaisin sen käytön kokonaa. Niin tosin olen muutenkin tehnyt ihan vain koska voin sen tehdä, viimeksi nautin alkoholia elokuussa Saksassa kun en halunnut sukulaisvierailulla nipottaa tipattomana.

Sinä voit lopettaa, koska sinulla ei ole riippuvuutta. Sinä voit valita.

Alkoholismin käsitettä pitäisi uudistaa. Suurin ongelmaryhmä nykyään ovat kohtuukäyttäjät suurkulutuksen rajamailla. Käyttömäärä ei kasva, mutta jatkuva käyttö, mitä ei pysty lopettamaan, aiheuttaa ennen pitkää terveyshaittoja. Sitä ei voi luokitella alkoholismiksi, sitä ei tunnusteta ongelmaksi, eikä siihen saa apua. Näitä tapatissuttelijoita on paljon. Kaikki ei pysty lopettamaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo huudella, jos itsellä ei ole taipumusta addiktoitua herkästi. Joillakin on, ja siinä vaiheessa, kun ihminen on tavalla toisella heikoilla elämässään, addiktioherkkyys usein vielä kasvaa. Alkoholi on yksi keinoista, joilla pahaa oloa hoidetaan, mutta ei ainoa.

Tuo 'addiktoituu helposti' tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä että ei ole selkärankaa lopettaa mielihyvää tuottava tapa edes hetkeksi ja palata välillä harmaaseen arkeen.

 

Joillain se arki on esimerkiksi traumojen ja/tai mt-ongelmien vuoksi niin tolkuttoman harmaata että on vaikeaa nähdä muuta vaihtoehtoa kuin känni, jolloin ahdistus hetkeksi helpottaa.

Sitä sanotaan että kävele ensin kilometri toisen ihmisen kengissä ja tuomitse vasta sitten.

Ei, vaan nämä luulevat että muiden ihmisten arki on jotakin jatkuvaa euforiaa. Ei ole, vaan se on aivan samanlaista harmautta jota nämä lääkitsevät alkoholilla tai huumeilla.

Kokemukseni alkoholisteista on, että heillä on usein tapana rypeä pohjattomassa itsekeskeisyydessä ja itsesäälissä. Se on todella groteskia, kun tietää miten paljon surua ja murhetta he itse aiheuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan totta, mutta kenelläkään, joka on kerrankin maistanut alkoholia ei ole varaa moralisoida. Jo yhdestä kerrasta voi tulla riippuvaiseksi. Olet onnekas, jos sinulle ei ole käynyt niin.

En onnekas, vaan minulla on selkärankaa lopettaa hauskanpito välillä ja elää harmaata arkea. Jos huomaisin olevani riippuvainen alkoholista, niin silloin varsinkin lopettaisin sen käytön kokonaa. Niin tosin olen muutenkin tehnyt ihan vain koska voin sen tehdä, viimeksi nautin alkoholia elokuussa Saksassa kun en halunnut sukulaisvierailulla nipottaa tipattomana.

Sinä voit lopettaa, koska sinulla ei ole riippuvuutta. Sinä voit valita.

Aina on addikteja, jotka pystyy lopettamaan riippuvuudesta huolimatta, PÄÄTTÄMÄLLÄ, että lopettaa. Kaikilla ei ole yhtä heikko luonne.

Vierailija kirjoitti:

 

Alkoholismin käsitettä pitäisi uudistaa. Suurin ongelmaryhmä nykyään ovat kohtuukäyttäjät suurkulutuksen rajamailla. Käyttömäärä ei kasva, mutta jatkuva käyttö, mitä ei pysty lopettamaan, aiheuttaa ennen pitkää terveyshaittoja. Sitä ei voi luokitella alkoholismiksi, sitä ei tunnusteta ongelmaksi, eikä siihen saa apua. Näitä tapatissuttelijoita on paljon. Kaikki ei pysty lopettamaan yksin.

Kyllä. Toisaalta, näkevätkö tissuttelijat itse asiassa jotain ongelmaa? Vähän niinkuin ylipainoiset "herkuttelijat"? On korkea verenpaine, ei tule raskaaksi, polvet vaivaavat, sydän reistaa jne.

Ehkä se on ihan normaalia, että kaikki eivät elä eivätkä pysty elämään ihan sitä optimaalisinta elämää.

Vierailija kirjoitti:

"Ihminen ei synny alkoholistiksi, se itse aiheutettu juomalla. Oletko samaa mieltä? "

En. Alkoholismi ei synny juomisesta. Liiallinen juominen taas johtuu kyllä alkoholismista.

Mutta alkoholistiksi ei tulla ilman juomista. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei se ole sairaus, se on addiktio"

Addiktiot ovat sairauksia. Addiktiosairaukisissa joku asia (alkoholi, pelaaminen, seksi jne.) saa ihmisen elämässä suhteettoman suuren vallan ja alkaa hallita koko elämää.

Samat asiat ei-addiktilla eivät taas ole ongelmia.

Ja yksi ruokkii usein toisia. Raitistuneen on huomattavasti helpompi hallita mahdollisia muita riippuvuuksiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei koskaan elämässään aloita juomista, ei ole alkoholisti. Ei edes raitis alkoholisti. Siinä mielessä se on täysin itseaiheutettu tila, eikä mikään mikä ihmisessä joko on tai ei ole.

Siitä ollaankin sitten useampaa mieltä, onko kerran alkoholisti aina alkoholisti, vaikkei joisi vuosikymmeniin pisaraakaan. Minusta ei, vaikka riski sellaiseksi päätymiseen uudelleen on suuri.

-minä join ekan kerran 10 vuotiaana ja alkoholista tuli heti välittömän hyvän olon tunne. "Päätin" että tavoittelen tuota tunnetta ja hyväksyin alkoholin elämääni. 12v ekat kännit. 13 vuotiaana haki tilaisuuksia mistä juotavaa. 20 vuotiaana täysin alkoholisoitunut.

En ollut lapsena "sairastunut" alkoholismiin. 

Mutta ilmeisesti hyvin otolliset geenit sairastumiseen. Moni juo esim. yläaste ikäisenä tai ammattikoulussa viikonloppuisin etsien tilaisuuksia mutta tämä toimintamalli poistuu yleensä iän karttuessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan totta, mutta kenelläkään, joka on kerrankin maistanut alkoholia ei ole varaa moralisoida. Jo yhdestä kerrasta voi tulla riippuvaiseksi. Olet onnekas, jos sinulle ei ole käynyt niin.

En onnekas, vaan minulla on selkärankaa lopettaa hauskanpito välillä ja elää harmaata arkea. Jos huomaisin olevani riippuvainen alkoholista, niin silloin varsinkin lopettaisin sen käytön kokonaa. Niin tosin olen muutenkin tehnyt ihan vain koska voin sen tehdä, viimeksi nautin alkoholia elokuussa Saksassa kun en halunnut sukulaisvierailulla nipottaa tipattomana.

Jotenkin hellyttävä tuo "jos huomaisin olevani riippuvainen alkoholista, niin silloin varsinkin lopettaisin...". Se vähä niin kuin on riippuvuuden pointti, että sitä ei niin vaan lopeteta. Jos se olisi noin helposti lopetettavissa, kyseessä ei olisi riippuvuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo huudella, jos itsellä ei ole taipumusta addiktoitua herkästi. Joillakin on, ja siinä vaiheessa, kun ihminen on tavalla toisella heikoilla elämässään, addiktioherkkyys usein vielä kasvaa. Alkoholi on yksi keinoista, joilla pahaa oloa hoidetaan, mutta ei ainoa.

Tuo 'addiktoituu helposti' tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä että ei ole selkärankaa lopettaa mielihyvää tuottava tapa edes hetkeksi ja palata välillä harmaaseen arkeen.

Ei vaan hänellä on otollisemmat geenit riippuvuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo huudella, jos itsellä ei ole taipumusta addiktoitua herkästi. Joillakin on, ja siinä vaiheessa, kun ihminen on tavalla toisella heikoilla elämässään, addiktioherkkyys usein vielä kasvaa. Alkoholi on yksi keinoista, joilla pahaa oloa hoidetaan, mutta ei ainoa.

Tuo 'addiktoituu helposti' tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä että ei ole selkärankaa lopettaa mielihyvää tuottava tapa edes hetkeksi ja palata välillä harmaaseen arkeen.

 

Joillain se arki on esimerkiksi traumojen ja/tai mt-ongelmien vuoksi niin tolkuttoman harmaata että on vaikeaa nähdä muuta vaihtoehtoa kuin känni, jolloin ahdistus hetkeksi helpottaa.

Sitä sanotaan että kävele ensin kilometri toisen ihmisen kengissä ja tuomitse vasta sitten.

Hyvin sanottu

Ja tämän varjolla taas kyykkykeskaria?

Olen pitkän linjan hoitaja. Enää ei pullon kirkasta päivässä juovia juuri ole, enemmän sekakäyttäjiä. Mutta eniten näinä vuosina on alkoholin käyttöä lisänneet ikäihmiset. Jäädään eläkkeelle ja siitä se lähes päivittäinen tissuttelu alkaa. On ihan tavallista että myös suuri osa 75-80 vuotiaitten tapaturmista johtuu juomisesta. Sitä ei uskokkaan kuinka moni mummo ja pappa juopottelee eikä omaiset tiedä/aavista mitään. 

Alkoholismi on oma vika, ellei sitten joku ole sitä alkoholia kaatanut väkisin kurkkuusi. Ei voi tulla riippuvaiseksi jos ei anna siinen mahdollisuutta. Juomatta ei voi alkoholismi alkaa. Jos ei ole itsekuria, niin ei pitäisi leikkiä riippuvuutta aiheuttavilla aineilla alkuunkaan.