Millainen on elättäjämies, siis oikean kotirouvan aviomies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, unohdin tosiaan mainita millainen se elättäjämies on. Yhteiskuntaluokasta riippumatta hän on:

1. Perhekeskeinen. Hänelle on normaalia, että lasten ollessa pieniä hän vastaa pääosin elatuksesta eikä hän edes pidä sitä minään "elättämisenä". 

2. Hänellä on niin hyvät tulot, että perheen elättäminen onnistuu ilman että pitää luopua perusasioista.

3. Perheen rahat ovat miehen mielestä yhteisiä. Sitähän perhe tarkoittaa, että muodostetaan yksi yhtenäinen yksikkö, missä kaikki ajavat toistensa etua. 

3. Naista ja naiseutta arvostava mies, joka ei näe sukupuolten olevan sodassa tai riidoissa.

Jotain varmaan listalta puuttuukin, nuo tuli spontaanisti mieleen. Ap

Näin elättäjämiehenä totean, että tämä lista on hyvä ja oikea. 

Elättäjämies ei eroa. Se ei ole edes vaihtoehto. Valinnat on tehty niin, että niistä pidetään kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen mies, joka haluaa päästä helpommalla elämässä. Kysykääpä kotirouvat jotka hoiatta lapset, ruuat ja ylipäänsä kaiken nii  vaihtaisko mies osia? 

Ei tarvitse kysyä kun ei meistä kumpikaan vaihtaisi osia toisen kanssa. Minä naisena en halua miettiä laskuja. Koen mukavana asiana kotona puuhailun. Se on rentouttavaa. (Tähän pitää lisätä, että minulla on elämää kodin ulkopuolella myös.)

Lapset ei ole ikuisesti lapsia. Eikä varakkaan miehen tarvitse uurastaa pitkiä päiviä. Meidän elämä on varsin leppoisaa, ihan molemmilla.

T. Kotirouva

Hyin pitkälle tatuoitu ja muskelimies ja naisella pitää olla myös tatuointeja. Ei ole minun tyyliä, mutta sellasella on rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihmettele, että nuoret naiset haaveilevat kotirouvana olosta. Nykytyöelämä on kamalaa ja vaatimukset vanhemmuudelle kohtuuttomat. Sen päälle kaikki muu, mitä naisen nyt vaan pitäisi olla, itsestään huolta pitävä ja henkisesti itseään koko ajan kehittävä.

Pitää muistaa, että meidän työssäkäyvät äitimme veivät lapset joko mummolaan, naapurin tädille (joka halusi tienata vähän omaa rahaa) perhepäivähoitoon ja jotkut voivat viedä tarhaankin ja siellä lapset todellakin hoidettiin, ei soiteltu äidille töihin joka pikku risahduksesta, ei ollut vakakeskusteluja eikä muuta vastaavaa. Työajat yleensä pitivät, kun kello löi 16.30 oli työaika loppu ja sillä sipuli. Hommat oli suunniteltu niin, että ne ennättää tehdä työajalla, kun oli poissa, oli määrätty sijainen, oli luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu, joille valittaa, jos oli ongelmia ja ppr-keskusteluja ei ollut ede

Sun äitisi ei ollut missään tavanomaisessa työelämässä, siis työntekijänä vaan yksityisyrittäjänä. Minä puhuin niistä äideistä, jotka kävi ihan tavan töissä konttorissa, kaupassa tms. Ihmeellistä tämä vihamielisyys, kun pitää heti tulla pätemään just sillä omalla kohtalolla ja lapsuudella, aivan kuin koko Suomessa kaikkina aikausina asiat olisivat olleet samoin kuin sun äidillä. Sä oletkin syntynyt just siihen murrosaikaan, kun päiväkotihoito yleistyi.

Terv. 1966 syntynyt, naapurin tädillä hoidossa ollut, koulun jälkeen ekalta yksin tyhjään kotiin tullut, naapurin kotirouvia ja heidän elämäänsä pienellä tehdaspaikkakunnalla seurannut

Eikö se hävetä, ettei ole tehnyt mitään tämän yhteiskunnan hyväksi? Miten selitätte lapsille, varsinkin tytöille, että äiti nyt eleli isän rahoilla ja puuhasi jotain siellä täällä? 

Siis ihan mielenkiinnosta kysyn, et eikä koskaan tee mieli harjoittaa jotain ammattia ja kehittyä siinä?

Ammatti ja työ ovat kuitenkin iso osa nykyihmisen identiteettiä. Ei kai jonkun vaimona oleminen voi olla identiteetti?

No, lähinnä vastustan kotiäitiyttä käytännön syistä, suuri osa tuntemistani köyhistä naisista on eronneita kotiäitejä. Täällä kyllä kovasti selitetään, ettei se köyhdytä, mutta tunnen aika monta vielä lähes 7-kymppisenä pienellä palkalla raatavaa naista, jotka ovat olleet kotiäitejä pitkään. Ero jälkeen on sitten saatu jotain työtä. 

Onko kotirouvia linjoilla? Minua kiinnostaisi tietää mitä teette päivisin? Jotenkin äkkiseltään en osaisi keksiä mitä tekisin jos päivisin ei olisi enää töitä tehtävänä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se hävetä, ettei ole tehnyt mitään tämän yhteiskunnan hyväksi? Miten selitätte lapsille, varsinkin tytöille, että äiti nyt eleli isän rahoilla ja puuhasi jotain siellä täällä? 

Siis ihan mielenkiinnosta kysyn, et eikä koskaan tee mieli harjoittaa jotain ammattia ja kehittyä siinä?

Ammatti ja työ ovat kuitenkin iso osa nykyihmisen identiteettiä. Ei kai jonkun vaimona oleminen voi olla identiteetti?

No, lähinnä vastustan kotiäitiyttä käytännön syistä, suuri osa tuntemistani köyhistä naisista on eronneita kotiäitejä. Täällä kyllä kovasti selitetään, ettei se köyhdytä, mutta tunnen aika monta vielä lähes 7-kymppisenä pienellä palkalla raatavaa naista, jotka ovat olleet kotiäitejä pitkään. Ero jälkeen on sitten saatu jotain työtä. 

Olennainen kysymys voisi olla, miksi äitiyden (etenkin jos lapsia on useampia) täytyy olla naiselle niin suuri taloudellinen riski? Äitiyttä ei tässä yhteiskunnassa valitettavasti arvosteta.

Vierailija kirjoitti:

Kotirouvuus on hyvä juttu, jos talo on molempien nimissä. Jos mies suostuu maksamaan elämisen ja vaimon kotonaolemisen. Mutta jos kaikki omaisuus on miehen nimissä, silloin typerää. 

Joku turva pitää olla eron varalta. 

Ja mihis nainen sitten menee töihin, kun on ensin ollut useamman vuoden kotirouvana? Täytyy siitä talosta saada kulutkin maksettua jollain..

2t varmastikaan asunut pienellä tehdaspaikkakunnalla, jossa käytännössä työnantajana oli se yksi tehdas ja muutaman kymmenen kilsan päässä saha? Sen lisäksi jotain kauppoja tms. Niihin ei helposti päässyt töihin jos mies oli tehtaalla töissä. Se tarkoitti, että teillähän on jo asiat ihan hyvin.

Täällä duunarikin on näes hieman eri juttu kuin isommassa kaupungissa. Itse olen mennyt työelämään vuonna 1988 ja työlkavereina oli naisia, jotka olivat valinneet sen työn avioliiton sijaan. Juu, olivat lähellä eläkeikää, mutta siis eläneet tuon ajan.

On muuten aika kiva tuo tapasi keskustella, kiistää toisen näkemys, koska se ei vastaa omaa kasvuympäristöäsi. "

Anteeksi, kun viestini oli epäkunnioittava, arvostan, kun kerroit kokemuksesi, kiitos siitä. Ehkäkäpä tuolla paikkakunnalla oli paperitehdas tai tehdastyö muuten oli hyvin palkattua. 

Koska kotirouvista ei ole tietääkseni tutkimuksia, ihmiset tukeutuvat näkemyksissään omiin kokemuksiinsa, jotka eivät kerro mitään koko yhteiskunnan tilanteesta. Sama pätee minun kokemuksiini varakkaalla alueella pk-seudulla eli sekä sinä että minä näimme kotirouvia tietyssä kehyksessä, jota oma asuinympäristö edustaa. (Tästä aloituksessanikin kirjoitin.)

Mutta ei tarvitse jäädä pelkästään omien kokemusten varaan, koska kuitenkin tiedämme sosiaali-, perhe- ja työllisyyspolitiikasta eikä Suomessa ole rohkaistu kotiin jäämään ketään niiden voimin, ja nimenomaan työväestö (demari, vasemmisto) ovat tavoitelleet perhe-etuuksia, joiden avulla naiset suuressa määrin ovat saaneet oman palkkapussin, kun lapset on saatu hoitoon kunnalliseen päiväkotiin tai perhepäivähoitoon. Yhteiskunta ohjaa monin tavoin valintojamme perhe-elämänkin suhteen, jolloin omaa valintaa voivat noudattaa lähinnä ne, joilla on siihen varaa. Suomalainen sosiaalipolitiikka on ohjannut naisia töihin ja pitkälti samoin perustein kuin näissä keskusteluissa käy ilmi eli hyvin on oppi perille mennyt. Nainen tarvitsee lapsille hoitopaikan ja oman palkkapussin ollakseen vapaa. Ja tottahan se onkin.

Kotirouvat ovat Suomessa olleet täysin marginaalinen ilmiö. Olen jo kahdesti googlannut tutkimuksia, niitähän löytyy aihetta liipaten vaikka kuinka, mutta Suomalaiset kotirouvat kautta aikojen - tyyppisesti ei mitään. Vinkatkaa, jos te löydätte. Tutkijat ovat olleet kiinnostuneita naisten asemasta lähinnä siltä kannalta miten on päästy työelämään ja itsenäiseen elämään, köyhätkin naiset, jolloin päivähoito on keskeinen asia. 1948 alettiin maksaa lapsilisiä tuohonkin tarkoitukseen. Vielä vuosisadan alussa pieniäkin lapsia oli pakko jättää kotiin yksin työpäivän ajaksi, ellei naapurissa ollut joku, joka perään katsoi tai isompaa sisarusta. Työväestössä ei ollut tapana mennä naimisiin ja kumppaneita oli useampi elämän aikana. Siksi isät eivät välttämättä olleet kuvioissa, sosiaaliturvan kehittyminen paransi erityisesti työväestön asemaa ja sen vuoksi vasemmistopuolueet sitä ajoivatkin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihmettele, että nuoret naiset haaveilevat kotirouvana olosta. Nykytyöelämä on kamalaa ja vaatimukset vanhemmuudelle kohtuuttomat. Sen päälle kaikki muu, mitä naisen nyt vaan pitäisi olla, itsestään huolta pitävä ja henkisesti itseään koko ajan kehittävä.

Pitää muistaa, että meidän työssäkäyvät äitimme veivät lapset joko mummolaan, naapurin tädille (joka halusi tienata vähän omaa rahaa) perhepäivähoitoon ja jotkut voivat viedä tarhaankin ja siellä lapset todellakin hoidettiin, ei soiteltu äidille töihin joka pikku risahduksesta, ei ollut vakakeskusteluja eikä muuta vastaavaa. Työajat yleensä pitivät, kun kello löi 16.30 oli työaika loppu ja sillä sipuli. Hommat oli suunniteltu niin, että ne ennättää tehdä työajalla, kun oli poissa, oli määrätty sijainen, oli luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu, joille valitta

Sun äitisi ei ollut missään tavanomaisessa työelämässä, siis työntekijänä vaan yksityisyrittäjänä. Minä puhuin niistä äideistä, jotka kävi ihan tavan töissä konttorissa, kaupassa tms. Ihmeellistä tämä vihamielisyys, kun pitää heti tulla pätemään just sillä omalla kohtalolla ja lapsuudella, aivan kuin koko Suomessa kaikkina aikausina asiat olisivat olleet samoin kuin sun äidillä. Sä oletkin syntynyt just siihen murrosaikaan, kun päiväkotihoito yleistyi.

Terv. 1966 syntynyt, naapurin tädillä hoidossa ollut, koulun jälkeen ekalta yksin tyhjään kotiin tullut, naapurin kotirouvia ja heidän elämäänsä pienellä tehdaspaikkakunnalla seurannut

Ei ollutkaan, siksi kommentoinkin sun yleistystä siitä, että vain *nykytyöelämä on kamalaa ja vaatimukset vanhemmuudelle kohtuuttomat. Sen päälle kaikki muu, mitä naisen nyt vaan pitäisi olla, itsestään huolta pitävä ja henkisesti itseään koko ajan kehittävä* ja *pitää muistaa, että meidän työssäkäyvät äitimme veivät lapset joko mummolaan, naapurin tädille (joka halusi tienata vähän omaa rahaa) perhepäivähoitoon ja jotkut voivat viedä tarhaankin* kun kaikilla ei ole ollut sama äiti tässä ketjussa.

Minäkin ihmettelin, että miksi tulit pätemään juuri sun omalla lapsuudella, antaen ymmärtää, että se olisi ollut kaikkien muidenkin lapsuus. Ei kaikkien siis pidä muistaa meidän äideistä tuollaista, kuten väitit että pitää muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elättäjämies on tosimies.

Hän tuo leivät pöytään ym. tarpeellisen.

 

 

Vaimo pitää huolen kodista.

Yhdessä he kasvattavat lapset.

 

Kyllä minäkin elättäjämiestä tosimiehenä pidän. Siis juuri tuollaista perhekeskeistä, turvallista ja vastuullista miestä, jollaisia suuri osa miehistä onkin. Ainakin suomalaisista. Ap

 

Millaiseen otantaan käsityksesi perustuu? Minulla on suomalaisista miehistä hyvin toisenlainen kuva. Vaikka he kävisivät töissä ja tienaisivat hyvin, niin he olettavat, että vaimokin tienaa omat rahansa. Eivät he halua, että vastuu koko perheen taloudesta on yksin heidän vastuullaan.

Näillä on rouvat edustusrouvia ja - objekteja. Erityisen tärkeää on, että rouva pysyy hoikkana. Muuta rouvalta ei juuri vaadita.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se hävetä, ettei ole tehnyt mitään tämän yhteiskunnan hyväksi? Miten selitätte lapsille, varsinkin tytöille, että äiti nyt eleli isän rahoilla ja puuhasi jotain siellä täällä? 

Siis ihan mielenkiinnosta kysyn, et eikä koskaan tee mieli harjoittaa jotain ammattia ja kehittyä siinä?

Ammatti ja työ ovat kuitenkin iso osa nykyihmisen identiteettiä. Ei kai jonkun vaimona oleminen voi olla identiteetti?

No, lähinnä vastustan kotiäitiyttä käytännön syistä, suuri osa tuntemistani köyhistä naisista on eronneita kotiäitejä. Täällä kyllä kovasti selitetään, ettei se köyhdytä, mutta tunnen aika monta vielä lähes 7-kymppisenä pienellä palkalla raatavaa naista, jotka ovat olleet kotiäitejä pitkään. Ero jälkeen on sitten saatu jotain työtä. 

Kyllä kotiäitys köyhdyttää, jos ainoa tulonlähde ja omaisuus on työeläke. Niin kauan kun meillä ei ole näyttöä siitä mikä kotirouvien tilanne noin yleisesti on ollut, emme voi sanoa mitään yleistä kotiäitiydestä Suomessa. Jos kotiäiti on köyhä eronneena, se tarkoittaa, että hänen miehensäkin on ollut köyhä tai sitten on tehty avioehto, jota ei ole älytty edes sovitella oikeudessa.

Jossain aiemmassa ketjussa tällä viikolla kirjoitin, että kotiäitiyttä ja -rouvuutta ei voi suositella kenellekään, jos mitään jaettavaa ei ole. Talo ja auto eivät vielä varsinaisesti ole omaisuutta eikä normaali hyvä palkka, joka on miehen perheeseen tuomaa. Mutta kun kaikkien kotirouvien tilanne ei ole tuollainen eikä yhdenkään tuntemani kotirouvan tilanne.

Olisi siis keskustelun kannalta hyvä ymmärtää, että kotirouvia on monenlaisia eikä vain sellaisia, joita itse tunnen tai ajattelen tuntevani. 

Mitä häpeään tulee, niin maailmankuvani on aika erilainen kuin sinulla. Pidän erikoisena tuota ajatusta, että joku tulee kertomaan minulle, että pitäisi hävetä omaa elämääni, kun en elä sitä jonkun standardin mukaisesti. Mutta sellaistahan on paljon, on varmaan aina ollut ja tulee olemaan. Milloin osoitetaan sormella työttömiä, milloin sairaita tai kotirouvia, ihan vain omien mielikuvien perusteella. Ihmisarvo on jokaisella, vaikkei tekisi elämässän yhtään töitä. Työ ei ole ihmisarvon mitta eikä itseään tarvitse hävetä, ellei ole toista ihmistä vahingoittanut.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vahvasti se, että ihmisen arvo on työssä ja saavutuksissa, sen olen näissä keskusteluissa huomannut. Ja vaikka olen saavuttanut yhtä ja toista, ei se tee minua yhtään paremmaksi ja arvokkaammaksi kuin kauppakeskuksessa öisin nukkuvaa asunnotonta sekakäyttäjää. Inhoan tuollaista ajattelutapaa joka näissä kotirouvakeskusteluissa tulee esille. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko kotirouvia linjoilla? Minua kiinnostaisi tietää mitä teette päivisin? Jotenkin äkkiseltään en osaisi keksiä mitä tekisin jos päivisin ei olisi enää töitä tehtävänä.

Vaikka en ole ollut kotiäiti, ajattelisin, että kotirouvat voivat vaikka harrastaa kielten opiskelua tai käsitöitä tai liikuntaa tai mitä ikinä haluavat, miehen ja lasten ollessa pois kotoa.

Tai laittaa ruokaa ja leipoa.

Jo kodin siistinä pitämiseenkin kuluu oma aikansa. Itse ainakin huomasin, ettei töissä käydessä ehtinyt eikä jaksanut pitää kotia kovin siistinä, kun perheessä oli useampi kuin yksi. Joka päivä kertyy roskaa, pölyä, likaa ja pyykkiä. 

Olin kotirouva, koska lapsista toinen oli erityislapsi. Myöhemmin selvisi, että itsellänikin on neuropsykiatrinen poikkeavuus. Nyt olen työelämässä, mutta muistan aina sen halveksunnan, mitä joka tuutista pukkasi, kun olin laiska paska ja elin miehen siivellä. Elämäntilanteita voi olla monenlaisia. Kannattaa miettiä ennenkuin tuomitsee.

"Millaiseen otantaan käsityksesi perustuu? Minulla on suomalaisista miehistä hyvin toisenlainen kuva. Vaikka he kävisivät töissä ja tienaisivat hyvin, niin he olettavat, että vaimokin tienaa omat rahansa. Eivät he halua, että vastuu koko perheen taloudesta on yksin heidän vastuullaan."

Hyvin koulutettuihin, varakkaisiin miehiin. Sinä näet asian tienaamisen kautta, minä näen siltä kannalta, että mies haluaa, että nainen tekee sitä mitä hän itseä haluaa tehdä ja tukee sitä oli se sitten mitä tahansa.

Esimerkiksi isäni ei odottanut, että pitkän ja menestyksekkään uran tehnyt äitini tienaa "omat rahansa" - tässä varmaan se kulttuuriero piilee. Eli sinun mieskäsityksesi ei ole perhekeskeinen kuten minun on. Lapsuudenperheessämme olivat rahat yhteisiä, samoin on omassa perheessäni ollut. Ei siis ole olemassa mitään kummankin omia rahoja, vaan kaikki menee samaan laariin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olin kotirouva, koska lapsista toinen oli erityislapsi. Myöhemmin selvisi, että itsellänikin on neuropsykiatrinen poikkeavuus. Nyt olen työelämässä, mutta muistan aina sen halveksunnan, mitä joka tuutista pukkasi, kun olin laiska paska ja elin miehen siivellä. Elämäntilanteita voi olla monenlaisia. Kannattaa miettiä ennenkuin tuomitsee.

Aivan. Kotirouvuuden takana on monenlaisia syitä, omalla kohdalla esimerkiksi iäkkäiden vanhempien hoitaminen vaikutti työelämästä jäämiseen. Ihmiset näissä keskusteluissa vaikuttavat tarvitsevan jonkun, johon verrattuna itsensä voi kokea paremmaksi ja jota voi säälitellä tai paheksua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta elättäjämiehen psykologinen profiili on täysin erilainen kuin kaksoiselämää viettävän ihmisen. 

Olen eri, mutta luin tuon niin, että  hän puhui nimenomaan niistä status-elättäjämiehistä, eli siitä tyypistä, joka ei ole se tavallinen, suomalainen elättäjämies, (niin sanoikin) vaan se huomattavan menestynyt.

Valitettavasti minulla on samanlaiset kokemukset. Hassua siinä onkin, että en ole ajatellut/nähnyt, että näillä miehillä edes olisi omasta mielestään ainakaan kaksoiselämä, vaan se on vaan heidän oma elämä. Jolla ei ole eikä pidä olla mitään tekemistä perheen kanssa, joka on kyllä elämän tärkein asia. Vähän kuin harrastus tms. Ei mitään tekemistä vaimon ja lasten kanssa.

Vaikea sitä onkaan taviksen ymmärtää, mutta näin.

Statusmiehestäkin mainitsin jo aloituksessa. Palstalla on ihan oma käsitys statusmiehestä, joka ei vastaa sanakirjan merkitystä. Tässä ketjussa puhuttiin taas "työpaikan statusmiehistä" jotka pettävät vaimojaan, mutta kun statusmiehiä työpaikalla ei voi olla kovin monta. Useimmiten siellä ei ole yhtään ainoaa, koska statusmies on mies, jolla on yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Palstalla statusmiehellä tarkoitataan ihan tavallista hyväpalkkaista miestä, tuskinpa useimmilla on ollut minkäänlaista kontaktia statusmiehiin elämässään ollenkaan, saati että tietäisivät heidän avioliittonsa, naisasiansa, pettämisensä, raha-asiansa yhtä hyvin kuin heidän paras ystävänsä. Kyse on siis ennen kaikkea stereotypiasta, joka liitetään kotirouviin, noihin ressukoihin ja stereotypiohin, joita liitetään myös "statusmiehiin", jotka vievät ne parhaat naiset. Yllättäen myös osa naisista on mukana tässä merkillisessä statusmies ja hänen naisensa -leikissä, jos siihen liitetään sana kotirouva :) 

Palstalla on hassua aina se, miten helv.. tarkkaan jotkut esittävät tietävänsä muiden asiat. Raha-asiat ja rakkauselämän tolan erityisesti. Eikä tarvitse olla kummoisempikaan älyniekka ymmärtääkseen, että tuolloin todellisuudessa käsitellään kertojan omia asioita. Eli kyse on pääasiassa projektioista, joita juoruilu vilisee, muiden asioiden avulla käsitellään omia isoja asioita. Ihan normaali ilmiö sinänsä, kaikki sitä tekevät. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vanhanaikaista. Vähän niinkuin huutolaislapsi, elämä riippuu siitä, minkälaiseen perheeseen sattui pääsemään. 

Kotirouvalla sama juttu. Jos mies on hyvä ja rehellinen, niin silloin on hyvät oltavat. Jos mies sairastuu muuten tai mt-ongelmiin, niin silloin on huonot oltavat. 

Eiköhän tämä yhteiskunta tarjoa parempaakin naisille. 

Oma äitini oli kotona paljon. Hän aina toitotti, että kyllä naiselle on tosi tärkeää koulutus ja itsenäisyys. 

Tässä on järkevä kommentti asiasta ilman ylimääräistä maalailua. Paitsi en käyttäisi sanaa vanhanaikainen, sillä historiassa asiat etenevät sykleittäin. Vanhat asiat tulevat uudelleen takaisin, vain ehkä hieman toisenlaisiksi muovautuneina. Ap

Vierailija kirjoitti:

 

"Millaiseen otantaan käsityksesi perustuu? Minulla on suomalaisista miehistä hyvin toisenlainen kuva. Vaikka he kävisivät töissä ja tienaisivat hyvin, niin he olettavat, että vaimokin tienaa omat rahansa. Eivät he halua, että vastuu koko perheen taloudesta on yksin heidän vastuullaan."

Hyvin koulutettuihin, varakkaisiin miehiin. Sinä näet asian tienaamisen kautta, minä näen siltä kannalta, että mies haluaa, että nainen tekee sitä mitä hän itseä haluaa tehdä ja tukee sitä oli se sitten mitä tahansa.

Esimerkiksi isäni ei odottanut, että pitkän ja menestyksekkään uran tehnyt äitini tienaa "omat rahansa" - tässä varmaan se kulttuuriero piilee. Eli sinun mieskäsityksesi ei ole perhekeskeinen kuten minun on. Lapsuudenperheessämme olivat rahat yhteisiä, samoin on omassa perheessäni ollut. Ei siis ole olemassa mitään kummankin omia rahoja, vaan kaikki menee samaan laariin. Ap

"Mies haluaa että nainen tekee sitä mitä itse haluaa tehdä".

Olet oikeassa, en tosiaan tunne ketään sellaista miestä, joka palkkaisi lastenhoitajan ja siivoojan, jotta saisin itse nauttia elämästä tekemättä töitä. Olisin opiskellut, lukenut, matkustellut ja harrastanut, ja kaiken kustantaisi rakas puolisoni.