Lue keskustelun säännöt.
Millainen on elättäjämies, siis oikean kotirouvan aviomies
06.03.2025 |
Palstalla on aina kotirouvien haukkumisketju, kun tänne tulen. Kotirouvia säälittelevät naiset kuvaavat kotirouvaa elättävää aviomiestä alempaan keskiluokkaan kuuluvien kliseiden avulla. Hän antaa talousrahaa, käy vieraissa, ei tee kotitöitä, jättää ja pettää.
Eli naiset kuvaavat alemman keskiluokan elämäntapaa, joka on heille tuttu. Muunlaista he eivät tunne. Epäselväksi jää vain se miten alempaan keskiluokkaan kuuluvan, töissäkäyvän aviovaimon rooli olisi tuossa kuviossa kovinkaan paljon parempi, jos lapset ovat eron aikana pieniä. Jaettavaa ei ole. Palkka on pieni. Miehellä on nuo heikot perhe-elämän taidot myös eronneena eli puuttuu perhekeskeisen miehen ominaisuudet.
Palsta on sikäli mielenkiintoinen, että puheenvuoroista voi lukea paljon sellaista mitä kirjoittaja ei itse itsestään oivalla. Jokainen kirjoittaa omasta maailmastaan käsin.
Toisena esimerkkinä voisi olla ns. statusmies, josta palstalla paljon puhutaan. Sille palstan miehet ovat antaneet uuden merkityksen. Se on tavallinen suomalaismies, joka saa hyvää palkkaa, jolla on hyvät sosiaaliset taidot ja josta naiset pitävät. Äskettäin oli tämä määritelmä esillä. Mutta statushan ei tarkoita mitään tuollaista sanakirjassa, vaan se tarkoittaa yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.
Kommentit (309)
Tavallisia elättäjämiehiä varmaan on, mutta ikäväksi kun olen miesvaltaisella alalla olen nähnyt vähän liikaa nimenomaan tätä statusmiesten elämää. He kyllä ovat kotona kohteliaita, ottavat vaimon huomioon, nostavat perheen jokaiseen kiitospuheeseen, puhuvat paljon lapsistaan jne - ja pettävät kuin perkeleet.
On niin selkeää, että heillä on kaksi elämää, se perhe-elämä ja oma elämä. Yleensä lapsia siunaantuu vielä useampia, 4-5, koska se on vaimon varsinainen ura ja selkeästi nainenkin haluaa sisältöä elämäänsä, mihin uusi vauva tietysti vastaa.
Harva näistä miehistä koskaan kyllä eroaa tai tekee avioehtoa tms. joten sikäli jos onnistuu vaaleanpunaiset lasit siellä kotona silmillä pitämään tarjoavat varmaan ihan hyvän tai tosi hyvän elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun miehelläni on vahva me-ajattelu. Kaiken hän tekee, jotta perheellä on asiat hyvin. Rahalla hän ei kerskaile koskaan. Raha on mahdollistaja ja ennen kaikkea tulevaisuuden turva.
Lapselle hän halusi vakaat kasvuolosuhteet ja läsnäolevia aikuisia. Tämä ei tarkoita, että minä olisin ollut köytettynä lapsenhoitoon vaan että meidän yhteinen tavoitteemme on, että lapsella on aina aikuinen saatavilla.
Kun tapasimme hän ei etsinyt kodinhoitajaa tai synnytyskonetta. Kyllä siinä muunlaista yhteensopivuutta selviteltiin puolin ja toisin. Haluttiin elämänmittainen suhde. En ollut koskaan häntä ennen tavannut miestä, joka olisi haaveillut omasta perheestä ja yhteisestä vanhuudesta.
Jos nyt puhuttaisiin tämän päivän kotirouvista eikä mistään 50 vuotta vanhoista ajoista!
Mies on perhekeskeinen, joka ajattelee aina ensin perheensä etua. Kodin pitää olla kaunis, mutta toimiva. Kaikki lapset _tarvitsevat_ oman huoneen. Sijainti ei saa olla huonomaineisella alueella, mutta ihan tavallinen okt -alue riittää. Mies tukee lastensa harrastuksia ja näkee ne positiivisena asiana. Ei laske eikä pidä lukua siitä, kuka kävi viimeksi kaupassa ja kuka maksoi sähkölaskun. Mies huolehtii että vaimolla on turvallinen auto ajaa, koska vaimo kuljettaa lapsia harrastuksiin.
Vaimolla voi olla kevyt työ, joka ei saa rasittaa liikaa. Mies innostaa koko perheen esimerkiksi viikkosiivoukseen, jotta vaimon ei tarvitse suoriutua siitä yksin. Sama koskee pihan ja puutarhan hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt puhuttaisiin tämän päivän kotirouvista eikä mistään 50 vuotta vanhoista ajoista!
Mies on perhekeskeinen, joka ajattelee aina ensin perheensä etua. Kodin pitää olla kaunis, mutta toimiva. Kaikki lapset _tarvitsevat_ oman huoneen. Sijainti ei saa olla huonomaineisella alueella, mutta ihan tavallinen okt -alue riittää. Mies tukee lastensa harrastuksia ja näkee ne positiivisena asiana. Ei laske eikä pidä lukua siitä, kuka kävi viimeksi kaupassa ja kuka maksoi sähkölaskun. Mies huolehtii että vaimolla on turvallinen auto ajaa, koska vaimo kuljettaa lapsia harrastuksiin.
Vaimolla voi olla kevyt työ, joka ei saa rasittaa liikaa. Mies innostaa koko perheen esimerkiksi viikkosiivoukseen, jotta vaimon ei tarvitse suoriutua siitä yksin. Sama koskee pihan ja puutarhan hoitoa.
Millä rahalla siis se tämän päivän kotirouva käy kaupassa tai maksaa sähkölaskun? Minusta on ihan mielenkiintoista aloituksen mukaisesti pohtia sitä, miksi asenteet nykypäivänä ovat kotirouviin mitä ovat, eivätkä ne historiattomasti ole tähän päivään pompsahtaneet.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa sana kotirouva sai negatiivisen klangin siinä vaiheessa kun kaupungistuttiin, eli jostain 1950 alkaen. Pitkälle seitkytluvun loppuun se tarkoitti köyhähkön perheen äitiä, joka yritti repiä perheelle elantoa miehen tieneisteistä. Kenellä oli helpompaa, kuka joutui tilipäivänä menemään tehtaan portille vastaan, että saisi edes jonkun kympin ruokakauppaan laskun lyhennykseksi.
Monet firmat hyvin pitkään kieltäytyivät palkkaamasta naimisissa olevia naisia ja jos menit naimisiin, jouduit jättämään työsi. Sen vuoksi työt mitä naiset saattoivat saada etenkin pienemmillä paikkakunnilla olivat satunnaista siivousta tms.
Juopa työssäkäyvien ja kotirouvana olevien naisten välissä oli syvä, ensimmäiset katsoivat toisia alaspäin ja jälkimmäiset halveksivat toisia lastensa heittellejätöstä.
Kotirouvat nähtiin siis vähän reppanoina, miehistään riippuvaisina olentoina, joille ei kyllä tosiaankaan eläkettä ke
Täysin vieras maailma tuo, mistä tietosi ovat peräisin. Olen elänyt 70-luvulla lapsuuteni ja naapurissa asui useita kotirouvia. Kyllä heitä kotirouviksi kutsuttiin eikä siinä ollut mitään vähättelevää. Yksi teki taidetta harrastuksekseen, toinen antoi pianotutunteja ja myi tupperia.
En jaksa uskoa, että duunarimaailmassa olisi ollut kovin paljon kotirouvia 60-70-luvulla. Palkat eivät olisi siihen riittäneet. Olen lukenut aika paljon lähihistoriaakin enkä ole koskaan kuullut, että naimisissa olevia naisia olisi kieltäydytty palkkaamasta 60-70-luvulla! Sehän on aivan uskomaton väite. Omakin äitini on tehnyt töitä tuona aikana naimisissa ollessaan. Kaikki muutkin tekivät, äitiyslomahan oli vain 3kk pitkä eli lapset vietiin seimeen. Mistä tietosi ovat peräisin? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, unohdin tosiaan mainita millainen se elättäjämies on. Yhteiskuntaluokasta riippumatta hän on:
1. Perhekeskeinen. Hänelle on normaalia, että lasten ollessa pieniä hän vastaa pääosin elatuksesta eikä hän edes pidä sitä minään "elättämisenä".
2. Hänellä on niin hyvät tulot, että perheen elättäminen onnistuu ilman että pitää luopua perusasioista.
3. Perheen rahat ovat miehen mielestä yhteisiä. Sitähän perhe tarkoittaa, että muodostetaan yksi yhtenäinen yksikkö, missä kaikki ajavat toistensa etua.
3. Naista ja naiseutta arvostava mies, joka ei näe sukupuolten olevan sodassa tai riidoissa.
Jotain varmaan listalta puuttuukin, nuo tuli spontaanisti mieleen. Ap
Näin elättäjämiehenä totean, että tämä lista on hyvä ja oikea.
Vierailija kirjoitti:
Tavallisia elättäjämiehiä varmaan on, mutta ikäväksi kun olen miesvaltaisella alalla olen nähnyt vähän liikaa nimenomaan tätä statusmiesten elämää. He kyllä ovat kotona kohteliaita, ottavat vaimon huomioon, nostavat perheen jokaiseen kiitospuheeseen, puhuvat paljon lapsistaan jne - ja pettävät kuin perkeleet.
On niin selkeää, että heillä on kaksi elämää, se perhe-elämä ja oma elämä. Yleensä lapsia siunaantuu vielä useampia, 4-5, koska se on vaimon varsinainen ura ja selkeästi nainenkin haluaa sisältöä elämäänsä, mihin uusi vauva tietysti vastaa.
Harva näistä miehistä koskaan kyllä eroaa tai tekee avioehtoa tms. joten sikäli jos onnistuu vaaleanpunaiset lasit siellä kotona silmillä pitämään tarjoavat varmaan ihan hyvän tai tosi hyvän elämän.
Pettämistä on monenlaisissa suhteissa eli siltä ei tosiaan vaimon työssäkäyminen pelasta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, unohdin tosiaan mainita millainen se elättäjämies on. Yhteiskuntaluokasta riippumatta hän on:
1. Perhekeskeinen. Hänelle on normaalia, että lasten ollessa pieniä hän vastaa pääosin elatuksesta eikä hän edes pidä sitä minään "elättämisenä".
2. Hänellä on niin hyvät tulot, että perheen elättäminen onnistuu ilman että pitää luopua perusasioista.
3. Perheen rahat ovat miehen mielestä yhteisiä. Sitähän perhe tarkoittaa, että muodostetaan yksi yhtenäinen yksikkö, missä kaikki ajavat toistensa etua.
3. Naista ja naiseutta arvostava mies, joka ei näe sukupuolten olevan sodassa tai riidoissa.
Jotain varmaan listalta puuttuukin, nuo tuli spontaanisti mieleen. Ap
Näin elättäjämiehenä totean, että tämä lista on hyvä ja oikea.
Kiitos palautteesta.
Tunnistatko sinä elättäjämiehenä näitä näkemyksiä, joita ketjuissa usein esitetään elättäjämiehestä? Hän on sarjapettäjä jne.?
Minusta elättäjämiehen psykologinen profiili on täysin erilainen kuin kaksoiselämää viettävän ihmisen. Tietysti voihan kuka tahansa altistua pettämiselle. En kuitenkaan jaksa uskoa, että tämän ihmistyypin ytimessä on kaksoiselämä jotenkin elimellisesti, sillä kaksoiselämän viettäjät ovat narsistisesti häiriintyneitä. Kaksoiselämää elävä ihminen on addiktiivinen eli hänellä on monia alas vetäviä heikkouksia, impulsiivisuutta ym. jolloin sen tyyppinen ihminen ei myöskään kykene tekemään merkittävää uraa.
Ylös - alas menevää uraa ja taloutta voi tietysti löytyä niistä elättäjämiehistä, jotka ovat nuoria, koska heidän kohdallaan ei vielä näe kokonaisuutta. Kaksoiselämä viittaa ongelmiin kaikkialla elämässä. Ap
"Millä rahalla siis se tämän päivän kotirouva käy kaupassa tai maksaa sähkölaskun? Minusta on ihan mielenkiintoista aloituksen mukaisesti pohtia sitä, miksi asenteet nykypäivänä ovat kotirouviin mitä ovat, eivätkä ne historiattomasti ole tähän päivään pompsahtaneet."
Hyvä nosto tuo, että pohdittaisiin miksi asenteet kotirouvaan ovat tietynlaiset. Miksi ne ainakin palstalla ovat niin kovin negatiiviset ja kliseiset? Kotirouvia on vähän, joten ne tulevat sieltä omasta ympäristöstä muutaman nähdyn kokemuksen perusteella, jota värittävät omat asenteet siihen, miten muut elävät elämäänsä. Tutkimusta suomalaisista kotirouvista ei tietääkseni ole tehty.
Mutta palaan tähän vielä, nyt on kiire. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa sana kotirouva sai negatiivisen klangin siinä vaiheessa kun kaupungistuttiin, eli jostain 1950 alkaen. Pitkälle seitkytluvun loppuun se tarkoitti köyhähkön perheen äitiä, joka yritti repiä perheelle elantoa miehen tieneisteistä. Kenellä oli helpompaa, kuka joutui tilipäivänä menemään tehtaan portille vastaan, että saisi edes jonkun kympin ruokakauppaan laskun lyhennykseksi.
Monet firmat hyvin pitkään kieltäytyivät palkkaamasta naimisissa olevia naisia ja jos menit naimisiin, jouduit jättämään työsi. Sen vuoksi työt mitä naiset saattoivat saada etenkin pienemmillä paikkakunnilla olivat satunnaista siivousta tms.
Juopa työssäkäyvien ja kotirouvana olevien naisten välissä oli syvä, ensimmäiset katsoivat toisia alaspäin ja jälkimmäiset halveksivat toisia lastensa heittellejätöstä.
Kotirouvat nähtiin siis vähän reppanoina, miehistään riippuvaisina o
Et varmastikaan asunut pienellä tehdaspaikkakunnalla, jossa käytännössä työnantajana oli se yksi tehdas ja muutaman kymmenen kilsan päässä saha? Sen lisäksi jotain kauppoja tms. Niihin ei helposti päässyt töihin jos mies oli tehtaalla töissä. Se tarkoitti, että teillähän on jo asiat ihan hyvin.
Täällä duunarikin on näes hieman eri juttu kuin isommassa kaupungissa. Itse olen mennyt työelämään vuonna 1988 ja työlkavereina oli naisia, jotka olivat valinneet sen työn avioliiton sijaan. Juu, olivat lähellä eläkeikää, mutta siis eläneet tuon ajan.
On muuten aika kiva tuo tapasi keskustella, kiistää toisen näkemys, koska se ei vastaa omaa kasvuympäristöäsi.
Minusta elättäjämiehen psykologinen profiili on täysin erilainen kuin kaksoiselämää viettävän ihmisen.
Olen eri, mutta luin tuon niin, että hän puhui nimenomaan niistä status-elättäjämiehistä, eli siitä tyypistä, joka ei ole se tavallinen, suomalainen elättäjämies, (niin sanoikin) vaan se huomattavan menestynyt.
Valitettavasti minulla on samanlaiset kokemukset. Hassua siinä onkin, että en ole ajatellut/nähnyt, että näillä miehillä edes olisi omasta mielestään ainakaan kaksoiselämä, vaan se on vaan heidän oma elämä. Jolla ei ole eikä pidä olla mitään tekemistä perheen kanssa, joka on kyllä elämän tärkein asia. Vähän kuin harrastus tms. Ei mitään tekemistä vaimon ja lasten kanssa.
Vaikea sitä onkaan taviksen ymmärtää, mutta näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin vanhanaikaista. Vähän niinkuin huutolaislapsi, elämä riippuu siitä, minkälaiseen perheeseen sattui pääsemään.
Kotirouvalla sama juttu. Jos mies on hyvä ja rehellinen, niin silloin on hyvät oltavat. Jos mies sairastuu muuten tai mt-ongelmiin, niin silloin on huonot oltavat.
Eiköhän tämä yhteiskunta tarjoa parempaakin naisille.
Oma äitini oli kotona paljon. Hän aina toitotti, että kyllä naiselle on tosi tärkeää koulutus ja itsenäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, unohdin tosiaan mainita millainen se elättäjämies on. Yhteiskuntaluokasta riippumatta hän on:
1. Perhekeskeinen. Hänelle on normaalia, että lasten ollessa pieniä hän vastaa pääosin elatuksesta eikä hän edes pidä sitä minään "elättämisenä".
2. Hänellä on niin hyvät tulot, että perheen elättäminen onnistuu ilman että pitää luopua perusasioista.
3. Perheen rahat ovat miehen mielestä yhteisiä. Sitähän perhe tarkoittaa, että muodostetaan yksi yhtenäinen yksikkö, missä kaikki ajavat toistensa etua.
3. Naista ja naiseutta arvostava mies, joka ei näe sukupuolten olevan sodassa tai riidoissa.
Jotain varmaan listalta puuttuukin, nuo tuli spontaanisti mieleen. Ap
Näin elättäjämiehenä totean, että tämä lista on hyvä ja oikea.
Onko asunto molempien nimissä? Ja muu omaisuus? Se on se ensimmäinen iso juttu, jos ero tulee.
Jos ei ole, niin vaimos on puilla paljailla.
Kaikki pitää olla papereihin kirjattu. Sana ei maksa vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallisia elättäjämiehiä varmaan on, mutta ikäväksi kun olen miesvaltaisella alalla olen nähnyt vähän liikaa nimenomaan tätä statusmiesten elämää. He kyllä ovat kotona kohteliaita, ottavat vaimon huomioon, nostavat perheen jokaiseen kiitospuheeseen, puhuvat paljon lapsistaan jne - ja pettävät kuin perkeleet.
On niin selkeää, että heillä on kaksi elämää, se perhe-elämä ja oma elämä. Yleensä lapsia siunaantuu vielä useampia, 4-5, koska se on vaimon varsinainen ura ja selkeästi nainenkin haluaa sisältöä elämäänsä, mihin uusi vauva tietysti vastaa.
Harva näistä miehistä koskaan kyllä eroaa tai tekee avioehtoa tms. joten sikäli jos onnistuu vaaleanpunaiset lasit siellä kotona silmillä pitämään tarjoavat varmaan ihan hyvän tai tosi hyvän elämän.
Pettämistä on monenlaisissa suhteissa eli siltä ei tosiaan vaimon työssäkäyminen pelasta. A
Silloin ihminen on vapaa lähtemään, kun on taloudellisesti riippumaton. Tämä on tosi tosi iso asia. Sun ei ole pakko olla kenenkään kanssa.
Vapaus on tärkeintä ihmisen elämässä.
Nämä nuoret naiset, jotka haaveilevat kotirouvuudesta, eivät tiedä millaista se on ollut aikaisemmin.
Toki nykyään on sosiaalitukia, saa asumistukea ja työtömyyskorvausta. Ketään ei kadulle paiskata heti.
Niinkuin ennenvanhaan. Yhteiskunta ei ottanut koppia. Siinä sitten pikkuvaimo sieti ja kesti kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, unohdin tosiaan mainita millainen se elättäjämies on. Yhteiskuntaluokasta riippumatta hän on:
1. Perhekeskeinen. Hänelle on normaalia, että lasten ollessa pieniä hän vastaa pääosin elatuksesta eikä hän edes pidä sitä minään "elättämisenä".
2. Hänellä on niin hyvät tulot, että perheen elättäminen onnistuu ilman että pitää luopua perusasioista.
3. Perheen rahat ovat miehen mielestä yhteisiä. Sitähän perhe tarkoittaa, että muodostetaan yksi yhtenäinen yksikkö, missä kaikki ajavat toistensa etua.
3. Naista ja naiseutta arvostava mies, joka ei näe sukupuolten olevan sodassa tai riidoissa.
Jotain varmaan listalta puuttuukin, nuo tuli spontaanisti mieleen. Ap
Näin elättäjämiehenä totean, että tämä lista on hyvä ja oikea.
En tunnista tuota sarjapettämistä elättäjämiehen piirteeksi. Ketjussa on muutamia hyviä kuvauksia, kuten nuo perhekeskeisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja me-henkeä korostavat viestit. itseni lisäksi tunnen kaksi muuta elättäjämiestä ja nämä piirteet osuvat hyvin myös heihin.
Millainen on elättäjämies? Tavallinen ihminen, mies. Minkälaisia nyt ihmiset ovat? Muistele ala-asteen luokkaa. Löytyy hiljaisia, löytyy ilkeitä, löytyy kiusaajia. Vähän kaikenlaisia on.
Oliko yhtään pyhimystä? Meidän luokalla ei ollut.
Elättäjä mies on tyhmä ja usein kouluttamaton.Fiksut ja hyvin ansaisevat kyllä vaativat että muijakin tuo rahaa taloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, unohdin tosiaan mainita millainen se elättäjämies on. Yhteiskuntaluokasta riippumatta hän on:
1. Perhekeskeinen. Hänelle on normaalia, että lasten ollessa pieniä hän vastaa pääosin elatuksesta eikä hän edes pidä sitä minään "elättämisenä".
2. Hänellä on niin hyvät tulot, että perheen elättäminen onnistuu ilman että pitää luopua perusasioista.
3. Perheen rahat ovat miehen mielestä yhteisiä. Sitähän perhe tarkoittaa, että muodostetaan yksi yhtenäinen yksikkö, missä kaikki ajavat toistensa etua.
3. Naista ja naiseutta arvostava mies, joka ei näe sukupuolten olevan sodassa tai riidoissa.
Jotain varmaan listalta puuttuukin, nuo tuli spontaanisti mieleen. Ap
Näin elättäjämiehenä totean, että tämä
Joo, aika hataralle pohjalle elämänsä rakentaa, kun on toisen hyväntekeväisyyden varassa. Ellei mies ole ihan kirkon mies, niin en luottaisi.
Teetko sinä kauppaa niin, että sovitaan ja paiskataan kättä?
Itse asiassa sana kotirouva sai negatiivisen klangin siinä vaiheessa kun kaupungistuttiin, eli jostain 1950 alkaen. Pitkälle seitkytluvun loppuun se tarkoitti köyhähkön perheen äitiä, joka yritti repiä perheelle elantoa miehen tieneisteistä. Kenellä oli helpompaa, kuka joutui tilipäivänä menemään tehtaan portille vastaan, että saisi edes jonkun kympin ruokakauppaan laskun lyhennykseksi.
Monet firmat hyvin pitkään kieltäytyivät palkkaamasta naimisissa olevia naisia ja jos menit naimisiin, jouduit jättämään työsi. Sen vuoksi työt mitä naiset saattoivat saada etenkin pienemmillä paikkakunnilla olivat satunnaista siivousta tms.
Juopa työssäkäyvien ja kotirouvana olevien naisten välissä oli syvä, ensimmäiset katsoivat toisia alaspäin ja jälkimmäiset halveksivat toisia lastensa heittellejätöstä.
Kotirouvat nähtiin siis vähän reppanoina, miehistään riippuvaisina olentoina, joille ei kyllä tosiaankaan eläkettä kertynytkään, pitkällisen riidan päälle pääsivät kansalaiseläkkeen pariin. Jos mies ei rahaa kotiin antanut, hakkasi, joi ja räyhäsi, se oli voi voi. Mihinkäs lähdet ja etenkin mihinkäs pentusi pistät.
Kotirouvaksi ei kutsuttu sitä keski- tai yläluokan rouvaa, jolla oli kodinhoitaja. He olivat vain sen ja sen rouvia.
Ja näistä ajoista on peräisin se, että naisille on tolkutettu, miten pitää olla omat rahat, jotta ei ole miehen varassa ja jää tyhjän päälle. Ei siinä, on siinä vieläkin oma totuutensa. En itse kerta kaikkiaan kykenisi huolettomana elämään, jos elantoni, saati lasteni elantoni olisi toisen varassa.