Millainen on elättäjämies, siis oikean kotirouvan aviomies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mua aina naurattaa tuo miehen uraan keskittyminen. Mulla on erittäin hyvässä asemassa oleva mies, joka tienaakin hyvin, mutta ei hänen ole tarvinnut ihan keskittyä uraansa. Siinä hoitaa kotihommia kuin minäkin. 

Kotirouvaksi saisin tietysti jäädä, mutta olen kokenut, että mulle on työelämässä käyttöä.

Mä en taas koskaan erityisesti nauttinut työelämästä, vaikka olinkin ihan hyvässä työpaikassa ja mulla on kaksi korkeakoulututkintoa. Viihdyn paljon paremmin kotirouvana. 

Mitä järkeä on lukea tutkintoja, joita ei käytä? Mikset ollut rouvana senkin ajan.

Tuostakin kommentista ilmeni, että hän on käyttänyt tutkintonsa. Luulisi koko aikuisikänsä työelämässä olevan osaavan lukea ja sisäistää sen mitä on lukenut. Ap

"Puolison peliriippuvuudesta ei aina tiedä. Kumpi tahansa, mies tai vaimo, voi olla peliriippuvainen. Minulle kerrottiin nuorena kotirouvuudesta tällainen varoittava esimerkki: paljon tienaava mies harrasti leikkijunia ja junaratoja. Kotona oleva vaimo luuli, että hän myös laittaa rahaa säästöön, sijoittaa ja turvaa vaimonsa eläkkeen. Kun mies yllättäen kuoli, ilmeni, ettei mies ollut sijoittanut muuhun kuin niihin kalliisiin leluihinsa. Mutta kai nekin saa myytyä hyvällä hinnalla."

Ei tiedä ei, harva menisi naimisiin, jos tietäisi puolisonsa kehitteillä olevasta tai olemassaolevasta peliriippuvuudesta, alkoholismista, seksiriippuvuudesta tai muustakaan vakavasta psyykkisestä sairaudesta. Peliriippuvainen osaa pelata myös töissäkäyvän puolisonsa, lastensa ja työnantajansa rahat. Kyseessä on oikeasti vakava sairaus, jolla on melko huono ennuste, mutta onneksi uusia lääkkeitä on tullut markkinoille. 

Työssäkäyvä voi aina sairastua, kuolla, jäädä työttömäksi tai yritys voi tehdä konkurssin. Noihin tilanteisiin täytyy varautua jotenkin, vaikka itse kävisikin töissä. Tiukka paikka saattaa yllättää kenet tahansa, ei vain kotirouvaa.

Keskustelua lukiessa tulee mieleen, että mihin itsetunto sitten rakennetaan, jos koko elämänsä on pitänyt kunnia-asianaan käydä töissä ja ansaita elantonsa, jos sairastuu ja joutuu miehen tai yhteiskunnan elätiksi. Entä jos tällainen ihminen itse sairastuu peliriippuvuuteen ja tuhoaa taloudellisesti myös muiden elämää sairautensa takia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mua aina naurattaa tuo miehen uraan keskittyminen. Mulla on erittäin hyvässä asemassa oleva mies, joka tienaakin hyvin, mutta ei hänen ole tarvinnut ihan keskittyä uraansa. Siinä hoitaa kotihommia kuin minäkin. 

Kotirouvaksi saisin tietysti jäädä, mutta olen kokenut, että mulle on työelämässä käyttöä.

Mä en taas koskaan erityisesti nauttinut työelämästä, vaikka olinkin ihan hyvässä työpaikassa ja mulla on kaksi korkeakoulututkintoa. Viihdyn paljon paremmin kotirouvana. 

Mitä järkeä on lukea tutkintoja, joita ei käytä? Mikset ollut rouvana senkin ajan.

Mikä kysymys tämä edes on? Tutkinnot kasvatt

Niin. Aikuisilla ihmisillä on yleensä vastuullisuus arvona, eli ei maksatella yhteiskunnallakaan mitään antamatta jotain takaisin. Edelleenkään meille muile ei ole mitään arvoa sillä, mitä joku mökissään miettii, vaikka olisivat kuinka korkealentoisia omasta mielestään ne ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Elättäjämies on fiksu. Hän tuo rahan taloon, mutta saa samalla nauttia rennommasta elämästä. Vaimo kuskaa lapset päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin, käy kaupassa ja kotona syödään einesten sijaan kotiruokaa, jonka kotona oleva vaimo ehtii valmistamaan. Vaimolla on aikaa pitää huolta itsestään, eikä jän ole ruuhkavuosissa rypevä stressipallero. 

Tää on kyllä ristiriidassa sen kanssa, että mies olisi perhekeskeinen, sillä tässä kuvattu mieshän välttelee perheensä kanssa tekemisissä olemista.

Työssäkäyvä voi aina sairastua, kuolla, jäädä työttömäksi tai yritys voi tehdä konkurssin. Noihin tilanteisiin täytyy varautua jotenkin, vaikka itse kävisikin töissä. Tiukka paikka saattaa yllättää kenet tahansa, ei vain kotirouvaa.

Niin ja näin voi käydä sille elättäjämiehellekin. Siinä onkin sitten koko perhe pississä, kun on ainoastaan hänen varassaan.

Meillä on jaettu kaikki asiat ja itsestäänselvästi siihen kuuluu myös taloudellinen vastuu. On hyvä, kun molemmat tietää, että jos se tiukka paikka tulee, toinen on vieressä ja paikkaa ja tukee.

Vierailija kirjoitti:

Oma ex vaimoni halusi olla tuollainen kotirouva kun jäi työttömäksi 90 luvun laman aikana. Minä tein ulkomaan töitä päivärahoineen ja annoin hänelle täydet valtuudet tilini käyttöön josta maksettiin asuntolaina, autolaina, lasten tarvitsemat kulut sekä hänen ja omat kuluni.

Koskaan ei tilillä kuitenkaan ollut rahaa kuin muutama kymppi ennen palkkapäivää, koti ei ollut nähnyt imuria tai luuttua töissä oloni aikana, pyykit olivat pesemättä, tiskit tiskaamatta ja muutenkin kotityöt jäivät minun harteilleni siloin kun satuin kotona olemaan tai ulkomaan työreissuiltani kotiin tulemaan.

Olin silloin ja olen vieläkin ns. kunnon mies. En ryypännyt vaikka olut otettiinkin silloin kun oli sen paikka, en käynyt vieraissa, en pistänyt rahojani pitkävetoon, moottoripyöriin, autoihin tai mihinkään muuhunkaan ns. turhuuteen. Yritin vaan saada perheen arjen toimimaan.

Tätä kuviota jatkui reilut kymmenen vuotta kunnes kyllästyin k

Kuulostaa siltä, että vaimollasi oli jokin isompi psyykkinen ongelma tai sairaus käytöksensä taustalla. ADD, masennus, jokin salainen addiktio, monia mahdollisuuksia, jotka näyttäytyvät ulospäin siten, että koti jää hoitamatta ja toiminnanohjaus on vaikeaa. Valitettavasti tuollaiset persoonallisuudenpiirteet ovat perinnöllisiä, joten jälkikasvu voi kärsiä samoista ongelmista.

Yksi kotiinjäämisen syistä voi olla se, että ihmisellä on jokin diagnoosi takana, jolloin työelämä muuttuu liian raskaaksi. Mutta hoitamattomana ja diagnosoimattomana ne kaikki sairaudet vaikuttavat voimakkaasti perhe-elämään ja parisuhteeseen. 

Kirjoitat tapahtuneesta aika neutraaliin sävyyn, se kertoo kypsyydestä. Ymmärrän hyvin, että omaisuutta aktiivisesti tuhlaavasta, rahankäytössään täysin erilaisesta ihmisestä haluaa erota. Haluaisi, vaikka hän kävisi töissä, koska rahankäyttötapa on aika olennainen osa parisuhdetta. Pelkästään imuriin tarttuminen ei parisuhdetta pelasta, mutta jos siitä pitää riidellä, on taustalla aina huomattavasti suurempia asioita. Ap

"Edelleenkään meille muile ei ole mitään arvoa sillä, mitä joku mökissään miettii, vaikka olisivat kuinka korkealentoisia omasta mielestään ne ajatukset."

Tämä koskee myös sinua eli ei sinun mietinnöilläsi onneksi ole vaikutusta muiden elämään. Jokainen voi omalla varallisuudellaan ja elämällään tehdä mitä tahtoo. Sinun valitsemasi osa on sitten tuomita ja paheksua, muuhun et onneksi pysty. Ap

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvä voi aina sairastua, kuolla, jäädä työttömäksi tai yritys voi tehdä konkurssin. Noihin tilanteisiin täytyy varautua jotenkin, vaikka itse kävisikin töissä. Tiukka paikka saattaa yllättää kenet tahansa, ei vain kotirouvaa.

Niin ja näin voi käydä sille elättäjämiehellekin. Siinä onkin sitten koko perhe pississä, kun on ainoastaan hänen varassaan.

Meillä on jaettu kaikki asiat ja itsestäänselvästi siihen kuuluu myös taloudellinen vastuu. On hyvä, kun molemmat tietää, että jos se tiukka paikka tulee, toinen on vieressä ja paikkaa ja tukee.

Aika monta sivua tässä on keskusteltu, mutta kaikki alkaa aina alusta. Kun ei mene millään kaaliin, että kotirouvan perhe ei välttämättä ole köyhä perhe, joka elää miehen tulojen varassa. Täytyy kai vain hyväksyä se, että tuo on liian vaikea asia ymmärtää. Miten pystyt työssä käymään tuolla ymmärryksellä? Ap

Vierailija kirjoitti:

"Edelleenkään meille muile ei ole mitään arvoa sillä, mitä joku mökissään miettii, vaikka olisivat kuinka korkealentoisia omasta mielestään ne ajatukset."

Tämä koskee myös sinua eli ei sinun mietinnöilläsi onneksi ole vaikutusta muiden elämään. Jokainen voi omalla varallisuudellaan ja elämällään tehdä mitä tahtoo. Sinun valitsemasi osa on sitten tuomita ja paheksua, muuhun et onneksi pysty. Ap

Olen eri, mutta ongelmahan tuossa on se, että tutkinnot ovat muilta pois = eivät saa opiskelupaikkaa, kun ne vie joku, joka ei työelämässä viihdy. Myönnän, että itsekin arvostan enemmän vaikka lähihoitajaa kuin kahden tutkinnon akateemista kotirouvaa, jolle on kuitenkin tärkeää asialla fleksata.

Aika monta sivua tässä on keskusteltu, mutta kaikki alkaa aina alusta. Kun ei mene millään kaaliin, että kotirouvan perhe ei välttämättä ole köyhä perhe, joka elää miehen tulojen varassa. Täytyy kai vain hyväksyä se, että tuo on liian vaikea asia ymmärtää. Miten pystyt työssä käymään tuolla ymmärryksellä? Ap

Kyllä sulla alkaa menemään niin tunteisiin, oletko miettinyt, miksi tarvitset validaatiota valinnoillesi kun täällä kiukkuat?

Itse esitit, että töissäkäyminen ei turvaa mitään, koska voi tulla tiukka paikka. Jostain syystä elättäjämiehen tapaus on kuitenkin eri asia. Ja meneekö sulla kaaliin, että kaikki töissä käyvät ei ole köyhiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Edelleenkään meille muile ei ole mitään arvoa sillä, mitä joku mökissään miettii, vaikka olisivat kuinka korkealentoisia omasta mielestään ne ajatukset."

Tämä koskee myös sinua eli ei sinun mietinnöilläsi onneksi ole vaikutusta muiden elämään. Jokainen voi omalla varallisuudellaan ja elämällään tehdä mitä tahtoo. Sinun valitsemasi osa on sitten tuomita ja paheksua, muuhun et onneksi pysty. Ap

Olen eri, mutta ongelmahan tuossa on se, että tutkinnot ovat muilta pois = eivät saa opiskelupaikkaa, kun ne vie joku, joka ei työelämässä viihdy. Myönnän, että itsekin arvostan enemmän vaikka lähihoitajaa kuin kahden tutkinnon akateemista kotirouvaa, jolle on kuitenkin tärkeää asialla fleksata.

Niin, toiset arvostavat sivistystä ja toiset eivät. Kaikilla on erilaiset arvostukset, minun arvostukseni ketään kohtaan ei riipu siitä mikä hänen ammattinsa ja työkykynsä tai -halunsa on. Onneksi kuitenkin elämme sellaisessa valtiossa, jossa voi sivistyä kykyjensä mukaan ja tehdä omilla varoillaan mitä haluaa. Ei moniarvoisuus mikään itsestäänselvyys ole. Ap

Aika mielenkiintoista keskustelua. On kiva kuulla erilaisia kokemuksia. Ja nyt kun itselleni kotirouvuus (onko tuo oikea sana edes:-) on edessä niin mietiskelen tätä paljon. Kirjoitinkin aiemmin, että jäin työttömäksi 37 v työuran jälkeen ja onhan tämä asia kipeä.

Saan kyllä päivät kulumaan hyvin, mutta myönnän itse kyllä että itsetuntoon kirpaisee. Tässä työttömyystilanteessa tuskin tämän ikäisenä tulen valituksi minnekään, vaikka haluaisin. Ja kieltämättä mietin, että miten pahasti yhteiskunta asiaa katsoo.

Tältäkin kantilta tämä on tarpeellinen keskustelu. Aina ei kotona oloa valita, hienoa on, jos joku saa valita! Ei ole muilta pois.

Vierailija kirjoitti:

Aika monta sivua tässä on keskusteltu, mutta kaikki alkaa aina alusta. Kun ei mene millään kaaliin, että kotirouvan perhe ei välttämättä ole köyhä perhe, joka elää miehen tulojen varassa. Täytyy kai vain hyväksyä se, että tuo on liian vaikea asia ymmärtää. Miten pystyt työssä käymään tuolla ymmärryksellä? Ap

Kyllä sulla alkaa menemään niin tunteisiin, oletko miettinyt, miksi tarvitset validaatiota valinnoillesi kun täällä kiukkuat?

Itse esitit, että töissäkäyminen ei turvaa mitään, koska voi tulla tiukka paikka. Jostain syystä elättäjämiehen tapaus on kuitenkin eri asia. Ja meneekö sulla kaaliin, että kaikki töissä käyvät ei ole köyhiä...

Sinulle keskustelu voi olla kiukkuamista, minulle se ei sitä ole. Minua vain kiinnostaa aloittajana tämä aihe, kun se on täällä vakiona eli kiinnostaa selvittää mitä kaltaistesi ajatusten takana oikein on. 

Elättäjämiehen tapaus ei ole mitenkään erilainen sinun lähelläsi olevista ihmisistä eli heilläkin on paljon sellaista, mikä ei mahdu kuvaan, jonka heistä rakennat etukäteen. Tarvitset tuollaista ajattelua suojaksesi, projektioita. Tässä tapauksessa projektiot viriävät sanasta kotirouva. Mikään sanottu ei läpäise kuvaa, jonka olet rakentanut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mua aina naurattaa tuo miehen uraan keskittyminen. Mulla on erittäin hyvässä asemassa oleva mies, joka tienaakin hyvin, mutta ei hänen ole tarvinnut ihan keskittyä uraansa. Siinä hoitaa kotihommia kuin minäkin. 

Kotirouvaksi saisin tietysti jäädä, mutta olen kokenut, että mulle on työelämässä käyttöä.

Mä en taas koskaan erityisesti nauttinut työelämästä, vaikka olinkin ihan hyvässä työpaikassa ja mulla on kaksi korkeakoulututkintoa. Viihdyn paljon paremmin kotirouvana. 

Mitä järkeä on lukea tutkintoja, joita ei käytä? Mikset ollut rouvana senkin ajan.

Mä tykkäsin aina opiskelusta. Harkitsin tutkijaksi jäämistä yliopistolle. Ehkä olisi pitänyt. niin oisin saattanut viihtyä töissä. Ja sitä paitsi mistä sitä tietää tykkääkö olla töissä jos ei kokeile ensin? 

Vierailija kirjoitti:

Aika mielenkiintoista keskustelua. On kiva kuulla erilaisia kokemuksia. Ja nyt kun itselleni kotirouvuus (onko tuo oikea sana edes:-) on edessä niin mietiskelen tätä paljon. Kirjoitinkin aiemmin, että jäin työttömäksi 37 v työuran jälkeen ja onhan tämä asia kipeä.

Saan kyllä päivät kulumaan hyvin, mutta myönnän itse kyllä että itsetuntoon kirpaisee. Tässä työttömyystilanteessa tuskin tämän ikäisenä tulen valituksi minnekään, vaikka haluaisin. Ja kieltämättä mietin, että miten pahasti yhteiskunta asiaa katsoo.

Tältäkin kantilta tämä on tarpeellinen keskustelu. Aina ei kotona oloa valita, hienoa on, jos joku saa valita! Ei ole muilta pois.

Odotinkin, milloin keskusteluun tulee joku, joka on kotirouva vastoin tahtoaan ja olosuhteiden johtamana. Sairauden takia todellinen työkyky voi olla heikompi tai iän takia ei saa töitä, voi hoitaa sairasta lasta tai omia vanhempiaan. Tässä ketjussa tosiaan ilmenee miten voimakkaat tuomitsevat silti asenteet ovat, samoin kuin työttömiä kohtaan. Työnteko on Suomessa monelle ihmisyyden mitta. 

Mutta toisaalta tuon tyyppiset ihmiset useimmiten eivät tuomitse vain kotirouvia, vaan he tarvitsevat muiden tuomitsemista ja syntipukkia omista syistään. Palstallahan on paljon vastaavaa kohdistuen työttömiin, lihaviin, sairaisiin - sellaisiin, jotka kyseinen ihminen kokee heikommiksi ja joita on yhteiskunnallisesti hyväksyttyä potkia päähän. Ei siis ole mitenkään samantekevää yhteiskunnallisesti pohtia tämäntyyppisen ajattelun olemassaoloa ja poliittista käyttövoimaa. Populistiset puolueet käyttävät hyväkseen tätä ihmisen alhaisempaa puolta ja lietsovat sitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet työssäkäyvät äidit ovat äärimmäisen väsyneitä ja stressaantuneita  Suomessa. Vaikka kaksi käy töissä, rahaa ei juuri ole ylimääräiseen. Siksi  kadehtivat varakkaita kotiäitiperheitä, joissa nainen saa olla pidempään kotona ja silti perheen ja naisen asiat ovat hienosti. Tästä juontaa pitkälle kotiäitiviha, jota naiset ylläpitää. En ole koskaan yhdenkään miehen kuullut raivoavan tai kadehtivan kenenkään kotiäitiyttä. Jokaisen kateellisen tulisi muistaa, että toisten asiat ei kuulu itselle ja muiden asioita ei tiedäkään kokonaisuudessaan. Muita ihmisiä ei voi hallita.  Joskus se kotiäiti voi olla se varakkaampi,  vaikka mies tienaisi tosi paljon. Esimerkiksi perintösyistä. 

Niinpä, selitys kotiäitien mollaamisketjuille voi olla noinkin yksinkertainen. Tosin usein näissä ketjuissa myös miehet ovat haukkuneet kotiäitejä loisiksi. Ei

Ei miehet hauku, vain naiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimoni ei halunnut mennä töihin lasten syntymisen jälkeen, lapset nyt jo isoja eikä halua mennä töihin. Eli haluaa olla kotiäiti omasta halustaan.

Onko hän mielestäsi kotiäiti vielä sittenkin kun lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa, vai pitääkö lapsen tai pari peräkammarissa, että voi olla koko ikänsä kotiäiti?

Minne se äitiys katoaa, jos lapset muuttavat pois? En ole keksinyt kotiäiti sanontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mua aina naurattaa tuo miehen uraan keskittyminen. Mulla on erittäin hyvässä asemassa oleva mies, joka tienaakin hyvin, mutta ei hänen ole tarvinnut ihan keskittyä uraansa. Siinä hoitaa kotihommia kuin minäkin. 

Kotirouvaksi saisin tietysti jäädä, mutta olen kokenut, että mulle on työelämässä käyttöä.

Mä en taas koskaan erityisesti nauttinut työelämästä, vaikka olinkin ihan hyvässä työpaikassa ja mulla on kaksi korkeakoulututkintoa. Viihdyn paljon paremmin kotirouvana. 

Mitä järkeä on lukea tutkintoja, joita ei käytä? Mikset ollut rouvana senkin ajan.

Mä tykkäsin aina opiskelusta. Harkitsin tutkijaksi jäämistä yliopistolle. Ehkä olisi pitänyt. niin oisin saattanut viihtyä töissä. Ja sitä p

Olemme tuossa samanlaisia, olen ikuinen opiskelija, olin myös tutkijana viisi vuotta ihan ammatillisen työurani aluksi. 

Itselleni ei oikeastaan edes ole tullut mieleen, että joku voisi paheksua kotirouvia ennen kun tulin palstalle, koska lähelläni ei ole sellaisia ihmisiä ollut. Nyt alan vähän saada kiinni mistä kaikesta siinä on kyse, siis monistakin asioista, jotka ovat itselleni vieraampia jo ihan taustoistakin johtuen. Joku voi pillastua jo vaikka siitäkin, kun kirjoitat, että "olisin saattanut viihtyä töissä".

Niinpä. Kun työntekoon ei ole taloudellista pakkoa, niin sen voi lopettaa, jos ei huvita. Minäkin lopetin, kun tuntui, että kaikki on sillä saralla nähty.  Se on kermapeffailua, mutta jokaiselle vanhemmalle pitkän työuran tehneelle taatusti tuttu ajatus. Useampikin ystävä on sanonut lopettavansa parin vuoden kuluttua eli hetki ennen eläkettä. He vain tekevät sen 10 vuotta minua myöhemmin. Ja nauttivat sitten isommasta eläkkeestä kuin minä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika mielenkiintoista keskustelua. On kiva kuulla erilaisia kokemuksia. Ja nyt kun itselleni kotirouvuus (onko tuo oikea sana edes:-) on edessä niin mietiskelen tätä paljon. Kirjoitinkin aiemmin, että jäin työttömäksi 37 v työuran jälkeen ja onhan tämä asia kipeä.

Saan kyllä päivät kulumaan hyvin, mutta myönnän itse kyllä että itsetuntoon kirpaisee. Tässä työttömyystilanteessa tuskin tämän ikäisenä tulen valituksi minnekään, vaikka haluaisin. Ja kieltämättä mietin, että miten pahasti yhteiskunta asiaa katsoo.

Tältäkin kantilta tämä on tarpeellinen keskustelu. Aina ei kotona oloa valita, hienoa on, jos joku saa valita! Ei ole muilta pois.

Odotinkin, milloin keskusteluun tulee joku, joka on kotirouva vastoin tahtoaan ja olosuhteiden johtamana. Sairauden takia todellinen työkyky voi olla heikompi tai iän takia ei saa töitä, voi hoitaa sairasta lasta

Näinpä, oikeasti en tiedä, kummaksi on helpompi asemoitua, kotirouvaksi vai työttömäksi, molemmat ovat yhtä nou-nou.

Mies kuitenkin sanoo, että tämä aivan ihanaa. Meillä on niin paljon enemmän aikaa toisillemme, jo aamukahvit yhdessä on ihanaa luksusta! Lisäksi koti on tietysti siistimpi eikä keräänny pyykkivuoria. jne. Siivoaminen silloin kun huvittaa on kyllä aivan eri juttu kun töiden jälkeen väsyneenä raataa.

Pitäisi osata vain kääntää luterilainen päänsä siihen asentoon, että on ok tästä nauttia!

En muuten usko, että nuo pari ystävääni, jotka ovat työelämästä jäämässä (jos se nyt toteutuu) ikinä nimittäisivät itseään kotirouviksi. Itsekään en ole tuota nimitystä ikinä käyttänyt itsestäni ennen kun palstalle tulin, pidin sitä hauskana ideana ja olen siitä asti kutsunut itseäni kotirouvaksi :)  Ap