Lue keskustelun säännöt.
Millainen on elättäjämies, siis oikean kotirouvan aviomies
06.03.2025 |
Palstalla on aina kotirouvien haukkumisketju, kun tänne tulen. Kotirouvia säälittelevät naiset kuvaavat kotirouvaa elättävää aviomiestä alempaan keskiluokkaan kuuluvien kliseiden avulla. Hän antaa talousrahaa, käy vieraissa, ei tee kotitöitä, jättää ja pettää.
Eli naiset kuvaavat alemman keskiluokan elämäntapaa, joka on heille tuttu. Muunlaista he eivät tunne. Epäselväksi jää vain se miten alempaan keskiluokkaan kuuluvan, töissäkäyvän aviovaimon rooli olisi tuossa kuviossa kovinkaan paljon parempi, jos lapset ovat eron aikana pieniä. Jaettavaa ei ole. Palkka on pieni. Miehellä on nuo heikot perhe-elämän taidot myös eronneena eli puuttuu perhekeskeisen miehen ominaisuudet.
Palsta on sikäli mielenkiintoinen, että puheenvuoroista voi lukea paljon sellaista mitä kirjoittaja ei itse itsestään oivalla. Jokainen kirjoittaa omasta maailmastaan käsin.
Toisena esimerkkinä voisi olla ns. statusmies, josta palstalla paljon puhutaan. Sille palstan miehet ovat antaneet uuden merkityksen. Se on tavallinen suomalaismies, joka saa hyvää palkkaa, jolla on hyvät sosiaaliset taidot ja josta naiset pitävät. Äskettäin oli tämä määritelmä esillä. Mutta statushan ei tarkoita mitään tuollaista sanakirjassa, vaan se tarkoittaa yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vaimoni ei halunnut mennä töihin lasten syntymisen jälkeen, lapset nyt jo isoja eikä halua mennä töihin. Eli haluaa olla kotiäiti omasta halustaan.
Onko hän mielestäsi kotiäiti vielä sittenkin kun lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa, vai pitääkö lapsen tai pari peräkammarissa, että voi olla koko ikänsä kotiäiti?
Viimeistään kun lapset muuttavat kotoa, muuttuu kotiäiti kotirouvaksi. Vai mitä.
Kiva kun jaksat puhaltaa ketjuni taas ilmaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pilaat helposti pari kolme elämää nillittämällä tulevasta olemattomasta eläkkeestäsi."
Jätit vastaamatta: Miten turvaat kotiin jäävän elätettävän, jos ero tai kuolema tulee vuosikymmenten jälkeen? Kyllä, rättejä saa piippailla jne. Mutta millä kouluttamaton ja ilman työkokemusta oleva elättää itsensä eron/puolison kuoleman jälkeen?
Et ole ilmeisesti kovin fiksu! Duunaamalla et voi tienata Suomessa kummoista eläkettä!
Se eläke turvataan sijoitusvarallisuudella ja menestyneillä kotikasvatetuilla lapsilla.
Kerrotko vielä, mistä 30v elätettävänä ollut saa sijoitusvarallisuutta, kun tulee avioero?
Saa puolet kaikesta omaisuudesta, johon sijoitusvarallisuuskin lasketaan.
Sellainen jolta saa puolet valtakunnasta.
Itse ajattelen, että se elättäjämies on niin laiska, ylipainoinen, vanha ja tyhmä, että ei osaa tehdä mitään kotitöitä. Joutuu sitten "palkkaamaan" jonkun typykän keräilemään lattioilta likasia sukkiaan ja kalsareitaan.
Itse olen tasa-arvoisessa avioliitossa työssä käyvän naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että se elättäjämies on niin laiska, ylipainoinen, vanha ja tyhmä, että ei osaa tehdä mitään kotitöitä. Joutuu sitten "palkkaamaan" jonkun typykän keräilemään lattioilta likasia sukkiaan ja kalsareitaan.
Itse olen tasa-arvoisessa avioliitossa työssä käyvän naisen kanssa.
Ei mun mielestä yhtään enempää ok haukkua kotirouvan miestä kuin itse kotirouvaakaan, vaikka vaihtelu virkistääkin. Terv. Typykkä.
Mutta keskustelussa oltiin kuitenkin asiallisempia kuin odotin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että se elättäjämies on niin laiska, ylipainoinen, vanha ja tyhmä, että ei osaa tehdä mitään kotitöitä. Joutuu sitten "palkkaamaan" jonkun typykän keräilemään lattioilta likasia sukkiaan ja kalsareitaan.
Itse olen tasa-arvoisessa avioliitossa työssä käyvän naisen kanssa.
Minun elättäjämieheni on komea, ahkera, älykäs ja osaa tehdä vaikka mitä. Tekee myös kotitöitä mielellään.
Vierailija kirjoitti
Tunnut asiantuntijalta, joten kysyn: Miten mies turvaa naisen eläkkekertymän ja elämisen mahdollisen eron jälkeen? Kotona vuosikymmeniä olleen naisen on käytännössä mahdotonta työllistyä eron tai miehen kuoleman jälkeen. Koulutus ja mahdollinen aikaisempi työkokemus ovat vanhentuneet.
En ole se jolta kysyit, mutta olen ollut kotirouva yli 10 vuotta. Mun eläke ja rahatilanne on turvattu mahdollisen eron tai miehen kuoleman varalta, niin että omistamme kaiken omaisuutemme yhdessä ja asuinmaamme lakien mukaan toisen puolison kuollessa kaikki omaisuus siirtyy eloonjääneelle puolisolle ja vasta molempien vanhempien kuoltua lapset perivät kaiken. Meillä on noin kuuden miljoonan omaisuus tällä hetkellä, joten eiköhän se riitä eläkkeeksi. Jos eroaisimme saisin puolet kaikesta omaisuudestamme ja lisäksi olisin oikeutettu puoleen miehen tuloista, paitsi jos menisin uudestaan naimisiin. Emme siis asu Suomessa ja täällä on kotirouvilla paljon turvatumpi asema kuin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mua aina naurattaa tuo miehen uraan keskittyminen. Mulla on erittäin hyvässä asemassa oleva mies, joka tienaakin hyvin, mutta ei hänen ole tarvinnut ihan keskittyä uraansa. Siinä hoitaa kotihommia kuin minäkin.
Kotirouvaksi saisin tietysti jäädä, mutta olen kokenut, että mulle on työelämässä käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Että mua aina naurattaa tuo miehen uraan keskittyminen. Mulla on erittäin hyvässä asemassa oleva mies, joka tienaakin hyvin, mutta ei hänen ole tarvinnut ihan keskittyä uraansa. Siinä hoitaa kotihommia kuin minäkin.
Kotirouvaksi saisin tietysti jäädä, mutta olen kokenut, että mulle on työelämässä käyttöä.
Mä en taas koskaan erityisesti nauttinut työelämästä, vaikka olinkin ihan hyvässä työpaikassa ja mulla on kaksi korkeakoulututkintoa. Viihdyn paljon paremmin kotirouvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mua aina naurattaa tuo miehen uraan keskittyminen. Mulla on erittäin hyvässä asemassa oleva mies, joka tienaakin hyvin, mutta ei hänen ole tarvinnut ihan keskittyä uraansa. Siinä hoitaa kotihommia kuin minäkin.
Kotirouvaksi saisin tietysti jäädä, mutta olen kokenut, että mulle on työelämässä käyttöä.
Mä en taas koskaan erityisesti nauttinut työelämästä, vaikka olinkin ihan hyvässä työpaikassa ja mulla on kaksi korkeakoulututkintoa. Viihdyn paljon paremmin kotirouvana.
Mitä järkeä on lukea tutkintoja, joita ei käytä? Mikset ollut rouvana senkin ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli mies, joka salaa uhkapelasi rahat ja lopulta minä maksoin vuokrarästit. Vieläkö pitäisi uudelleen olla sinisilmäinen hölmö ja jäädä pelkän miehen rahan ja mielenoikkujen varaan?
Kuinka monella miehellä on nainen, joka haluaa sisustaa ja matkustella jokaisen irrallisen sentin?
Tuo on mielestäni vähän eri asiaa. Peliriippuvuus on sairaus, johon kytkeytyy usein muitakin sairauksia. Erilaiset rahankäyttötavat taas ovat parinvalinnassa tapahtuneita virheitä, joita on vaikea korjata sen jälkeen, kun on jo lapsia. Mahdollisesti ne kytkeytyvät vähävaraiseen taustaan, jolloin taloutta ei ole osattu suunnitella ties kuinka monessa sukupolvessa. Sairaus on eri asia kuin ajattelemattomuus. Ap
Puolison peliriippuvuudesta ei aina tiedä. Kumpi tahansa, mies tai vaimo, voi olla peliriippuvainen. Minulle kerrottiin nuorena kotirouvuudesta tällainen varoittava esimerkki: paljon tienaava mies harrasti leikkijunia ja junaratoja. Kotona oleva vaimo luuli, että hän myös laittaa rahaa säästöön, sijoittaa ja turvaa vaimonsa eläkkeen. Kun mies yllättäen kuoli, ilmeni, ettei mies ollut sijoittanut muuhun kuin niihin kalliisiin leluihinsa. Mutta kai nekin saa myytyä hyvällä hinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että se elättäjämies on niin laiska, ylipainoinen, vanha ja tyhmä, että ei osaa tehdä mitään kotitöitä. Joutuu sitten "palkkaamaan" jonkun typykän keräilemään lattioilta likasia sukkiaan ja kalsareitaan.
Itse olen tasa-arvoisessa avioliitossa työssä käyvän naisen kanssa.
Kaikista ei ole elättäjämiehiksi, ei kannata katkeroitua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mua aina naurattaa tuo miehen uraan keskittyminen. Mulla on erittäin hyvässä asemassa oleva mies, joka tienaakin hyvin, mutta ei hänen ole tarvinnut ihan keskittyä uraansa. Siinä hoitaa kotihommia kuin minäkin.
Kotirouvaksi saisin tietysti jäädä, mutta olen kokenut, että mulle on työelämässä käyttöä.
Mä en taas koskaan erityisesti nauttinut työelämästä, vaikka olinkin ihan hyvässä työpaikassa ja mulla on kaksi korkeakoulututkintoa. Viihdyn paljon paremmin kotirouvana.
Mitä järkeä on lukea tutkintoja, joita ei käytä? Mikset ollut rouvana senkin ajan.
Mikä kysymys tämä edes on? Tutkinnot kasvattavat pääomaa, älyllistä pääomaa, ja sitä voi hyödyntää monessa, kuten omassa ajattelussaan. T. Toinen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mua aina naurattaa tuo miehen uraan keskittyminen. Mulla on erittäin hyvässä asemassa oleva mies, joka tienaakin hyvin, mutta ei hänen ole tarvinnut ihan keskittyä uraansa. Siinä hoitaa kotihommia kuin minäkin.
Kotirouvaksi saisin tietysti jäädä, mutta olen kokenut, että mulle on työelämässä käyttöä.
Mä en taas koskaan erityisesti nauttinut työelämästä, vaikka olinkin ihan hyvässä työpaikassa ja mulla on kaksi korkeakoulututkintoa. Viihdyn paljon paremmin kotirouvana.
Mitä järkeä on lukea tutkintoja, joita ei käytä? Mikset ollut rouvana senkin ajan.
Mikä kysymys tämä edes on? Tutkinnot kasvattavat pääomaa, älyllistä pääomaa, ja sitä voi hyödyntää monessa, kuten omassa ajattelussaan. T.
No sillähän ei ole mitään arvoa, mitä joku itsekseen kotonaan ajattelee. Normiajattelun mukaan tutkinnot ovat sitä varten, että ne työn teon muodossa hyödyttävät koko yhteiskuntaa. Tuokin vei opiskelupaikan joltain tuottavalta ihmiseltä.
Tietysti tutkinnoille on arvoa ja vaikuttavat paljonkin ihmisen elämään kokonaisuutena millaisella tietotaidolla on varustettu. Elämähän eletään itseä varten, ei sitä ajatusta varten miten jonkun oletetaan elävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mua aina naurattaa tuo miehen uraan keskittyminen. Mulla on erittäin hyvässä asemassa oleva mies, joka tienaakin hyvin, mutta ei hänen ole tarvinnut ihan keskittyä uraansa. Siinä hoitaa kotihommia kuin minäkin.
Kotirouvaksi saisin tietysti jäädä, mutta olen kokenut, että mulle on työelämässä käyttöä.
Mä en taas koskaan erityisesti nauttinut työelämästä, vaikka olinkin ihan hyvässä työpaikassa ja mulla on kaksi korkeakoulututkintoa. Viihdyn paljon paremmin kotirouvana.
Mitä järkeä on lukea tutkintoja, joita ei käytä? Mikset ollut rouvana senkin ajan.
Mikä kysymys tämä edes on? Tutkinnot kasvattavat pääomaa, älyllistä pääomaa, ja sitä voi
"No sillähän ei ole mitään arvoa, mitä joku itsekseen kotonaan ajattelee. Normiajattelun mukaan tutkinnot ovat sitä varten, että ne työn teon muodossa hyödyttävät koko yhteiskuntaa. Tuokin vei opiskelupaikan joltain tuottavalta ihmiseltä."
Tuo on esimerkki yhteiskunnallisesta hyötyajattelusta.
Oma ex vaimoni halusi olla tuollainen kotirouva kun jäi työttömäksi 90 luvun laman aikana. Minä tein ulkomaan töitä päivärahoineen ja annoin hänelle täydet valtuudet tilini käyttöön josta maksettiin asuntolaina, autolaina, lasten tarvitsemat kulut sekä hänen ja omat kuluni.
Koskaan ei tilillä kuitenkaan ollut rahaa kuin muutama kymppi ennen palkkapäivää, koti ei ollut nähnyt imuria tai luuttua töissä oloni aikana, pyykit olivat pesemättä, tiskit tiskaamatta ja muutenkin kotityöt jäivät minun harteilleni siloin kun satuin kotona olemaan tai ulkomaan työreissuiltani kotiin tulemaan.
Olin silloin ja olen vieläkin ns. kunnon mies. En ryypännyt vaikka olut otettiinkin silloin kun oli sen paikka, en käynyt vieraissa, en pistänyt rahojani pitkävetoon, moottoripyöriin, autoihin tai mihinkään muuhunkaan ns. turhuuteen. Yritin vaan saada perheen arjen toimimaan.
Tätä kuviota jatkui reilut kymmenen vuotta kunnes kyllästyin kaikkeen ja otin eron. Siihen mennessä maksamani asunto ja muu omaisuus jota ei käytänössä ollut kuin astiat ja huonekalut tietysti pistettiin erossa tasan.
Sen jälkeen kun jatkoin yksin asumista (tottakait maksoin reilun elatusmaksun lapsista ja maksoin lasten harrastuksista ja koulun käynneistä puolet) ei minulla ole milloinkaan ollut näin paljon rahaa käytettävissä. Olen tähän mennessä (erosta nyt yli 20 v aikaa) hankkinut 2 asuntoa, maksanut lasten koulutukset yksin (ex ei maksanut Euroakaan koska hänellä ei rahaa ollut siloin eikä vieläkään) ja lisäksi hankkinut itselleni useamman sadan tuhannen Euron osake ja rahastosalkut.
Ex vaimoni sai kolmessa vuodessa tuhlattua (älkää kysykö mihin) erossa saamansa oman omaisuutensa joka koostui velattomasta asunnosta jossa asuimme ja on elänyt melkein koko eron jälkeisen elämänsä kaupungin vuokrakaksiossa.
Eli haluan sanoa tällä omalla tarinallani sen että jos joku ryhtyy kotirouvaksi niin kyllä sekin vaatii taitoa että siihen pystyy. Eli että kaikkia rahoja ei tarvitse pistää leveäksi mitä mies kotiin kantaa ja kotityöt (imurointi, pyykinpesu, astioiden pesu ym.) kuuluvat sitten kyllä sen kotirouvan tehäviin.
"No sillähän ei ole mitään arvoa, mitä joku itsekseen kotonaan ajattelee. Normiajattelun mukaan tutkinnot ovat sitä varten, että ne työn teon muodossa hyödyttävät koko yhteiskuntaa. Tuokin vei opiskelupaikan joltain tuottavalta ihmiseltä."
Kuulostaa siltä, että olet perussuomalainen. Uudenlaiseen duunariajatteluun (erotuksena työväenliikkeestä) kuuluu se, että millään kulttuuriin ja sivistykseen liittyvällä ei ole arvoa. Filosofia, taidehistoria, klassinen musiikki ja kaikki muu vastaava, joka ei tuota suoraviivaista hyötyä on turhaa.
Vaikka kommunismissakin palveltiin valtiota (eikä ollut kotirouvia), siellä sentään arvostettiin korkeakulttuuria ja sivistystä - sivistyksen ideologisesta sisällöstä tuli jopa intensiivinen kamppailun kohde. Persujen tavoite on vain tuhota se mitä "minä ite" en ymmärrä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Että mua aina naurattaa tuo miehen uraan keskittyminen. Mulla on erittäin hyvässä asemassa oleva mies, joka tienaakin hyvin, mutta ei hänen ole tarvinnut ihan keskittyä uraansa. Siinä hoitaa kotihommia kuin minäkin.
Kotirouvaksi saisin tietysti jäädä, mutta olen kokenut, että mulle on työelämässä käyttöä.
Yksi taisi mainita keskittyneensä miehen uraan vai oliko sekään noilla sanoilla. Palataan ikään kuin alkuun taas, ehkä uuden kommentoijan voimin, kun kotirouvasta on taas tuo sama stereotypia. Hän imuroi ja keskittyy miehen uraan, vaikka ei se teknisesti taida olla mahdollista. Ap
Onko hän mielestäsi kotiäiti vielä sittenkin kun lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa, vai pitääkö lapsen tai pari peräkammarissa, että voi olla koko ikänsä kotiäiti?