Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten lapsettomat vanhukset pärjää netti- ja kännykkäasioiden kanssa?
Tai sellaiset, jotka ei ole lastensa kanssa tekemisissä. Mun 80v äiti käyttää tietokonetta jonkun verran, mutta nyt alkanut asiat unohtumaan, eikä uskalla esim verkkopankkiin mennä enää yksin. Verkopankkitunnuksien käytössä avustamista ei oikein voi ulkoistaa kenelle tahansa randomille naapurille
Kommentit (438)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä puhutaan yli 90-vuotiaista vanhuksista, eli ilmeisen pienestä marginaaliryhmästä...
Kaikki eivät jää eläkkeelle samassa iässä. Eikä vuosituhannen vaihteesta ole kuin vähän päälle 20 vuotta. Yli 90-vuotiaat olivat jo tuolloin yli 70-vuotiaita eli olleet eläkkeellä jo useamman vuoden.
Vuosituhannen vaihteesta on 25 vuotta ja yleinen eläkeikä on ollut 65 vuotta -> 65+25=90. Toki joku jää sairauseläkkeelle vähän aiemmim ja joku on työelämässä 70-vuotiaaksi ja yli. Nykyisten parikymppisten alin eläkeikä lähentelee sitä 70 ikävuotta, eli sen ikäisellä pitäisi korvien väli keskimäärin toimia vielä kohtuudella.
25 vuotta=vähän päälle 20 vuotta. Ja vuosituhannen vaihde on hieman laajempi käsite kuin vain vuosi 2000. Siihen kuuluvat vähintään vuodet 1999 ja 2001 sen lisäksi. Eikä eläkeikä edes silloin ole ollut kaikille sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa homma toimii niin, että kaikkeen on ratkaisu, mutta onko se helppo tai kannattava, onkin sitten eri asia. Ihminen, joka ei pärjää yksin digiasioissa tarvitsee edunvalvojan. Jos ei ole lapsia tai ketään, se edunvalvonta-asia pitäisi hoitaa jo vuosia ennen kuin on edes tarvetta, koska sitten kun tarvetta on, sitä ei pysty enää tekemään. Ellei sitten joku tee huoli-ilmoitusta ja siitä sitten asiat lähde etenemään. Kyllä ratkaisu on kaikkeen, mutta hirveästi pitää nähdä vaivaa.
92-vuotias äitini pystyy hoitamaan kaikki asiansa ilman ongelmia, vaikka hän ei "pärjää digiasioissa". Toki joidenkin asioiden hoitaminen ilman digiä voi olla vähän hitaampaa, kalliimpaa tai vaivalloisempaa, mutta yhtä kaikki äitini pystyy hoitamaan ne kaikki täysin itse ilman kenenkään apua. Monen vanhuksen kohdalla ongelma taitaa olla se, että häntä neuvovat nuoremmat eivät tunne näitä tapoja, vaan heille digitapa on ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti niitäkin vanhuksia on paljon, joilla ei ole sukulaisia tai ystäviä auttamassa ja kognitiiviset kyvyt ovat hiljalleen ja huomaamatta hiipuneet ja yhtäkkiä ollaankin siinä tilanteessa, että pankkiasioiden hoitaminen ei enään onnistu. Tilanne on silloin hyvin haastava ja ihminen on todella yksin tämän ongelman kanssa. Myös muistutus niille, jotka tuntevat nyt osaavansa digiasiat hyvin, niin ihminen ei voi itse valita milloin paha onnettomuus tai aivo-infarkti osuu kohdalle ja silloin kyky hoitaa omia asioita häviää hetkessä.
Juuri siksi vain typerys jättää ennakoimatta tällaiset asiat. Ja sitten ollaan pulassa, kun elämä ei menekään niin kuin on ajatellut menevän. Minä olen vasta nelikymppinen, mutta olen hoitanut jo vuosia sitten asiani niin, etten jää pulaan, jos en jostain syystä pysty huolehtimaan pankkiasioistani jne. Päivitän tilannetta tarvittaessa. On itsestäänselvyys, että mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Varautuminen estää edes osan ongelmista, jos jotain isompaa tapahtuu.
Kyllä sitä pitää "lapsellisenkin" pärjätä, ei vain lapsettomien. Tytär asuu Norjassa, tyttärenpoika 600 km päässä minusta. Sieltä ei apuja tule iahn helposti. Tosin olin työelämässä ja jo heti, kun tietokoneet yleistyivät, työskentelin niiden kanssa ja avulla päivittäin. Taidot tietokoneiden kanssa eivät ole kadonneet minnekään, hoidan kaikki asiointini tietokoneella. Puhelinkin on, siitä on kiva kuunnella äänikirjoja. Tosin puhelimen käytön kanssa pitää olla varovainen, enkä klikkailekaan mitään linkkejä puhelimessa. Pankkitunnuksia käytän vain pankkiasiointiin, muut hoituvat mobiilivarmenteella.
Mieheni, joka oli jo 94 v. ei tiennyt tietokoneista sen vertaa, että pyyhitäänkö päältä pölyt vai ei, eikä edes halunnut oppia käyttämään sellaisia. Työelämässä oli aina apuna toimistosihteeri, joka hoiti pankkiasioita myöten kaiken. Ilman tätä ja vaimoa eli minua, olisi tällä vanhuksella jääneet asiat hoitamatta. Ei edes kyennyt miettimään, kuka hoitaisi jos vaimo ei kykenisi. Joten kyllä näiden vanhusten pärjääminen tietokoneviidakossa on huolen aihe. Mutta kenen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa homma toimii niin, että kaikkeen on ratkaisu, mutta onko se helppo tai kannattava, onkin sitten eri asia. Ihminen, joka ei pärjää yksin digiasioissa tarvitsee edunvalvojan. Jos ei ole lapsia tai ketään, se edunvalvonta-asia pitäisi hoitaa jo vuosia ennen kuin on edes tarvetta, koska sitten kun tarvetta on, sitä ei pysty enää tekemään. Ellei sitten joku tee huoli-ilmoitusta ja siitä sitten asiat lähde etenemään. Kyllä ratkaisu on kaikkeen, mutta hirveästi pitää nähdä vaivaa.
92-vuotias äitini pystyy hoitamaan kaikki asiansa ilman ongelmia, vaikka hän ei "pärjää digiasioissa". Toki joidenkin asioiden hoitaminen ilman digiä voi olla vähän hitaampaa, kalliimpaa tai vaivalloisempaa, mutta yhtä kaikki äitini pystyy hoitamaan ne kaikki täysin itse ilman kenenkään apua. Monen vanhuksen kohdalla ongelma taitaa olla se, että häntä neuvovat nuoremmat eivät tunne näitä
Tai sitten ei ole varaa maksella siitä pienestä eläkkeestään kymmenien eurojen palvelumaksuja jokaisesta asiasta. Kaikilla ei ole yhtä hyvä rahatilanne kuin sinun äidilläsi, joka on ilmeisen varakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me älykkäät ja dementoitumattomat kyllä pärjäämme, persut ja muuten hourut psykopaatit ovat ns. kusessa.
Moni ei pärjääkään, ja jopa pankkikortin käyttö tunnuslukuineen tuottaa osalle liian pahoja vaikeuksia. Siksi moni vanhus tekee säännöllisesti pitkän ja hankalan matkan lähimpään sellaiseen pankkikonttoriin, josta vielä saa nostettua käteistä rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti niitäkin vanhuksia on paljon, joilla ei ole sukulaisia tai ystäviä auttamassa ja kognitiiviset kyvyt ovat hiljalleen ja huomaamatta hiipuneet ja yhtäkkiä ollaankin siinä tilanteessa, että pankkiasioiden hoitaminen ei enään onnistu. Tilanne on silloin hyvin haastava ja ihminen on todella yksin tämän ongelman kanssa. Myös muistutus niille, jotka tuntevat nyt osaavansa digiasiat hyvin, niin ihminen ei voi itse valita milloin paha onnettomuus tai aivo-infarkti osuu kohdalle ja silloin kyky hoitaa omia asioita häviää hetkessä.
Kyvyt hiipuvat HILJALLEEN ja kuitenkin YHTÄKKIÄ ollaan tilanteessa, että asioiden hoitaminen ei onnistu. Tuossahan on kaksi asiaa, jotka kumoavat toisensa. Hiljalleen tapahtuva asia ei voi tapahtua yhtäkkiä. Ja jokainen täysipäinen ottaa terveenä olleessaan huomioon sen, ettei elämä ja toimintakyky ole ikuista. Hirveän vaikeaa ei ole varautua ennakolta näihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Moni ei pärjääkään, ja jopa pankkikortin käyttö tunnuslukuineen tuottaa osalle liian pahoja vaikeuksia. Siksi moni vanhus tekee säännöllisesti pitkän ja hankalan matkan lähimpään sellaiseen pankkikonttoriin, josta vielä saa nostettua käteistä rahaa.
Edunvalvonnan paikka, jos pankkikortin käyttökin on ylivoimaista. Ei tuollainen mitenkään yleistä enää ole. Kuten jo todettua: vanhimmatkin vanhukset ovat olleet vielä työelämässä kun digitalisaatio alkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä puhutaan yli 90-vuotiaista vanhuksista, eli ilmeisen pienestä marginaaliryhmästä...
Kaikki eivät jää eläkkeelle samassa iässä. Eikä vuosituhannen vaihteesta ole kuin vähän päälle 20 vuotta. Yli 90-vuotiaat olivat jo tuolloin yli 70-vuotiaita eli olleet eläkkeellä jo useamman vuoden.
Vuosituhannen vaihteesta on 25 vuotta ja yleinen eläkeikä on ollut 65 vuotta -> 65+25=90. Toki joku jää sairauseläkkeelle vähän aiemmim ja joku on työelämässä 70-vuotiaaksi ja yli. Nykyisten parikymppisten alin eläkeikä lähentelee sitä 70 ikävuotta, eli sen ikäisellä pitäisi korvien väli keskimäärin toimia vielä kohtuudella.
25 vuotta=vähän päälle 20 vuotta. Ja vuosituhannen vaihde on hieman laajempi käsite kuin vain vuosi 2000. Siihen kuul
5 pyöristyy seuravaan kymmeneen, eli oikeampi olisi sanoa 25 eli vajaa 30 vuotta. Toki vuosituhannen vaihteesta puhuttaessa ne lähimmät vuodet lasketaan mukaan eikä vain vuotta 2000.
Yleinen vanhuuseläkeikä on ollut 65 vuotta, mutta kuten aina eri alojen TES:ssä on voitu sopia muusta. Nykynuoret eivät todennäköisesti pääse niin alhaisesta eläkeiästä nauttimaan, vaan joutuvat pitämään pää virkeänä ja opettelemaan uusia asioita sinne 70v asti, niin kyllä nyky 70-vuotiaatkin niitä asioita voivat opetella. Ne, jotka eivät viitsi tai eivät kykene, voivat hakeutua edunvalvontaan.
Uskomattoman naiivi ajatus, että lapset olisivat aina automaattisesti auttamassa vanhempiaan. Esimerkiksi meillä poika asuu Autraliassa ja tyttö Vietnamissa. Eipä heistä kumpikaan pääse sieltä käsin toimimaan meidän digiapunamme. Eikä pidäkään päästä. Heillä on oma elämänsä, jota elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 76 v mummeli. Niin kauan ,kuin nuppi toimii , voi käyttää kaikessa nettiä.Mutta se vaatii:
1. Pitää viitsiä lukea ohjeet.
2. Sovellukset muuttuu/kehittyy kaiken aikaa, jolloin sun on tutkittava ,miten se taas tänään eri tavalla toimii.
3. Digiasiointi vaatii siis, vaivan näköä ja viihteliäisyyttä.
olen havainnut , että monet ,kuittaavat opettelemisen ,, en mä osaa/ymmärrä . Sitä kutsutaan laiskuudeksi, jos terveys riittää luetun ymmätämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä puhutaan yli 90-vuotiaista vanhuksista, eli ilmeisen pienestä marginaaliryhmästä...
Kaikki eivät jää eläkkeelle samassa iässä. Eikä vuosituhannen vaihteesta ole kuin vähän päälle 20 vuotta. Yli 90-vuotiaat olivat jo tuolloin yli 70-vuotiaita eli olleet eläkkeellä jo useamman vuoden.
Vuosituhannen vaihteesta on 25 vuotta ja yleinen eläkeikä on ollut 65 vuotta -> 65+25=90. Toki joku jää sairauseläkkeelle vähän aiemmim ja joku on työelämässä 70-vuotiaaksi ja yli. Nykyisten parikymppisten alin eläkeikä lähentelee sitä 70 ikävuotta, eli sen ikäisellä pitäisi korvien väli keskimäärin toimia vielä kohtuudella.
25 vuotta=vähän päälle 20 vuotta. Ja vuosituhannen vaihde on hiema
Vähän päälle on eri asia kuin pyöristäminen lähimpään kymmeneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni ei pärjääkään, ja jopa pankkikortin käyttö tunnuslukuineen tuottaa osalle liian pahoja vaikeuksia. Siksi moni vanhus tekee säännöllisesti pitkän ja hankalan matkan lähimpään sellaiseen pankkikonttoriin, josta vielä saa nostettua käteistä rahaa.
Aika sakeaa settiä väittää, että tuo on MONILLE arkea. Ei siitä 80-90-luvusta nyt niin kauaa ole vielä, että vanhukset olisivat täysin ulkona tekniikasta. Pankkikortit olleet käytössä vielä sitäkin kauemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei pärjääkään, ja jopa pankkikortin käyttö tunnuslukuineen tuottaa osalle liian pahoja vaikeuksia. Siksi moni vanhus tekee säännöllisesti pitkän ja hankalan matkan lähimpään sellaiseen pankkikonttoriin, josta vielä saa nostettua käteistä rahaa.
Edunvalvonnan paikka, jos pankkikortin käyttökin on ylivoimaista. Ei tuollainen mitenkään yleistä enää ole. Kuten jo todettua: vanhimmatkin vanhukset ovat olleet vielä työelämässä kun digitalisaatio alkoi.
Edunvalvontaan voi passittaa vaan lääkäri, eikä todellakaan tervejärkistä ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä 76 v mummeli. Niin kauan ,kuin nuppi toimii , voi käyttää kaikessa nettiä.Mutta se vaatii:
1. Pitää viitsiä lukea ohjeet.
2. Sovellukset muuttuu/kehittyy kaiken aikaa, jolloin sun on tutkittava ,miten se taas tänään eri tavalla toimii.
3. Digiasiointi vaatii siis, vaivan näköä ja viihteliäisyyttä.
olen havainnut , että monet ,kuittaavat opettelemisen ,, en mä osaa/ymmärrä . Sitä kutsutaan laiskuudeksi, jos terveys riittää luetun ymmätämiseen.
Hyvin sanottu. Etenkin kohta kolme. Moni kuvittelee, että osaaminen tulee kuin Manulle illallinen ja sitten kun niin ei tapahdukaan, heittäydytään avuttomiksi vauvoksi eikä edes yritetä. Äitini (83) väitti minulle puoli vuotta kiven kovaa, että hän ei opi käyttämään sähköpostia. No kappas kehveliä, kun oppi oikein hyvin sen jälkeen, kun ilmoitin hänet hänen toiveestaan kurssille, jonka viestintä tapahtui pelkästään sähköpostilla. Äiti ei ennen kurssille ilmoittautumista tiennyt viestintäkäytännöistä ja minä sanoin, että jos se sähköpostin käyttö ei ala sujua, sitten pitää lopettaa koko kurssi. Minulla ei ole aikaa jatkuvasti juosta näyttämässä, että lähetä tarkoittaa lähetä ja avaa tarkoittaa avaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei pärjääkään, ja jopa pankkikortin käyttö tunnuslukuineen tuottaa osalle liian pahoja vaikeuksia. Siksi moni vanhus tekee säännöllisesti pitkän ja hankalan matkan lähimpään sellaiseen pankkikonttoriin, josta vielä saa nostettua käteistä rahaa.
Edunvalvonnan paikka, jos pankkikortin käyttökin on ylivoimaista. Ei tuollainen mitenkään yleistä enää ole. Kuten jo todettua: vanhimmatkin vanhukset ovat olleet vielä työelämässä kun digitalisaatio alkoi.
Edunvalvontaan voi passittaa vaan lääkäri, eikä todellakaan tervejärkistä ihmistä.
Onko ihminen mielestäsi tervejärkinen, jos hän ei osaa edes pankkikorttia käyttää`? Omasta mielestäni siinä kohtaa ollaan hyvin kaukana terveestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei pärjääkään, ja jopa pankkikortin käyttö tunnuslukuineen tuottaa osalle liian pahoja vaikeuksia. Siksi moni vanhus tekee säännöllisesti pitkän ja hankalan matkan lähimpään sellaiseen pankkikonttoriin, josta vielä saa nostettua käteistä rahaa.
Edunvalvonnan paikka, jos pankkikortin käyttökin on ylivoimaista. Ei tuollainen mitenkään yleistä enää ole. Kuten jo todettua: vanhimmatkin vanhukset ovat olleet vielä työelämässä kun digitalisaatio alkoi.
Edunvalvontaan voi passittaa vaan lääkäri, eikä todellakaan tervejärkistä ihmistä.
Eipä ihminen olekaan tervejärkinen, jos neljän numeron näppäileminen maksupäätteeseenkin on ylivoimaista. Jos siis kyse ei ole vaikka siitä, että ihmisellä ei ole käsiä tms.
Vierailija kirjoitti:
Moni ei pärjääkään, ja jopa pankkikortin käyttö tunnuslukuineen tuottaa osalle liian pahoja vaikeuksia. Siksi moni vanhus tekee säännöllisesti pitkän ja hankalan matkan lähimpään sellaiseen pankkikonttoriin, josta vielä saa nostettua käteistä rahaa.
Mobiilimaksu käyttöön niin ei tartte käyttää pankkikorttia eikä muistaa tunnuslukua. Jos laittaa puhelimen aukeamaan biometrisillä tunnisteilla, ei tartte puhelimenkaan pin-koodia todennäköisesti kuin uudelleenkäynnistyksen yhteydessa, ja sen koodin sitten voi pitää kotona lapulla jos ei muista. Kaupolla ei sitä lappua kannata mukana kantaa.
Turvallisempaakin on puhelimella maksaminen muovikorttiin verrattuna.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole mitään yleistä eläkeikää. Eläkeikä vaihtelee ihan terveilläkin ihmisillä. Äitini jäi eläkkeelle 63-vuotiaana ja isäni 58-vuotiaana. Kumpikin täysin terveenä ja normaalissa eläkeiässä omilla aloillaan. Noin esimerkiksi.