Mies ei tee kotona mitään, EN JAKSA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voisi palkata siivoojan niin pääsisit vähän vähemmällä 

Ap voi ihan itse palkata siivoojan. Mies on jo nyt ainoa työssäkäyvä ja talouden kannattelija.

Ap on kotona päivät pitkät. KOTONA. Tuijottaa varmaan jotain realityä ja somea päivät pitkät. Ei se niin voi mennä että yksi käy töissä, kantaa taloudellisen vastuun ja ottaa sen lisäksi lapsen, siivouksen ja kotityöt vastuulleen heti kotiin tultuaan jotta toinen voi jatkaa sluibailua.

Ap on kotona vauvan kanssa. Vauvassa on ihan hirveän paljon käsityötä.

😂 Yksi vauva. Yksi. Ei kuutta taaperoa tai ylivil

Äiti on äidille susi.

Mutta kuka tästä hyötyy?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on. Äitini löysi sen aikanaan sisarensa jäämistöstä. Mutta kyllä se taitaa aika lailla katoavaa kansanperinnettä olla. Ei niitä kulkukissoja enää pahemmin liikuskele ja mihin sitä kaupunkiympäristössä loukkujakaan pystyy laittamaan.

Annostus on kahdelle hengelle.

Kissanlihakeitto

 

400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)

1 l vettä

1 tl suolaa

1 tl kokonaisia maustepippureita

1 laakerinlehti

1 sipuli

3 porkkanaa

100 lanttua

50 g palsternakkaa

50 g juuriselleriä

6 perunaa

10 cm purjoa

2 rkl tuoretta persiljaa

Kiitos tästä! Aivan mahtava resepti. Mutta hiukan suuritöinen tämä taitaa olla. Melkeinpä suosittelisin, että vauvaperheessä kissakeitto korvattaisiin tilapäisesti siskonmakkarakeitolla ja siinäkin käytettäisiin valmista keittojuurespakastetta. Voisi aika iso osa stressistä tippua pois jo sillä

Mie en tee kotona mitään, EN JAKSA.

Älkää hankkiko lapsia! Lapsista on vain työtä ja ongelmia. Miten tämä voi olla vieläkin vaikea ymmärtää? Eikä miestäkään kannata ottaa. Nainen on onnellisimmillaan sinkkuna!

Tässä kyllä ap yrittää itse tehdä itselleen vankilaa ja miehestä munatonta.  Hellitä vähän, nauti perheestäsi ja vanhempainvapaasta.  Eikös ne osat kohta vaihdu, koska nykyään osa vanhempainvapaasta kuuluu miehelle.  Ehkä silloin huomaat myös sen, ettei tyässäkäynri ole pelkästään olemista työpaikalla.

Sä vihaat sun miestä ja eroat hyvin pian ellei se tee sulle jotain. Hirviö. 

Minä olen kolmen lapsen äiti, ja hoitelin kotityöt kun olin äitiyslomilla ja mies kävi töissä. En ymmärrä, miksen olisi hoitanut kun oli aikaa. Muutenkin minulla oli aika tarkat rutiinit. Mies kävi isommat ruoka- ja vaippaostokser lauantaisin isosta marketista. En minä muista meillä ollleen kummempaa riitaa kotitöistä. Pesin pyykit, hoidin siivoukset ja laitoin ruuat. Toki meillä on ollut luonteeltaan ja temperamentiltaan helpot lapset. Ei se niin helppoa olisi ollut, jos olisi erityislapsia.

Minun ystäväni 2 nepsy-poikaa olivat pienenä täysiin pitelemättömiä. Koko ajan touhu päällä ja huuto ja itku. Olin kerran siellä lapsenvahtina, mukana oma 8-9 kk ikäinen ja 4-vuotias. Ystäväni oli gynekologilla ja kampaajallla käymässä, olin tarjoutunut koko päiväksi lapsenvahtina toimimaan. En ole ikinä niin kovassa paikassa ollut lasten kanssa kuin siellä. Toinen riiviö (hyvällä sanottu, huumorilla) oli noin 1,5 v. ja toinen 3,5 v, Huusivat, juoksivat sisällä, tyhjensivät astiakaapin. Kun yritin jotain niiden ja omien lasteni kanssa pelata, se kiinnosti 5 minuuttia. Kun yritin lämmittää valmista ruokaa kattilassa, uhallaan alkoivat tehdä kiusaa. Nuorempi yritti kiipeillä ja vanhempi teki kaikkea kiellettyä. Ja se niiden syöminen, jestas sentään mitä sotkemista. Silloin minä tajusin kuinka erilaisesssa asemassa voi äiditkin olla riippuen siitä millaisia lapsia sattuu saamaan. En ihmettele yhtään, jos ei jaksa mitään, jos on saanut vilkkaat lapset.

Meillä on lapsen isän kanssa kohta 4kk vanha vauva, olemme eronneet maaliskuusta lähtien ja laitoin tuon siksi koska eromme ei tunnu erolta. Mutta lapsen isä asuu eri osoitteessa, eli minä joudun suurimman osan ajasta huolehtimaan vauvasta. Mutta kun isä asui saman katon alla niin hän ei edes vaihtanut vaippaa vaikka pyysin koska oksettaa :D teki kyllä ruokaa ja haki vaippoja kaupasta ja piti lasta sylissään jotta pääsin suihkuun mutta siihen se jäi, isä ei ollu vielä vakituisessa työssä, joten hänellä olisi ollu aikaa auttaa minua enemmän. Isä pelasi paljon kavereiden kanssa vaikka olin saanut vauvan nukkumaan ja olin itse menossa nukkumaan. Myöhemmin isä nähnyt lastaan vaan siksi että haen hänet luokseni koska hänellä ei ole autoa. Mutta joudun silti sanomaan hänelle hei lapsesi on tässä kun hän läprää kännykkää, mutta on hän pikkuhiljaa oppinut olemaan vauvan kanssa enemmän :D olen kuullut että miehillä  kestää jopa vuosi olla lapsen kanssa.Kyllä itseäni välillä ärsyttää etten pääse hetkeksi näkemään kavereitani koska olen vauvan kanssa 247, juttelin myös joku aika sitten minua vanhemman naisen kanssa joka sanoi isälle enemmän vastuuta ja niin minun pitäisi tehdä. eromme oli minulle hyväksi sillä minua ahdisti kun hän kyyläsi miten puhun ja miten olen vauvan kanssa. Olemme siis nykyään hyvissä väleissä lapsen isän kanssa vaikka eromme oli minulle vaikea. Sillä olemme aika tiivisti kun näemme kahdestaan. Välillä toivoisin että olisimme edelleen kunnon parisuhteessa mutta suhteemme jatkuisi eri osoitteissa. :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsen isän kanssa kohta 4kk vanha vauva, olemme eronneet maaliskuusta lähtien ja laitoin tuon siksi koska eromme ei tunnu erolta. Mutta lapsen isä asuu eri osoitteessa, eli minä joudun suurimman osan ajasta huolehtimaan vauvasta. Mutta kun isä asui saman katon alla niin hän ei edes vaihtanut vaippaa vaikka pyysin koska oksettaa :D teki kyllä ruokaa ja haki vaippoja kaupasta ja piti lasta sylissään jotta pääsin suihkuun mutta siihen se jäi, isä ei ollu vielä vakituisessa työssä, joten hänellä olisi ollu aikaa auttaa minua enemmän. Isä pelasi paljon kavereiden kanssa vaikka olin saanut vauvan nukkumaan ja olin itse menossa nukkumaan. Myöhemmin isä nähnyt lastaan vaan siksi että haen hänet luokseni koska hänellä ei ole autoa. Mutta joudun silti sanomaan hänelle hei lapsesi on tässä kun hän läprää kännykkää, mutta on hän pikkuhiljaa oppinut olemaan vauvan kanssa enemmän :D olen kuullut että miehillä  kestää jopa vuosi olla lap

Kun mä olin 20v ja raskaana, niin puhuttiin jo silloin lapsen isän kanssa, että jos / kun minä jään kotiin, niin mun homma on pitää se lapsi elossa sen työssäolon ajan. Kaikki muu jaetaan. Hän tuli töistä himaan ja annoin lapsen hänelle, sitten mietittiin yhdessä mitä on pakko tehdä ja mitä jaksetaan tehdä. Höpöteltiin toistemme päivistä. Jos hän teki jotain ärsyttävää, siitä sanottiin oletuksena, että ei varmaan tahallaan. Kun minä en saanut maitotölkkiä heti roskikseen mikä ärsytti ihan kamalasti, niin tehtiin kompromissi. Tajuttiin että oltiin molemmat aika äärimmillään ja uuden äärellä, joten stressiä tehtiin ainoastaan pakollisista asioista. Jotkut hiton astiat lavuaarissa ei sitä ollut. 

Kokeile rakastaa ja ymmärtää sekä miestä että itseäsi ja chillaa hyvä ihminen. 

Toki voi olla että se on vaan kikkelipää. Sit ei auta muu kun ero. Aloituksesta tämä ei selviä.