Mies ei tee kotona mitään, EN JAKSA

Minä olen kolmen lapsen äiti, ja hoitelin kotityöt kun olin äitiyslomilla ja mies kävi töissä. En ymmärrä, miksen olisi hoitanut kun oli aikaa. Muutenkin minulla oli aika tarkat rutiinit. Mies kävi isommat ruoka- ja vaippaostokser lauantaisin isosta marketista. En minä muista meillä ollleen kummempaa riitaa kotitöistä. Pesin pyykit, hoidin siivoukset ja laitoin ruuat. Toki meillä on ollut luonteeltaan ja temperamentiltaan helpot lapset. Ei se niin helppoa olisi ollut, jos olisi erityislapsia.

Minun ystäväni 2 nepsy-poikaa olivat pienenä täysiin pitelemättömiä. Koko ajan touhu päällä ja huuto ja itku. Olin kerran siellä lapsenvahtina, mukana oma 8-9 kk ikäinen ja 4-vuotias. Ystäväni oli gynekologilla ja kampaajallla käymässä, olin tarjoutunut koko päiväksi lapsenvahtina toimimaan. En ole ikinä niin kovassa paikassa ollut lasten kanssa kuin siellä. Toinen riiviö (hyvällä sanottu, huumorilla) oli noin 1,5 v. ja toinen 3,5 v, Huusivat, juoksivat sisällä, tyhjensivät astiakaapin. Kun yritin jotain niiden ja omien lasteni kanssa pelata, se kiinnosti 5 minuuttia. Kun yritin lämmittää valmista ruokaa kattilassa, uhallaan alkoivat tehdä kiusaa. Nuorempi yritti kiipeillä ja vanhempi teki kaikkea kiellettyä. Ja se niiden syöminen, jestas sentään mitä sotkemista. Silloin minä tajusin kuinka erilaisesssa asemassa voi äiditkin olla riippuen siitä millaisia lapsia sattuu saamaan. En ihmettele yhtään, jos ei jaksa mitään, jos on saanut vilkkaat lapset.

Meillä on lapsen isän kanssa kohta 4kk vanha vauva, olemme eronneet maaliskuusta lähtien ja laitoin tuon siksi koska eromme ei tunnu erolta. Mutta lapsen isä asuu eri osoitteessa, eli minä joudun suurimman osan ajasta huolehtimaan vauvasta. Mutta kun isä asui saman katon alla niin hän ei edes vaihtanut vaippaa vaikka pyysin koska oksettaa :D teki kyllä ruokaa ja haki vaippoja kaupasta ja piti lasta sylissään jotta pääsin suihkuun mutta siihen se jäi, isä ei ollu vielä vakituisessa työssä, joten hänellä olisi ollu aikaa auttaa minua enemmän. Isä pelasi paljon kavereiden kanssa vaikka olin saanut vauvan nukkumaan ja olin itse menossa nukkumaan. Myöhemmin isä nähnyt lastaan vaan siksi että haen hänet luokseni koska hänellä ei ole autoa. Mutta joudun silti sanomaan hänelle hei lapsesi on tässä kun hän läprää kännykkää, mutta on hän pikkuhiljaa oppinut olemaan vauvan kanssa enemmän :D olen kuullut että miehillä  kestää jopa vuosi olla lapsen kanssa.Kyllä itseäni välillä ärsyttää etten pääse hetkeksi näkemään kavereitani koska olen vauvan kanssa 247, juttelin myös joku aika sitten minua vanhemman naisen kanssa joka sanoi isälle enemmän vastuuta ja niin minun pitäisi tehdä. eromme oli minulle hyväksi sillä minua ahdisti kun hän kyyläsi miten puhun ja miten olen vauvan kanssa. Olemme siis nykyään hyvissä väleissä lapsen isän kanssa vaikka eromme oli minulle vaikea. Sillä olemme aika tiivisti kun näemme kahdestaan. Välillä toivoisin että olisimme edelleen kunnon parisuhteessa mutta suhteemme jatkuisi eri osoitteissa. :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsen isän kanssa kohta 4kk vanha vauva, olemme eronneet maaliskuusta lähtien ja laitoin tuon siksi koska eromme ei tunnu erolta. Mutta lapsen isä asuu eri osoitteessa, eli minä joudun suurimman osan ajasta huolehtimaan vauvasta. Mutta kun isä asui saman katon alla niin hän ei edes vaihtanut vaippaa vaikka pyysin koska oksettaa :D teki kyllä ruokaa ja haki vaippoja kaupasta ja piti lasta sylissään jotta pääsin suihkuun mutta siihen se jäi, isä ei ollu vielä vakituisessa työssä, joten hänellä olisi ollu aikaa auttaa minua enemmän. Isä pelasi paljon kavereiden kanssa vaikka olin saanut vauvan nukkumaan ja olin itse menossa nukkumaan. Myöhemmin isä nähnyt lastaan vaan siksi että haen hänet luokseni koska hänellä ei ole autoa. Mutta joudun silti sanomaan hänelle hei lapsesi on tässä kun hän läprää kännykkää, mutta on hän pikkuhiljaa oppinut olemaan vauvan kanssa enemmän :D olen kuullut että miehillä  kestää jopa vuosi olla lap

Kun mä olin 20v ja raskaana, niin puhuttiin jo silloin lapsen isän kanssa, että jos / kun minä jään kotiin, niin mun homma on pitää se lapsi elossa sen työssäolon ajan. Kaikki muu jaetaan. Hän tuli töistä himaan ja annoin lapsen hänelle, sitten mietittiin yhdessä mitä on pakko tehdä ja mitä jaksetaan tehdä. Höpöteltiin toistemme päivistä. Jos hän teki jotain ärsyttävää, siitä sanottiin oletuksena, että ei varmaan tahallaan. Kun minä en saanut maitotölkkiä heti roskikseen mikä ärsytti ihan kamalasti, niin tehtiin kompromissi. Tajuttiin että oltiin molemmat aika äärimmillään ja uuden äärellä, joten stressiä tehtiin ainoastaan pakollisista asioista. Jotkut hiton astiat lavuaarissa ei sitä ollut. 

Kokeile rakastaa ja ymmärtää sekä miestä että itseäsi ja chillaa hyvä ihminen. 

Toki voi olla että se on vaan kikkelipää. Sit ei auta muu kun ero. Aloituksesta tämä ei selviä.

Tää kuulostaa niin tutulle. Kaikki mihin mies koskee jää siihen. Mikään ei automaattisesti tapahdu ilman pyytämistä ja jos pyydän niin tapahtuu jotain ehkä kolmen päivän päästä. Ruokaa ei laiteta, eikä rättiin kosketa. Sitä jotenkin sieti paremmim silloin kun oli itse äityyslomalla ja toinen töissä. Nyt käyn töissä ja saan tehdä ne kotityöt päälle. Olin haaveillut useammasta lapsesta, mutta kun tajusin että mikä mieslapsi minulla on, jäi lapsiluku siihen yhteen. Nyt haaveilen avioerosta ja siitä että saan taas elää siistissä täydellisessä kodissa. 

JÄTÄ SE!!! Löydät ihan varmasti paremman tyypin! ÄLÄ ala kenenkään palvelijaksi.

Tai sitten korjaat vaan omat juttusi etkä edes koske miehen sotkuihin. Älä siivoa sen jälkiä!!!

Vierailija kirjoitti:

Tämä on miesten vanha kikka, jolla ulkoistaa itsensä kotitöistä 😎. Samalla kuin mies siivoaa niin hän sotkee vielä enemmän😂. Olen itse kokeillut tätä ja voin sanoa että toimii 👍.

Kuspää. Sinunlaisten takia lapsilla ei ole ydinperhettä kuin pienen hetken.

Vierailija kirjoitti:

"Etkö tiennyt mihin ryhdyt kun vauvaa olet tekemässä? Pitää aika helvetin palikka olla. Sama kuin minä potkaisen seinään ja valitan kun varpaaseen koskee."

Itseasiassa elämää huonostinukkuvan ja itkuisen vauvan kanssa ei ymmärrä, ennenkuin sen on itse kokenut. 

Kyllä, tiedossa oli, että vauvan hoitaminen on sitovaa ja häntä pitää syöttää pari kertaa yössä.

Se, mihin en ollut varautunut, oli se, että vauva ei nukukkaan ollenkaan ja huutaa ympäri kellon. Eli lopulta ei ollutkaan niin päin, että pari kertaa yössä herätään syömään, vaan pari kertaa yössä ehti torkahtaa lyhyesti.

Sitä univelkaa alkoi nopeasti kertyä niin massiivisesti, että nyt ymmärrän, miksi valvottamista on aikanaan pidetty kidutuskeinona. 

Mulla on vauvavuodesta aikaa jo kymmenen vuotta eikä vieläkään ole aika kullannut muistoja.

Vauvan nukkuminen ja sairastelu on hyvä esimerkki asioista mistä kannattaa ottaa oikeasti selkoa kun puntaroi haluaako alkaa yrittämään lapsensaantia. Se yllättää että ihmiset eivät ota selvää ja kuuntele muiden tarinoita ja mieti että se lapsi voi todella valvottaa ja itkeä päivät ja yöt läpeensä. Sitten voi vielä vaikka kokeilla valvoa pari yötä tai laittaa kellon soimaan puolen tunnin välein ja kastella ja sotkea itsensä eritteillä. Tämä on jossain hauskama meeminä miten valmistautua lapsen tuloon mutta oikeasti ehkä kannattaisi kokeilla? Eihän se silti vastaa todellisuutta missään määrin eikä se varmaan oikeasti vauvakuumeisiä mitenkään estä mutta voisi ehkä aavistuksen verran orientoida aiheeseen. 

Olen toteuttanut tätä koirien ja ihmisten kohdalla, ottanut koiranpentuja hoitoon ja todennut että tätäkö 24/7, ei kiitos.