Miksi joku mies haluaa antaa suhteeseen bare minimum?
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle otsikko ei tuonut mieleen patalaiskaa sohvaperunaa vaan sen että naisella on "minimi" rima jonka mies pystyy saavuttamaan mutta mies ei tee aktiivisesti itse suhteen eteen mitään. Eli suhteessa ollaan vähän kuin työpaikassa jossa halutaan pysyä mutta ei ole halua edetä mihinkään. Jos mies on tällä tyylillä parisuhteessa sama asia näkyy usein muillakin elämänalueilla. Perusluonne on vain laiska mutta koska miehellä on ollut hyvä kotikasvatus hän ei ole aivan perinteinen sohvaperuna vaan hoitaa asiansa. Mutta ei koskaan mitään enempää.
Jos nainen on alunperin ihastunut komeaan mieheen, niin nainen pysyy sen miehen rinnalla vaikka mies ei panostaisi suhteeseen kuin minimin. Miehelle, joilla on paljon kysyntää naismarkkoilla, tottuvat tähän asetelmaan. Ainoastaan sellaiset miehet, joilla on vaikeuksia ylipäätää
Joo, ja sellaiset miehet, jotka eivät koe naiseen ja parisuhteeseen painostamista joutumisena, saavat aikaan parhaat suhteet. Voisikohan siinä olla jokin korrelaatio, mietipä.
Painostamista = panostamista
Autocorrect yllätti.
Vierailija kirjoitti:
Tunge anaaliis nuo anglismis, pölkkypää!
Suomeksi peräaukko.
Mitä teijän bare minuimiin kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle otsikko ei tuonut mieleen patalaiskaa sohvaperunaa vaan sen että naisella on "minimi" rima jonka mies pystyy saavuttamaan mutta mies ei tee aktiivisesti itse suhteen eteen mitään. Eli suhteessa ollaan vähän kuin työpaikassa jossa halutaan pysyä mutta ei ole halua edetä mihinkään. Jos mies on tällä tyylillä parisuhteessa sama asia näkyy usein muillakin elämänalueilla. Perusluonne on vain laiska mutta koska miehellä on ollut hyvä kotikasvatus hän ei ole aivan perinteinen sohvaperuna vaan hoitaa asiansa. Mutta ei koskaan mitään enempää.
Jos nainen on alunperin ihastunut komeaan mieheen, niin nainen pysyy sen miehen rinnalla vaikka mies ei panostaisi suhteeseen kuin minimin. Miehelle, joilla on paljon kysyntää naismarkkoilla, tottuvat tähän asetelmaan. Ainoastaan sellaiset miehet, joilla on vaikeuksia ylipäätää
Miksi se mies sitoutuisi naiseen, joka häntä ei kiinnosta ja jonossa on muitakin? Ilmainen kodinhoito ja taattu (olisi muutenkin, jos on jono) seksi ja kulissi normaalista elämästä?
Vierailija kirjoitti:
Nainen/naiset hyväksyy sen. Ei vaadita enempää. Vähän juputetaan mutta siihen jää. Sitten pojat oppii saman ja toistavat tulevaisuudessa omissa suhteissaan.
Niin et miehet oppii et nainen tekee kuiteski ne asiat ja ite pääsee helpomalla eikä ole vastuussa mistään kodin sisällä? Vai mitä ne pojat oppii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen/naiset hyväksyy sen. Ei vaadita enempää. Vähän juputetaan mutta siihen jää. Sitten pojat oppii saman ja toistavat tulevaisuudessa omissa suhteissaan.
Niin et miehet oppii et nainen tekee kuiteski ne asiat ja ite pääsee helpomalla eikä ole vastuussa mistään kodin sisällä? Vai mitä ne pojat oppii?
Ilmeisesti. Mitään sisäsyntyistä käsitystä asioiden hoitamisesta tai parisuhteen vastavuoroisuudesta ei ole (siis näillä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vuosikausia sinkkuna tottunut passiiviseen ja säästäväiseen elämäntyylin, sitä elämäntyyliä haluaa jatkaa suhteessakin.
Miksi ei sitten jatka sitä totuttua sinkkuuttakin?
Jos mies antaa naiselle seksiä ja rakkautta, niin sen pitäisi riittää. Ei voi muuta vaatia. Ei mieskään naiselta muuta vaadi.
Määrittele, miten rakkautta osoitetaan
Ei ainakaan rahan törsäämistä naiseen vaan henkisen puolen juttuja.
Olisiko muutamia esimerkkejä?
Sä et siis pidä keskustelemisesta itse vai mikä tää juttu oli?
Suostun keskustelemaan ainoastaan parisuhteessa. En anna kenen tahansa naisen (esimerkiksi kaverinaisen) hyötyä keskusteluista.
Vierailija kirjoitti:
Koska ne voi. Pitkään naiset kasvatettiin olemaan kilttejä, vaatimattomia, työteliäitä ja ymmärtäväisiä. Eikä tästä olla päästy eroon vieläkään, vaan yhä kuulee sitä pojat on poikia-fraasia ja tytöiltä vaaditaan valtavan paljon ihan pikkulapsesta saakka.
Esimerkiksi kotitöistä miehillä on usein sellainen ajatus, että kun vähän kotona vaimoa auttelee, se riittää. Ja työssäkäyvä vaimo sitten tekee loput eli lähes kaiken. Mulla oli tällainen mies, nyt ex. Suuttui kun sanoin, että tiskikoneen tyhjentäminen joskus ja jouluna ei riitä, eikä ole tasapuolinen jako.
Sama koski kaikkea, kommunikointia ei ollut. Jos joskus avasi suunsa, kysyi onko ruokaa ja onko autossa bensaa. Koki oman olemassaolonsa ja fyysisen läsnäolonsa olevan riittävä panostus puoleltaan avioliittoon. Mitään muuta ei tullut.
Ihan hullua, kun jälkeen päin ajattelee. Miten jaksoin tuollaista lähes 20 vuotta? No ehkä sen wanha
Kiitos kun sanoitit tilanteeni. Erosin jo 15v sitten tästä luomakunnan kruunusta ja lähipiirini perusteella tein todella todella sikamaisesti.
Myöhemmin vielä paljastui sivusuhde jonka samainen lähipiiri oli tiennyt ja salannut minulta.
Klassinen lyö lyötyä -tilanne. Ja arvatenkin heillä on herneet nenässä kun en välejä heihin pidä, minusta on tullut hul lu, outo ja ylpeä, vähän puhujasta riippuen.
Ullatuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vuosikausia sinkkuna tottunut passiiviseen ja säästäväiseen elämäntyylin, sitä elämäntyyliä haluaa jatkaa suhteessakin.
Miksi ei sitten jatka sitä totuttua sinkkuuttakin?
Jos mies antaa naiselle seksiä ja rakkautta, niin sen pitäisi riittää. Ei voi muuta vaatia. Ei mieskään naiselta muuta vaadi.
Määrittele, miten rakkautta osoitetaan
Ei ainakaan rahan törsäämistä naiseen vaan henkisen puolen juttuja.
Olisiko muutamia
Suostun keskustelemaan ainoastaan parisuhteessa. En anna kenen tahansa naisen (esimerkiksi kaverinaisen) hyötyä keskusteluista.
Tuossa trollauksessa on jo mielikuvitusta ja luovuutta. Pisteet siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle otsikko ei tuonut mieleen patalaiskaa sohvaperunaa vaan sen että naisella on "minimi" rima jonka mies pystyy saavuttamaan mutta mies ei tee aktiivisesti itse suhteen eteen mitään. Eli suhteessa ollaan vähän kuin työpaikassa jossa halutaan pysyä mutta ei ole halua edetä mihinkään. Jos mies on tällä tyylillä parisuhteessa sama asia näkyy usein muillakin elämänalueilla. Perusluonne on vain laiska mutta koska miehellä on ollut hyvä kotikasvatus hän ei ole aivan perinteinen sohvaperuna vaan hoitaa asiansa. Mutta ei koskaan mitään enempää.
Jos nainen on alunperin ihastunut komeaan mieheen, niin nainen pysyy sen miehen rinnalla vaikka mies ei panostaisi suhteeseen kuin minimin. Miehelle, joilla on paljon kysyntää naismarkkoilla, tottuvat tähän asetelmaan. Ainoastaan sellaiset miehet, joilla on vaikeuksia ylipäätää
Joo, ja sellaiset miehet, jotka eivät koe naiseen ja parisuhteeseen painostamista joutumisena, saavat aikaan parhaat suhteet. Voisikohan siinä olla jokin korrelaatio, mietipä.
Naiset ihastuvat ja jäävät roikkumaan komeaan mieheen vaikka tämä mies panostaa vain minimin naiseen. Muut miehet joutuvat panostamaan naiseen kaikkensa, mutta se siltikään yleensä riitä, koska miehen ulkonäkö ratkaisee oikeasti kaiken.
Jokainen nainen, joka on epätyydyttävässä suhteessa liian vähän panostavan miehen kanssa, katsokaa nämä.
Vierailija kirjoitti:
Koska ne voi. Pitkään naiset kasvatettiin olemaan kilttejä, vaatimattomia, työteliäitä ja ymmärtäväisiä. Eikä tästä olla päästy eroon vieläkään, vaan yhä kuulee sitä pojat on poikia-fraasia ja tytöiltä vaaditaan valtavan paljon ihan pikkulapsesta saakka.
Esimerkiksi kotitöistä miehillä on usein sellainen ajatus, että kun vähän kotona vaimoa auttelee, se riittää. Ja työssäkäyvä vaimo sitten tekee loput eli lähes kaiken. Mulla oli tällainen mies, nyt ex. Suuttui kun sanoin, että tiskikoneen tyhjentäminen joskus ja jouluna ei riitä, eikä ole tasapuolinen jako.
Sama koski kaikkea, kommunikointia ei ollut. Jos joskus avasi suunsa, kysyi onko ruokaa ja onko autossa bensaa. Koki oman olemassaolonsa ja fyysisen läsnäolonsa olevan riittävä panostus puoleltaan avioliittoon. Mitään muuta ei tullut.
Ihan hullua, kun jälkeen päin ajattelee. Miten jaksoin tuollaista lähes 20 vuotta? No ehkä sen wanha
Huomaa tosiaan tuon sun katkeruuden, koska se vaikuttaa tapaasi nähdä maailmaa. Olen n 40 v perheenäiti enkä tunne yhtään tuollaista perhettä, jossa esim pojilta ja tytöiltä vaadittaisiin eri asioita. Oikeastaan ironista kyllä, asia on monessa mielessä päinvastoin. Tutkitusti tyttöjä suositaan koulussakin palkitsemalla paremmilla arvosanoilla. Ja rikostuomiot ovat miehille ja pojille paljon ankarampia. Omassa kaupungissa teinityttöjoukko pahoinpiteli itseään nuoremman pojan ja selvisivät täysin rangaistuksetta. Oikeus perusteli, että kyse oli "ymmärtämättömyydestä" ja "päähänpistosta". Toisinpäin en ole koskaan nähnyt tapausta. Eli kolme 15-16 v poikaa pahoinpitelee 13 vuotiaan ja selviää täysin rangaistuksetta, koska eivät ymmärtäneet mitä tekivät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle otsikko ei tuonut mieleen patalaiskaa sohvaperunaa vaan sen että naisella on "minimi" rima jonka mies pystyy saavuttamaan mutta mies ei tee aktiivisesti itse suhteen eteen mitään. Eli suhteessa ollaan vähän kuin työpaikassa jossa halutaan pysyä mutta ei ole halua edetä mihinkään. Jos mies on tällä tyylillä parisuhteessa sama asia näkyy usein muillakin elämänalueilla. Perusluonne on vain laiska mutta koska miehellä on ollut hyvä kotikasvatus hän ei ole aivan perinteinen sohvaperuna vaan hoitaa asiansa. Mutta ei koskaan mitään enempää.
Jos nainen on alunperin ihastunut komeaan mieheen, niin nainen pysyy sen miehen rinnalla vaikka mies ei panostaisi suhteeseen kuin minimin. Miehelle, joilla on paljon kysyntää naismarkkoilla, tottuvat tähän asetelmaan. Ainoastaan
Naiset ihastuvat ja jäävät roikkumaan komeaan mieheen vaikka tämä mies panostaa vain minimin naiseen. Muut miehet joutuvat panostamaan naiseen kaikkensa, mutta se siltikään yleensä riitä, koska miehen ulkonäkö ratkaisee oikeasti kaiken.
Jos aivokapasiteetti on tuota luokkaa, on totta, että ainoa toivo menestyä on ulkonäkö. Mutta ei se kaikkia ihmisiä koske.
Kyllä monessa asiassa naiset pääsevät vähemmällä ja se vaan sopivasti unohdetaan.
Kaipa samoista syistä kuin vastaavasti toimivat naisetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vuosikausia sinkkuna tottunut passiiviseen ja säästäväiseen elämäntyylin, sitä elämäntyyliä haluaa jatkaa suhteessakin.
Miksi ei sitten jatka sitä totuttua sinkkuuttakin?
Jos mies antaa naiselle seksiä ja rakkautta, niin sen pitäisi riittää. Ei voi muuta vaatia. Ei mieskään naiselta muuta vaadi.
Määrittele, miten rakkautta osoitetaan
Ei ainakaan rahan törsäämistä naiseen vaan henkisen puolen juttuja.
No kerro, miten sinä toteutat tätä ideologiaasi?
Ette koskaan käy leffassa? Ravintolassa? Kylpylässä? Messuilla? Osta seksileluja? Harrasta yhdessä? Kokkaa
Sänky kannattaa ostaa Black Friday- tarjouksesta -70% tai jostain muusta erikoistarjouksesta. Ikinä ei kannata ostaa huonekaluja normaalihintaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ne voi. Pitkään naiset kasvatettiin olemaan kilttejä, vaatimattomia, työteliäitä ja ymmärtäväisiä. Eikä tästä olla päästy eroon vieläkään, vaan yhä kuulee sitä pojat on poikia-fraasia ja tytöiltä vaaditaan valtavan paljon ihan pikkulapsesta saakka.
Esimerkiksi kotitöistä miehillä on usein sellainen ajatus, että kun vähän kotona vaimoa auttelee, se riittää. Ja työssäkäyvä vaimo sitten tekee loput eli lähes kaiken. Mulla oli tällainen mies, nyt ex. Suuttui kun sanoin, että tiskikoneen tyhjentäminen joskus ja jouluna ei riitä, eikä ole tasapuolinen jako.
Sama koski kaikkea, kommunikointia ei ollut. Jos joskus avasi suunsa, kysyi onko ruokaa ja onko autossa bensaa. Koki oman olemassaolonsa ja fyysisen läsnäolonsa olevan riittävä panostus puoleltaan avioliittoon. Mitään muuta ei tullut.
Ihan hullua, kun jälkeen päin ajattelee. Miten jak
Huomaa tosiaan tuon sun katkeruuden, koska se vaikuttaa tapaasi nähdä maailmaa. Olen n 40 v perheenäiti enkä tunne yhtään tuollaista perhettä, jossa esim pojilta ja tytöiltä vaadittaisiin eri asioita. Oikeastaan ironista kyllä, asia on monessa mielessä päinvastoin. Tutkitusti tyttöjä suositaan koulussakin palkitsemalla paremmilla arvosanoilla. Ja rikostuomiot ovat miehille ja pojille paljon ankarampia. Omassa kaupungissa teinityttöjoukko pahoinpiteli itseään nuoremman pojan ja selvisivät täysin rangaistuksetta. Oikeus perusteli, että kyse oli "ymmärtämättömyydestä" ja "päähänpistosta". Toisinpäin en ole koskaan nähnyt tapausta. Eli kolme 15-16 v poikaa pahoinpitelee 13 vuotiaan ja selviää täysin rangaistuksetta, koska eivät ymmärtäneet mitä tekivät
Ei tuossa mitään katkeruutta ole. Jos sinä et näe asoita noin, elät erilaisessa elinpiirissä tai haluat nähdä asiat toisin (tyttöjä suositaan).
Oma isäni oli tuollainen luuseri, jonka panostus perheeseen oli nolla. Ulkoisesti oli kyllä menestynyt ja erittäin hyvä ja arvostettu työ. Äiti ymmärsi ihan liian pitkään.
Isän lapsuusperheessä oli opetettu, että vain pojat ovat jotain ja tytöt ovat kotiapulaisia ja heidän pitää maksaa itse itsensä/ tuoda rahaa kotiin. Isä ei sitten käyttänyt omia aivojaan kuin matemaattisiin kaavoihin ja ymmärrys jumiutui tuolle tasolle. Jo alle kymmenvuotiaan tytön olisi pitänyt kustantaa itse omia kulujaan. Kertaakaan en ole nähnyt isän laittavan ruokaa, siivoavan, käyvän kaupassa jne.
Miksi pitäisi panostaa minimiä enemmän? Suhde kestää ainakin naisen alkuihastuksen ajan ja jos tulee ero, niin hommaa vain uuden naisen. Ainoastaan jos löytää unelmiensa naisen (mikä on äärimmäisen epätodennäköistä), niin vain silloin kannattaa panostaa kaikki.
Oppineet jo lapsena olemaan saamapuolella.
Äiti kuorii perunatkin lautaselle kouluikäiselle vielä. Isä kasvattaa samaan suuntaan kuin edelliset sukupolvet .
Ei ole ihme jos luulevat itseän paremmaksi sukupuoleksi ja käyttäytyvät se mukaan
Mä en tajua tota logiikkaa, että suhteeseen jäätäisiin muka siksi, ettei toinen vaan löytäisi ketään muuta. Jos on itse onneton niin silloin varmaan tekee asioita oman onnensa eteen ja jos se vaatii eroamista, niin vain hullu jää kyttäämään eksäänsä.
Joku miesten ajatusmalli taas.