Lue keskustelun säännöt.
Miten ihastuneen pitäisi toimia?
02.03.2025 |
Toisesta keskustelusta lainattu pätkä, joka toimii mielestäni hyvänä alustuksena omalle kysymykselleni:
"Välillä on ollut näitä piirittäjiä, jotka eivät koskaan myönnä ääneen tunteitaan, koska molemmat ovat varattuja tahoillaan. Tuollainen on aika kuluttavaa. Siinä on sellainen tunne, että toinen haluaa saada sinut ihastumaan itseensä ja "hylkää" heti jos teet jonkin virheen. Eli se tuntuu jonkinlaiselta hiljaiselta vallankäytöltä ja tunteilla leikkimiseltä. Piirittäminen on niin hienovaraista, ettei siitä voi sanoakaan. Tilanne päättyy siihen kun lähden muualle. Yksikään tällainen mies ei tunne ja rakasta minua oikeasti."
Lainaamani kirjoittaja puhuu piirittämisestä, mutta se on tietysti hänen kokemuksensa tilanteesta.
Olet sitten nainen tai mies ja kuvitellaan tilanne missä olet ihastunut vaikkapa työkaveriisi. Olette molemmat tahoillanne suhteissa eikä teillä ole aikomusta lähteä suhteistanne tai pettää kumppaneitanne. Ihastus saattaa olla molemminpuoleista, vaikka siitä ei ole puhuttu, tai sitten se ei ole. Tulette kuitenkin erinomaisesti juttuun ja viihdytte toistenne seurassa.
Miten tässä tilanteessa "pitäisi" toimia? Vältellä ihmistä jollain epäilyttävillä verukkeilla vai olla kanssakäymisessä kuten muidenkin itseään miellyttävien ihmisten kanssa?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuneen kannattaa ottaa kylmä suihku ja rauhoittua. Kyllä se siitä ohi menee. Ihastuminen on huonoin mahdollinen syy aloittaa ihmissuhde. Kun ihastus haihtuu, niin silloin vasta näkee objektiivisesti mihin on kätensä lyönyt?
Omassa elämässäni neljä tai viisi surkeinta muistoa on kaikki liittyneet erilaisiin parisuhteisiin. Vain rakkaan koiran poismeno on tästä poikkeus.
Hyvä vastaus sinänsä otsikon kysymykseen, muttei siihen tarkempaan kysymykseen mikä tekstissä on muotoiltu.
Tässä on nyt oletuksena, ettei mihinkään suhteeseen pyritäkään. Kyse on siitä miten ihastuksen kohdetta pitäisi kohdella.
No lähettää se ihastus vaikka pakkotyöhön jonnekin Siperiaan. Kuinka avuton voi aikuinen ihminen olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys muuten. Itse olen onnellisesti naimisissa enkä todellakaan halua muita seksuaalisesti mitenkään, mutta joskus innostun vain, kun muilla on niin jotain mielenkiintoista sanottavaa. Olen ihan vain rehellinen sitten: "tule meille joskus juomaan teetä, juttusi ovat niin mielenkiintoisia". Joskus eivät tule, ja sitten olen vaivaantunut ja surullinen, joskus tulevat, ja sitten olen iloinen ja olen hankkinut elämänaikaisia ystäviä näin. Pitää vain sietää epäonnistumisen mahdollisuus ja sanoa "hei olet hauska", ja tietysti pitää puoliso kartalla.
Itse en kutsuisi ketään miespuolista spontaanisti kotiini juttelemaan kanssani.
Miksi ihmeessä se toinen osapuoli pitäisi kotiin kutsua? Kerro.?
Voihan sitä tavata kahviloissa, puistoissa, autoajeluilla, harrastuksissa mikäli ne käy yhteen.
Harvemmin sitä ollaan hetimiten sänkyyn menossa. Ellei kiinnostus ole puhtaasti, pelkkään sukupuoliseen vetovoimaan perustuva.
Ja jos näin olisikin, aina voi mennä hotelliin tai muualle, se voimakas himon vetovoima tyydyttämään. Nää ovat niitä kertakäyttö hommia. Jatkoa ei tule, se on siinä.
Eri asia, jos hommelista kehittyisi pysyvä salasuhde. Ja se rankkaa, tosi rankkaa varatuille.
Selvää on kuitenkin se, etteivät varatutkaan ihmiset kulje loppuelämäänsä silmät ummessa kulje.
Jos se ihastus et ole sinå, se on sitten joku muu, jolta mies / nainen saa vastakaikua.
Kun varatuilla sattuu olemaan, jostain syystä haku päällä, ei haku lopu siihen, että joku kiinnostava torjuu hänet.
Näin se elämä vaan menee.
Olen aina ihastunut helposti ja nyt vanhemmiten oppinut hallitsemaan tunnetta niin, ettei se riko pitkää parisuhdetta. Ihastuminen on juuri sitä jonkun aiemman mainitsemaa kemiaa ja säpinää, kun lähenee henkisesti jonkun kanssa. Mitään syytä ei itsellä ole viedä tätä fyysiseksi - seksi ei enää kiinnosta, mutta henkinen yhteys ja toisen hakeutuminen omaan seuraan piristää ja kohottaa itsetuntoa.
Olen myös tietoinen, että 6-12kk sisällä jokaisesta ihastuksesta lähtee uutuudenviehätys ja tympeät puolet alkavat tulla esille. Ihastus vaihtuu ystävyydeksi ja joskus sekin jää. Päätä voi olla vaikea pitää kylmänä, mutta realistisesti kun ajattelee niin suurin nautinto ihastuksessa on se tutustuminen/lähentyminen. Ei pitkällinen romanssi, joka arkipäiväistyisi aikanaan ihan niin kuin kaikki suhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuneen kannattaa ottaa kylmä suihku ja rauhoittua. Kyllä se siitä ohi menee. Ihastuminen on huonoin mahdollinen syy aloittaa ihmissuhde. Kun ihastus haihtuu, niin silloin vasta näkee objektiivisesti mihin on kätensä lyönyt?
Omassa elämässäni neljä tai viisi surkeinta muistoa on kaikki liittyneet erilaisiin parisuhteisiin. Vain rakkaan koiran poismeno on tästä poikkeus.
Hyvä vastaus sinänsä otsikon kysymykseen, muttei siihen tarkempaan kysymykseen mikä tekstissä on muotoiltu.
Tässä on nyt oletuksena, ettei mihinkään suhteeseen pyritäkään. Kyse on siitä miten ihastuksen kohdetta pitäisi kohdella.
No lähettää se ihastus vaikka pakkotyöhön jonnekin Siperiaan. Kuinka avuton voi aikuinen ihminen olla?
Olen huomaavinani viestistäsi, että sinun mielestäsi vastaus kysymykseen on täysin ilmeinen. Kiinnostaisi tietää mikä se on?
Ottaa etäisyyttä ihastuksen kohteeseen?
Kohdella kuin muitakin kavereitaan?
Kertoa ihastuksestaan... ja sen jälkeen mitä?
Vai joku muu vielä ilmeisempi vastaus?
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihastunut helposti ja nyt vanhemmiten oppinut hallitsemaan tunnetta niin, ettei se riko pitkää parisuhdetta. Ihastuminen on juuri sitä jonkun aiemman mainitsemaa kemiaa ja säpinää, kun lähenee henkisesti jonkun kanssa. Mitään syytä ei itsellä ole viedä tätä fyysiseksi - seksi ei enää kiinnosta, mutta henkinen yhteys ja toisen hakeutuminen omaan seuraan piristää ja kohottaa itsetuntoa.
Olen myös tietoinen, että 6-12kk sisällä jokaisesta ihastuksesta lähtee uutuudenviehätys ja tympeät puolet alkavat tulla esille. Ihastus vaihtuu ystävyydeksi ja joskus sekin jää. Päätä voi olla vaikea pitää kylmänä, mutta realistisesti kun ajattelee niin suurin nautinto ihastuksessa on se tutustuminen/lähentyminen. Ei pitkällinen romanssi, joka arkipäiväistyisi aikanaan ihan niin kuin kaikki suhteet.
Hauskaa, että sinulla on niin erilainen suhde ihastumisiin.
Minä olen ihastunut elämässäni vain muutaman kerran, eikä yksikään niistä ihastumisista ole johtanut suhteeseen eikä edes seksiin, joten sellaista kuvaamaasi tympääntymisefektiä en ole päässyt kokemaan. Samoin harvinaisuuden vuoksi jokainen niistä kerroista tuntuu erityisiltä vaikkei tietenkään missään kosmisessa mittakaavassa sitä olekaan.
Tuon allekirjoitan täysin, että se tutustuminen tuntuu suorastaan maagiselta, varsinkin jos se sisältää edes illuusion molemminpuolisesta yhteydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se, jonka viestin ap otti toisesta ketjusta tämän ketjun aloitukseen.
En halua mitään tunteiden tunnustamista, mutta haluaisin olla rauhassa. En halua sellaista manipuloivan tuntuista tosi selvää flirttailua ja vihjailua, ulkonäön kehumista ja yhteydenottoja perjantai-iltapäivisin. En halua enkä jaksa olla päivän piristyksenä jollekin ihmiselle, joka odottaa minulta sellaista roolia. Ihan kuin he imisivät minusta energiaa.
Hyvä. Näitä "päivän piristystä" haluavia varattuja miehiä on työpaikoilla nähty. Itse olen vahingosta viisastunut sinkkunainen, nämä päivänpiristysviritelmät on katkaistava alkuunsa. Lähinnä ärsyttää ellei kanssani olla tosissaan. Ihan kuin olisin joku lelu. Pönkittävät omaa egoaan
Kahdelle varatulle saattaa toimia, sinkulle ja varatulle ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se, jonka viestin ap otti toisesta ketjusta tämän ketjun aloitukseen.
En halua mitään tunteiden tunnustamista, mutta haluaisin olla rauhassa. En halua sellaista manipuloivan tuntuista tosi selvää flirttailua ja vihjailua, ulkonäön kehumista ja yhteydenottoja perjantai-iltapäivisin. En halua enkä jaksa olla päivän piristyksenä jollekin ihmiselle, joka odottaa minulta sellaista roolia. Ihan kuin he imisivät minusta energiaa.
Hyvä. Näitä "päivän piristystä" haluavia varattuja miehiä on työpaikoilla nähty. Itse olen vahingosta viisastunut sinkkunainen, nämä päivänpiristysviritelmät on katkaistava alkuunsa. Lähinnä ärsyttää ellei kanssani olla tosissaan. Ihan kuin olisin joku lelu. Pönkittävät omaa egoaan
Kahdelle varatulle saattaa toimia, sinkulle ja varatulle ei.
Miten olet onnistunut katkaisemaan vikittelyt? Onko flirttailu ollut niin ilmeistä, että siihen on voinut sanoa, ettei halua olla sellaisen kohteena?
Jos olet mies, unohda koko juttu. Jos olet nainen (mielellään kaunis ja hoikka) go for it.
Tässä mun 2c
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tällaiseen ole ihan yksiselitteistä vastausta ja on myös tilannesidonnaista. Harvemmin ihastus syntyy yhtäaikaisesti ja vastaanottava osapuoli huomaa sen jossakin vaiheessa ihastuneen ilmeistä, eleistä ja muusta sanattomasta viestinnästä. Mielestäni keskiössä on kuitenkin se, että ihastunut vastaa käytöksestään toista kohtaan. Kun tunteista puhutaan avoimesti, voidaan välttyä väärinkäsityksiltä ja mahdollisesti siltä, että toinen osapuoli jää epätietoisuuteen. Jos ihastuksen kohde tietää, mitä toinen todella tuntee, voi tehdä tietoisia päätöksiä siitä, miten haluaa toimia tilanteessa. Mielestäni nimenomaan kertomalla tunteista voidaan kunnioittaa toisen rajoja ja osoittaa, että juuri on valmis ottamaan huomioon toisen tunteet ja reaktiot. Olen itse (miehenä) ollut se ihastuksen kohde, ja pidemmän päälle on henkisesti raskasta, kun nopeasti ilmenevissä ja ohi menevissä tilanteissa ei ehdi eikä osaa reagoida. Siinä sitten menee pari iltaa miettiessä syntyjä syviä. Itse toivoisin, että minulle kerrottaisiin avoimesti ihastumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tällaiseen ole ihan yksiselitteistä vastausta ja on myös tilannesidonnaista. Harvemmin ihastus syntyy yhtäaikaisesti ja vastaanottava osapuoli huomaa sen jossakin vaiheessa ihastuneen ilmeistä, eleistä ja muusta sanattomasta viestinnästä. Mielestäni keskiössä on kuitenkin se, että ihastunut vastaa käytöksestään toista kohtaan. Kun tunteista puhutaan avoimesti, voidaan välttyä väärinkäsityksiltä ja mahdollisesti siltä, että toinen osapuoli jää epätietoisuuteen. Jos ihastuksen kohde tietää, mitä toinen todella tuntee, voi tehdä tietoisia päätöksiä siitä, miten haluaa toimia tilanteessa. Mielestäni nimenomaan kertomalla tunteista voidaan kunnioittaa toisen rajoja ja osoittaa, että juuri on valmis ottamaan huomioon toisen tunteet ja reaktiot. Olen itse (miehenä) ollut se ihastuksen kohde, ja pidemmän päälle on henkisesti raskasta, kun nopeasti ilmenevissä ja ohi menevissä tilanteissa ei ehdi eikä osaa reagoida. Siinä sitten menee pari ilt
Hyvää pohdintaa, mutta omasta mielestäni soveltuu paremmin tapauksiin joissa osapuolet ovat sinkkuja.
Sen vähäisen elämänkokemuksen perusteella mitä minulla on, väittäisin että myös varatut ihmiset ihastuvat suhteidensa ulkopuolelle. Jos sen hyväksyy ilmiönä mitä tapahtuu, voi sitä yrittää myös manageerata ilman, että pitäisi antaa houkutuksille periksi.
Väitän myös, että tuo mainitsemasi epätietoisuus helpottaa huomattavasti tilanteen hallitsemista. Jos saa varmistuksen sille, että molemmilla on samanlaisia tunteita, muuttuu houkutuksen vastustaminen paljon vaikeammaksi.
Lisäksi, tunteidensa paljastaminen toiselle ihmiselle kuin omalle puolisolleen on tietynlainen petos. Se on melkein kuin sanoisi, "Sinä olet ykkönen, mutta olen toistaiseksi jumissa vanhassa suhteessani".
Mulla oli sellainen case, että "tylsyyksissäni" päätin, että mähän saan yhden työkaverin ihastumaan itseeni. Tuo nainen oli nätti, muttei omaa tyyppiä. Sitten jossain kohdin huomasin, että hän ihastui minun täysillä ja itse asiassa niin minäkin häneen. Hän oli vapaa, minä varattu. Mitään ei tapahtunut. Mähän en tietenkään päässyt naisesta yli, vaan hän pyöri jatkuvasti mielessä. Sitten hän löysi kumppanin ja siitä varmaan puoli vuotta ja itselle tuli ero. Aika raastavaa! Nyt kun haluaisin sen suhteen hänen kanssaan, niin asetelmat onkin toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää osata lukea ihastuksen kohdetta, miten hän kokee tilanteen ja sen mukaisesti joko jatkaa päivän piristys flirttailua, hieman rauhoittua ja kohdella kuten muitakin tai jos huomaa toisen vaivaantuvan todella paljon, niin pitää jopa ottaa se välttely käyttöön kunnes on rauhoittunut.
Voi olla jopa hyväksi että yksipuolisessa ihastuksessa kertoo suoraan että on päässyt kehittymään tunteita jos toinen vaikuttaa kokevan tilanteen negatiivisesti, lupaa tälle että pyrkii käsittelemään asian ja ehkä tulevaisuudessa voidaan toimia taas normaalisti.
Yleisesti pitäisi kunnioittaa toisen rajoja ja kohdella ihan tavallisena työtoverina eikä jonain pelinappulana.
En ymmärrä tästä yhtään mitään. Miksei voi vain käyttäytyä ja ajatella normaalisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää osata lukea ihastuksen kohdetta, miten hän kokee tilanteen ja sen mukaisesti joko jatkaa päivän piristys flirttailua, hieman rauhoittua ja kohdella kuten muitakin tai jos huomaa toisen vaivaantuvan todella paljon, niin pitää jopa ottaa se välttely käyttöön kunnes on rauhoittunut.
Voi olla jopa hyväksi että yksipuolisessa ihastuksessa kertoo suoraan että on päässyt kehittymään tunteita jos toinen vaikuttaa kokevan tilanteen negatiivisesti, lupaa tälle että pyrkii käsittelemään asian ja ehkä tulevaisuudessa voidaan toimia taas normaalisti.
Yleisesti pitäisi kunnioittaa toisen rajoja ja kohdella ihan tavallisena työtoverina eikä jonain pelinappulana.
En ymmärrä tästä yhtään mitään. Miksei voi vain käyttäytyä ja ajatella normaalisti?
Mitä edes on ihastuneen normaali käytös, puhumattakaan ajattelusta? 🙂
Tampaxi suuhun.