Lue keskustelun säännöt.
Miten ihastuneen pitäisi toimia?
02.03.2025 |
Toisesta keskustelusta lainattu pätkä, joka toimii mielestäni hyvänä alustuksena omalle kysymykselleni:
"Välillä on ollut näitä piirittäjiä, jotka eivät koskaan myönnä ääneen tunteitaan, koska molemmat ovat varattuja tahoillaan. Tuollainen on aika kuluttavaa. Siinä on sellainen tunne, että toinen haluaa saada sinut ihastumaan itseensä ja "hylkää" heti jos teet jonkin virheen. Eli se tuntuu jonkinlaiselta hiljaiselta vallankäytöltä ja tunteilla leikkimiseltä. Piirittäminen on niin hienovaraista, ettei siitä voi sanoakaan. Tilanne päättyy siihen kun lähden muualle. Yksikään tällainen mies ei tunne ja rakasta minua oikeasti."
Lainaamani kirjoittaja puhuu piirittämisestä, mutta se on tietysti hänen kokemuksensa tilanteesta.
Olet sitten nainen tai mies ja kuvitellaan tilanne missä olet ihastunut vaikkapa työkaveriisi. Olette molemmat tahoillanne suhteissa eikä teillä ole aikomusta lähteä suhteistanne tai pettää kumppaneitanne. Ihastus saattaa olla molemminpuoleista, vaikka siitä ei ole puhuttu, tai sitten se ei ole. Tulette kuitenkin erinomaisesti juttuun ja viihdytte toistenne seurassa.
Miten tässä tilanteessa "pitäisi" toimia? Vältellä ihmistä jollain epäilyttävillä verukkeilla vai olla kanssakäymisessä kuten muidenkin itseään miellyttävien ihmisten kanssa?
Kommentit (77)
Jos ihastuu toiseen tilanteessa, että on itse onnellisesti vakituisessa parisuhteessa, josta ei halua erota, kannattaa todellakin pitää järki päässä ja pää kylmänä. Muistaa, että minkään mahdollisesti ohimenevän ihastuksen takia ei kannata kaikkea vaarantaa. Ihastuksen kohteen kanssa ei kannata silloin olla tekemisissä yhtään enempää kuin on välttämätöntä, eikä ainakaan jättäytyä kahden kesken. Jos kyse on työkaverista, parasta on hoitaa tarvittavat työasiat hänen kanssaan, mutta ei muuten hakeutua seuraan. Eikä ainakaan kannata mennä tunnustamaan tunteitaan, sikäli mikäli tosiaan haluaa pitää kiinni olemassa olevasta parisuhteestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys muuten. Itse olen onnellisesti naimisissa enkä todellakaan halua muita seksuaalisesti mitenkään, mutta joskus innostun vain, kun muilla on niin jotain mielenkiintoista sanottavaa. Olen ihan vain rehellinen sitten: "tule meille joskus juomaan teetä, juttusi ovat niin mielenkiintoisia". Joskus eivät tule, ja sitten olen vaivaantunut ja surullinen, joskus tulevat, ja sitten olen iloinen ja olen hankkinut elämänaikaisia ystäviä näin. Pitää vain sietää epäonnistumisen mahdollisuus ja sanoa "hei olet hauska", ja tietysti pitää puoliso kartalla.
Itse en kutsuisi ketään miespuolista spontaanisti kotiini juttelemaan kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys muuten. Itse olen onnellisesti naimisissa enkä todellakaan halua muita seksuaalisesti mitenkään, mutta joskus innostun vain, kun muilla on niin jotain mielenkiintoista sanottavaa. Olen ihan vain rehellinen sitten: "tule meille joskus juomaan teetä, juttusi ovat niin mielenkiintoisia". Joskus eivät tule, ja sitten olen vaivaantunut ja surullinen, joskus tulevat, ja sitten olen iloinen ja olen hankkinut elämänaikaisia ystäviä näin. Pitää vain sietää epäonnistumisen mahdollisuus ja sanoa "hei olet hauska", ja tietysti pitää puoliso kartalla.
Minkä ikäinen ihminen olet ja kuinka nuoresta asti olet voinut tällä tavalla kutsua (toista sukupuolta edustavia) kotiisi?
Minä en kutsuisi naisihmistä kotiini, vaikka aikeet olisivat viattomat, koska on tähtitieteelliset todennäköisyydet sille, että oma puoliso tai kutsuttu nainen tulkitsisi tilanteen toisella tavalla ja siitä seuraisi hankaluuksia.
En edes sopisi kahden kesken tapaamista ihmisten ilmoille samasta syystä.
Myönnän, että se on hieman vellihousuista ja perustuu vain toisten ihmisten väärinkäsitysten välttämiseen. Omasta mielestäni miehet ja naiset voivat olla mielenkiintoista seuraa toisilleen ilman, että kummallakaan on mitään seksuaalisia aikeita toistensa suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihastuu toiseen tilanteessa, että on itse onnellisesti vakituisessa parisuhteessa, josta ei halua erota, kannattaa todellakin pitää järki päässä ja pää kylmänä. Muistaa, että minkään mahdollisesti ohimenevän ihastuksen takia ei kannata kaikkea vaarantaa. Ihastuksen kohteen kanssa ei kannata silloin olla tekemisissä yhtään enempää kuin on välttämätöntä, eikä ainakaan jättäytyä kahden kesken. Jos kyse on työkaverista, parasta on hoitaa tarvittavat työasiat hänen kanssaan, mutta ei muuten hakeutua seuraan. Eikä ainakaan kannata mennä tunnustamaan tunteitaan, sikäli mikäli tosiaan haluaa pitää kiinni olemassa olevasta parisuhteestaan.
Niin, se onkin varmaan se kysymys tässä, että selviääkö tilanteesta kuivin jaloin ym. parhaiten välttelemällä vai elämällä sen läpi vai olemalla kuin ei olisikaan ihastunut. Ja luultavasti vastaus on eri riippuen tilanteista ja ihmisistä.
Jos toinen selvästi ei anna vastakaikua ja/tai on kamala tai tylsä ihminen, niin uskon että silloin ihastus haihtuu parhaiten kun on paljon tekemisissä. Haavekuva poksahtaa. Mutta jos toinen on ihastunut myös, niin silloin ei välttämättä auta edes se, että tämä on täysi idiootti, vaan työpaikan vaihto voi olla edessä. Toisaalta joskus toimii juurikin se, että kun toinen ihastuu takaisin, niin oma ihastus vähenee, tai olen ainakin kuullut jonkun sanovan niin.
Tai sitten joskus se ihastus muuttuu kaveruudeksi. Kavereihinkin on tavallaan aluksi ihastunut ihmisenä, vaikkei niitä halua panna. Ja parisuhde voi muuttua kaveruudeksi.
Kuten tuolta toisesta ketjusta voi todeta, niin huono seksi onerittäin tehokas tapa päästä ihastuksen tunteesta. Mutta sitä harmi vain ei voi tuossa tilanteessa käyttää. Mutta ehkä jos ihastuksen kohde puhuu oikein rumasti vastakkaisesta sukupuolesta tai antaa itsestään todella härskin vaikutelman, niin se lopettaa ihastuksen? Ihan jo Euroviisukarsinnoista keskustelu kahvitauolla voi olla toimiva keino.
Eli minusta tuossa tilanteessa ihastuneen kannattaa keskustella ihastuksensa kanssa Suomen Euroviisuedustajasta ja koko Euroviisujen konseptista. (No sitten he päätyvät kopiopaperikomeroon ruoskimaan toisiaan tulostimen johdolla :( Mutta ehkä pomo suuttuu, kun paperi on loppu ja molemmat saavat potkut ja ongelma on ratkaistu.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäväähän se ihastuminen on työkaveriin varsinkin jos molemmat ovat vieläpä varattuja. Ensimmäistä kertaa vastaavassa tilanteessa ja vaikeaa on olla toimistolla samojen seinien sisällä. Itse en ole onnellisessa suhteessa, joten se ainakin selittää oman ihastuksen osittain. Työkaverinaisessa vaikuttaa olevan niitä ominaisuuksia joita omalla partnerilla ei ole.
Aluksi oli ihana tunne kun näki toista ja vaihdettiin ujoja hymyjä keskenään. Nyt ollaan kuitenkin selvästi jossain pattitilanteessa jossa kumpikaan ei kaiketi edes ole varma toisen tuntemuksista eikä uskalla asialle mitään tehdäkään. Asian esille nostaminen ja selvittäminen vs. mykkäkoulu ja välttely. Siinäpä vasta kysymys...
Miten olisi arjen jatkaminen kuten ennenkin? Miksi pitäisi ryhtyä mykkäkouluun tai välttelyyn, kuulostaa jonkun luonnevikaisen avioparin käytänteiltä...
Juuri tämä!! Se jonka keinovalikoimaan kuuluu henkinen väkivalta kuten välttely, tylytys yms, ei pidä olla missään suhteessa kenenkään kanssa, ennenkuin on hoitanut päänuppinsa kuntoon. Toimintamalli tulee ennenpitkää esiin jokaisessa suhteessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin eli mielestäsi pitäisi ängetä työkaverin puheille ja tunnustaa tunteensa suoraan olematta edes varma onko sillä toisella mitään tunteita sinua kohtaan, ja viis veisaamatta mitä seurauksia tällä tunnustuksella voi olla työyhteisöön jos kaikki ei menekään kuten piti? Salli minun nauraa...
Ei ole ollut myöskään tapana jättää pitkäaikaista kumppania jos ollut hieman alamäkeä parisuhteessa. Jokin mahdollisesti yksipuolinen ihastuminen ei ole sen arvoista enkä ole valmis menettämään kasvojani töissä varsinkaan kun katsoo työmarkkinatilannetta. On jo onnekas jos on työpaikka. Tilanne olisi eri jos kumpikaan ei olisi varattu niin ei tarvitsisi asiaa puntaroida vaan ottaisin riskin oitis.
Minä olen se, jonka viestin ap otti toisesta ketjusta tämän ketjun aloitukseen.
En halua mitään tunteiden tunnustamista, mutta haluaisin olla rauhassa. En halua sellaista manipuloivan tuntuista tosi selvää flirttailua ja vihjailua, ulkonäön kehumista ja yhteydenottoja perjantai-iltapäivisin. En halua enkä jaksa olla päivän piristyksenä jollekin ihmiselle, joka odottaa minulta sellaista roolia. Ihan kuin he imisivät minusta energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastunut voi mielestäni olla ihan perusystävällinen ja kohtelias, mieluummin kunnioittavan etäinen. Siis niin, ettei mies piiritä minua kahden kesken, flirttaile, vihjaile, kehu ja testaile omaa viehätysvoimaansa minuun vaimonsa selän takana.
T. 48
Vierailija kirjoitti:
Jos ihastuu toiseen tilanteessa, että on itse onnellisesti vakituisessa parisuhteessa, josta ei halua erota, kannattaa todellakin pitää järki päässä ja pää kylmänä. Muistaa, että minkään mahdollisesti ohimenevän ihastuksen takia ei kannata kaikkea vaarantaa. Ihastuksen kohteen kanssa ei kannata silloin olla tekemisissä yhtään enempää kuin on välttämätöntä, eikä ainakaan jättäytyä kahden kesken. Jos kyse on työkaverista, parasta on hoitaa tarvittavat työasiat hänen kanssaan, mutta ei muuten hakeutua seuraan. Eikä ainakaan kannata mennä tunnustamaan tunteitaan, sikäli mikäli tosiaan haluaa pitää kiinni olemassa olevasta parisuhteestaan.
Voiko toiseen muka ihastua jos on ONNELLISESTI vakituisessa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihastunut voi mielestäni olla ihan perusystävällinen ja kohtelias, mieluummin kunnioittavan etäinen. Siis niin, ettei mies piiritä minua kahden kesken, flirttaile, vihjaile, kehu ja testaile omaa viehätysvoimaansa minuun vaimonsa selän takana.
T. 48
Juuri näin. Ei minua ainakaan sinkkunaisena kiinnosta olla kenenkään varatun miehen "päivän piristys". Turha siinä on minulle flirttailla jos olet suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se, jonka viestin ap otti toisesta ketjusta tämän ketjun aloitukseen.
En halua mitään tunteiden tunnustamista, mutta haluaisin olla rauhassa. En halua sellaista manipuloivan tuntuista tosi selvää flirttailua ja vihjailua, ulkonäön kehumista ja yhteydenottoja perjantai-iltapäivisin. En halua enkä jaksa olla päivän piristyksenä jollekin ihmiselle, joka odottaa minulta sellaista roolia. Ihan kuin he imisivät minusta energiaa.
Samaistun! Minulle työkaveri (mies) tunnusti ihastuksensa. Omalta puoleltani mitään sellaisia tunteita ei ollut eikä ole toki vieläkään. Tein tämän selväksi. Sekä minä että hän olemme tahoillamme naimisissa.
No, päätin olla aikuinen ja suhtautua häneen kuitenkin aivan kuten ennenkin, asiallisesti ja ystävällisesti työkaverina. Kuitenkin tuntuu, että tuollaista pikku flirttiä ja mm. vaatteiden kehumista on hänen puoleltaan aika ajoin. Ilmeet paljastavat ja joskus huomaan hänen katsovan pitkään perääni. Oloni on aavistuksen epämukava ja olen alkanut pohtia jopa työpaikan vaihtoa.
Älkää pilatko asioita kertomalla näitä jonninjoutavuuksia työkavereillenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se, jonka viestin ap otti toisesta ketjusta tämän ketjun aloitukseen.
En halua mitään tunteiden tunnustamista, mutta haluaisin olla rauhassa. En halua sellaista manipuloivan tuntuista tosi selvää flirttailua ja vihjailua, ulkonäön kehumista ja yhteydenottoja perjantai-iltapäivisin. En halua enkä jaksa olla päivän piristyksenä jollekin ihmiselle, joka odottaa minulta sellaista roolia. Ihan kuin he imisivät minusta energiaa.
OK. Mukava kuulla suoraan hevosen suusta. Nyt kun kuvailet tarkemmin noita tapahtumia, niin yhdyn täysin luonnehdintaasi "piirityksestä". Enkä pidä sitä myöskään asiallisena käytöksenä.
Tämä ei ole nyt mikään yritys syyllistää uhria, mutta minua kiinnostaisi tietää, että yrititkö jotenkin suitsia näiden herrojen käytöstä ja jos yritit, niin ilmeisesti sillä ei ollut heihin mitään vaikutusta?
"Niin eli mielestäsi pitäisi ängetä työkaverin puheille ja tunnustaa tunteensa suoraan olematta edes varma onko sillä toisella mitään tunteita sinua kohtaan, ja viis veisaamatta mitä seurauksia tällä tunnustuksella voi olla työyhteisöön jos kaikki ei menekään kuten piti? Salli minun nauraa..."
Kenelle vastaukseksi tuo ylläoleva viittaus on tarkoitettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään aloitukseen vielä, että mekin tulimme oikein hyvin juttuun ja viihdyimme toistemme seurassa. Toki itse viihdyin yhtä hyvin muidenkin työkaverieni seurassa. Kun tämä ihastusasia tuli ilmi, oma suhtautumiseni muuttui väistämättä jollain tavalla varovaisemmaksi. En esim. mielelläni jää hänen kanssaan enää kaksin juttusille hetkeksikään, ja olen tarkkana etten anna mitään "vääriä signaaleja".
Viestin 55 kirjoitti sama kuin viestin 52
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihastuu toiseen tilanteessa, että on itse onnellisesti vakituisessa parisuhteessa, josta ei halua erota, kannattaa todellakin pitää järki päässä ja pää kylmänä. Muistaa, että minkään mahdollisesti ohimenevän ihastuksen takia ei kannata kaikkea vaarantaa. Ihastuksen kohteen kanssa ei kannata silloin olla tekemisissä yhtään enempää kuin on välttämätöntä, eikä ainakaan jättäytyä kahden kesken. Jos kyse on työkaverista, parasta on hoitaa tarvittavat työasiat hänen kanssaan, mutta ei muuten hakeutua seuraan. Eikä ainakaan kannata mennä tunnustamaan tunteitaan, sikäli mikäli tosiaan haluaa pitää kiinni olemassa olevasta parisuhteestaan.
Voiko toiseen muka ihastua jos on ONNELLISESTI vakituisessa suhteessa?
Kyllä sitä tapahtuu, usko pois, voit rakastaa yhtä ja ihastua toiseen.
Eivät ne pikku ihsastumisey maailmaa kaada, Eivät edes omaa liittoa, eikä perhe-elämää.
Ne aiheuttavat omassa elämässä vain vähän säpinää, innostusta ja iloa.
Ihastukisia tulee ja menee etenkin työelämässä. Jossa pakostakin kohtaa mitä erilaisempia ihmisiä moniåuilisesti.
Eikä kaikkien kohtaamien ihmisten kanssa, edes synny mitään "säpinää". Never!
Sen kiinnostuksen tulee olla vahvasti molemminpuolista, pitää olla tiettyä kemiaa, että se säpinä edes lähtee käyntiin.
Ja tuossakin hommassa pitää olla hoksottimet ylhäällä, eikä olettaa, että hymy, ystävällinen ja kohtelias käytös, tarkoittaa samaa kuin että olen ihastunut sinuun. Juuri Sinuun.
Ja harvempi noin olettaakaan. Etenkään ne työntekijät, jotka työssään kohtaavat jatkuvasti uusia miehiä ja naisia, erilaisissa tilanteissa. Sehän on heille pelkkää joka päiväistä työtä.
Toki pieni flirtti työpäivää piristää, saa hyvälle mielelle, mutta ei se mitään vuosisadan rakkaustsrinaa tarkoita eikä sytytä.
Hyvä kysymys muuten. Itse olen onnellisesti naimisissa enkä todellakaan halua muita seksuaalisesti mitenkään, mutta joskus innostun vain, kun muilla on niin jotain mielenkiintoista sanottavaa. Olen ihan vain rehellinen sitten: "tule meille joskus juomaan teetä, juttusi ovat niin mielenkiintoisia". Joskus eivät tule, ja sitten olen vaivaantunut ja surullinen, joskus tulevat, ja sitten olen iloinen ja olen hankkinut elämänaikaisia ystäviä näin. Pitää vain sietää epäonnistumisen mahdollisuus ja sanoa "hei olet hauska", ja tietysti pitää puoliso kartalla.