Miten ihastuneen pitäisi toimia?
Toisesta keskustelusta lainattu pätkä, joka toimii mielestäni hyvänä alustuksena omalle kysymykselleni:
"Välillä on ollut näitä piirittäjiä, jotka eivät koskaan myönnä ääneen tunteitaan, koska molemmat ovat varattuja tahoillaan. Tuollainen on aika kuluttavaa. Siinä on sellainen tunne, että toinen haluaa saada sinut ihastumaan itseensä ja "hylkää" heti jos teet jonkin virheen. Eli se tuntuu jonkinlaiselta hiljaiselta vallankäytöltä ja tunteilla leikkimiseltä. Piirittäminen on niin hienovaraista, ettei siitä voi sanoakaan. Tilanne päättyy siihen kun lähden muualle. Yksikään tällainen mies ei tunne ja rakasta minua oikeasti."
Lainaamani kirjoittaja puhuu piirittämisestä, mutta se on tietysti hänen kokemuksensa tilanteesta.
Olet sitten nainen tai mies ja kuvitellaan tilanne missä olet ihastunut vaikkapa työkaveriisi. Olette molemmat tahoillanne suhteissa eikä teillä ole aikomusta lähteä suhteistanne tai pettää kumppaneitanne. Ihastus saattaa olla molemminpuoleista, vaikka siitä ei ole puhuttu, tai sitten se ei ole. Tulette kuitenkin erinomaisesti juttuun ja viihdytte toistenne seurassa.
Miten tässä tilanteessa "pitäisi" toimia? Vältellä ihmistä jollain epäilyttävillä verukkeilla vai olla kanssakäymisessä kuten muidenkin itseään miellyttävien ihmisten kanssa?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Ihastuneen kannattaa ottaa kylmä suihku ja rauhoittua. Kyllä se siitä ohi menee. Ihastuminen on huonoin mahdollinen syy aloittaa ihmissuhde. Kun ihastus haihtuu, niin silloin vasta näkee objektiivisesti mihin on kätensä lyönyt?
Omassa elämässäni neljä tai viisi surkeinta muistoa on kaikki liittyneet erilaisiin parisuhteisiin. Vain rakkaan koiran poismeno on tästä poikkeus.
Hyvä vastaus sinänsä otsikon kysymykseen, muttei siihen tarkempaan kysymykseen mikä tekstissä on muotoiltu.
Tässä on nyt oletuksena, ettei mihinkään suhteeseen pyritäkään. Kyse on siitä miten ihastuksen kohdetta pitäisi kohdella.
Pitää osata lukea ihastuksen kohdetta, miten hän kokee tilanteen ja sen mukaisesti joko jatkaa päivän piristys flirttailua, hieman rauhoittua ja kohdella kuten muitakin tai jos huomaa toisen vaivaantuvan todella paljon, niin pitää jopa ottaa se välttely käyttöön kunnes on rauhoittunut.
Voi olla jopa hyväksi että yksipuolisessa ihastuksessa kertoo suoraan että on päässyt kehittymään tunteita jos toinen vaikuttaa kokevan tilanteen negatiivisesti, lupaa tälle että pyrkii käsittelemään asian ja ehkä tulevaisuudessa voidaan toimia taas normaalisti.
Yleisesti pitäisi kunnioittaa toisen rajoja ja kohdella ihan tavallisena työtoverina eikä jonain pelinappulana.
Vierailija kirjoitti:
Pitää osata lukea ihastuksen kohdetta, miten hän kokee tilanteen ja sen mukaisesti joko jatkaa päivän piristys flirttailua, hieman rauhoittua ja kohdella kuten muitakin tai jos huomaa toisen vaivaantuvan todella paljon, niin pitää jopa ottaa se välttely käyttöön kunnes on rauhoittunut.
Voi olla jopa hyväksi että yksipuolisessa ihastuksessa kertoo suoraan että on päässyt kehittymään tunteita jos toinen vaikuttaa kokevan tilanteen negatiivisesti, lupaa tälle että pyrkii käsittelemään asian ja ehkä tulevaisuudessa voidaan toimia taas normaalisti.
Yleisesti pitäisi kunnioittaa toisen rajoja ja kohdella ihan tavallisena työtoverina eikä jonain pelinappulana.
Kiitoksia asiallisesta vastauksesta. Itse olen sen verran jäykkis, etten oikein osaa katsoa hyvällä flirttailua, jos tarkoituksena ei ole saada toista ihastumaan itseensä.
Samoin tuo tunteista kertominen menee mielestäni liian pitkälle, eskaloi tilannetta ja on jonkinlainen petos nykyistä kumppania kohtaa.
Olla vain kanssakäymisissä normaalisti. Mikään kieltäminen tai itsensä pakottaminen kylmäksi ei toimi.
Ei mitenkään, jos ihastuksen kohde on varattu.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään, jos ihastuksen kohde on varattu.
Mutta jos ollaan kuitenkin tekemisissä? Kyllähän silloin täytyy jotenkin toimia. Normaali kanssakäyminen, sanon minä.
Suhtautua tuohon henkilöön kuin lapseen, eli nauttia tämän seurasta ja lopettaa tuollainen painostavan seksi-ilmaston ja -sanaston viljely. Lopettaa fantasiointi ja romantisointi siellä, missä suhde on platoninen
Kyllä ihmiset saavat toisistaan nauttia, kunhan ymmärtävät että vain se oma puoliso on romantiikan ja seksuaalisuuden kohde, sekä sosialisoinnin ja hyvinvoinnin prioriteetti. Eli esim. harrastus tai poikaporukka eivät saa mennä puolison hyvinvoinnin edelle, vaikka platonisia olisivatkin
Kannatta pitää nuppi vesisaavissa vähintään puolituntia henkeä pidätellen niin kyllä se sit helpottaa !
Vierailija kirjoitti:
Pitää osata lukea ihastuksen kohdetta, miten hän kokee tilanteen ja sen mukaisesti joko jatkaa päivän piristys flirttailua, hieman rauhoittua ja kohdella kuten muitakin tai jos huomaa toisen vaivaantuvan todella paljon, niin pitää jopa ottaa se välttely käyttöön kunnes on rauhoittunut.
Voi olla jopa hyväksi että yksipuolisessa ihastuksessa kertoo suoraan että on päässyt kehittymään tunteita jos toinen vaikuttaa kokevan tilanteen negatiivisesti, lupaa tälle että pyrkii käsittelemään asian ja ehkä tulevaisuudessa voidaan toimia taas normaalisti.
Yleisesti pitäisi kunnioittaa toisen rajoja ja kohdella ihan tavallisena työtoverina eikä jonain pelinappulana.
En pidä kertomista hyvänä ideana tuossa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää osata lukea ihastuksen kohdetta, miten hän kokee tilanteen ja sen mukaisesti joko jatkaa päivän piristys flirttailua, hieman rauhoittua ja kohdella kuten muitakin tai jos huomaa toisen vaivaantuvan todella paljon, niin pitää jopa ottaa se välttely käyttöön kunnes on rauhoittunut.
Voi olla jopa hyväksi että yksipuolisessa ihastuksessa kertoo suoraan että on päässyt kehittymään tunteita jos toinen vaikuttaa kokevan tilanteen negatiivisesti, lupaa tälle että pyrkii käsittelemään asian ja ehkä tulevaisuudessa voidaan toimia taas normaalisti.
Yleisesti pitäisi kunnioittaa toisen rajoja ja kohdella ihan tavallisena työtoverina eikä jonain pelinappulana.
En pidä kertomista hyvänä ideana tuossa tilanteessa.
Mikä ihme siinä on että tuppisuisuutta ihannoidaan? Älkää puhuko kenellekkään mitään niin saatte mulkoilla ja vihata toisianne rauhassa.
Normaali kanssakäynti. Ihastuksen kohteelle töissä ei pidä asiasta millään tavalla mainita kun se menee määritelmänomaisesti heti seksuaalisen ahdistelun puolelle.
Riippuu paljon, minkä asteista tuo on, ja onko toinen millainen ihminen. Jos on vain ihan hiukan ihastunut, niin se tietysti menee päivän piristyksenä. Jossain tapauksissa ihastus voi haihtua itsestään tai feidaaminen kaveriksi onnistuu. Jossain tapauksessa taas voi olla hyvä, ettei näe enää.
Itse ainakin harkitsen poistumista koko maailmasta . Ihastus oli niin kova ja vielä näin melkein nelikymppisenä . Ei kestä välttämättä tätä tuskaa . No lasten takia pitää vaan jaksaa kituuttaa menemään .
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paljon, minkä asteista tuo on, ja onko toinen millainen ihminen. Jos on vain ihan hiukan ihastunut, niin se tietysti menee päivän piristyksenä. Jossain tapauksissa ihastus voi haihtua itsestään tai feidaaminen kaveriksi onnistuu. Jossain tapauksessa taas voi olla hyvä, ettei näe enää.
Ja sitten toinen riutuu.
Työkaverin kanssa hoitaisin vain työt asiallisesti, mihinkään sen enempään en lähtisi mukaan.
"Mikä ihme siinä on että tuppisuisuutta ihannoidaan? Älkää puhuko kenellekkään mitään niin saatte mulkoilla ja vihata toisianne rauhassa."
ihannoinnista viis. Mikä on sinun ajatuksesi tässä kuvatussa tapauksessa: miksi ihastuksesta kannattaisi kertoa, jos tarkoituksena ei ole tehdä mitään liikkeitä oman kumppaninsa selän takana?
Mitä positiivista siitä voisi seurata?
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin harkitsen poistumista koko maailmasta . Ihastus oli niin kova ja vielä näin melkein nelikymppisenä . Ei kestä välttämättä tätä tuskaa . No lasten takia pitää vaan jaksaa kituuttaa menemään .
Miten olet käytännössä toiminut tilanteessasi? Uskotko ihastuksen olevan molemminpuolista?
Kunnioitan sitä, että tilanteessa on selvää, että mihinkään ei pyritä, eikä mahdollista molemminpuolista ihastusta ole sanottu ääneen. Tällöin voidaan jatkaa normaalisti niissä tilanteissa, jotka tuovat yhteen.
Vierailija kirjoitti:
"Mikä ihme siinä on että tuppisuisuutta ihannoidaan? Älkää puhuko kenellekkään mitään niin saatte mulkoilla ja vihata toisianne rauhassa."
ihannoinnista viis. Mikä on sinun ajatuksesi tässä kuvatussa tapauksessa: miksi ihastuksesta kannattaisi kertoa, jos tarkoituksena ei ole tehdä mitään liikkeitä oman kumppaninsa selän takana?
Mitä positiivista siitä voisi seurata?
Se että sua ei pidetä omituisena. Toinen tietää mistä on kyse ja voi suhtautua sen mukaan. Normaalit fiksut ihmiset ymmärtävät miksi jutusta ei tule sen enempää. Elämä jatkuu ja traumat katkeruudet jäävät pois. Kaikki voittavat.
Ihastuneen kannattaa ottaa kylmä suihku ja rauhoittua. Kyllä se siitä ohi menee. Ihastuminen on huonoin mahdollinen syy aloittaa ihmissuhde. Kun ihastus haihtuu, niin silloin vasta näkee objektiivisesti mihin on kätensä lyönyt?
Omassa elämässäni neljä tai viisi surkeinta muistoa on kaikki liittyneet erilaisiin parisuhteisiin. Vain rakkaan koiran poismeno on tästä poikkeus.