Lue keskustelun säännöt.
Miten ihastuneen pitäisi toimia?
02.03.2025 |
Toisesta keskustelusta lainattu pätkä, joka toimii mielestäni hyvänä alustuksena omalle kysymykselleni:
"Välillä on ollut näitä piirittäjiä, jotka eivät koskaan myönnä ääneen tunteitaan, koska molemmat ovat varattuja tahoillaan. Tuollainen on aika kuluttavaa. Siinä on sellainen tunne, että toinen haluaa saada sinut ihastumaan itseensä ja "hylkää" heti jos teet jonkin virheen. Eli se tuntuu jonkinlaiselta hiljaiselta vallankäytöltä ja tunteilla leikkimiseltä. Piirittäminen on niin hienovaraista, ettei siitä voi sanoakaan. Tilanne päättyy siihen kun lähden muualle. Yksikään tällainen mies ei tunne ja rakasta minua oikeasti."
Lainaamani kirjoittaja puhuu piirittämisestä, mutta se on tietysti hänen kokemuksensa tilanteesta.
Olet sitten nainen tai mies ja kuvitellaan tilanne missä olet ihastunut vaikkapa työkaveriisi. Olette molemmat tahoillanne suhteissa eikä teillä ole aikomusta lähteä suhteistanne tai pettää kumppaneitanne. Ihastus saattaa olla molemminpuoleista, vaikka siitä ei ole puhuttu, tai sitten se ei ole. Tulette kuitenkin erinomaisesti juttuun ja viihdytte toistenne seurassa.
Miten tässä tilanteessa "pitäisi" toimia? Vältellä ihmistä jollain epäilyttävillä verukkeilla vai olla kanssakäymisessä kuten muidenkin itseään miellyttävien ihmisten kanssa?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paljon, minkä asteista tuo on, ja onko toinen millainen ihminen. Jos on vain ihan hiukan ihastunut, niin se tietysti menee päivän piristyksenä. Jossain tapauksissa ihastus voi haihtua itsestään tai feidaaminen kaveriksi onnistuu. Jossain tapauksessa taas voi olla hyvä, ettei näe enää.
Ja sitten toinen riutuu.
No varatuista jos on kyse, niin mitään muuta onnellista loppua kaikkien kannalta ei voi olla kuin että ihastus hiipuu hiljalleen. Muuten aina joku riutuu.
Vai mitä sinä suosittelet, ryhmäavioliittoa vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä ihme siinä on että tuppisuisuutta ihannoidaan? Älkää puhuko kenellekkään mitään niin saatte mulkoilla ja vihata toisianne rauhassa."
ihannoinnista viis. Mikä on sinun ajatuksesi tässä kuvatussa tapauksessa: miksi ihastuksesta kannattaisi kertoa, jos tarkoituksena ei ole tehdä mitään liikkeitä oman kumppaninsa selän takana?
Mitä positiivista siitä voisi seurata?
Se että sua ei pidetä omituisena. Toinen tietää mistä on kyse ja voi suhtautua sen mukaan. Normaalit fiksut ihmiset ymmärtävät miksi jutusta ei tule sen enempää. Elämä jatkuu ja traumat katkeruudet jäävät pois. Kaikki voittavat.
Olen eri. Niin, ihastunut voi olla omituinen, ja jos toinen arvaa, sitten arvaa ja antaa toivottavasti anteeksi. Koska kenenkään selän takana ei haluta toimia, asiasta puhuminen ei tule kysymykseen.
En tiedä mihin viittaat traumoilla ja katkeruuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paljon, minkä asteista tuo on, ja onko toinen millainen ihminen. Jos on vain ihan hiukan ihastunut, niin se tietysti menee päivän piristyksenä. Jossain tapauksissa ihastus voi haihtua itsestään tai feidaaminen kaveriksi onnistuu. Jossain tapauksessa taas voi olla hyvä, ettei näe enää.
Ja sitten toinen riutuu.
No varatuista jos on kyse, niin mitään muuta onnellista loppua kaikkien kannalta ei voi olla kuin että ihastus hiipuu hiljalleen. Muuten aina joku riutuu.
Vai mitä sinä suosittelet, ryhmäavioliittoa vai?
Kunhan tein huomion. Armeliaampaa, jos hiipuu niin että silti kohtaa. Niin ei toki välttämättä tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paljon, minkä asteista tuo on, ja onko toinen millainen ihminen. Jos on vain ihan hiukan ihastunut, niin se tietysti menee päivän piristyksenä. Jossain tapauksissa ihastus voi haihtua itsestään tai feidaaminen kaveriksi onnistuu. Jossain tapauksessa taas voi olla hyvä, ettei näe enää.
Ja sitten toinen riutuu.
No varatuista jos on kyse, niin mitään muuta onnellista loppua kaikkien kannalta ei voi olla kuin että ihastus hiipuu hiljalleen. Muuten aina joku riutuu.
Vai mitä sinä suosittelet, ryhmäavioliittoa vai?
Kunhan tein huomion. Armeliaampaa, jos hiipuu niin että silti kohtaa. Niin ei toki välttämättä tapahdu.
No enpä nyt tiedä mikä armeliaampaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä ihme siinä on että tuppisuisuutta ihannoidaan? Älkää puhuko kenellekkään mitään niin saatte mulkoilla ja vihata toisianne rauhassa."
ihannoinnista viis. Mikä on sinun ajatuksesi tässä kuvatussa tapauksessa: miksi ihastuksesta kannattaisi kertoa, jos tarkoituksena ei ole tehdä mitään liikkeitä oman kumppaninsa selän takana?
Mitä positiivista siitä voisi seurata?
Se että sua ei pidetä omituisena. Toinen tietää mistä on kyse ja voi suhtautua sen mukaan. Normaalit fiksut ihmiset ymmärtävät miksi jutusta ei tule sen enempää. Elämä jatkuu ja traumat katkeruudet jäävät pois. Kaikki voittavat.
Olen eri. Niin, ihastunut voi olla omituinen, ja jos toinen arvaa, sitten arvaa ja antaa toivottavasti anteeksi. Koska kenenkään selän takana ei haluta toimia, asiasta puhuminen ei tule
Osaatko koskaan asettua kenenkään toisen asemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä ihme siinä on että tuppisuisuutta ihannoidaan? Älkää puhuko kenellekkään mitään niin saatte mulkoilla ja vihata toisianne rauhassa."
ihannoinnista viis. Mikä on sinun ajatuksesi tässä kuvatussa tapauksessa: miksi ihastuksesta kannattaisi kertoa, jos tarkoituksena ei ole tehdä mitään liikkeitä oman kumppaninsa selän takana?
Mitä positiivista siitä voisi seurata?
Se että sua ei pidetä omituisena. Toinen tietää mistä on kyse ja voi suhtautua sen mukaan. Normaalit fiksut ihmiset ymmärtävät miksi jutusta ei tule sen enempää. Elämä jatkuu ja traumat katkeruudet jäävät pois. Kaikki voittavat.
Olen eri. Niin, ihastunut voi olla omituinen, ja jos toinen arvaa, sitten arvaa ja antaa toivottavasti anteeksi. Koska kenenkään selän
Mihin viittaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäväähän se ihastuminen on työkaveriin varsinkin jos molemmat ovat vieläpä varattuja. Ensimmäistä kertaa vastaavassa tilanteessa ja vaikeaa on olla toimistolla samojen seinien sisällä. Itse en ole onnellisessa suhteessa, joten se ainakin selittää oman ihastuksen osittain. Työkaverinaisessa vaikuttaa olevan niitä ominaisuuksia joita omalla partnerilla ei ole.
Aluksi oli ihana tunne kun näki toista ja vaihdettiin ujoja hymyjä keskenään. Nyt ollaan kuitenkin selvästi jossain pattitilanteessa jossa kumpikaan ei kaiketi edes ole varma toisen tuntemuksista eikä uskalla asialle mitään tehdäkään. Asian esille nostaminen ja selvittäminen vs. mykkäkoulu ja välttely. Siinäpä vasta kysymys...
Vastaus ap:n kysymykseen.
Ainakin ihastuneen miehen tulisi toimia kuten mies.
Olla aktiivinen, ottaa rohkeasti kontaktia, pyrkiä tutustumaan.
Vasta sitten näkee, saako vastapuolelta kaikua.
Jos tulee pakit, siis ystävällinen torjunta. Mitäs sitten?
Kaikki ihmiset ovat tottuneet vastoinkäymisiin, mitä erilaisimmissa asioissa.
Ja etenkin miehet tottuneet pakkeihin naisilta. Mitään ei koskaan saa, ellei itse yritä.
Eikä pelkkä ihastuminen, ole vielä yhtään mitään. Se pelkkää orastavaa kiinnostusta toiseen ihmiseen.
Rakastuminen on aivan toinen juttu, monta astetta vakavampi, kun sehän menee tunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paljon, minkä asteista tuo on, ja onko toinen millainen ihminen. Jos on vain ihan hiukan ihastunut, niin se tietysti menee päivän piristyksenä. Jossain tapauksissa ihastus voi haihtua itsestään tai feidaaminen kaveriksi onnistuu. Jossain tapauksessa taas voi olla hyvä, ettei näe enää.
Ja sitten toinen riutuu.
No varatuista jos on kyse, niin mitään muuta onnellista loppua kaikkien kannalta ei voi olla kuin että ihastus hiipuu hiljalleen. Muuten aina joku riutuu.
Vai mitä sinä suosittelet, ryhmäavioliittoa vai?
Niin no, maailmassa ja elämäss on mieletön määrä tilanteita, joissa on mahdotonta tietää, onko toinen varattu
On työ- koulutus-seminaari- kokous- konferenssimatkoja, niin koti-kuin ulkomailla.
Edes kaikki avioliitossa eivät aina sormuksia, eivät edes kihlautuneet. Eivät edes osta niitä.
Puhumattakaan avoliitossa olevista ja seurustelevista pareista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäväähän se ihastuminen on työkaveriin varsinkin jos molemmat ovat vieläpä varattuja. Ensimmäistä kertaa vastaavassa tilanteessa ja vaikeaa on olla toimistolla samojen seinien sisällä. Itse en ole onnellisessa suhteessa, joten se ainakin selittää oman ihastuksen osittain. Työkaverinaisessa vaikuttaa olevan niitä ominaisuuksia joita omalla partnerilla ei ole.
Aluksi oli ihana tunne kun näki toista ja vaihdettiin ujoja hymyjä keskenään. Nyt ollaan kuitenkin selvästi jossain pattitilanteessa jossa kumpikaan ei kaiketi edes ole varma toisen tuntemuksista eikä uskalla asialle mitään tehdäkään. Asian esille nostaminen ja selvittäminen vs. mykkäkoulu ja välttely. Siinäpä vasta kysymys...
Miten olisi arjen jatkaminen kuten ennenkin? Miksi pitäisi ryhtyä mykkäkouluun tai välttelyyn, kuulostaa jonkun luonnevikaisen avioparin käytänteiltä...
No jos sinulla ei ole aikomustakaan lähteä suhteestasi, niin miksi sitten mietit muita tai mietit miten toimia. Pysy siinä suhteessasi vaan. Jos taas oikeasti ihastut toiseen, niin sitten reilusti eroat nykyisestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäväähän se ihastuminen on työkaveriin varsinkin jos molemmat ovat vieläpä varattuja. Ensimmäistä kertaa vastaavassa tilanteessa ja vaikeaa on olla toimistolla samojen seinien sisällä. Itse en ole onnellisessa suhteessa, joten se ainakin selittää oman ihastuksen osittain. Työkaverinaisessa vaikuttaa olevan niitä ominaisuuksia joita omalla partnerilla ei ole.
Aluksi oli ihana tunne kun näki toista ja vaihdettiin ujoja hymyjä keskenään. Nyt ollaan kuitenkin selvästi jossain pattitilanteessa jossa kumpikaan ei kaiketi edes ole varma toisen tuntemuksista eikä uskalla asialle mitään tehdäkään. Asian esille nostaminen ja selvittäminen vs. mykkäkoulu ja välttely. Siinäpä vasta kysymys...
Siis miksi et eroa, jos et ole onnellisessa suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Ihastuneen kannattaa ottaa kylmä suihku ja rauhoittua. Kyllä se siitä ohi menee. Ihastuminen on huonoin mahdollinen syy aloittaa ihmissuhde. Kun ihastus haihtuu, niin silloin vasta näkee objektiivisesti mihin on kätensä lyönyt?
Omassa elämässäni neljä tai viisi surkeinta muistoa on kaikki liittyneet erilaisiin parisuhteisiin. Vain rakkaan koiran poismeno on tästä poikkeus.
Millä perusteella sinä sitten aloitat parisuhteen, jos et ole edes ihastunut kumppaneihisi??
Ihastuneen pitäisi tietysti pyrkiä selvittämään onko toinenkin osapuoli ihastunut.
Ihan olla normaalisti ja asiallisesti vaikka se vaikeaa olisikin. Itseään ei kannata tehdä tykö eikä muutenkaan numeroa niistä omista tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan olla normaalisti ja asiallisesti vaikka se vaikeaa olisikin. Itseään ei kannata tehdä tykö eikä muutenkaan numeroa niistä omista tunteistaan.
Tämä siis ihan kaikissa mahdollisissa tilanteissa, mutta etenkin työpaikalla. Kuormasta ei pidä syödä eikä edes harkita syövänsä ellei sitten ole kiinnostusta etsiä itselleen uutta työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
No jos sinulla ei ole aikomustakaan lähteä suhteestasi, niin miksi sitten mietit muita tai mietit miten toimia. Pysy siinä suhteessasi vaan. Jos taas oikeasti ihastut toiseen, niin sitten reilusti eroat nykyisestäsi.
Voi olla, että aloitus on jotenkin poikkeuksellisen sekavasti kirjoitettu, koska useat vastaukset käsittelevät ikäänkuin aivan eri kysymystä. Yritän vähän selventää asiaa tässä.
Se lainattu pätkä aloituksessani, jossa nainen kirjoittaa joutuneensa piirityksen kohteeksi ja vielä useamman kerran. Jää hieman epäselväksi, miksi hän tavallaan moittii niitä miehiä, jotka eivät ole tehneet tunteitaan tiettäviksi. Kirjoituksessa on tiettyä haikeutta, että ehkä hän olisi halunnut päästä vastaamaan tunteisiin. Toisaalta kirjoituksessa on myös jyrkempää sävyä, että ehkäpä hän olisi halunnut päästä selkeästi torjumaan romanttiset lähestymiset. Ehkä hän ei 100% itsekään tiedä mitä olisi tehnyt, jos joku olisi tunteensa paljastanut, tai ehkä hän olisi toiminut eri tavoin eri miesten kanssa. Joka tapauksessa hän tuntuu moittivan miehiä jonkinlaisesta heikkoudesta, kun eivät nosta kissaa pöydälle.
Itse olen taas ajatellut, että vaikeaa on nimenomaan se kynttilän polttaminen vakan alla ja stoalaisesti pysyminen hiljaa, vaikka tunteet pyrkivät pintaan. Olin ajatellut, että itsestäänselvästi se on moraalisesti oikea tie. Siksi minua kiinnostaa toisten näkemykset asiasta, vaikka tuskin oma mielipiteeni tuleekaan muuttumaan.
Ok. Ymmärrän pointtisi, vaikken kannatakaan kyseistä menettelyä.
Voin kyllä myöntää, että minä olen omituinen, minua pidetään omituisena, se ei haittaa minua eikä ole siksi mikään muuttuja omissa yhtälöissäni.