Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
Mies on kovapalkkaisissa töissä, eikä suostu osallistumaan ainoan lapsensa harrastuskuluihin? Mies kehuskelee työmatkoillaan (joita ei ole kovin paljoa jos vaan kerta-pari vuodessa), mutta ei suostu viemään vaimoaan yhtään mihinkään? Ja jos vaimo järjestää niin kehtaa vielä valittaa? Mies tienaa tuplasti vaimoonsa nähden ja on silti sitä mieltä, että kaikki maksetaan puoliksi (paitsi että vaimo maksaa lapsen kuluja enemmän)?
Ensiluokan kusipäältä vaikuttaa. Ap:lla taas tuntuu olevan tosi kova tarve miellyttää miestä (/miehiä, koska vetoaa siihen mitä "palstamiehet" sanoo jostain asiasta) ja olla vaatimatta mieheltä mitään vastineeksi.
Toki ymmärrän hyvin että tuntuu hankalalta lähteä reissuun ilman miestä, jos on koko aikuisikänsä ollut tämän kanssa eikä ilmeisesti paljon käynyt missään. Sinkkuna oppisi tietynlaista itsenäisyyttä ja yksinäisyyden sietoa paremmin. Mutta ei siinä auta kuin opetella vaan lähtemään, jos sitä haluaa, koska miehestä ei selvästi nyt reissuseuraksi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykyinen käsitys tasa-arvosta on kyllä mainio. Perheessä ei ole yhteisiä rahoja vaan on jokaisen omat rahat. Lapsen kulut maksaa se, jolla on hellempi sydän.
Naisen kuuluu tienata itse eikä olla millään tavalla miehen elätettävänä. Pikkulapsiaikana naisen kuuluu käyttää säästöjään, jos palkkakehitys ei muuten pysy miehen perässä. Mies voi kuitenkin joissakin parisuhteissa olla naisen elätettävänä - sehän on vain modernia ja osoitus että osat ovat vihdoinkin vaihtuneet.
Jotkut naiset on jopa ylpeitä siitä, etteivät ota mieheltään vastaan mitään vaan maksavat hoitovapaatkin omilla säästöillään. On hienoa olla taloudellisesti itsenäinen ja pärjäävä, mutta tuo ei ole sitä, vaan alistumista hyväksikäytettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
"Mieheni haluaa jakaa kaikki, mitä hänellä on ja tämä on ollut mieheni toive."
Oletko trolli vai lyötkö vaan tosi lujaa?
Sitä voi toki olla vaikea uskoa, mutta kaikki miehet ei ole kusipäitä. Vaikka aika monet toki on.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykyinen käsitys tasa-arvosta on kyllä mainio. Perheessä ei ole yhteisiä rahoja vaan on jokaisen omat rahat. Lapsen kulut maksaa se, jolla on hellempi sydän.
Naisen kuuluu tienata itse eikä olla millään tavalla miehen elätettävänä. Pikkulapsiaikana naisen kuuluu käyttää säästöjään, jos palkkakehitys ei muuten pysy miehen perässä. Mies voi kuitenkin joissakin parisuhteissa olla naisen elätettävänä - sehän on vain modernia ja osoitus että osat ovat vihdoinkin vaihtuneet.
Kieltämättä mainio tiivistys, näinhän se on. Lisäksi en ihan ymmärrä sitä rahojen omalle tilille jemmaamista, jos avioehtoa ei kuitenkaan ole = jos ero tulee, puolitukseen ne rahat joka tapauksessa menee.
Minusta lapset muuttavat kaiken. Silloin ollaan lopullisesti sen ajan ohi, jossa voi ajatella vain itseään ja tarpeitaan ja rahojaan. Lisäksi on todella käsittämätön ajatus, että joku ei halua maksaa lastensa harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Työmatkat ovat työmatkoja. Niitä on turha kadehtia. Hyvä vaan, jos niistä saa jotain kivaa irti. Paljon pahempi olisi kuunnella valitusta työmatkojen rankkuudesta.
Just näin. Kulmia kohotellen luin tuon että mikä ap:ta häritsee,... kun mies "pääsee" firman piikkiin ulkomaille. No ne on työmatkoja, ei siellä lomailla tai käydä paikoissa joista itse on kiinnostunut. Pahimmillaan näkee vain lentokentän ja hotellin, matkat kaupungissa taksilla, taas lentokentälle ja takaisin.
Minun puoliso on 100 päivää vuodessa ulkomailla. Päivät on pitkiä, palavereja, konferenssia, koulutusta, edustamista, neuvotteluita, yhteisiä päivällisiä yhteistyökumppaneiden kanssa, siinä on "koko ajan töissä". Viiden päivän reissussa saattaa olla yksi ilta vapaata, eli muutama tunti, ei se nyt jotain lomailua ole! Muutama tunti jossain vieraassa kaupungissa? Mihin sellaisen "luksuksen" käyttäisi! Usein se menee vain kävellessä, ei varsinaisia nähtävyyksiä edes ehdi, ellei ne ole ihan vieressä.
Eipä ole tullut kadehdittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykyinen käsitys tasa-arvosta on kyllä mainio. Perheessä ei ole yhteisiä rahoja vaan on jokaisen omat rahat. Lapsen kulut maksaa se, jolla on hellempi sydän.
Naisen kuuluu tienata itse eikä olla millään tavalla miehen elätettävänä. Pikkulapsiaikana naisen kuuluu käyttää säästöjään, jos palkkakehitys ei muuten pysy miehen perässä. Mies voi kuitenkin joissakin parisuhteissa olla naisen elätettävänä - sehän on vain modernia ja osoitus että osat ovat vihdoinkin vaihtuneet.
Joo mä ihmettelen. Tällaistako tasa-arvoa joku haluaa? Mutta se on joillekin periaatekysymys että molemmilla omat rahat, muuten nainen on "elätti". Vaikka lain mukaan avioliitossa toisella on elatusvelvollisuus. Eli vaikka olisit persaukinen, niin sinulla on lain mukaan oikeus toisen rahoihin.
Meillä on puolison kanssa yhtä suuret tulot ja yhteinen tili. Mun palkasta jää enemmän sinne tilille, kun mies tuhlaa omiin juttuihin enemmän. Mutta en ole antanut sen haitata. Käytännössä minullakin olisi täysi vapaus tuhlata rahaa myös, en vaan tee niin. Joku voisi sanoa että elätän miestä? Entäpä sitten? Miksi moni nainen / mies pitää niin kauheana jos mies elättäisi naista, yhtään? Siis että rahat laitettaisiin yhteiseen pottiin. Miksi ei? Onhan kotikin varmaan yhteinen, ja jääkaappi, ja sähkölasku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmatkat ovat työmatkoja. Niitä on turha kadehtia. Hyvä vaan, jos niistä saa jotain kivaa irti. Paljon pahempi olisi kuunnella valitusta työmatkojen rankkuudesta.
Just näin. Kulmia kohotellen luin tuon että mikä ap:ta häritsee,... kun mies "pääsee" firman piikkiin ulkomaille. No ne on työmatkoja, ei siellä lomailla tai käydä paikoissa joista itse on kiinnostunut. Pahimmillaan näkee vain lentokentän ja hotellin, matkat kaupungissa taksilla, taas lentokentälle ja takaisin.
Minun puoliso on 100 päivää vuodessa ulkomailla. Päivät on pitkiä, palavereja, konferenssia, koulutusta, edustamista, neuvotteluita, yhteisiä päivällisiä yhteistyökumppaneiden kanssa, siinä on "koko ajan töissä". Viiden päivän reissussa saattaa olla yksi ilta vapaata, eli muutama tunti, ei se nyt jotain lomailua ole! Muutama tunti jossain vieraass
Se ap:n mies kuitenkin kotona kehuskelee nähtävyyksillä, hienoilla illallisilla ja työkavereitten kanssa ryypiskelyllä. Äkkiseltään kuulostaa aika erilaisille kuin sun puolison työmatkat. Plus että aika merkittävästi eri asia käydä joku 1-2 matkaa vuodessa kuin olla reissun päällä melkein koko ajan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis eroperheissähän lasten elatus maksetaan ihan käräjäoikeudessa vanhempien elatuskyvyn mukaan eikä 50/50, eli isotuloisemmalle kuuluu ihan lain silmissä isompi osuus lapsensa kuluista. Miksi ydinperheessä muka sitten ei kuuluisi? Toki eroperheidenkin äidit usein taipuu miehen vaatimuksiin pienemmistä maksuista, kun onhan se nyt hirveää että pitäisi oma osansa maksaa. Ja vielä exän tilille.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis eroperheissähän lasten elatus maksetaan ihan käräjäoikeudessa vanhempien elatuskyvyn mukaan eikä 50/50, eli isotuloisemmalle kuuluu ihan lain silmissä isompi osuus lapsensa kuluista. Miksi ydinperheessä muka sitten ei kuuluisi? Toki eroperheidenkin äidit usein taipuu miehen vaatimuksiin pienemmistä maksuista, kun onhan se nyt hirveää että pitäisi oma osansa maksaa. Ja vielä exän tilille.
Aamen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykyinen käsitys tasa-arvosta on kyllä mainio. Perheessä ei ole yhteisiä rahoja vaan on jokaisen omat rahat. Lapsen kulut maksaa se, jolla on hellempi sydän.
Naisen kuuluu tienata itse eikä olla millään tavalla miehen elätettävänä. Pikkulapsiaikana naisen kuuluu käyttää säästöjään, jos palkkakehitys ei muuten pysy miehen perässä. Mies voi kuitenkin joissakin parisuhteissa olla naisen elätettävänä - sehän on vain modernia ja osoitus että osat ovat vihdoinkin vaihtuneet.
Kieltämättä mainio tiivistys, näinhän se on. Lisäksi en ihan ymmärrä sitä rahojen omalle tilille jemmaamista, jos avioehtoa ei kuitenkaan ole = jos ero tulee, puolitukseen ne rahat joka tapauksessa menee.
Minusta lapset muuttavat kaiken. Silloin ollaan lopullisesti sen ajan ohi, jossa voi ajatella vain itseään ja tarpeitaan ja rahojaan. Lisäksi on todella käsittä
No eihän tämän tyyppiset naiset edes erotessa vaadi osuuttaan osituksessa. Minulla on yksi työkaveri joka ei ole edes naimisissa, ei omista kodistaan mitään kun kaikki on miehen nimissä, ostaa kuitenkin ruuat koko perheelle lähes aina ja on huolehtinut (nyt jo täysikäisten) lastensa kuluista aina. Ja on ihan sitä mieltä että no tälleen se nyt vaan menee ja minkäs teet. Miehensä tienaa todennäköisesti ainakin vähän enemmän, kaveri on suunnilleen mediaanituloinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmatkat ovat työmatkoja. Niitä on turha kadehtia. Hyvä vaan, jos niistä saa jotain kivaa irti. Paljon pahempi olisi kuunnella valitusta työmatkojen rankkuudesta.
Just näin. Kulmia kohotellen luin tuon että mikä ap:ta häritsee,... kun mies "pääsee" firman piikkiin ulkomaille. No ne on työmatkoja, ei siellä lomailla tai käydä paikoissa joista itse on kiinnostunut. Pahimmillaan näkee vain lentokentän ja hotellin, matkat kaupungissa taksilla, taas lentokentälle ja takaisin.
Minun puoliso on 100 päivää vuodessa ulkomailla. Päivät on pitkiä, palavereja, konferenssia, koulutusta, edustamista, neuvotteluita, yhteisiä päivällisiä yhteistyökumppaneiden kanssa, siinä on "koko ajan töissä". Viiden päivän reissussa saattaa olla yksi ilta vapaata, eli muutama tunti, ei se nyt
Se ap:n mies kuitenkin kotona kehuskelee nähtävyyksillä, hienoilla illallisilla ja työkavereitten kanssa ryypiskelyllä. Äkkiseltään kuulostaa aika erilaisille kuin sun puolison työmatkat. Plus että aika merkittävästi eri asia käydä joku 1-2 matkaa vuodessa kuin olla reissun päällä melkein koko ajan...
Missä kohtaa ap sanoi, että "mies kehuskelee niillä kahdella matkalla"? Ei sanonut ainakaan aloituksessa. Koko ketjua en lukenut.
Se että käy syömässä tai juomassa niiden yhteistyökumppaneiden kanssa tai työkavereiden kanssa, ei ole joku kehun aihe. Jos ap:n mies todella "kehuu" näillä niin kyllä se siitä karisee kun muutaman vuoden pörrää samoja kaupunkeja ympäri. Tuollaiset kuviot kuuluu ulkomaan reissuihin. Ei siellä ole vaihtoehtona "istun huoneessa yksin" tai "shoppailen illat" vaan sen työporukan kanssa ollaan hyvin tiiviisti, tykkäsi siitä porukasta tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hieman oudolta. Meillä mies tienaa n. 10 kertaa enemmän kuin minä ja hän on suhteemme alusta asti tarjonnut mulle niitä illallisia ja matkoja. Tottakai maksan myös meidän perheen asioista ja esim. ostan lapselle vaatteita ja tarvikkeita, mutta meillä mies käyttää rahaa nimenomaan koko perheen hyväksi että päästään yhdessä reissaamaan jne. Toki myös omiin juttuihinsa käyttää raha ja käy illallisilla kavereidenkin kanssa, mikä on ihan normaalia, mutta se että hänen tuloistaan hyötyy meillä koko perhe, niin se on se juttu.
Meillä maksaa se, jolla on rahaa ja yleensä sitä on noin noin 5 x enemmän puolisollani.
Kaikki matkat ja muut hän on maksanut perheelle, minä olen hoitanut muita juttuja - ja tämä systeemi on sopinut meille.
Olen tehnyt paljon töitä, myös hänen eteensä, sekä hoitanut perheen ja puolisollani on ollut aina täysi vapaus tehdä ja mennä minne häntä huvittaa, samoin minulla, mutta itse olen enemmän kotona viihtyvää sorttia.
Nyt kun puolisoni on sairas, meillä ei enää ole rahaa oikein mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmatkat ovat työmatkoja. Niitä on turha kadehtia. Hyvä vaan, jos niistä saa jotain kivaa irti. Paljon pahempi olisi kuunnella valitusta työmatkojen rankkuudesta.
Just näin. Kulmia kohotellen luin tuon että mikä ap:ta häritsee,... kun mies "pääsee" firman piikkiin ulkomaille. No ne on työmatkoja, ei siellä lomailla tai käydä paikoissa joista itse on kiinnostunut. Pahimmillaan näkee vain lentokentän ja hotellin, matkat kaupungissa taksilla, taas lentokentälle ja takaisin.
Minun puoliso on 100 päivää vuodessa ulkomailla. Päivät on pitkiä, palavereja, konferenssia, koulutusta, edustamista, neuvotteluita, yhteisiä päivällisiä yhteistyökumppaneiden kanssa, siinä on "koko ajan töissä". Viiden päivän reissussa saattaa
Se että käy syömässä tai juomassa niiden yhteistyökumppaneiden kanssa tai työkavereiden kanssa, ei ole joku kehun aihe. Jos ap:n mies todella "kehuu" näillä niin kyllä se siitä karisee kun muutaman vuoden pörrää samoja kaupunkeja ympäri. Tuollaiset kuviot kuuluu ulkomaan reissuihin. Ei siellä ole vaihtoehtona "istun huoneessa yksin" tai "shoppailen illat" vaan sen työporukan kanssa ollaan hyvin tiiviisti, tykkäsi siitä porukasta tai ei.
Tai sitten sillä miehellä on oikeasti mukavaa siellä reissuilla. Sellaisiakin työmatkoja on. Se matka-pari vuodessa kun on sen verran vähän, ettei siihen kovin äkkiä ehdi kyllästyä. Ymmärrän ihan täysin, että reissaaminen alkaa maistua puulta jos sitä jatkuvasti joutuu tekemään, mutta ei tuo tilanne nyt ihan sille kuulosta.
Itsekin olen ollut reissutöissä, ja mieheni myös, joten hotellikuolemat ja reissuväsy on kyllä ihan tuttuja ilmiöitä. Ja nimenomaan siksi ihmettelenkin miten joku voi edes verrata tuollaisia satunnaisia matkoja matkatyöhön.
Minä tunnen monia jotka joutuu/pääsee matkustamaan työnsä puolesta. Toiset tykkää, toiset ei. Työmatkojakin on erilaisia. En usko että ulkomaanmatka tai pari työn puolesta vuodessa on kuitenkaan niin iso rasite, etteikö voisi halutessaan matkustaa myös perheen kanssa, sehän olisi ihan erilaista kun saisi itse päättää kohteesta ja ohjelmastakin.
Mutta eihän tämä matkustus nyt mikään pääasiallinen ongelma tuossa suhteessa muutenkaan ole, vaikka se tuokin ongelman näkyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi käyttää rahaansa toiseen naiseen, ei yhteiseen lapseenne. Näin se vain on. Mitä luulet että puuhailee työmatkoillaan ? Meneekö nukkumaan aina yhdeksältä illalla ? Kätevää kun on oma tilinsä niin et pääse jäljille. Sinua on liian helppo jymäyttää.
Ryhdynko nyt salapoliisiksi? Ymmärrätkö, että tuo ei ole minun vastuullani. En aio kuluttaa energiaani kytätäkseni miehen touhuja. Siinä mun elämäni ainakin menisi hukkaan. Se ei tee minusta tyhmää.
Ap
Oma avovaimoni on akateemisesti koulutettu ja varsin hyväpalkkaisessa asiantuntijatyössä, minä en ole koskaan kunnolla työelämään sairastelujeni takia päässytkään (ja tuskin pääsen jatkossakaan). Olemme yhteensopiva pari noin muuten, eikä ongelmia suhteessamme ole. Luokka- tai tuloerot tuskin keskenään toisilleen sopivien ihmisten välille kiilaa ajaa, kyllä teidän ongelma kuulostaa olevan yksinkertaisesti se, että ette kuulu yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis eroperheissähän lasten elatus maksetaan ihan käräjäoikeudessa vanhempien elatuskyvyn mukaan eikä 50/50, eli isotuloisemmalle kuuluu ihan lain silmissä isompi osuus lapsensa kuluista. Miksi ydinperheessä muka sitten ei kuuluisi? Toki eroperheidenkin äidit usein taipuu miehen vaatimuksiin pienemmistä maksuista, kun onhan se nyt hirveää että pitäisi oma osansa maksaa. Ja vielä exän tilille.
Miehet täällä kilvan haukkuvat, etteivät ne rahat mene lapsen hoitoon.
Tämä nykyinen käsitys tasa-arvosta on kyllä mainio. Perheessä ei ole yhteisiä rahoja vaan on jokaisen omat rahat. Lapsen kulut maksaa se, jolla on hellempi sydän.
Naisen kuuluu tienata itse eikä olla millään tavalla miehen elätettävänä. Pikkulapsiaikana naisen kuuluu käyttää säästöjään, jos palkkakehitys ei muuten pysy miehen perässä. Mies voi kuitenkin joissakin parisuhteissa olla naisen elätettävänä - sehän on vain modernia ja osoitus että osat ovat vihdoinkin vaihtuneet.