Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutusero, toinen korkeasti kouluttautunut ja toinen vähemmän
Etkö pääse ulkomaille omin varoin?
Avioliitossa kaikki on yhteistä. Avoliitossa ei, kumpikin maksaa omat laskut , yhteiset puokkiin.
2 viikkoa kumpikin kkssa niin tarvii vähemmän maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykyinen käsitys tasa-arvosta on kyllä mainio. Perheessä ei ole yhteisiä rahoja vaan on jokaisen omat rahat. Lapsen kulut maksaa se, jolla on hellempi sydän.
Naisen kuuluu tienata itse eikä olla millään tavalla miehen elätettävänä. Pikkulapsiaikana naisen kuuluu käyttää säästöjään, jos palkkakehitys ei muuten pysy miehen perässä. Mies voi kuitenkin joissakin parisuhteissa olla naisen elätettävänä - sehän on vain modernia ja osoitus että osat ovat vihdoinkin vaihtuneet.
Joo mä ihmettelen. Tällaistako tasa-arvoa joku haluaa? Mutta se on joillekin periaatekysymys että molemmilla omat rahat, muuten nainen on "elätti". Vaikka lain mukaan avioliitossa toisella on elatusvelvollisuus. Eli vaikka olisit persaukinen, niin sinulla on lain mukaan oikeus toisen rahoihin. 
Niin mä haluan tienata ja että mulla on omaa rahaa. En halua tilannetta, että jos parisuhde päättyy, minulle ei jäisi mitään. Se olisi hölmöä taloudenhoitoa kummalta tahansa.
Ap
Tuon takia just ihmettelen miksi suostut tuohon kuvioon. Tienaaminen ja omat rahat on fiksua, se että suostuu pienemmistä tuloista maksamaan isomman osuuden yhteisistä menoista on hölmöä.
Harmi kyllä ettei miestä reissaaminen kiinnosta. Meillä on sama taloudellinen tilanne, kova palkka kummallakin mutta mies tienaa tuplat ja käy työmatkoilla. Jaetaan kuitenkin kulut niin että yhteiselle tilille menee prosentuaalisesti tietty siivu palkasta. Siitä sitten maksetaan elämisen lisäksi se mahdollinen ulkomaanmatka kerran vuodessa. Me kyllä yhdessä mietitään missä olisi kiva käydä ja varataan hotellit ja lennot. Ja hienosti voi käydä syömässä suomessakin, toki on aika kallista ulkomaihin verrattuna mutta suosittelen. Joka tapauksessa ei ole mistään kotoisin se jos yhteinen taloudenpito ei tunnu reilulta tai jos parisuhteen/perhe-elämän organisointi on yksipuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että oikein luokkaero..Missäs vaiheessa suomalaiset jaettiin "luokkiin" kun ei täällä ole ollut mitään kastia tai säätyjä enää satoihin vuosiin. (emmekä ole brittejä)
Tarkoitat varmaan varallisuuseroa? :)
Meillä on puolison kanssa yhtä suuret tulot ja yhteinen tili. Mun palkasta jää enemmän sinne tilille, kun mies tuhlaa omiin juttuihin enemmän. Mutta en ole antanut sen haitata. Käytännössä minullakin olisi täysi vapaus tuhlata rahaa myös, en vaan tee niin. Joku voisi sanoa että elätän miestä? Entäpä sitten? Miksi moni nainen / mies pitää niin kauheana jos mies elättäisi naista, yhtään? Siis että rahat laitettaisiin yhteiseen pottiin. Miksi ei? Onhan kotikin varmaan yhteinen, ja jääkaappi, ja sähkölasku.
Ihan sama, onko tuhlaaja mies vai nainen. Ei siis ole ok, että kukaan tuhlaa TOiSEN rahoja omiin juttuihinsa.
Ei ole ok, että vuosikausia toinen kasvattaa yhteistä pottia, esim. vanhuuden varalle jne. ja toinen samaan aikaan ostelee itselleen kivoja juttuja. Miten voisi olla?
Ja sitten jos ero tulee, se toinen vie edelleen puolet kaikesta, mitä sinä olet tienannut ja tietysti ne ostamansa kivat lelut.
Voisiko joku kertoa mulle, millä tavalla se on ok, eikä yhtään haittaa, että on ottanut itselleen velvollisuuden kantaa taloudellinen vastuu perheestä samalla kun toinen on ottanut itselleen oikeuden tuhlata omiin juttuihin?
Riittääkö teille siis todellakin, että on teoriassa vapaus käyttää rahaa myös itseenne, mutta käytännössä ette tietenkään sitä tee, koska teillähän on vastuu perheestä?
Totuus on, että ette uskalla antaa sen haitata tai keikuttaa venettä vaatimalla miestä toimimaan yhtä vastuullisesti kuin itse teette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mä haluan tienata ja että mulla on omaa rahaa. En halua tilannetta, että jos parisuhde päättyy, minulle ei jäisi mitään. Se olisi hölmöä taloudenhoitoa kummalta tahansa.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Jos parisuhde päättyy, sinulla on puolet kaikesta, mitä teillä on. Siis puolet omista roposistasi ja puolet miehen tililleen hilloamista. Sinällään tietysti järkevää antaa pihin niitä tililleen hillota, jos hänelle saldon katselusta tulee hyvä mieli.
Siinä on vain se, että parisuhteen keston ajan sinä elät pienemmällä liekillä kuin mies. Hän päättää, matkustatteko vai ei, hän päättää olla keskustelematta kanssasi muusta kuin säästä ja töistä, hän päättää, että hänen mielestään lapsi ei ole sen arvoinen, että sijoittaisi lapsen harrastukseen vaaditun summan, hän lupailee asioita, joita ei aiokaan toteuttaa ja kerskuu menoilla, joita tietäisi sinun toivovan.
Ei siinä mitään, kukin tekee päätelmänsä siitä, miten elämänsä elää. Mutta kannattaa miettiä kuitenkin vielä uusiksi tuo kuvio, mihin ja miksi tähtää. Elämään tässä ja nyt parisuhteessa vaiko sen mahdolliseen päättymiseen.
Mitä ajattelen, lyhyesti: en ymmärrä, miksi tuollaisella tuloerolla pitäisi maksaa puoliksi yhtään mitään. Paljon järkevämpi peruste on esimerkiksi prosenttiosuus tuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelen, lyhyesti: en ymmärrä, miksi tuollaisella tuloerolla pitäisi maksaa puoliksi yhtään mitään. Paljon järkevämpi peruste on esimerkiksi prosenttiosuus tuloista.
Niin, mutta nämähän ei maksa edes puoliksi. Ap maksaa kokonaan lapsen harrastuksen, koska miehen mielestä se on liian kallis. Eli aplle olisi voitto jo päätyä edes siihen, että maksavat puoliksi!
Hyvin sanoi tuolla tosin edellinen, että avioehdottomalla pariskunnalla kyllä päädytään siihen puoliksi saamiseen siinä vaiheessa kun pinna katkeaa ja ero tuleee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelen, lyhyesti: en ymmärrä, miksi tuollaisella tuloerolla pitäisi maksaa puoliksi yhtään mitään. Paljon järkevämpi peruste on esimerkiksi prosenttiosuus tuloista.
Niin, mutta nämähän ei maksa edes puoliksi. Ap maksaa kokonaan lapsen harrastuksen, koska miehen mielestä se on liian kallis. Eli aplle olisi voitto jo päätyä edes siihen, että maksavat puoliksi!
Hyvin sanoi tuolla tosin edellinen, että avioehdottomalla pariskunnalla kyllä päädytään siihen puoliksi saamiseen siinä vaiheessa kun pinna katkeaa ja ero tuleee.
Sellaisella akalla ei kyllä ole hyvä maine, jonka tiedetään erossa vieneen miehen rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelen, lyhyesti: en ymmärrä, miksi tuollaisella tuloerolla pitäisi maksaa puoliksi yhtään mitään. Paljon järkevämpi peruste on esimerkiksi prosenttiosuus tuloista.
Niin, mutta nämähän ei maksa edes puoliksi. Ap maksaa kokonaan lapsen harrastuksen, koska miehen mielestä se on liian kallis. Eli aplle olisi voitto jo päätyä edes siihen, että maksavat puoliksi!
Hyvin sanoi tuolla tosin edellinen, että avioehdottomalla pariskunnalla kyllä päädytään siihen puoliksi saamiseen siinä vaiheessa kun pinna katkeaa ja ero tuleee.
Sellaisella akalla ei kyllä ole hyvä maine, jonka tiedetään erossa vieneen miehen rahat.
Eikä sellaisella ukolla, joka parisuhteen aikana vie naisen rahat. Jos ukko ei haluaa rahojaan vietävän, tekee sen avioehdon ja sen jälkeen maksaa kaikesta, mihin tuhlaa ihan itse, ei naisen rahoilla yhteiseltä tililtä.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta tulee vahva tunne että miehelläsi on toinen.
Touche! Itse toimisin juuri näin kuin Ap mies. Minimoisin kulut kotona ja tarjoaisin parasta uudelle nuoremmalle misulle "työmatkoilla"
Meillä mies on aina tienannut myös melko selvästi enemmän, vaikka nykyään omakin palkkani on jo yli suomimiehen mediaanipalkan sekä myös omalla alallani miestenkin mediaania suurempi. Mies maksaa yhteiselle tilille n. 1/3 enemmän kuin minä, ja sieltä menee lasten harrastukset, laskut, talolaina. Matkat menee puoliksi, harrastukset omasta pussista, ruuat ostellaan miten ostellaan, aika puoliksi eikä nillitys ole kummallakaan juttu. Mies joskus maksaa ravintolassa kaikki, yleensä minä en, ellei jotain lahjaillallista miehelle.
Kukin tyylillään, myös täysi elättäminen ja kaikki yhteistä on ok, jos niin sovitaan. Kahden elintason elämää en katselisi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta haluasin kysyä ap:lta, että mitä oikein teette lomilla, jos mies ei halua lähteä yhdessä mihinkään?
Sen verran on takakireän oloinen tämä Ap että ainakaan mitää intiimiä ei ole luvassa. Se kerta kun vavva tehtiin saa riittää :D
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole mistään "luokkaerosta" vaan siitä, että miehesi ei ole kiinnostunut olemaan kanssasi ja sinä et osaa tai uskalla ottaa asiaa puheeksi.
BADUM TSSS!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaero ei ole sama kuin luokkaero. Jos tämä tilanne teillä on ongelma, puuttuuko jotain oleellista yhteenkuuluvuutta, jakamista tai jopa rakkautta. Kummallisia nämä eri elintason perheet.
Meillä ei luokkaeroa, molemmilla korkeat koulutukset, mutta miehen vuosipalkka noin 170 000€ ja minulla 55 000€. Ei ole ongelmia aiheuttanut, koska rahat ovat sillä tavalla yhteisiä, että kulut jaetaan suhteessa tuloihin. Siis mitään tarkkaa jakoa ei ole, mutta luonnollisesti mies maksaa enenmän yhteisistä kuluista. Varmaan melko yleisiä nuo palkkaerot parisuhteissa.
Olette oikeassa, että otsikko ei ihan ole sopiva. Käytin sitä siksi, että halusin korostaa, etteivät tuloerot ole tässä se varsinainen ongelma vaan se, että mies kokee näitä em. asioita työnsä puolesta ja sitten minun kanssani "syödään vaan ma
Tai siis artikuloit hieman väärin sen, että miehesi on juntista työläisperheestä ja itse olet ikäänkuin (luulet olevasi) ylemmän luokan perheestä (yrittäjäperhe). Miehellesi raha on suhteellisen uusi ja hieno asia ja sinulle välttämättä ei. Sinulla voi olla tulossa perintöä tms. merkittävissä määrin ja lapsuudessa olet saanut kaiken mitä halusit joten sinun ei tarvitse hillota tienaamiasia rahoja kuten miehesi. Tiedät että sitä tulee koko ajan ja on tulossa jatkossakin myös isommissa pumpseissa.
Niin mä haluan tienata ja että mulla on omaa rahaa. En halua tilannetta, että jos parisuhde päättyy, minulle ei jäisi mitään. Se olisi hölmöä taloudenhoitoa kummalta tahansa.
Ap