Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
En halunnut jäädä odottelemaan aikaa, jolloin olen ensin itsestään selvyys ja sitten välttämätön paha. Kun kerran arvomaailmamme niin erkanivat, oli parasta, että tiet eroavat myös. Rahasta emme puhuneet, kun oltiin vain avoliitossa ilman lapsia, eli luonnollisesti maksettiin puoliksi kaikki, mutta näin kyllä senkin, miten olisi hyvinkin voinut alkaa natina siitä, että hän tienaa enemmän ja siksi haluaa enemmän sananvaltaa suunnilleen kaikkeen. Siinäkin tapauksessa, että edelleen maksamme puoliksi.
Toivottavasti ap luki ajatuksella tämän kirjoittajan kirjoituksen. Olen nimittäin kokenut saman ja allekirjoitan kaiken 100 pros.
Ongelma ei tosiaankaan ole siinä, maksetaan viiskytviiskyt vai miten vaan siinä, että työn myötä miehen persoonallisuus muuttuu. Mikään muu ei ole tärkeää kuin se työ, se on kaiken perusta, kaikki tehdään työn ehdoilla. Se firma on kuin jokin kultti, pitää olla tietynlainen ja tietyt asiat. Loppumattomasti aikaa jauhaa samaa asiaa puhelimessa, kotona äreitä vastauksia jos mitään vastauksia keskusteluyrityksiin.
Mies on kotonakin kuin joku pomomies, jakelee käskyjä ja delegointeja. Antaa ymmärtää, että et sinä ymmärrä, kun et tajua, kun meillä firmassa. Yöks sanon jälkeen päin ja omasta kulisissistani kävelin aivan liian myöhään ulos. Propsit tälle, joka tajusi menon ennen kuin se alkoikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuloerot, mutta vielä suuremmat. Mies tienaa noin 5-kertaisesti minuun nähden, mutta teemme kyllä asioita yhdessä ja mies maksaa. Käydään hyviläl matkoilla, purjehtimassa yms.
Sinun miehesi on vain itsekäs, kun ei suostu sulle maksamaan hyvää elintasoa. Se on miehen velvollisuus.
Oon muuten samaa mieltä, mutta korjaan, että ei se ole miehen velvollisuus. Mutta se on puolisoiden velvollisuus toisiaan kohtaan. Esim jos puoliso vammautuu ja menettää työkykynaä, puolisoll oikeasti on laissa määritelty elatusvelvollisuus. Miksi olla naimisissa muutenkaan, jos puoliso ei ole tärkeim ihminen maailmassa, miksi on menty naimisiin... t: Nainen, joka ei ole naimisissa nyt eikä ehkä koskaan, koska aidosti haluun olla omillani
Vierailija kirjoitti:
------------- ei ole reilua, että sinun palkasatsi menee paljon suurempi osa lapsen kuluihin kuin hänen palkastaan! Miten ihmeessä perustelette tuon matematiikan toisilllenne.--------
Tässä on nyt asian ydin. Sinun palkastasi menee paljon suurempi prosentti lapsen elättämiseen kuin miehesi palkasta.
Se on yksiselitteisen väärin ja hyvin nolo sekä miehellesi että sinulle. Mikä ihme teitä vaivaa?
Syy on se, että minä suostuin lapsen toiveeseen kalliista harrastuksesta. Tein siis lopullisen päätöksen antaa lapselle mahdollisuuden siihen. On totta, että halvempiakin olisi. Olen erityisesti miesten kuullut arvostelevan nimenomaan lasten kalliita harrastuksia tällä palstalla, eikä minun mies ole poikkeus.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloituksess merkillepantavaa, että ap luulee luokkaeroa pelkästään taloudelliseksi eroksi. Köyhtynyt rikkaan perheen vesa on edelleen yläluokkaa, tai varansa menettäneen aatelisperheen lapsi. Kasvatuksessa ne luokkaerot syntyvät.
Joku sanoikin, että pitäisi otsikossa olla palkkaerot.
Vastasin tähän jo aiemmin ketjussa, että käytin tuota luokka-sanaa otsikossa siksi, koska askarruttava asia ei varsinaisesti ole ne tuloerot. Tiedän, ettei kyseessä ole luokkaero sanan varsinaisessa merkityksessä. Joku jaksaa aina tähän tarttua niin korjataan vielä kerran.
En ole siis kysynyt tätä vaatiakseni mielipiteitä rahojen jakautumiseen parisuhteessa, vaan tuohon, että mies pääsee työreissuillaan tutustumaan muihin kulttuureihin ja näkemään maailmaa. Tottakai se myös sivistää ja avartaa maailmankatsomusta. Eihän tämä sinällään ole minulta pois, paitsi ett
Öö.. no rupea käymään siellä missä haluat. Hölmöä maksaa kaikesta puolet jos on pienempi palkka. Hölmöä jos teillä ei ole mitään yhteistä innostusta.
Tilaa ja suunnittele matka vain itsellesi ja heittäydy rohkeasti seikkailuun. Kaikkein paras tapa nauttia matkailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
------------- ei ole reilua, että sinun palkasatsi menee paljon suurempi osa lapsen kuluihin kuin hänen palkastaan! Miten ihmeessä perustelette tuon matematiikan toisilllenne.--------
Tässä on nyt asian ydin. Sinun palkastasi menee paljon suurempi prosentti lapsen elättämiseen kuin miehesi palkasta.
Se on yksiselitteisen väärin ja hyvin nolo sekä miehellesi että sinulle. Mikä ihme teitä vaivaa?Syy on se, että minä suostuin lapsen toiveeseen kalliista harrastuksesta. Tein siis lopullisen päätöksen antaa lapselle mahdollisuuden siihen. On totta, että halvempiakin olisi. Olen erityisesti miesten kuullut arvostelevan nimenomaan lasten kalliita harrastuksia tällä palstalla, eikä minun mies ole poikkeus.
ap
Kato kun tuollainen jurnuttaminen sopii sunkin miehen sommitelmaan. "Rahaa itselle" on sen pitkäaikaissuunnitelman nimi. Vastuutetaan muita vähintään puoleen kulusta, mutta sananvalta on enemmän miehellä, eikä jousta. Sulla on jäänyt kouluttaminen ihan kesken tuon miehen kanssa jos on noin empatiakyvytön ja ahne.
Ongelma ei tosiaankaan ole siinä, maksetaan viiskytviiskyt vai miten vaan siinä, että työn myötä miehen persoonallisuus muuttuu. Mikään muu ei ole tärkeää kuin se työ, se on kaiken perusta, kaikki tehdään työn ehdoilla. Se firma on kuin jokin kultti, pitää olla tietynlainen ja tietyt asiat. Loppumattomasti aikaa jauhaa samaa asiaa puhelimessa, kotona äreitä vastauksia jos mitään vastauksia keskusteluyrityksiin.
Itsekin vähän ihmettelen tätä takertumista rahaan ja tuloeroihin, mutta kyllähän ap itse niitä aloituksessa korosti, kertoi itsekin vaihtaneensa hommia ihan vain tienatakseen paremmin, joten tärkeä asia varmaan hänellekin.
Mutta noin se on kyllä kun tuossa parikin kuvaa, että kyllä tapaa nousta kus päähän kun uralla edetään, sitä en tiedä, olisko vain miesten ongelma, voi käydä naisillekin ehkä.
Alkaa tuntua kotona ne piirit pieneltä verrattuna bisnesmaailmaan ja puolison jutut turhilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää tuo että ollaan perhe ja sitten kuitenkin on erilliset raha-asiat. Varsinkin aloittajan tapauksessa kun alettu nuorina olemaan yhdessä ja tehty jälkikasvua. Meillä itse tienaan enemmän ja ei tulisi mieleenikään pyytää puolisoa maksamaan puolia yhteisistä menoista, minä maksan enemmän. Me olemme me eikä minä ja hän. Miehesi on itsekän ja ilmeisesti jotenkin noussut pissi päähän kun "normaali" ravintola ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä varten sä luulet, että valmismatkoilla ja seikkailureissuilla on niin paljon nykyään yksin matkaavia naisia?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestäsi. Olen työssä, jossa vietän 100-150 yötä vuodessa hotelleissa ja tietysti syön ravintoloissa. Vapaa-ajallani minua ei saa ravintolaan kirveelläkään ja lomillakin viihdyn kotona.
No tuo onkin ihan eri tilanne kuin ap:n miehellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy on se, että minä suostuin lapsen toiveeseen kalliista harrastuksesta. Tein siis lopullisen päätöksen antaa lapselle mahdollisuuden siihen. On totta, että halvempiakin olisi. Olen erityisesti miesten kuullut arvostelevan nimenomaan lasten kalliita harrastuksia tällä palstalla, eikä minun mies ole poikkeus.
ap
Kyllä itse näkisin aivan hvetin isona ongelmana, että mies ei antaisi lapsen harrastaa itselleen mieluisaa harrastusta, vaikka varaa on, sen vuoksi, että haluaa lapsen harrastavan jotain halvempaa. Mikä oli miehen ehdotus, mtä hänen mielestään olisi sopiva harrastus lapselle?
Tätä on nyt pari muutakin sanonut, mutta miehellä on menossa egohuuma, jossa vain hän ja hänen työnsä on tärkeää. Te olette siellä laitamilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
------------- ei ole reilua, että sinun palkasatsi menee paljon suurempi osa lapsen kuluihin kuin hänen palkastaan! Miten ihmeessä perustelette tuon matematiikan toisilllenne.--------
Tässä on nyt asian ydin. Sinun palkastasi menee paljon suurempi prosentti lapsen elättämiseen kuin miehesi palkasta.
Se on yksiselitteisen väärin ja hyvin nolo sekä miehellesi että sinulle. Mikä ihme teitä vaivaa?Syy on se, että minä suostuin lapsen toiveeseen kalliista harrastuksesta. Tein siis lopullisen päätöksen antaa lapselle mahdollisuuden siihen. On totta, että halvempiakin olisi. Olen erityisesti miesten kuullut arvostelevan nimenomaan lasten kalliita harrastuksia tällä palstalla, eikä minun mies ole poikkeus.
ap
Kato kun tuollainen jurnuttaminen sopii sunkin miehen sommitelmaan. "Rahaa i
Karsastan tuota termiä kouluttaa, kun puhutaan aikuisista ihmisistä. Ei aikuista ihmistä voi tai pidä kouluttaa mieleisekseen. Sillä voidaan vastuuttaa suhteen toinen osapuoli milloin mistäkin. Jos puoliso pettää, sekin johtuu siitä, ettet ole kouluttanut häntä oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee palkat yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan ihan kaikki. Näin on ollut liiton alusta asti.
Miten joku nainen voi vielä 2000-luvulla suostua tällaiseen? Ei ikinä! Edes minun 1920-luvulla syntyneelle anopilleni tämä ei olisi tullut kuuloonkaan. Kyllä naisella pitää olla omaa rahaa.
N59
Voi mummoseni, minulla on sijoituksissa lisäksi kymmeniä tuhansia euroja. Lisäksi rahat yhteisellä tilillä ovat vapaasti käytettävissäni. Tienaamme molemmat niin paljon että shoppaamalla ei tili tyhjene.
Tämä vastaus oli muuten ok, mutta alentuva "voi mummoseni" pilasi sen. Et maininnut mitään sijoituksistasi, mistä kommentoija olisi voinut sen tietää?
Etkä taida itse olla isoäiti, kun käytät mummo-sanaa haukkumasanana. No, onneksi sulla on niitä sijoituksia korvaukseksi, tuottaahan nekin iloa. :)
Minusta on kummallista ja pikkusieluista, että ihmiset eivät voi kohteliaasti täydentää tai korjata toisen kommenttia vaan pitää ilkeillä tyyliin "etkö tätäkään tiedä". Itsetunto ei ole kovin korkealla näillä kuittailijoilla. Puhuukohan ne samalla tavalla ylimielisesti kasvokkain-kontakteissa? En ole tuo, jota kommentoit, mutta olen pannut merkille tämän joidenkin ihmisten vinoilevan tyylin tälläkin palstalla.
Jotkut naiset ottavat miehen joka kustantaa enemmän pyytämättäkin. Sellaisiakin on. Jos pitää pyytää tai valittaa, puolison valinta ei ole ollut kohdillaan niiltä osin. Sellaisiakin miehiä on jotka kiristävät rahasäkin narua kun nainen rupeaa muuksi kuin on alussa ryhtynyt, 50-50. Lopeta niin kuin aloitat tai olet esittänyt jotain eriä henkilöä kuin olet. Mies menettää arvonsa aina jos yhtäkkiä vaihtaa periaatteita tai luonnetta vaimonsa edessä. Ihminen joka "kasvaa erilleen" ei ole kasvanut ollenkaan. Arvojaan tulee syventää, ei vaihtaa.
-Mies1976
Työkeskeisyys on ymmärrettävää ja turha siitä on nipottaa. Muuhun komenteluun ei kotona tarvitse suostua. Tunneyhteys on usein kulunut pois mutta lasten vuoksi liittoa voi muuten pyörittää ellei ole halua eroon joten kumpikin tekee sitä mitä haluaa.
Meillä oli vähän sama. Kysyin lähdetäänkö reissuun ja mies sanoi joo. Sitten sanoin, että sun vuoro hoitaa kaikki, makaan tässä sohvalla, ilmoita kun on valmista. Kakisteli ensin mutta sitten alkoi sujumaan.
Esimerkiksi jos poika on 9B:llä ja tyttö 7A:lla, niin kyllähän siinä tulee ajan myötä hankaluuksia. Varsinkin seuraavana vuonna, kun poika menee lukioon.
------------- ei ole reilua, että sinun palkasatsi menee paljon suurempi osa lapsen kuluihin kuin hänen palkastaan! Miten ihmeessä perustelette tuon matematiikan toisilllenne.--------
Tässä on nyt asian ydin. Sinun palkastasi menee paljon suurempi prosentti lapsen elättämiseen kuin miehesi palkasta.
Se on yksiselitteisen väärin ja hyvin nolo sekä miehellesi että sinulle. Mikä ihme teitä vaivaa?