Lue keskustelun säännöt.
Kysymys sinulle, jonka mielestä uskottomuus on "kerrasta poikki" -asia. Kerro, miksi ajattelet näin?
28.02.2025 |
Haluaisin vilpittömästi ymmärtää monilla ihmisillä (erityisesti nuoremmilla) olevaa ajattelua, jossa uskottomuus merkitsisi automaattisesti parisuhteen päättymistä. Siis siinäkin tapauksessa, että parisuhde muuten olisi kaikin puolin hyvä (ja kyllä, uskon, että pettämistä esiintyy myös hyvissä parisuhteissa, joten tästä ei tarvitse huomauttaa).
Tällä tavalla ajattelevat ihmiset, osaatteko vähän avata ajatteluanne ja perustella, miksi ajattelette noin mustavalkoisesti?
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä huvittavaa, että voinut nussia ennen parisuhdetta ties kuinka paljon ja yhtäkkiä niillä nussimisilla ei olekaan mitään väliä. Saattaa jopa kylässä käydä ja samassa kahvipöydässä istua joku kumppanin ex-nussintakaveri. Sillä sitten on väliä, jos on kerran viiden vuoden aikana pikkujouluissa sattunut limomaan työkaverin kanssa.
Ei niillä ennen parisuhdetta tapahtuneilla seksiasioilla tietenkään ole merkitystä, koska kaikilla on menneisyys. On aika naivia kuvitella, että se oma kumppani olisi säästänyt itseään juuri minua varten. Exien kanssa ei kyllä kahvitella tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä huvittavaa, että voinut nussia ennen parisuhdetta ties kuinka paljon ja yhtäkkiä niillä nussimisilla ei olekaan mitään väliä. Saattaa jopa kylässä käydä ja samassa kahvipöydässä istua joku kumppanin ex-nussintakaveri. Sillä sitten on väliä, jos on kerran viiden vuoden aikana pikkujouluissa sattunut limomaan työkaverin kanssa.
Sinulta on kyllä mennyt jotain oleellista ihmissuhteista ohi. Ero on siinä, onko sovittu että ollaan yksiavioisessa parisuhteessa vai ei.
Ja sitäpaitsi kyllähän ihminen saa vapaasti etsiä kumppania joka on vaikka neitsyt. Ei kenelläkään ole mitään "velvollisuutta" hyväksyä kumppania, jonka nussintakaverit ramppaa kylässä kahvilla.
Nämä nussintakaverit usein onkin varsinkin naisilla niitä pitkäaikaisia miespuolisia kavereita. Ihan on tunnettu jo vuos
Entä sitten? Edelleen, sinä voit rauhassa valita kumppanin jolla ei niitä nussintakavereita ole, ja muiden nussintakaverit ei taida sinulle edes kuulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä huvittavaa, että voinut nussia ennen parisuhdetta ties kuinka paljon ja yhtäkkiä niillä nussimisilla ei olekaan mitään väliä. Saattaa jopa kylässä käydä ja samassa kahvipöydässä istua joku kumppanin ex-nussintakaveri. Sillä sitten on väliä, jos on kerran viiden vuoden aikana pikkujouluissa sattunut limomaan työkaverin kanssa.
Ei niillä ennen parisuhdetta tapahtuneilla seksiasioilla tietenkään ole merkitystä, koska kaikilla on menneisyys. On aika naivia kuvitella, että se oma kumppani olisi säästänyt itseään juuri minua varten. Exien kanssa ei kyllä kahvitella tarvitse.
Minä ainakin annan sille painoarvoa, että paljonko akka on persettään jakanut pitkin kyliä.
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).
Tämä. On parempi avata suhde sovitusti kuin touhuta selän takana. Rikotun luottamuksen jälkeen ei ole enää "meitä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä huvittavaa, että voinut nussia ennen parisuhdetta ties kuinka paljon ja yhtäkkiä niillä nussimisilla ei olekaan mitään väliä. Saattaa jopa kylässä käydä ja samassa kahvipöydässä istua joku kumppanin ex-nussintakaveri. Sillä sitten on väliä, jos on kerran viiden vuoden aikana pikkujouluissa sattunut limomaan työkaverin kanssa.
Ei niillä ennen parisuhdetta tapahtuneilla seksiasioilla tietenkään ole merkitystä, koska kaikilla on menneisyys. On aika naivia kuvitella, että se oma kumppani olisi säästänyt itseään juuri minua varten. Exien kanssa ei kyllä kahvitella tarvitse.
Minä ainakin annan sille painoarvoa, että paljonko akka on persettään jakanut pitkin kyliä.
Niin? Saat antaa asialle juuri niin ison painoarvon kuin haluat. Itse sinä suhteesi ja suhdekumppanisi saat valita ihan niillä kriteereillä kuin itse tykkäät. Ei se silti tähän meneillään olevaan keskusteluun ja aloituksen kysymykseen kuitenkaan liity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden tosiaan kunnioittavan ihmisen väliin ei kolmatta mahdu.
Mikäli mun puolisolla on suhteessa kaikki hyvin, hän ei tarvitse sitä kolmatta.
Miksikö automaattisesti ero?
Koska hän ei ole voinut hyvin kanssani parisuhteessa.
Siksi.
Minun ei ole järkeä jatkaa hänen kanssaan koska ei ole voinut puhua mieltään askarruttavista tai huonosti olevista asioista. Ja ilman puhetta, en voi tietää joten se on vain ajan kysymys milloin uusii tekonsa. Vastuuntuntoinen ihminen puhuu ongelmistaan puolison kanssa vaikka se on kurjaa ja vaivalloista. Haluan vierelleni vastuullisen ihmisen.
Itselleni parisuhteen perusta on luottamus, kunnioitus toisiamme kohtaan ja rehellisyys. Pettäminen on kaikkia arvojani vastaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sen tekee salaa, niin se on ihan ok. Silloin ei loukkaa toista ja se antaa usein vipinää omaankin eroottiseen elämään ;)
Parisuhde rakennetaan luottamuksella. Kun luottamus rikotaan, eipä siinä jää paljoa jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sen tekee salaa, niin se on ihan ok. Silloin ei loukkaa toista ja se antaa usein vipinää omaankin eroottiseen elämään ;)
Miksi hyvä asia pitää tehdä salaa? Tätä en ymmärrä. Tai sitten puhut peetä.
Jännä ajatus että ei voi pettää koskaa rakastaa. Että automaattisesti ei rakasta jos pettää. Eikö tuo ole enemmän ihmiskohtainen asia? Minä en voisi pettää vaikka en rakastaisi koska koen sen vääräksi. Mutta lähtökohtaisesti teen sen kyllä ihan sen takia kun koen sen niin lähtökohtaisesti itsestäni että se on väärin enkä voisi myöskään pettää itseäni. Mutta en sen takia pelkästään että koska rakastan sitä toista niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun luottamus menee, sitä ei saa takaisin. Ei ole järkeä hukata elämäänsä suhteessa, josta puuttuu tärkein asia ihmissuhteessa. m50
Vierailija kirjoitti:
Erikoista keskustelua. Ihminen, joka tunnustaa pettäneensä, väittää että hyvässä ja rakastavassa suhteessa ei voi pettää. Vähän tulee sellainen mielikuva, että tuossa yritetään valkopestä omaa toimintaa. Enhän se minä pettänyt, ei ollut oma tekoni, suhde oli vain laho.
Tosiasiassa maailma on täynnä harmaan sävyjä, jokaisessa on jotain hyvää ja jotain pahaa, ja ainoa, mistä ihminen voi vastata, on hänen oma toimintansa. Pienempi ihminen on se joka pettää, isompi se, joka ei petä, ja isoin ihminen on se, joka voi jopa antaa anteeksi.
- ei koskaan pettänyt, ei koskaan - tietääkseen - petetty.
Miten anteeksianto ja suhteen jatkaminen ovat synonyymeja keskenään? Voin antaa anteeksi, koska vihassa vellominen syö itseäni, mutten jatka suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä ajatus että ei voi pettää koskaa rakastaa. Että automaattisesti ei rakasta jos pettää. Eikö tuo ole enemmän ihmiskohtainen asia? Minä en voisi pettää vaikka en rakastaisi koska koen sen vääräksi. Mutta lähtökohtaisesti teen sen kyllä ihan sen takia kun koen sen niin lähtökohtaisesti itsestäni että se on väärin enkä voisi myöskään pettää itseäni. Mutta en sen takia pelkästään että koska rakastan sitä toista niin paljon.
Ei rakastaan puukota selkään (kuvainnollisestikaan siis).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä ajatus että ei voi pettää koskaa rakastaa. Että automaattisesti ei rakasta jos pettää. Eikö tuo ole enemmän ihmiskohtainen asia? Minä en voisi pettää vaikka en rakastaisi koska koen sen vääräksi. Mutta lähtökohtaisesti teen sen kyllä ihan sen takia kun koen sen niin lähtökohtaisesti itsestäni että se on väärin enkä voisi myöskään pettää itseäni. Mutta en sen takia pelkästään että koska rakastan sitä toista niin paljon.
Ei rakastaan puukota selkään (kuvainnollisestikaan siis).
Muitako sitten voi puukottaa? En ymmärrä. Vai onko enemmän niin että ihmisen käyttäytyminen ja arvot ei välttämättä korreloi hänen tunteidensa kanssa vaan ihan siihen minkälainen on ja mitä haasteita itsellään on (sairaudet, psyykkiset ongelmat, luonteenpiirteet yms)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä ajatus että ei voi pettää koskaa rakastaa. Että automaattisesti ei rakasta jos pettää. Eikö tuo ole enemmän ihmiskohtainen asia? Minä en voisi pettää vaikka en rakastaisi koska koen sen vääräksi. Mutta lähtökohtaisesti teen sen kyllä ihan sen takia kun koen sen niin lähtökohtaisesti itsestäni että se on väärin enkä voisi myöskään pettää itseäni. Mutta en sen takia pelkästään että koska rakastan sitä toista niin paljon.
Ei rakastaan puukota selkään (kuvainnollisestikaan siis).
Muitako sitten voi puukottaa? En ymmärrä. Vai onko enemmän niin että ihmisen käyttäytyminen ja arvot ei välttämättä korreloi hänen tunteidensa kanssa vaan ihan siihen minkälainen on ja mitä haasteita itsellään on (sairaudet, psyykkiset ongelmat, luonteenpiirteet yms)?
Ketään ei pidä puukottaa selkään, mutta rakkaimpiaan viimeiseksi.
Tuosta lopusta en oikein saa tolkkua. Tarkoitatko kenties, että pettäjällä on "haasteita", jotka pyhittävät pettämisen?
Toinen petti luottamuksen. Hän ei ole armahduksen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä on ollut aina ja tulee aina olemaan. Täällä ei pysty käymään aiheesta asiallista keskustelua, kun on vain yksi oikea kanta. Kerrasta poikki. Kaikki muut tyrmätään eikä ymmärretä, että asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia ja suoraviivaisia. Lopetan tähän enkä enää ota osaa tähän keskusteluun.
Olisi kiva tietää jatkaisitko sinä suhdetta pettäjän kanssa vai onko vain puolisosi rooli nielellä sun hairahdukset?
Itse olen ollut lähellä. Olen alkanut parisuhteeseen ehdolla että mun bestis on mies ja kaveruus jatkuu. Sitten kun kotona oli seksi kortilla ruuhkavuosissa ja miestä ei puute tuntunut edes häiritsevän, niin hammasta purren piti parin olusen jälkeen päättää olla riskeeraamatta perhettään. Ollaan oltu olusella ennenkin ja jälkeen, mutta koskaan muulloin ei panetus ole ollut niin paha, että edes harkitsisin.
Vierailija kirjoitti:
Väestöliiton mukaan keskimäärin joka kolmas parisuhteessa elävä on pettänyt puolisoaan. Miehistä 39% ja naisista 30%. Nuo luvut ovat niin suuria, että jos kaikki tietäisivät puolison pettäneen ja kaikilla olisi kerrasta poikki -periaate, niin harvassa olisivat jäljellä olevat parisuhteet.
Nuo luvut ovat niin suuria, että pettäjiä on väistämättä myös ns. hyvissä suhteissa. Ihmiset ovat taitavia peittämään jälkiään silloin kun tarvitsee.
Pettänyt _joskus_ _jossain_ suhteessaan, ei välttämättä nykyisessä.
Pitäisi määritellä hyvä parisuhde. Ainakin itsellä esimerkiksi uskottomuus, väkivalta tai vaikeat riippuvuusongelmat ovat jo itsessään hyvän parisuhteen poissulkukriteerejä. Toki pettäjä voi kokea olevansa omasta näkökulmasta hyvässä suhteessa - mikäs siinä kun noukkii rusinat pullasta - mutta minulle mikään parisuhde jossa minua petetään ei ole hyvä.