Kysymys sinulle, jonka mielestä uskottomuus on "kerrasta poikki" -asia. Kerro, miksi ajattelet näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä ei todellakaan tapahdu aidosti hyvissä parisuhteissa. Omaan korvaan sama, kun väittäisit että hyvissäkin parisuhteessa joskus vähän lyödään toista 🤦🏻 No ei v*ttu lyödä, eikä petetä.

Jos sulla ei ole sen vertaa selkärankaa ettet pysty olemaan hässimättä muita, niin mitä jos ihan lähtökohtaisestikin etsisit sellaisen kumppanin, jolle avoin suhde on ok. (Huom, ei pettäminen, vaan avoin suhde)

Pettäminen on perseestä, mutta nämä rinnastukset väkivaltaan ovat aika sairaita ja väkivallan vähättelemistä. Sille on syynsä miksi pettäminen ei ole enää laitonta, mutta väkivalta on.

Rinnastus ei ole sairas ollenkaan, eikä sillä vähätellään väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä ei todellakaan tapahdu aidosti hyvissä parisuhteissa. Omaan korvaan sama, kun väittäisit että hyvissäkin parisuhteessa joskus vähän lyödään toista 🤦🏻 No ei v*ttu lyödä, eikä petetä.

Jos sulla ei ole sen vertaa selkärankaa ettet pysty olemaan hässimättä muita, niin mitä jos ihan lähtökohtaisestikin etsisit sellaisen kumppanin, jolle avoin suhde on ok. (Huom, ei pettäminen, vaan avoin suhde)

Pettäminen on perseestä, mutta nämä rinnastukset väkivaltaan ovat aika sairaita ja väkivallan vähättelemistä. Sille on syynsä miksi pettäminen ei ole enää laitonta, mutta väkivalta on.

Olen eronnut väkivallan vuoksi, mutta ei se minusta ole ollenkaan sairasta. Uskottomuus voi aiheuttaa ihan yhtä syvän trauman kuin väkivaltakin, ja uskottomuuteen monesti liittyykin gaslighting -tyyppistä henkistä väkivaltaa jolla toisen aiheelliset epäilyt nujerretaan.

Tässä puhun siis tilanteista, joissa on ryhdytty peittelemään ja sumuttamaan. Tunnustettava uskottomuus on minusta eri asia. Joissain tapauksissa tunnustetun uskottomuuden ja jättämisen välinen raja on aika häilyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteessa ei ole kaikki hyvin jos on tarve pettää, miksi siis on pidettävä liittoa väkisin kasassa. Aina riidan tullessa toinen vetää "petoskortin" esille ja se syö suhdetta. Parempi lähteä eri teille. 

Höpö höpö. Ei kaikkia yksinkertaisesti kiinnosta mikään yksiavioisuus. 

Saa ihan rauhassa olla moniavioinen, tietenkin! Nyt olikin kyse pettämisestä, ei monisuhteilusta.

Suurin osa uskottomista valehtelevat ja peittelevät pitkään sivusuhdetta tai uskottomuutta. Se on henkistä väkivaltaa ja siinä otetaan haltuun toisen ihmisen elämää koskevat päätökset. Puhdasta mustaa pahuutta. Vasta kun tietää totuuden on vapaa tekemään päätöksen suhteen jatkosta itse.

Jos uskoton olisikin rehellinen, mutta eihän hän ole, koska on uskoton, pettää puheissaan ja teoissaan. Se suututti eniten, minun puolestani päättäminen. Että mitä on minulle hyväksi, mihin tietoon, joka vaikuttaisi päätöksiin, minulla on oikeus. Uskottomat ovat heikkoja raukkoja.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni, en voisi koskaan unohtaa pettämistä ja suhde olisi pilalla. Siinä syy. Luottamus ja kunnioitus olisi mennyttä.

Sama, lisäksi vidduilisin ja vetäisin asian esiin joka riidan yhteydessä. Parempi silloin erota suoraan.

Sodassa ja rakkaudessa on paljon samaa. Nyt esim. pettäjä Trump vaatii, että Ukrainan pitäisi petettynä niellä ylpeytensä ja kumartaa vielä vähän syvempään, että pettäjä saa pettää vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä ei esiinny hyvissä suhteissa, oletko ihan vajaa? :D Salailu, valehtelu, toisen tahtoa vastaan toimiminen on automaattisesti huonon kumppanin ominaisuus. Hyvissä suhteissa on vain hyviä kumppaneita.

Moni toki haluaa itselleen kaikki parisuhteen hyödyt mutta harva niitä oikeasti ansaitsee. Muista se.

Mitä jos et saa koskaan tietää kumppanisi pettäneen, ja koet että suhteenne on hyvä ja kumppani myös? Tämä mua aina näin filosofisesti ihmetyttää.

Tosiasia on kuitenkin se että suhde ja kumppa

Ei se mikään tosiasia ole, vaan mielipide. Näkemys, jonka mukaan suhde ja kumppani on olleet jo valmiiksi huonoja vaikka sitä ei ole tiedetty on täysin yhtä validi. Jos minä en tiedä, että taloni on homeessa, niin onhan se silti homeessa. Ei se minun tietämättömyyteni siitä tervettä taloa tee.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että jos uskoo ettei hyvässä suhteessa voi pettää, tästä seuraa väistämättä se ettei ihminen voi koskaan täydellä varmuudella tietää onko oman määritelmänsä mukaisessa hyvässä suhteessa.

Kyllä. Vaikken koskaan saisi asiasta tietää, niin se totuus ei siitä muutu mihinkään. Eikä se muuta mielipidettäni siitä että sellainen suhde on huono, vaikka itse menisinkin hautaan luullen ja kokeneeni muuta.

Viimeiseen kappaleeseen lisätäkseni, että tuossa tulee peliin se luottamus ja usko toiseen kunnes toisin todistetaan. Se mille parisuhde rakennetaan voi olla fuulaa, mutta jollei sitä sokeaa askelta uskalla ottaa ja antaa luottamusta, voi unohtaa kaikki parisuhteet. Voi heittää hyvästit sille mahdollisuudelles, että  toisaalta kohdalle voi osua se suhde joka on alusta loppuun rakastava.

Siksi se luottamus meneekin helposti lopullisesti sirpaleiksi. Olet itse ollut kuin se autettava sokea joka ei voi muuta kuin pyrkiä luottamaan muiden hyvyyteen, vilpittömyyteen ja oikeellisuuteen heidän auttaessaan sinua. Olet antanut toiselle ladatun as.een luottamuksen ja rakkauden osoituksena. Luotat kaikella rakkautesi voimalla ettei hän sitä tietoisesti tule koskaan käyttämään, ethän käyttäisi itsekään sitä minkä kumppani on vastaavasti antanut sinulle. Ja kun se sitten mäsähtää varoittamatta rintaan, ei sitä unohda. -se talovertausta eilen käyttänyt

Se nyt ei ole mikään kohtuuton vaatimus, että pitää pilit ja muut vehkeet housuissa. Jos on niin lyhythäköinen, impulsiivinen ja harkitsematon, ettei pysty olemaan uskollinen, missä kaikissa muissa asioissa hän pettää?

Minä luulen, että on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka arvottavat mielihyvän totuuden ohi, eli joiden mielestä mitään pahaa ei ole tapahtunut kunhan toinen ei saa tietää. Sitten on niitä, joille totuus on arvokkaampaa kuin edes onnellisuus. Näille ihmisille ei elämän tarkoitus ole onnellisuuden maksimointi, vaan todellisuuden luonteen selvittäminen ja sen kanssa rauhan solmiminen. Ja näille ihmisille on uhka, että on olemassa ihmisiä, joiden mielestä huijaaminen on ihan okei kunhan toinen ei saa tietää. Ihmisiä, jotka ovat valmiita sabotoimaan tätä tavoitetta ja kokevat, ettei siinä ole mitään pahaa. Ja kun ei koe tehneensä väärin, ei myöskään koe huonoa omatuntoa eikä mahdollinen petos ole luettavissa katumuksen merkeistä. Jolloin tällaisten ihmisten olemassaolo nostaa todennäköisyyttä sille, että oma elämä on valhetta. Ja se on aivan helkkarin pelottava asia.

Ja tälle ensiksi mainitulle ihmistyypille on ihan hirveän vaikea selittää, mikä on totuuden arvo. Vähän kuin selittäisi sokealle värejä. Nämä ovat niin perustavanlaatuisella tavalla vastakkaisia tapoja katsoa maailmaa, että sitä vinkkeliä on hirveän vaikea selittää toiselle niin että ymmärrettäisiin. Varmaan toisinpäinkin samoja fiiliksiä toki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako petetyksi tullut valita oman reaktionsa.

Vai onko sekin pettäjän päätettävissä?

Hei hani sehän oli vaan kerran...just joo.

 

Totta kai petetty saa tuntea kaikkia niitä tunteita, jotka toisen teko saa hänessä aikaan. Tietenkin. Jos kerran on ero tulossa joka tapauksessa, niin senkun kaataa vain tulevan exänsä niskaan kaiken, sehän ansaitsee kaiken pahan.

Onko täällä joku puolustellut pettämistä? Ehkä kymmenen sivun aikana joku on, en jaksanut kahlata kaikkia viestejä läpi, mutta itse ajattelen tästä aiheesta niin, että pettäminen on paaaaljon yleisempää kuin mitä tässäkin ketjussa kirjoittaneet kuvittelevat. Voi olla, että kirjoittajat on tosi nuoria tai hirveän naiiveja muuten, mutta ainakaan realismi ei täällä rehota.

En minä ainakaan kuvittele etteikö pettäminen olisi yleistä. Olen itse pettänyt, kuullut suvustani ja tuttaviltani pettämiskuvioita ja nähnyt osan ystävistänikin pettävän. Että voin olla realisti ei muuta sitä mihinkään että minun kohdalla se olisi kerrasta poikki kuten mistä aloituksessa puhuttiin. Realismi ei myöskään muuta mielipidettäni asiasta. En pidä suhdetta, jossa petetään hyvänä tai pettäjää tai pettämistä harkitsevaa ihmisenä, joka rakastaa sitä jota pettää. Itseasiassa pidän suurempaa osaa parisuhteista jonain ihan muuna kuin rakkauteen perustuvina suhteina.

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka arvottavat mielihyvän totuuden ohi, eli joiden mielestä mitään pahaa ei ole tapahtunut kunhan toinen ei saa tietää. Sitten on niitä, joille totuus on arvokkaampaa kuin edes onnellisuus. Näille ihmisille ei elämän tarkoitus ole onnellisuuden maksimointi, vaan todellisuuden luonteen selvittäminen ja sen kanssa rauhan solmiminen. Ja näille ihmisille on uhka, että on olemassa ihmisiä, joiden mielestä huijaaminen on ihan okei kunhan toinen ei saa tietää. Ihmisiä, jotka ovat valmiita sabotoimaan tätä tavoitetta ja kokevat, ettei siinä ole mitään pahaa. Ja kun ei koe tehneensä väärin, ei myöskään koe huonoa omatuntoa eikä mahdollinen petos ole luettavissa katumuksen merkeistä. Jolloin tällaisten ihmisten olemassaolo nostaa todennäköisyyttä sille, että oma elämä on valhetta. Ja se on aivan helkkarin pelottava asia.

Ja tälle ensiksi mainitulle ihmistyypille on ihan hirveän vaikea sel

Tässä on yksi erittäin tärkeä ja oleellinen kulma. Olen juuri tuollainen totuuden kaikista ylimmälle arvottava ihminen mitä niihin elämän isoimpiin asioihin ja valintoihin tulee. On vaikea ymmärtää ihmisiä, joille totuus ei parisuhteessa tai muussakaan ole niin tärkeää, oleellista ja jotakin mikä (parisuhteissa rakkauden ohella) on kaiken sen muun mahdollistaja ja rakennuspalikka.

Koska kun puolisolla on muita kumppaneita, ei puhuta enää parisuhteesta. Olet enää yksi puolisosi kumppaneista ja tästä on parisuhde ja sen arvot kaukana. 

Miksi sekoitatte polyamorismin tähän keskusteluun?

Minulle olisi suhteen jatkamien ok petetyksi tulemisen jalkeen, jos kumppani kertoisi tapahtuneesta rehellisesti ja antaisi minun päättä itse, haluanko ottaa riskiä ja  altistaa itseni sekistaudeille. Nytkin pelkkä bakteerivaginoosin hoito maksoi noin 50e plus lääkärikulut. Voin kuvitella jatkavani ehkä suhdetta, jos ei tarvitse harrastaa seksiä ja näin saan suojella omaa terveyttä ja hyvinvointiani.

Ne jotka eivät osaa sitoutua voivat leikkiä teeskennellen yhteiseloa ja paneskella ketä huvittaa. 

Niille, jotka sitoutuvat aidosti toisilleen on tämä keskustelu huuhaata. 

Kaikki eivät vain ymmärrä mitä sitoutuminen tarkoittaa ja mitä se vaatii. 

Pettämiselle nyt on tyypillisesti joku syy ja useimmiten tuosta syystä riippuu, kannattaako suhdetta jatkaa. Minä ainakin ensisijaisesti yrittäisin saada selville, onko jotain, mitä puolisoni mielestä suhteestamme jää puuttumaan ja siksi hän petti. Tosin, on myönnettävä, että tällä hetkellä pettäminen johtaisi melko lähellä 100%:n varmuudella eroon, koska en oikein pysty antamaan tälle suhteelle enempää.

Elän mieluummin yksin kuin heikon ihmisen kanssa. Heikko ja moraaliton ihminen pettää puolisoaan eikä olen minun ajan tai energian arvoinen.

Se on kyllä huvittavaa, että voinut nussia ennen parisuhdetta ties kuinka paljon ja yhtäkkiä niillä nussimisilla ei olekaan mitään väliä. Saattaa jopa kylässä käydä ja samassa kahvipöydässä istua joku kumppanin ex-nussintakaveri. Sillä sitten on väliä, jos on kerran viiden vuoden aikana pikkujouluissa sattunut limomaan työkaverin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä huvittavaa, että voinut nussia ennen parisuhdetta ties kuinka paljon ja yhtäkkiä niillä nussimisilla ei olekaan mitään väliä. Saattaa jopa kylässä käydä ja samassa kahvipöydässä istua joku kumppanin ex-nussintakaveri. Sillä sitten on väliä, jos on kerran viiden vuoden aikana pikkujouluissa sattunut limomaan työkaverin kanssa.

Sinulta on kyllä mennyt jotain oleellista ihmissuhteista ohi. Ero on siinä, onko sovittu että ollaan yksiavioisessa parisuhteessa vai ei.

Ja sitäpaitsi kyllähän ihminen saa vapaasti etsiä kumppania joka on vaikka neitsyt. Ei kenelläkään ole mitään "velvollisuutta" hyväksyä kumppania, jonka nussintakaverit ramppaa kylässä kahvilla.

Vierailija kirjoitti:

Pettämiselle nyt on tyypillisesti joku syy ja useimmiten tuosta syystä riippuu, kannattaako suhdetta jatkaa. Minä ainakin ensisijaisesti yrittäisin saada selville, onko jotain, mitä puolisoni mielestä suhteestamme jää puuttumaan ja siksi hän petti. Tosin, on myönnettävä, että tällä hetkellä pettäminen johtaisi melko lähellä 100%:n varmuudella eroon, koska en oikein pysty antamaan tälle suhteelle enempää.

Oli syy pettämiselle mikä hyvänsä, järkevä ihminen keskustelee asiasta ENNEN pettämistä, ei vasta sen jälkeen.