Nuorehkona tutkijanaisena olen pohtinut, mitä puoluetta äänestäisin
Perussuomalaisten junttimaisuus on vahva este omalle äänestämiselle. Paitsi että näen junttiuden ihan reaalisena tosiseikkana, kuvittelen myös puolueen nimenomaisen imagon olevan itselleni vääränlainen. Kaikesta valtavasta fiksuudestani ja läpitunkevasta rationaalisuudestani huolimatta taidan olla imagon orja!
Olisiko vikani tässä sitten se, että edustan väärää sukupuolta vai se, etten ole konservatiivinen vai se, etten syö lihaa vai se, että siippa on Hesarissa? Vai mennäänkö vielä kauemmaksi sinne, että kasvoin kulttuurivasemmistolaisessa yleisradio-kodissa? Saadaanko me erilaisetkin kuitenkin olla mahanmuttokriittisiä? Saadaanko mekin ajatella omilla aivoillamme? Uskaltaako henkilökohtaiseen edistymiseen uskova liberaali individualisti, jota voi luonnehtia myös elitistiseksi ja mm. koulutusfasistiksi, koputella ovia ma mukriittisten, pääasiassa vhm-ihmisten ovia? Kysymystä voi ajatella retorisena tai sitten ei. Mitäköhän helvéttiä sitä taas sitten äänestäisi?!
Olen kolmikymppinen. Olen äänestänyt useimmiten vihreitä (ampukaa vaan). Toisinaan myös kokoomusta. Yksi hairahdus jopa demareihin on tapahtunut asia, jota on hyvin vaikeaa antaa itselleen anteeksi. Olen merkittävällä tavalla siis volatiili äänestäjä, puoluetoimistojen analyytikkojen vaikea mutta kiihottava suosikkitapaus. Edustuksellisessa demokratiassa voi ajatella joko äänestävänsä itsensä kaltaista ehdokasta tai sitten sellaista, joka on parempi kuin itse (paremmalla tarkoitan esim. suurempaa asiantuntevuutta tietyissä asioissa, ei välttämättä mitään normatiivisempaa).
Varmasti olen tällä tavalla ajatellen identifioitunut vahvimmin vihreisiin ehdokkaisiin, VAIKKA en kehenkään ehdokkaaseen enkä varsinkaan puolueeseen sinällään, läheskään niin paljon kuin varsinainen puolue- tai ideologiasitoutuneisuus edellyttäisi. Joskus tuntui siltäkin, että ydinvoimaa kannattavana ekonomistisesti ajattelevana vihreänä, joka suosii vähäisempää valtioholhousta, ei ollut mitään paikkaa tuossakaan joukossa. Ihan ilman että mahanmuutosta tai monikultturisuudesta otetaan edes ensimmäistä väitettä!
Väitän, että Suomessa on paljon enemmän mahanmuttokriittisiä oikeasti ajattelevia ihmisiä kuin te väitätte. Heitä on muissakin piireissä kuin kansallismielisissä (en käsitä käsitettä), sisulaisissa, persuissa, Halla-Ahon vieraskirjassa tms. (anteeksi niputus; kyseessä vain asian esittämistä helpottava metodi). Oma näkemykseni on, että teidän piirinne ovat erittäin kovat, vaikkakaan eivät tutustumisen jälkeen välttämättä lainkaan radikaalit. Riippumatta siitä, onko politiikkanne uutta vai suoraan Vennamoa alemmassa polvessa tms., vaikuttaa se kuitenkin näin uudesta tulokkaasta olevan melkoisen sisäsiittoista. En tiedä, onko se huono asia per se lienee luonnollista.
Jos leikitään, että halla-aholaiset ovat uusi poliittinen liike, on teille käyvä kuten muillekin ennen teitä: teidät ja agendanne otetaan haltuun, te teette pohjatyön ja sen jälkeen julki-sulokkaammat ihmiset leventävät kaistaa. Onko tämä väistämätöntä? Kuuluuko politiikan sisältä aina klik klik klik, kun siivet irtoilevat ja -ismit siirtelevät ihmisiä eri puolille? Miten monikultturisuuskriittisyys voidaan siirtää parlamentaariselle tasolle, ilman että siitä tulee junttia? Tai muuten naurunalaista?
Yritin tuossa ennen joulua mennä juttelemaan paikallisella torilla Perussuomalaisten kojulle. Mutta siellä oli vain sellaisia vanhoja ylipainoisia duunaripunaniskoja, joiden laukeamiseen riittäisi Halonen on lesbó -mantran hokeminen. Ei ne asiat muissakaan kojuissa paljon sen paremmin olleet, mutta ainakin kokkareiden tiskillä sai parempaa kahvia. Kyllä politiikka on säälittävää! Niin siis eli kohti parempaa maailmaa ja sitä rataa. Onneksi vaaleihin on vielä aikaa.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Tanskan tyylinen mmuuttokriittinen demaripuolue olisi minulle 100 % sopiva. Nyt äänestän mmuuttokriittistä kokoomuslaista.
Yksilö joutuu puoluekuriin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tutkijanainen tutkit ?
Mahamutto kiinnostaa, ei oikein muu.
Olisi todella superharvinaista, jos nuori tutkijanainen kyselisi vauva-palstalla, mitä puoluetta äänestäsi.
Vierailija kirjoitti:
APlle sopii seksuaalisekavuutta, huumeita ja DEI kulttuuria kannattavat viher feministit kuin otsatukka sialle.
Ap:stä voi tulla valtiovarainministeri.
Akateeminen? Et osaa edes perusasioita suomen kielen kieliopista.😂 Et ole akateeminen. Tämä on provo. Helvetin huono provo.
Jos kerran olet tutkija (tutkijoita kyllä on aloilla ja "aloilla :D:D:D) niin kykenet varmaan loogiseen ajatteluun ja syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen. Eikö tämä jo riitä siihen että on itsestäänselvää ketä sinun kannattaa äänestää.
58 vuoden elämänkokemuksella ja asiantuntija työssä toimineena tiedän että en tule äänestämään vihreitä enkä vasemmistoa. Jokin muu vaihtoehto oltava, tai sitten jätän kokonaan äänestämättä.
Ap on mies, kukaan nainen ei kirjoita noin. Sori, ei mene läpi 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
APlle sopii seksuaalisekavuutta, huumeita ja DEI kulttuuria kannattavat viher feministit kuin otsatukka sialle.
Ap:stä voi tulla valtiovarainministeri.
Ap:stahan tulikin sitten valtiovarainministeri. Aloitus on mukaelma nimimerkki riikan postauksista. Pahimmat mur ha fantasiat on sentään jätetty pois.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanne on minulle niin tuttu. Ei omakohtaisesti, mutta läheisen ihmisen kokemusten kautta. Ap:n kertomuksesta tulee elävästi mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto o
Vaikeus päättää ketä äänestää on olohuoneessa oleva elefantti monessa kodissa. Usein taustalla on puhumattomuutta, vaikeutta sanoittaa omia tunteita ja syvälle koteloituneita traumaattisia kokemuksia.
Ap:n tilanteesta tulee minullekin mieleen tapaus, josta Pikkuinen vanha mummo kirjoitti jokin aika sitten.
Mummo kertoi lapsuudestaan, jolloin samassa pihapiirissä eli perhe, jossa äitipuoli teki jauhelihakeittoa kissanlihasta. Syötti omille ja miehensä lapsille ja saivat sinne tulla syömään naapurin mukulatkin, joihin mummo siis pikkutyttönä kuului..
Talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja niitä se nainen pyydysti ja niistä se keittonsa keitti, kertoi mummo. Eivät keitot mummon mielestä huonoja olleet, mutta kyllä hän ystävineen alkoi niitä vähän vieroksua, kun ymmärsi, mistä ne oli valmistettu.
Äänestämättä jättävät eivät välttämättä tarkoita pahaa. Omituiseen käytökseen on usein hyvät syynsä. Elämäntilanne muuttuu ja me muutumme sen mukana.
Tarkkailkaa itseänne ja tarkkailkaa naapureitanne. Tulette havaitsemaan yhtä ja toista. Muun muassa sen, että pyystä ei ole kahden jakoa, mutta tyhjän saa pyytämättäkin. Ja sen, että mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.
Ap millaista on olla ministeri ja tyranni?
Eipä paljon persut nappaa kun vaaleissa kannatus romahti rökääleesti kaksi kolmasosaa . Halla-aho pudotus 67% ja purran 43% jne. Katoava pettävä puolue. 🤮🤮🤮🤮🤮🤮
Et niin nuorikaan enää ole, mutta Vihreä sä olet.
Samaa tuo politiikka on aina. Eli et voi äänestää mitään? Aina ojasta allikkoon. Mitä politiikan ulkopuolella on? Tosiasioiden tunnustaminen.
Ajoissa olet liikkeellä. Mutta onhan tuossa pohtimista pariksi vuodeksi.
Tanskan tyylinen mmuuttokriittinen demaripuolue olisi minulle 100 % sopiva. Nyt äänestän mmuuttokriittistä kokoomuslaista.