Nykyään vierastetaan ajatusta, että parisuhteen eteen on tehtävä töitä. Erotaan muutaman vuoden jälkeen kun ''suhde ei toimi''

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että se työ on tehtävä jo ennen parisuhdetta eli pitäisi olla aikuinen ja sitten elää aikuisena siinä suhteessa. Ikävä kyllä, jos on mennyt siihen pisteeseen, että erikseen pitää alkaa työtä parisuhteessa tekemään, niin on jo myöhäistä ja taustalla on omaa aikuisuuden puutetta.

Joskus vika on ihan aidosti myös siinä puolisossa. Ei riitä, että on yksin aikuinen siinä suhteessa, jos kumppani ei siihen kykene. Tämä voi käydä ilmi myös suhteen myöhemmässä vaiheessa, yleensä silloin kun tulee joku elämänmuutos tai vastoinkäyminen. Kristallipalloa kun ei monella ole tähän elämään.

Tämä! Esimerkiksi monelle miehelle lapsen syntymä on traumaattinen kokemus, vaikka lapsi olisi toivottu ja suunniteltu. 

Vierailija kirjoitti:

Osa alkoi puhua vähän eri asiasta kuin aloituksessa. Puhuttiin suhteen arkipäiväistymisestä ja osa alkoi puhua "suhteesta, jossa tuntuu pahalta". Ovatko nämä sama asia? Minun mielestä eivät, mutta nykyihmiselle ne toki ovat sama asia.

Siinä se ongelma lienee. Jos kaikki ei ole ylimaallista hekumaa, silloin ihminen on masentunut, elämässä jokin "pahasti" ja se pitää heti korjata, jne. Ilman että myös neutraaleja tunteita mahtuisi.

Tämä oli juuri pointti jota tällä aloituksella hain, mutta tosiaan moni tuntui ymmärtävän väärin. AP

Erosin 8 vuoden kohdalla kun en pystynyt enää olemaan parisuhteessa jossa oli ollut pettämistä vuosia aiemmin. Luottamus ja arvostus eivät koskaan palanneet hyviksi. En enää pystynyt näkemään häntä tulevien lasteni isänä. Seksi ei loppunut eikä ystävyys.

Jotkut haluaa vaan ne satuhäät. Jos ei kuuluta kirkkoon, liitytään häitä varten ja erotaan kirkosta heti sen jälkeen (ja puolisosta muutaman vuoden jälkeen).

Nykyään kumppanilta odotetaan ihan mahdottomia. Puolison pitäisi olla hyvännäköinen, hauska, viihdyttävä, paras kaveri, samaa mieltä kaikesta, tsemppari, ihan kaikkea mitä voi vaan toivoa yhdessä paketissa. Sitten ei hyväksytä sitä, ettei tuollaista täydellistä ihmistä ole olemassa. Alkuhuumassa koetaan ne kaikki hyvät tunteet ja aallonhuiput, ja ensimmäisten vastoinkäymisten kohdatessa todetaan ettei meitä vaan ollutkaan tarkoitettu yhteen, ja kohti seuraavaa aallonhuippua jonkun toisen kanssa.

Vai vielä työtä. No omasta kokemuksesta tiedän että tätä lausetta aletaan viljelemään silloin kun on jääty kiinni pettämisestä tai muusta perseilystä ja sitten tämän petetyn pitäisi alkaa tehdä "työtä" koska eihän se suhde nyt voi tähän kaatua.

Joo, mä ainakin jätän nämä työmaat ihan suosiolla muille. Jos joku sanoo että parisuhde vaatii työtä niin se ennakoi aina isoja ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että se työ on tehtävä jo ennen parisuhdetta eli pitäisi olla aikuinen ja sitten elää aikuisena siinä suhteessa. Ikävä kyllä, jos on mennyt siihen pisteeseen, että erikseen pitää alkaa työtä parisuhteessa tekemään, niin on jo myöhäistä ja taustalla on omaa aikuisuuden puutetta.

Joskus vika on ihan aidosti myös siinä puolisossa. Ei riitä, että on yksin aikuinen siinä suhteessa, jos kumppani ei siihen kykene. Tämä voi käydä ilmi myös suhteen myöhemmässä vaiheessa, yleensä silloin kun tulee joku elämänmuutos tai vastoinkäyminen. Kristallipalloa kun ei monella ole tähän elämään.

Joo eli siltä puolisolta puuttuu aikuisuutta. Suhteessa pitäisi olla kaksi aikuista ja jos se toinen ei sitä aikuisuuttaan vaali, niin ei ole kelpo suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kumppanilta odotetaan ihan mahdottomia. Puolison pitäisi olla hyvännäköinen, hauska, viihdyttävä, paras kaveri, samaa mieltä kaikesta, tsemppari, ihan kaikkea mitä voi vaan toivoa yhdessä paketissa. Sitten ei hyväksytä sitä, ettei tuollaista täydellistä ihmistä ole olemassa. Alkuhuumassa koetaan ne kaikki hyvät tunteet ja aallonhuiput, ja ensimmäisten vastoinkäymisten kohdatessa todetaan ettei meitä vaan ollutkaan tarkoitettu yhteen, ja kohti seuraavaa aallonhuippua jonkun toisen kanssa.

Olet kyllä ihan yksin toiveinesi puolisosta, joka on samaa mieltä kaikesta.

Oma mieheni on kaikkia noita muita, joten en ymmärrä miksi olisi pitänyt tyytyä vähempään?

Mä en ymmärrä tota työn tekemistä suhteen eteen. Jos toisen kanssa on hyvä ja luottavainen olo niin eikö se riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että se työ on tehtävä jo ennen parisuhdetta eli pitäisi olla aikuinen ja sitten elää aikuisena siinä suhteessa. Ikävä kyllä, jos on mennyt siihen pisteeseen, että erikseen pitää alkaa työtä parisuhteessa tekemään, niin on jo myöhäistä ja taustalla on omaa aikuisuuden puutetta.

Joskus vika on ihan aidosti myös siinä puolisossa. Ei riitä, että on yksin aikuinen siinä suhteessa, jos kumppani ei siihen kykene. Tämä voi käydä ilmi myös suhteen myöhemmässä vaiheessa, yleensä silloin kun tulee joku elämänmuutos tai vastoinkäyminen. Kristallipalloa kun ei monella ole tähän elämään.

Tämä! Esimerkiksi monelle miehelle lapsen syntymä on traumaattinen kokemus, vaikka lapsi olisi toivottu ja suunniteltu. 

Onko aikuiselle ihmiselle oman lapsen syntymä traumaattinen kokemus? 

Muiden parisuhteita ulkopuolisena arvioivalla ihmisellä on usein itsellä päässä pientä vikaa. Normaalijärjellä ei ole vaikeaa ymmärtää, että parisuhteet on yksityisiä, eikä koskaan voi tietää mitä jätetään kertomatta. Heikkoa itsetuntoaan ylemmyydentunnolla paikkaava ihminen voi toki kuvitella muuta. 

Mitä se teitä liikuttaa jos muut eroavat? Eikö oma suhde vaikuta tarpeeksi hyvältä ilman, että jonkun toisen tilannetta voi pitää huonompana? Eikö oma työteliäs rakkaus tunnu riittävän kukoistavalta, jos ei kaikkien muidenkin rakkauksia voi vetää samaan ohjenuoraan? 

Loppuun suhdevinkki viitonen: jos tuntuu että aina ymmärretään väärin, voi kehittää omaa viestintäänsä. Ja sen sijaan, että puhuisi jo raamatunajoista rangaistukseksi määritellyllä työn käsitteellä asiasta, jonka ei sitä kuitenkaan pitänyt olla, voi vaihtaa omaa puhetapaansa johonkin täsmällisempään. Ja tehdä itse sitä "kommunikaatiotyötä". 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut haluaa vaan ne satuhäät. Jos ei kuuluta kirkkoon, liitytään häitä varten ja erotaan kirkosta heti sen jälkeen (ja puolisosta muutaman vuoden jälkeen).

Aika keskenkasvuista. 

Tiettyjen ammattien miehet pettää. 

Joten niiden kanssa ei viitsi edes alkaa seurustelemaan. 

Jos alunperin valitsee puolison oikein, yhdessäolo ei tunnu työltä 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kumppanilta odotetaan ihan mahdottomia. Puolison pitäisi olla hyvännäköinen, hauska, viihdyttävä, paras kaveri, samaa mieltä kaikesta, tsemppari, ihan kaikkea mitä voi vaan toivoa yhdessä paketissa. Sitten ei hyväksytä sitä, ettei tuollaista täydellistä ihmistä ole olemassa. Alkuhuumassa koetaan ne kaikki hyvät tunteet ja aallonhuiput, ja ensimmäisten vastoinkäymisten kohdatessa todetaan ettei meitä vaan ollutkaan tarkoitettu yhteen, ja kohti seuraavaa aallonhuippua jonkun toisen kanssa.

En usko, että kypsällä mielellä ajatteleva odottaa tuollaista. Jos elämänkokemus nolla tai muutoin kehittymätön, niin sitten ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Tympii nämä aloitukset, kun olen päätynyt eroamaan parin vuoden päästä aina siksi, kun en enää usko että parisuhteessa kokemani huono käytös, arvostuksen puute ja taloudellinen hyväksikäyttö lakkaa. Koskaan, ei koskaan, ole ollut kyse kyllästymisestä tai perhosten puutteesta, vaan vakavista elämänlaatua huonontavista ongelmista. 

Tuo on eri asia. Ketju koskee nimenomaan niitä tapauksia joissa eroillaan kun ei ole jokaikinen hetki kuplivaa tunnehuumaa. Se kertoo ihmisen itsekeskeisyyden olevan sairasta ja myös siitä ettei kykene rakastamaan ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa alkoi puhua vähän eri asiasta kuin aloituksessa. Puhuttiin suhteen arkipäiväistymisestä ja osa alkoi puhua "suhteesta, jossa tuntuu pahalta". Ovatko nämä sama asia? Minun mielestä eivät, mutta nykyihmiselle ne toki ovat sama asia.

Siinä se ongelma lienee. Jos kaikki ei ole ylimaallista hekumaa, silloin ihminen on masentunut, elämässä jokin "pahasti" ja se pitää heti korjata, jne. Ilman että myös neutraaleja tunteita mahtuisi.

 

Tämä oli juuri pointti jota tällä aloituksella hain, mutta tosiaan moni tuntui ymmärtävän väärin. AP

Tietty täälläkin alter egona pyörivä trolli haluaa ymmärtää tuon tahallaan väärin ja viedä keskustelun sivuraiteille. Pois asiasta joka on selvästikin hänelle niiin kipeä ja vaikea että jopa anonyymi nettikeskustelu on hänelle liikaa.

Kyllä suhteessa täytyy opetella sanoittamaan tunteita ja pitää välillä perhepalavereja, joissa keskustellaan, missä ollaan menossa. 

Säännöllisin väliajoin täytyy järjestää treffeja ja parisuhdeaikaa. 

Parisuhdeleirit ovat myös tärkeitä, missä opetellaan kommunikaatiota ja sitä työn tekoa parisuhteen eteen. Puhumista, sanoittamista, keskustelua, koskettamista, toisen elekielen ymmärtämistä

Kun vanhana tulee sairauksia ja seksi elämäkin saattaa kuihtua sairauksiin, on taas tehtävä töitä ja opetelrava toissijaisia keinoja toisen tyydyttämiseen ja hyvänä pitoon. Suu ja kädet ovat hyvät, jos ei elimet enää toimi ja normi seksi tuottaa kipuja. 

Pitkä parisuhde on koko ajan työtä ja täytyy olla koko ajan ajan hermoilla tulkitsemassa toista, tuleeko jotain muutoksia ja mitä toinen ajattelee ja haluaa. 

Näin päästään hyvään parisuhteeseen, kunnes kuolema eroittaa

Vierailija kirjoitti:

Erosin 8 vuoden kohdalla kun en pystynyt enää olemaan parisuhteessa jossa oli ollut pettämistä vuosia aiemmin. Luottamus ja arvostus eivät koskaan palanneet hyviksi. En enää pystynyt näkemään häntä tulevien lasteni isänä. Seksi ei loppunut eikä ystävyys.

 

Hyvinvointiteon teit itsellesi. Pettämistä ei tarvitse hyväksyä kenenkään. Vaikka jotkut patologiset sarjapettäjät niin haluaisivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vai vielä työtä. No omasta kokemuksesta tiedän että tätä lausetta aletaan viljelemään silloin kun on jääty kiinni pettämisestä tai muusta perseilystä ja sitten tämän petetyn pitäisi alkaa tehdä "työtä" koska eihän se suhde nyt voi tähän kaatua.

Joo, mä ainakin jätän nämä työmaat ihan suosiolla muille. Jos joku sanoo että parisuhde vaatii työtä niin se ennakoi aina isoja ongelmia. 

Hyi helvetti. Eiköhän se ole kerrasta poikki. En pettäjän kanssa voi mitään työtä tehdä.