Nykyään vierastetaan ajatusta, että parisuhteen eteen on tehtävä töitä. Erotaan muutaman vuoden jälkeen kun ''suhde ei toimi''

Vierailija kirjoitti:

Vai vielä työtä. No omasta kokemuksesta tiedän että tätä lausetta aletaan viljelemään silloin kun on jääty kiinni pettämisestä tai muusta perseilystä ja sitten tämän petetyn pitäisi alkaa tehdä "työtä" koska eihän se suhde nyt voi tähän kaatua.

Joo, mä ainakin jätän nämä työmaat ihan suosiolla muille. Jos joku sanoo että parisuhde vaatii työtä niin se ennakoi aina isoja ongelmia. 

Ei, vaan pitkää onnellista liittoa :)

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tota työn tekemistä suhteen eteen. Jos toisen kanssa on hyvä ja luottavainen olo niin eikö se riitä?

Entä sitten vaikka 16v päästä kun tulee yksi päivä, ettei tunnukaan täydellisen hyvältä? Siinä kohtaako et halua yhtään tsempata vaan eroat?

Tässä ketjussa on selkeästi kahden puolen kannattajia, jotka eivät toivottavasti pariudu keskenään oikeassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhteessa täytyy opetella sanoittamaan tunteita ja pitää välillä perhepalavereja, joissa keskustellaan, missä ollaan menossa. 

Säännöllisin väliajoin täytyy järjestää treffeja ja parisuhdeaikaa. 

Parisuhdeleirit ovat myös tärkeitä, missä opetellaan kommunikaatiota ja sitä työn tekoa parisuhteen eteen. Puhumista, sanoittamista, keskustelua, koskettamista, toisen elekielen ymmärtämistä

Kun vanhana tulee sairauksia ja seksi elämäkin saattaa kuihtua sairauksiin, on taas tehtävä töitä ja opetelrava toissijaisia keinoja toisen tyydyttämiseen ja hyvänä pitoon. Suu ja kädet ovat hyvät, jos ei elimet enää toimi ja normi seksi tuottaa kipuja. 

Pitkä parisuhde on koko ajan työtä ja täytyy olla koko ajan ajan hermoilla tulkitsemassa toista, tuleeko jotain muutoksia ja mitä toinen ajattelee ja haluaa. 

Näin päästään hyvään parisuhteeseen, kunnes kuolema eroittaa

Muuten samaa mieltä, mutta pistitkö pilkaksi tuossa loppupuolella? Ei koko ajan tarvitse tulkita toista tai etsiä muutoksia, tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle lama-ajan teinille nyt aikuisena parisuhteet tuntuvat olevan aivan liian vaikeita asioita. Siksi sellaisten ei koskaan pitäisi lapsia tehdä tai olla vanhemman roolissa. Epävakauden kierre pitää katkaista.

Mitä ihmettä oikein höpiset :D

Mitä tekemistä lamalla on minkään kanssa? Sotako pitäisi läpikäydä, että valmistuu parisuhdeyliopistostasi ja saa pätevyyden?

Lamalla on sikäli tekemistä, että osalle perheiden taloudelliset epävakaat ajat tuotti perusturvattomuutta.

Tämä n. 30-kymppisten sukupolvi pelkää, eivätkä uskalla sitoutua oikein mihinkään, opiskeluihin, töihin, asuntoon saati puolisoon.

sosiologi

Lain mukaan työsuhteesta on kysymys, kun työn tekeminen perustuu sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Työsuhteen tunnusmerkkejä ovat siis:

sopimus

henkilökohtainen työntekovelvoite 

työn tekeminen toisen lukuun

työstä saatava vastike eli tyypillisesti palkka

työn johto ja valvonta.

Kaikkien tunnusmerkkien tulee täyttyä, jotta kyse olisi työsuhteesta. 

______________________________________________

Eli siis parisuhde ei ole työsuhde ainakaan itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle lama-ajan teinille nyt aikuisena parisuhteet tuntuvat olevan aivan liian vaikeita asioita. Siksi sellaisten ei koskaan pitäisi lapsia tehdä tai olla vanhemman roolissa. Epävakauden kierre pitää katkaista.

Mitä ihmettä oikein höpiset :D

Mitä tekemistä lamalla on minkään kanssa? Sotako pitäisi läpikäydä, että valmistuu parisuhdeyliopistostasi ja saa pätevyyden?

 

Lamalla on sikäli tekemistä, että osalle perheiden taloudelliset epävakaat ajat tuotti perusturvattomuutta.

Tämä n. 30-kymppisten sukupolvi pelkää, eivätkä uskalla sitoutua oikein mihinkään, opiskeluihin, töihin, asuntoon saati puolisoon.

sosiologi

 

Hyvä sosiologi, mitä jos opettelisit vaikka ensin laskemaan minkä ikäisiä nuo lama-ajan teinit on nykyisin :D

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvita kuin että toisen osapuoli kokee olotilan tai suhteen sellaiseksi joka ei vastaa toiveita. Nämä saattaa muuttua ajan kanssa. Toinen osapuoli ei oikein siinä voi mitään kuin yrittää toteuttaa toisen toiveita mikä saattaa olla mahdotonta.

Voi olla niin että molempien mieli muuttuu. Ihmiset muuttuu ajan kanssa.

Ehkä ongelma on se että ihmiset sitoutuvat liian helposti tai liian varhain, liian lyhyen seurustelun jälkeen.

Tai etteivät siedä muutosta, itsessä ja toisessa. Nämä kriisivaiheet on normaaleja, mutta vaatii ymmärrystä kummaltakin.

Et voi tietää minkälainen puolisosi on 80-vuotiaana (tai itse), vaikka seurustelisit 20 vuotta ennen naimisiinmenoa. Turhaa pelätä tulevaa, me kaikki muutumme.

Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen (ansiotyö) tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen (kotityö). Muunlaista työtä kutsutaan vapaaehtoistyöksi.

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna tulee täyteen 34 vuotta, sitä ennen viisi vuotta seurustelua ja kolme yhdessä asumista. Olen aina vierastanut tuota ajatusta. Jos pitäisi ajatella avioliittoa työntekona, se varmaan ajaisi eroon. 

Tehdään vain asioita yhdessä ja otetaan toinen huomioon, ei se työtä ole. Molemmilla on myös omaa aikaa ja omaa rahaa. 

Ennenhän sitä vasta onkin menty nopeasti naimiisin, eikä ollenkaan asuttu yhdessä. Minä näin niin selvästi että isä oli onnellinen ja äiti mielistelijä. Äidillä oli mt-ongelmia jotka selvisi vasta hänen kuoltuaa kun löytyi lääkkeet. 

 

Huomaatko, että vanhempasi  tehneet töitä liittonsa eteen :( Muutoinhan isäsi ei olisi voinut olla onnellinen vaimon mielistellessä. Hän meni nyt helpolla  itsekkäänä, eikä etsinyt tapoja tehdä äitiäsi onnelliseksi.

Se että otatte puolisosi kanssa toinen toisenne huomioon on juurikin sitä parisuhdetyötä mistä tässä puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni näyttää olevan sitä mieltä, ettei parisuhteen eteen pitäisi joutua tekemään mitään. Toivottavasti kerrotte näkemyksenne potentiaalisille kumppaneille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Riittääkö 32 vuotta yhdessäoloa. Ei ole puhuttu parisuhteen työnteosta. Hyvä on silti ollut olla yhdessä

Ei siitä työnteosta tarvitse puhuakaan, riittää että elää sitä todeksi :) Rakkauden teot = parisuhdetyötä.

Vierailija kirjoitti:

Lain mukaan työsuhteesta on kysymys, kun työn tekeminen perustuu sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Työsuhteen tunnusmerkkejä ovat siis:

sopimus

henkilökohtainen työntekovelvoite 

työn tekeminen toisen lukuun

työstä saatava vastike eli tyypillisesti palkka

työn johto ja valvonta.

Kaikkien tunnusmerkkien tulee täyttyä, jotta kyse olisi työsuhteesta. 

______________________________________________

Eli siis parisuhde ei ole työsuhde ainakaan itselleni.

Ja taas pieleen :D Parisuhdetyö ei tarkoita, että oltaisiin työsuhteessa. 

Tahallasiko esität tyhmää?

Vierailija kirjoitti:

Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen (ansiotyö) tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen (kotityö). Muunlaista työtä kutsutaan vapaaehtoistyöksi.

Entä koululaisten koulun ja kokeiden eteen tekemä työ?

Ainiin, mutta eihän sitäkään voi lapsilta vaatia, koska TYÖ on hirveä asia, ja elämän pitää olla pelkkää kivaa ja nami namia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lain mukaan työsuhteesta on kysymys, kun työn tekeminen perustuu sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Työsuhteen tunnusmerkkejä ovat siis:

sopimus

henkilökohtainen työntekovelvoite 

työn tekeminen toisen lukuun

työstä saatava vastike eli tyypillisesti palkka

työn johto ja valvonta.

Kaikkien tunnusmerkkien tulee täyttyä, jotta kyse olisi työsuhteesta. 

______________________________________________

Eli siis parisuhde ei ole työsuhde ainakaan itselleni.

 

Ja taas pieleen :D Parisuhdetyö ei tarkoita, että oltaisiin työsuhteessa. 

Tahallasiko esität tyhmää?

Sinun ei tarvitse edes esittää :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen (ansiotyö) tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen (kotityö). Muunlaista työtä kutsutaan vapaaehtoistyöksi.

 

Entä koululaisten koulun ja kokeiden eteen tekemä työ?

Ainiin, mutta eihän sitäkään voi lapsilta vaatia, koska TYÖ on hirveä asia, ja elämän pitää olla pelkkää kivaa ja nami namia!

Ai opiskelu? Itse en kutsuisi sitäkään työksi. Tietysti kaltaisellesi verbaalisesti rajoittuneelle yksilölle asioiden nimeäminen tai sanoittaminen voi olla todella vaikeaa. Jaxuhali. Kannattaa varmaan lukea joku kirja joskus. Aapinen esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on selkeästi kahden puolen kannattajia, jotka eivät toivottavasti pariudu keskenään oikeassa elämässä.

Täysin samaa mieltä. Osan mielestä elämän kuuluukin olla täynnä keskeneräistä, äkkipikaista ämpyilyä ja sen sietämistä puolin ja toisin. Jatkuvaa anteeksiantamista ja ponnistelua, että saisi voitettua itsekkyytensä ja otettua kumppaninsa huomioon. Se ihmisen epätäydellisyys on suorastaan aate ja maailmankatsomus.

Toisilla taas se huomioiminen on samanlaista toimintaa kuin hengittäminen ja yhdessäolo on keveää. 

Näitä kemioita ihan varmasti ei kannata sotkea keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on selkeästi kahden puolen kannattajia, jotka eivät toivottavasti pariudu keskenään oikeassa elämässä.

Täysin samaa mieltä. Osan mielestä elämän kuuluukin olla täynnä keskeneräistä, äkkipikaista ämpyilyä ja sen sietämistä puolin ja toisin. Jatkuvaa anteeksiantamista ja ponnistelua, että saisi voitettua itsekkyytensä ja otettua kumppaninsa huomioon. Se ihmisen epätäydellisyys on suorastaan aate ja maailmankatsomus.

Toisilla taas se huomioiminen on samanlaista toimintaa kuin hengittäminen ja yhdessäolo on keveää. 

Näitä kemioita ihan varmasti ei kannata sotkea keskenään.

Niinpä

#havaintojaitsekkyydestä

#havaintojarakkaudettomuudesta

Työ vapauttaa?

En kyllä millään logiikalla kumppanin rakastamista, rakkaudentekoja, keskustelua ja huomiomista yhdistä työ-sanaan. Kuulostaa todella ankealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tota työn tekemistä suhteen eteen. Jos toisen kanssa on hyvä ja luottavainen olo niin eikö se riitä?

 

 

Entä sitten vaikka 16v päästä kun tulee yksi päivä, ettei tunnukaan täydellisen hyvältä? Siinä kohtaako et halua yhtään tsempata vaan eroat?

 

Ei kukaan tuollaisella asenteella liikkeellä olevan kanssa mitään pidempää parisuhdetta haluakaan. Ongelma on siinä että nuo tyypit ovat niin valheellisia että huijaavat tahallaan vuosikausia toisia ihmisiä. Tekevät sitä tietoisesti koska eivät ole itsenäistyneet normaalilla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle lama-ajan teinille nyt aikuisena parisuhteet tuntuvat olevan aivan liian vaikeita asioita. Siksi sellaisten ei koskaan pitäisi lapsia tehdä tai olla vanhemman roolissa. Epävakauden kierre pitää katkaista.

Mitä ihmettä oikein höpiset :D

Mitä tekemistä lamalla on minkään kanssa? Sotako pitäisi läpikäydä, että valmistuu parisuhdeyliopistostasi ja saa pätevyyden?

 

Lamalla on sikäli tekemistä, että osalle perheiden taloudelliset epävakaat ajat tuotti perusturvattomuutta.

Tämä n. 30-kymppisten sukupolvi pelkää, eivätkä uskalla sitoutua oikein mihinkään, opiskeluihin, töihin, asuntoon saati puolisoon.

sosiologi

 

Hyvä sosiologi, mitä jos opettelisit vaikka ensin

Myös 40-50 v ryhmässä tuota ihan julkisuutta myöten ilmentyy. Kelvotonta ja epävakaata vanhemmuutta myös samassa paketissa

-eri