Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään vierastetaan ajatusta, että parisuhteen eteen on tehtävä töitä. Erotaan muutaman vuoden jälkeen kun ''suhde ei toimi''
27.02.2025 |
Ainakin omassa lähipiirissä tuntuu olevan tyypillistä, että n. 4-5 vuoden seurustelun jälkeen todetaan että on tylsää ja toinen ärsyttää eikä tunnu enää perhosia vatsassa. Mihin on kadonnut ymmärrys siitä, ettei parisuhteen kuulukaan tuntua samalta ensimmäisenä vuonna ja vaikka kuudentena? Rakkaus muuttaa muotoaan ja arkistuu, ja juuri tuossa kohdassa viimeistään pitää herätä siihen, ettei suhteen toimivuus ole mistään sattumasta kiinni vaan se vaatii ihan oikeasti panostamista molemmilta.
Palavien rakkaudentunteiden laantuminen tulkitaan merkiksi siitä ettei meitä oltu tarkoitettu yhteen ja on aika erota. Monelta jää kokematta hienoja asioita, joita pitkä suhde voi tarjota.
Kommentit (341)
Luonnollista lähteä erilleen, jos parisuhde haastaa. 4-5 vuotta on hyvin tavallinen mitta rakkaustarinalle. Niitä kerkeää elämässä käymään noin viisi ja niistä jää hyviä muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen huomannut, että yleensä erotaan, kun suhdetta on kestänyt yli 10 vuotta. Mutta kai tämä Tinder-sukupolvi etenee näissä asioissa nopeammin.
Työtä ei minusta parisuhteen eteen koskaan tarvitse tehdä, jos rakkautta on. Hoitaa voi ja antaa toiselle taas aikaa, jos kiireessä on unohtunut.
Vierailija kirjoitti:
Luonnollista lähteä erilleen, jos parisuhde haastaa. 4-5 vuotta on hyvin tavallinen mitta rakkaustarinalle. Niitä kerkeää elämässä käymään noin viisi ja niistä jää hyviä muistoja.
Sarjasuhtelijat ovat usein b-klusterin piirteitä ilmentäviä. Henkisesti väkivaltaisia.
Aloittajan neuvo on yksi tuhoisimmista, jota tässä yhteiskunnassa jauhetaan. Toinen on "ei se vaihtamalla parane". Näiden nojalla sitten ihan yhteensopimattomat ihmiset roikkuvat onnettomissa, toksisissakin suhteissa, ja tekevät työtä niin maan perkeleesti. Nimim kokemusta on.
Nyt kun olen oikeasti rakastavassa, turvallisessa ja onnellisessa suhteessa, niin työtä ei ole oikeastaan ollenkaan. Ainoa vaiva on se, että huononakin hetkenä koettaa muistaa kommunikoida ja tehdä sen rakentavasti. On ohitettu aloittajan aikamääreet kyllä ja juu, liekehtivää rakkautta on edelleen.
Rakkaus ei ole työtä, eikä hyvä suhde vaadi työtä, vaan keventää sitä työn tunnetta, mitä elämä on muutenkin täynnä. Älkää antako uskotella muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, parisuhteen eteen ei tarvitse tehdä työtä. Siinä vaiheessa, kun vain työllä saa parisuhteen pysymään kasassa, kannattaa erota.
No missä kohtaa sitä sitten tietää, että tämän hetkinen tilanne on ikuinen, eikä siitä muuksi muutu?
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan neuvo on yksi tuhoisimmista, jota tässä yhteiskunnassa jauhetaan. Toinen on "ei se vaihtamalla parane". Näiden nojalla sitten ihan yhteensopimattomat ihmiset roikkuvat onnettomissa, toksisissakin suhteissa, ja tekevät työtä niin maan perkeleesti. Nimim kokemusta on.
Nyt kun olen oikeasti rakastavassa, turvallisessa ja onnellisessa suhteessa, niin työtä ei ole oikeastaan ollenkaan. Ainoa vaiva on se, että huononakin hetkenä koettaa muistaa kommunikoida ja tehdä sen rakentavasti. On ohitettu aloittajan aikamääreet kyllä ja juu, liekehtivää rakkautta on edelleen.
Rakkaus ei ole työtä, eikä hyvä suhde vaadi työtä, vaan keventää sitä työn tunnetta, mitä elämä on muutenkin täynnä. Älkää antako uskotella muuta.
Höpsistä hapsusta. Monesti omista aidosta tunteistaa ja tarpeistaa kommunikointikyvytön aiheuttaa tahallaan ja tietoisesti henkistä väkivaltaa kumppaneihinsa. Rakastamaan hän ei koskaan aidosti kykene. Edes varttuneempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paremminkin antaisin ohjeeksi, että jos muutaman vuoden kuluttua toinen tympii niin miksi pitäisi jäädä yhteen? Jos suhteen perustat ovat kunnossa, ei sen eteen tarvitse tehdä erikseen mitään erityistä työtä. Sanon tämän kokemuksesta. Toisaalta ihminen, joka ei osaa huomioida toista ja toisen tunteita ei ole parisuhdeainesta ollenkaan, sitä ei työnteolla paranneta.
Vierailija kirjoitti:
Paremminkin antaisin ohjeeksi, että jos muutaman vuoden kuluttua toinen tympii niin miksi pitäisi jäädä yhteen? Jos suhteen perustat ovat kunnossa, ei sen eteen tarvitse tehdä erikseen mitään erityistä työtä. Sanon tämän kokemuksesta. Toisaalta ihminen, joka ei osaa huomioida toista ja toisen tunteita ei ole parisuhdeainesta ollenkaan, sitä ei työnteolla paranneta.
Yleensä se työnteko liittyy omaan itseen. Itsensä kohtaamiseen eikä pakenemiseen itseltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sänkyhommat loppuivat pari kolme vuotta sitten. Muu fyysinen touhu loppui joskus viime vuonna. Yli viiteen vuoteen ei olla tehty yhdessä mitään kuin tyyliin jouluna ja juhannuksena. Kun ollaan samassa paikassa samaan aikaan, jutellaan, ja siinäpä se sitten on, mutta en koe tylsyyttä enkä muutenkaan ajattele, että olisi jonkun muun tehtävä pelastaa minua tylsyydeltä. Toinen ärsyttää toisinaan silloin, kun olen jo ärtynyt jo jostain muusta syystä. Perhosia en ole havainnut teini-iän ihastusten jälkeen.
Tämä ei ole sitä, mitä ajattelin parisuhteen olevan, mutta toisaalta en koe olevani onneton saati tarvetta erota. Toinenkaan ei ole ilmaissut onnettomuutta tai halua erota.
Psykologinen tosiasia on, että parisuhde vakiintuessaan nostaa esiin vaikeita tunteita menneisyydestä.
Jos niitä ei uskalla kohdata itsessä ja toisessa, päätyy helposti syyttämään toista vaikka kyse on vain prosessista.
Se "työ" on mentaalista työtä, oman elämän asioiden ajattelemista läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan neuvo on yksi tuhoisimmista, jota tässä yhteiskunnassa jauhetaan. Toinen on "ei se vaihtamalla parane". Näiden nojalla sitten ihan yhteensopimattomat ihmiset roikkuvat onnettomissa, toksisissakin suhteissa, ja tekevät työtä niin maan perkeleesti. Nimim kokemusta on.
Nyt kun olen oikeasti rakastavassa, turvallisessa ja onnellisessa suhteessa, niin työtä ei ole oikeastaan ollenkaan. Ainoa vaiva on se, että huononakin hetkenä koettaa muistaa kommunikoida ja tehdä sen rakentavasti. On ohitettu aloittajan aikamääreet kyllä ja juu, liekehtivää rakkautta on edelleen.
Rakkaus ei ole työtä, eikä hyvä suhde vaadi työtä, vaan keventää sitä työn tunnetta, mitä elämä on muutenkin täynnä. Älkää antako uskotella muuta.
Höpsistä hapsusta. Monesti omista aidosta tunteistaa ja tarpeistaa kommunikointikyvytön aiheuttaa tahallaan ja tietoisesti henkistä
Tuollainen vihaa ydinperheitä joissa rakkaussuhde.
Koska ei itse missään suhteessa ole kyennyt rakastamaan eikä varmaan kykene vieläkään koska elämä on tuollaiselle pelkkää näytelmää vuorosanoineen ja vaihtuvine kulisseineen
Minulle töiden tekeminen parisuhteen eteen tarkoittaa, että toista ei pidä itsestäänselvyytenä eikä jätä heti, kun elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Joten kyllä, parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, ainakin jos minun kanssa haluaa parisuhteessa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologinen tosiasia on, että parisuhde vakiintuessaan nostaa esiin vaikeita tunteita menneisyydestä.
Jos niitä ei uskalla kohdata itsessä ja toisessa, päätyy helposti syyttämään toista vaikka kyse on vain prosessista.
Se "työ" on mentaalista työtä, oman elämän asioiden ajattelemista läpi.
Juuri näin. Yleensä sarjaeroajat eivät uskalla kohdata vaikeita tunteita itsessän vaan syyttävät toista ja pakenevat. Sitten julistavat kuinka työnteko parisuhteen vuoksi on saatanasta seuraava asia.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan neuvo on yksi tuhoisimmista, jota tässä yhteiskunnassa jauhetaan. Toinen on "ei se vaihtamalla parane". Näiden nojalla sitten ihan yhteensopimattomat ihmiset roikkuvat onnettomissa, toksisissakin suhteissa, ja tekevät työtä niin maan perkeleesti. Nimim kokemusta on.
Nyt kun olen oikeasti rakastavassa, turvallisessa ja onnellisessa suhteessa, niin työtä ei ole oikeastaan ollenkaan. Ainoa vaiva on se, että huononakin hetkenä koettaa muistaa kommunikoida ja tehdä sen rakentavasti. On ohitettu aloittajan aikamääreet kyllä ja juu, liekehtivää rakkautta on edelleen.
Rakkaus ei ole työtä, eikä hyvä suhde vaadi työtä, vaan keventää sitä työn tunnetta, mitä elämä on muutenkin täynnä. Älkää antako uskotella muuta.
Täällä sama tilanne ja tausta ja siksi kavahdan aloittajan viestiä. Koska olin kuullut joka tuutista bullshittiä parisuhteen eteen tehtävästä työstä vietin aivan liian kauan vahingollisessa suhteessa luullen että pitää vain tehdä enemmän töitä eikä parisuhde ole mitään ruusuilla tanssimista.
Ei ole mitään syytä jäädä vääntämään suhteeseen, joka ei ole edes alussa tai muutaman vuoden jälkeen onnellinen ja tasapainoinen ilman jumalatonta työntekoa. Kaikki ihmiset eivät vain sovi yhteen ja nurkan takana voi odottaa onnellinen suhde - jonkun toisen kanssa.
Toki ihmiset voivat kadottaa toisensa esim. lasten synnyttyä ja silloin voidaan tarvita sitä työntekoa että voidaan taas olla onnellisia ja jatkaa perheenä mutta miksi väkisin yrittää jonkun 3-4 vuoden suhteen kanssa jos ei enää tunnu kivalta?
"Nyt kun olen oikeasti rakastavassa, turvallisessa ja onnellisessa suhteessa, niin työtä ei ole oikeastaan ollenkaan. Ainoa vaiva on se, että huononakin hetkenä koettaa muistaa kommunikoida ja tehdä sen rakentavasti."
Niin, tuohan on juuri sitä työntekoa, josta tässä puhutaan. Ei tarkoiteta, että pitäisi sietää henkistä väkivaltaa tms vaan juuri tuollaisia juttuja mistä annoit esimerkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan neuvo on yksi tuhoisimmista, jota tässä yhteiskunnassa jauhetaan. Toinen on "ei se vaihtamalla parane". Näiden nojalla sitten ihan yhteensopimattomat ihmiset roikkuvat onnettomissa, toksisissakin suhteissa, ja tekevät työtä niin maan perkeleesti. Nimim kokemusta on.
Nyt kun olen oikeasti rakastavassa, turvallisessa ja onnellisessa suhteessa, niin työtä ei ole oikeastaan ollenkaan. Ainoa vaiva on se, että huononakin hetkenä koettaa muistaa kommunikoida ja tehdä sen rakentavasti. On ohitettu aloittajan aikamääreet kyllä ja juu, liekehtivää rakkautta on edelleen.
Rakkaus ei ole työtä, eikä hyvä suhde vaadi työtä, vaan keventää sitä työn tunnetta, mitä elämä on muutenkin täynnä. Älkää antako uskotella muuta.
Täällä sama tilanne ja tausta ja siksi kavahdan aloittajan viestiä. Koska olin kuullut joka tuutista bullshittiä parisuhteen
Kyllä. Ydinperhettä ei heppoisin perustein pidä perustaa eikä myöskään rikkoa. Oksettavimpia ovat ne jotka tekevät sen tavan vuoksi. Heitä kohtaan ei ole empatiaa.
Hyvät ajat tuottaa heikkoja naisia. Aina halutaan viihdettä ja seikkailuja.Mihinkään ei haluta sitoutua
Minä ymmärsin vasta noin 30-vuotiaana, kuka olen ja millaisen kumppanin tarvitsen. Sitä ennen seurustelin aina muutaman vuoden ajan ja kun oli helvetillistä, hoin itselleni että ei parisuhteen kuulu helppoa ollakaan.
Oikeasti se on varsin helppoa, kun oikeat ihmiset ovat löytäneet toisensa.
Alue: Aihe vapaa
Minä taas en yhtään ihmettele että tuossa vaiheessa erotaan paljon. Tuossa kohtaa ne kumppanin negatiiviset piirteet usein viimeistään tulee kunnolla esiin ja voi myös olla että tulevaisuuden suunnitelmat ei yksinkertaisesti kohtaa. Ja olen kyllä myös sitä mieltä, että ei parisuhteen todellakaan kuulu olla mikään loputon työmaa. Jos suhde jatkuvasti ottaa enemmän kuin antaa niin on parempi siirtyä eteenpäin.