Nykyään vierastetaan ajatusta, että parisuhteen eteen on tehtävä töitä. Erotaan muutaman vuoden jälkeen kun ''suhde ei toimi''
Ainakin omassa lähipiirissä tuntuu olevan tyypillistä, että n. 4-5 vuoden seurustelun jälkeen todetaan että on tylsää ja toinen ärsyttää eikä tunnu enää perhosia vatsassa. Mihin on kadonnut ymmärrys siitä, ettei parisuhteen kuulukaan tuntua samalta ensimmäisenä vuonna ja vaikka kuudentena? Rakkaus muuttaa muotoaan ja arkistuu, ja juuri tuossa kohdassa viimeistään pitää herätä siihen, ettei suhteen toimivuus ole mistään sattumasta kiinni vaan se vaatii ihan oikeasti panostamista molemmilta.
Palavien rakkaudentunteiden laantuminen tulkitaan merkiksi siitä ettei meitä oltu tarkoitettu yhteen ja on aika erota. Monelta jää kokematta hienoja asioita, joita pitkä suhde voi tarjota.
Kommentit (341)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremminkin antaisin ohjeeksi, että jos muutaman vuoden kuluttua toinen tympii niin miksi pitäisi jäädä yhteen? Jos suhteen perustat ovat kunnossa, ei sen eteen tarvitse tehdä erikseen mitään erityistä työtä. Sanon tämän kokemuksesta. Toisaalta ihminen, joka ei osaa huomioida toista ja toisen tunteita ei ole parisuhdeainesta ollenkaan, sitä ei työnteolla paranneta.
Yleensä se työnteko liittyy omaan itseen. Itsensä kohtaamiseen eikä pakenemiseen itseltään.
Juuri niin, siihenhän pohjautuu ohjeen vahingollisuus. Että jääkää nyt ihmeessä huonoon suhteeseen, sinun pitää vain olla parempi, että saat sen toimimaan.
Tällä ohjeella nimittäin se jo valmiiksi taitavampi ja tunneälykkäämpi puoliso ottaa huonon suhteen toimivuuden omalle vastuulleen ja hajottaa itseään maailman tappiin, kun yrittää ikuisesti työnteolla korjata suhteen.
Hyvää, yhteensopivien ihmisten suhdetta ei tarvitse koko ajan työstää, vaan se toimii melkeinpä ihan itsekseen ja tuottaa molemmille onnellisuutta. Eikä siitä halua erota muutaman vuoden jälkeen mistään hinnasta! Joten älkää ihmeessä neuvoko etenkään nuoria ihmisiä ajattelemaan, että suhde vaatii työtä ja älkää nyt vain erotko!
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvän parisuhteen eteen tarvitse tehdä työtä tai hokkus pokkus temppuja. Hyvä parisuhde boostaa itse itseään ja roihuaa itsellään. Pari vaan pitää valita siten että on muitakin yhteisiä kiinnostuksen aiheita kuin se seksi joka loppuu 4 vuoden kuluttua.
Kyllä suhteeseen pitää panostaa (eli tehdä töitä, tai miten kukakin sen haluaa ilmaista), eikä pitää toista itsestään selvyytenä joka roikkuu siinä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärsin vasta noin 30-vuotiaana, kuka olen ja millaisen kumppanin tarvitsen. Sitä ennen seurustelin aina muutaman vuoden ajan ja kun oli helvetillistä, hoin itselleni että ei parisuhteen kuulu helppoa ollakaan.
Oikeasti se on varsin helppoa, kun oikeat ihmiset ovat löytäneet toisensa.
Ei pidä lähteä parisuhteisiin jos ei tiedä kuka on ja millaisen kumppanin haluaa.
Hmmm. Olen sitä mieltä, ettei voi tietää, mitä haluaa, ennen kuin tietää mitä ei halua. Minä löysin oman työnkuvani vasta sitten, kun tein sataa työtä. Pikkuhiljaa selkeni, mitä minä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvän parisuhteen eteen tarvitse tehdä työtä tai hokkus pokkus temppuja. Hyvä parisuhde boostaa itse itseään ja roihuaa itsellään. Pari vaan pitää valita siten että on muitakin yhteisiä kiinnostuksen aiheita kuin se seksi joka loppuu 4 vuoden kuluttua.
Kyllä suhteeseen pitää panostaa (eli tehdä töitä, tai miten kukakin sen haluaa ilmaista), eikä pitää toista itsestään selvyytenä joka roikkuu siinä mukana.
Yleensä ne jotka kovaan ääneen meuhkaavat ettei pidä tehdä työtä parisuhteen eteen ovat ohikäveleviä, välinpitämättömiä, itsekeskeisiä ja toisia itsestäänselvinä esineinä, kuin huonekaluina, pitäviä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärsin vasta noin 30-vuotiaana, kuka olen ja millaisen kumppanin tarvitsen. Sitä ennen seurustelin aina muutaman vuoden ajan ja kun oli helvetillistä, hoin itselleni että ei parisuhteen kuulu helppoa ollakaan.
Oikeasti se on varsin helppoa, kun oikeat ihmiset ovat löytäneet toisensa.
Ei pidä lähteä parisuhteisiin jos ei tiedä kuka on ja millaisen kumppanin haluaa.
Tässäpä todellinen neuvojen isoäiti pariutumisiässä oleville nuorille. eiku.
Oikeasti on paljon parempi neuvoa, että jos suhde tuntuu pahalta, pitää erota. Missäs muualla sitä oppii parisuhteista tai siitä mitä haluaa kumppanilta, kuin suhteita elämällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvän parisuhteen eteen tarvitse tehdä työtä tai hokkus pokkus temppuja. Hyvä parisuhde boostaa itse itseään ja roihuaa itsellään. Pari vaan pitää valita siten että on muitakin yhteisiä kiinnostuksen aiheita kuin se seksi joka loppuu 4 vuoden kuluttua.
Kyllä suhteeseen pitää panostaa (eli tehdä töitä, tai miten kukakin sen haluaa ilmaista), eikä pitää toista itsestään selvyytenä joka roikkuu siinä mukana.
Yleensä ne jotka kovaan ääneen meuhkaavat ettei pidä tehdä työtä parisuhteen eteen ovat ohikäveleviä, välinpitämättömiä, itsekeskeisiä ja toisia itsestäänselvinä esineinä, kuin huonekaluina, pitäviä,
Tai sitten niitä, jotka ovat vähän kokeneempia kuin sinä ja tietävät mistä puhuvat.
Vierailija kirjoitti:
"Nyt kun olen oikeasti rakastavassa, turvallisessa ja onnellisessa suhteessa, niin työtä ei ole oikeastaan ollenkaan. Ainoa vaiva on se, että huononakin hetkenä koettaa muistaa kommunikoida ja tehdä sen rakentavasti."
Niin, tuohan on juuri sitä työntekoa, josta tässä puhutaan. Ei tarkoiteta, että pitäisi sietää henkistä väkivaltaa tms vaan juuri tuollaisia juttuja mistä annoit esimerkin.
Suhde on helppo silloin kun on itse siihen valmis ja kumppani on siihen valmis.
Sitten jos on tunnetaakkaa, jonka vuoksi ei ole valmis parisuhteeseen, on kumppania kohtaan reilumpaa erota ja tehdä sitä työtä itsekseen. Samoin on aika toksista jäädä suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei suhteeseen kykene.
Eli se todellinen työ tehdään yksin, ei suhteessa.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvän parisuhteen eteen tarvitse tehdä työtä tai hokkus pokkus temppuja. Hyvä parisuhde boostaa itse itseään ja roihuaa itsellään. Pari vaan pitää valita siten että on muitakin yhteisiä kiinnostuksen aiheita kuin se seksi joka loppuu 4 vuoden kuluttua.
Kyllä suhteeseen pitää panostaa (eli tehdä töitä, tai miten kukakin sen haluaa ilmaista), eikä pitää toista itsestään selvyytenä joka roikkuu siinä mukana.
Eihän nyt toisen rakastaminen tai arvostaminen ole mitään työtä parisuhteen eteen! Sehän on parisuhteen koko ydin.
Kaikkien kanssa ei ole tarkoituskaan yrittää vääntää jotain hiton suhdetta.
Jos jo 5 vuoden kuluttua tuntuu, että pitäisi tehdä töitä tän eteen tai rakkaus loppuu, on alunperinkin jo valittu väärin.
Mun avioliitto kesti 20 vuotta ja loppui siihen, kun mies halusikin toisen naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvän parisuhteen eteen tarvitse tehdä työtä tai hokkus pokkus temppuja. Hyvä parisuhde boostaa itse itseään ja roihuaa itsellään. Pari vaan pitää valita siten että on muitakin yhteisiä kiinnostuksen aiheita kuin se seksi joka loppuu 4 vuoden kuluttua.
Kyllä suhteeseen pitää panostaa (eli tehdä töitä, tai miten kukakin sen haluaa ilmaista), eikä pitää toista itsestään selvyytenä joka roikkuu siinä mukana.
Yleensä ne jotka kovaan ääneen meuhkaavat ettei pidä tehdä työtä parisuhteen eteen ovat ohikäveleviä, välinpitämättömiä, itsekeskeisiä ja toisia itsestäänselvinä esineinä, kuin huonekaluina, pitäviä,
Ei, vaan he ovat itse niitä kynsin hampain paskassa suhteessa roikkujia ja haluavat, että muutkin ovat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvän parisuhteen eteen tarvitse tehdä työtä tai hokkus pokkus temppuja. Hyvä parisuhde boostaa itse itseään ja roihuaa itsellään. Pari vaan pitää valita siten että on muitakin yhteisiä kiinnostuksen aiheita kuin se seksi joka loppuu 4 vuoden kuluttua.
Kyllä suhteeseen pitää panostaa (eli tehdä töitä, tai miten kukakin sen haluaa ilmaista), eikä pitää toista itsestään selvyytenä joka roikkuu siinä mukana.
Eihän nyt toisen rakastaminen tai arvostaminen ole mitään työtä parisuhteen eteen! Sehän on parisuhteen koko ydin.
Esim.lapsiperhearjessa parisuhde jää helposti sen muun elämän jalkoihin ja silloin on muistettava panostaa siihen suhteeseenkin. Ja eipä tuossa kommentissa sanottu että rakastaminen ja arvostaminen olisi työtä, eihän nuo asiat vielä parisuhdetta muodosta.
Tietää pysyä kaukana jos nainen on monta kertaa seurustellu ja eronnu.
20 vuotta tein töitä suhteen eteen ja erosin juuri kun vaimo oli aloittamassa oman osansa. Minulla on kai lyhyt pinna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvän parisuhteen eteen tarvitse tehdä työtä tai hokkus pokkus temppuja. Hyvä parisuhde boostaa itse itseään ja roihuaa itsellään. Pari vaan pitää valita siten että on muitakin yhteisiä kiinnostuksen aiheita kuin se seksi joka loppuu 4 vuoden kuluttua.
Kyllä suhteeseen pitää panostaa (eli tehdä töitä, tai miten kukakin sen haluaa ilmaista), eikä pitää toista itsestään selvyytenä joka roikkuu siinä mukana.
Siis pitää pakottaa itsensä kiinnostumaan ihmisestä, josta ei ole enää kiinnostunut?
- eri.
Vierailija kirjoitti:
Psykologinen tosiasia on, että parisuhde vakiintuessaan nostaa esiin vaikeita tunteita menneisyydestä.
Jos niitä ei uskalla kohdata itsessä ja toisessa, päätyy helposti syyttämään toista vaikka kyse on vain prosessista.
Se "työ" on mentaalista työtä, oman elämän asioiden ajattelemista läpi.
Eli me joiden suhde ei ole työtä on työstetty menneisyytemme jo sinkkuna? Vanha viisaus siinäkin sanonnassa että pitää rakastaa itseään ennenkuin voi rakastaa toista.
Vierailija kirjoitti:
Juuri niin, siihenhän pohjautuu ohjeen vahingollisuus. Että jääkää nyt ihmeessä huonoon suhteeseen, sinun pitää vain olla parempi, että saat sen toimimaan.
Tällä ohjeella nimittäin se jo valmiiksi taitavampi ja tunneälykkäämpi puoliso ottaa huonon suhteen toimivuuden omalle vastuulleen ja hajottaa itseään maailman tappiin, kun yrittää ikuisesti työnteolla korjata suhteen.
Hyvää, yhteensopivien ihmisten suhdetta ei tarvitse koko ajan työstää, vaan se toimii melkeinpä ihan itsekseen ja tuottaa molemmille onnellisuutta. Eikä siitä halua erota muutaman vuoden jälkeen mistään hinnasta! Joten älkää ihmeessä neuvoko etenkään nuoria ihmisiä ajattelemaan, että suhde vaatii työtä ja älkää nyt vain erotko!
Juuri näin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvän parisuhteen eteen tarvitse tehdä työtä tai hokkus pokkus temppuja. Hyvä parisuhde boostaa itse itseään ja roihuaa itsellään. Pari vaan pitää valita siten että on muitakin yhteisiä kiinnostuksen aiheita kuin se seksi joka loppuu 4 vuoden kuluttua.
Kyllä suhteeseen pitää panostaa (eli tehdä töitä, tai miten kukakin sen haluaa ilmaista), eikä pitää toista itsestään selvyytenä joka roikkuu siinä mukana.
Eihän nyt toisen rakastaminen tai arvostaminen ole mitään työtä parisuhteen eteen! Sehän on parisuhteen koko ydin.
Niinpä. Mutta on ihmisiä jotka ovat kyvyttömiä rakastamaan. Heille ihmiset ovat käyttöesineinä.
Oletetaan, että parisuhtella pitäs olla annettavaa, vaikka se on toisinpäin, että siihen pitää panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärsin vasta noin 30-vuotiaana, kuka olen ja millaisen kumppanin tarvitsen. Sitä ennen seurustelin aina muutaman vuoden ajan ja kun oli helvetillistä, hoin itselleni että ei parisuhteen kuulu helppoa ollakaan.
Oikeasti se on varsin helppoa, kun oikeat ihmiset ovat löytäneet toisensa.
Ei pidä lähteä parisuhteisiin jos ei tiedä kuka on ja millaisen kumppanin haluaa.
Aika kamala vaatimus nuorille ihmisille!
Ei pidä lähteä parisuhteisiin jos ei tiedä kuka on ja millaisen kumppanin haluaa.