Onko täällä paikalla ex-uskovia?

Vierailija kirjoitti:

" kristitty" joka luopuu uskostaan ei alunperinkään ole ollut uudestisyntyneessä, pelastavassa uakossa!

Miksi sitten Jeesuksen täytyy tämmöisiä seuraajilleen edes kehottaa, jos luopuminen ei ole kerran edes oikeasti mahdollista, jos on todella uskossa? 

"4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat."

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkintoista kuulla nimenomaan heiltä jotka joskus ovat mieltäneet itsensä uskovaisiksi, ei niinkään heiltä ketkä ovat aina mieltäneet itsensä uskottomiksi.

No uskoton kyllä olen ollut se on myönnettävä, mutta en uskonnoton, kuuluinhan 40 ensimmäistä ikävuottani kirkkoon ja varmaan joskus lapsena niihin satuihin jossain määrin uskoinkin.

Sen voin kyllä sanoa omienkin kokemuksieni pohjalta ja tämän ketjun kommenttien perusteella, että uskon ja uskovaisuuden nimissä kulkee paljon pelkkää potaskaa. 

Siitä olen kiitollinen, että lapsuuteni rakkaimmat ja tasapainoisimmat ihmiset olivat uskovia ja myös muuten älykkäitä ja monipuolisia ihmisiä. Minulla on heistä vain hyviä ja lämpimiä muistoja, jotka vielä vuosikymmeniä myöhemmin kantavat. Sitten eräs lapsuuteni ihmissuhdepainajainen oli vasemmisto-ateisti ja nykytiedon mukaan oletan olleen täysi psykopaatti. Mutta nämä asiat eivät mene yksiyhteen uskon tai uskonnottomuuden kanssa. Latvalahoja löytyy kaikista ryhmistä, valitettavasti.

Mielenkiintoinen ketju. Itse olen parikymppisenä uskoon tullut ja nyt 20v myöhemmin edelleen uskossa. Mutta voin samaistua muutaman täällä kommentoineen kokemukseen siinä mielessä, että ajauduin uskoni alussa karismaattisella puolelle, jossa ei opeteta Raamattua vaan kaikenlaista hölynpölyä Jumalan johdatuksesta ja profetioita yms. Se johtaa juuri tuohon että ei itse rakenneta viisaasti elämää, vaan odotetaan vaan asioiden tupsahtavan elämään johdatuksesta. Nyt olen useampi vuosi sitten herännyt ja siirtynyt seurakuntaan, jossa opetetaan Raamattua ja sen myötä esim. lapsia ja nuoria kasvatetaan viisaaseen elämään ja tekemään töitä esim. opintojen eteen. On katkeraa miettiä miten paljon fiksummin olisi voinut elää, mutta itse pystyin onneksi muuttamaan kurssia. Olen pahoillani kaikkien puolesta, joiden pää on sotkettu karismaattisuudella. Mutta se ei ole Raamatullista uskoa. Jumala on kuitenkin elävä ja ei kannata menettää toivoa, vaan antaa se konkurssiin mennyt elämä Hänelle ja pyrkiä oikeaan viisauteen.

Minulla oli lapsen usko. Koti ei ollut mikään uskovainen, mutta kirkkoon kuuluttiin ja papit kävivät pitämässä seuroja. Teini ikäisenä minua yritettiin saada vanhoillislestadiolaisten porukkaan oikein todella. Eivät onnistuneet, mutta vähitellen aloin näkemään asiat outoina, puhutaan yhtä ja tehdään toista. Ihan oikeasti pelkäsin joutuvani helvettiin, koska olin ollut ennen vihkimistä mieheni kanssa. Ehkä se hätä sai minut tutkimaan raamattua ja kirkkohistoriaa, eipä ollut mieltä ylentävää luettavaa.

Vasta kun on lukenut raamatun, voi ryhtyä selittämään uskomuksiaan. Sehän on täynnä hirveyksiä ja sellaisia kertomuksia, joita voi tuottaa vain sairasmieli, siis ei mitään järkeä. Erosin kirkosta, se ei ollut todellakaan helppo homma siinä ympäristössä.

Nyt minulla ei ole mitään tarvetta edes ajatella uskon asioita. Jokainen saa uskoa mihin tykkää, kunhan ei tyrkytä mielipiteitään minulle. Päädynkö helvettiin, en todellakaan, kuoleman jälkeen ei ole mitään ja se on oikeastaan lohdullinen ajatus.

Käyn usein matkoilla kirkoissa, vain niiden kauneuden takia. Toisaalta ajattelen niitä ihmisiä, jotka ovat köyhyyden keskellä joutuneet rakentamaan valtavat kirkot ja elättämään papit. Siinäpä mielikuva, lihavat papit ja nälkään kuoleva kansa maksamassa kymmenyksiään.

Minä en löytänyt mitään sellaista raamatusta, kuin papit, piispat tai paavi ja koreat vaatteet ja jalokivet ristissä ja sormuksissa. Osaako joku selittää tuon loiston tarkoituksen liittyvän raamattuun.

Luovuin uskosta olin yli 10-vuotta uushengellisyyden piirissä. Kristus pelasti minut toisen kerran muutama vuosi sitten. Nyt olen enemmän uskossa kuin koskaan.

Syitä uskosta luopumiseen olivat lähinnä toiset huonokäytösiset kristityt. Sekä uskonnon varjolla tehty hengellinen ahdistelu. Kun ymmärsin että kristitty ei ole sama asia kuin Kristus oli helppo palata Jumalan totuuteen ja Raamatun pariin.

Juu. Olin vahvassa uskossa helluntailaisittain, ja tuo usko vei minut lopulta suljetulle osastolle. Nykyisin keskityn maanpäälliseen elämään. En tiedä, joudunko kuolemani jälkeen helvettiin. Ehkä joudun. En pysty elämään uskovaisen elämää. En jaksa, en halua.

Kysymys uskosta luopuneille; Luitteko ja opiskelitteko Raamattua jokapäivä itsenäisesti?

Vierailija kirjoitti:

Juu. Olin vahvassa uskossa helluntailaisittain, ja tuo usko vei minut lopulta suljetulle osastolle. Nykyisin keskityn maanpäälliseen elämään. En tiedä, joudunko kuolemani jälkeen helvettiin. Ehkä joudun. En pysty elämään uskovaisen elämää. En jaksa, en halua.

Minusta elämä kristittynä on rauhallista ja ihanaa. Mitä helluntailaiset opettavat? Miksi heidän tyyli on raskasta?

Mulle tuli vaan sellainen tunne, että iltarukoukset lähti jonnekin tyhjään ja pimeään ja että me ollaan täällä maapallolla ihan keskenämme. Aloin ajatella asioita kunnolla. Kai se irtautuminen alkoi toden teolla kun kuulin radiosta Esko Valtaojan juttuja. Luin heti kaikki hänen kirjat ja niiden perään Sam Harrisin, Richard Dawkinsin ja Christopher Hitchinsin kirjoja ja kuuntelin Youtubesta väittelyitä. Asiat alkoi tuntua selkeämmiltä ja järkeviltä. Samalla sain jättää kaikki enneunet, möröt ja pahat henget. Ainoa mikäon jäänyt on jonkinlainen helvetinpelko, niin vahvaa se tapakristityn kodin dogma oli, höystettynä uskisopettajien jutuilla luokat 1-4. Oli tunnustuksellista menoa ja ateistien lapsia syrjittiin ihan näkyvästi. 

Nuorempana uskoin, mutta kun silmät on lopullisesti auenneet tähän maailmaan, niin usko hiipui pois. Lopullinen niitti oli kaikki se pahuus mitä uskontojen varjolla tehdään. Nyt uskonnot esiintyy minulle ihmisten hallitsemis tapana. Ensin lietsotaan pelkoa ihmismieliin, ja sen jälkeen annetaan ne katteettomat lupaukset. Kuten politiikka.

Minä olen ex-uskova. Sillä ennen uskoin vilpittömästi Sattuma-jumalaan ja evoluutioon. Jopa luulien että kyllä Tiede on oikeassa selittäessään että tätsin tyhjästä Äiti-maa synnytti elottomasta aineesta elämää. Kunnes otin itse selvää asioista ja tajusin miten asiat oikeasti on 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, koskeeko tämä ketju minua, koska minä uskon vieläkin: paljon vahvemmin jopa. Mutta eri tavalla. Laajemmin. Minun mielestäni uskoni on ihan samaa, mutta av:lta olen oppinut, että olen harhateillä.

Oletko universalisti tai vastaava, agnostikko? 

En ole agnostikko. En tiedä, mitä universalistilla tarkoitetaan, mutta ehkä sitä.

Olen kasvat fundamentalistiuskovaisessa perheessä, jossa paavikin oli itse saatana. Minä taas uskon, että on yksi Jumala, mutta eri kulttuurit tulkitsevat sitä eri tavalla. 

Sano vaan että olet uskovainen. Ryöstetään se termi noilta (kristityiltä). Minä en ainakaan suostu mihinkään universalisti-määritelmiin. Jumala on yksi ja siihen uskova on uskossa. Kristityt kohottaa aivan turhaan itseään muiden yläpuolelle omimalla termit ja määrittelemällä ne itse, kysymättä muilta. Sitten niitä opetetaan totuutena. Ei käy 😈

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ex-uskova. Sillä ennen uskoin vilpittömästi Sattuma-jumalaan ja evoluutioon. Jopa luulien että kyllä Tiede on oikeassa selittäessään että tätsin tyhjästä Äiti-maa synnytti elottomasta aineesta elämää. Kunnes otin itse selvää asioista ja tajusin miten asiat oikeasti on 

Jatka vaan opintoja. Olet sekaisin!

Vierailija kirjoitti:

Kysymys uskosta luopuneille; Luitteko ja opiskelitteko Raamattua jokapäivä itsenäisesti?

Pääsääntöisesti kyllä. Yli 20 vuotta kun oli kyseessä, niin en nyt varmaan ihan joka päivä, mutta niinäkin päivinä rukoilin joina en lukenut Raamattua muiden paineiden tai kiireiden takia. Viimeisinä aikoina ennen kuin huomasin etten enää pysty uskomaan huomasin, että minulla oli usein tunne, etten enää ollut varma mitä eri raamatunkohdat tarkoittaa, että pitäisikö ne tulkita kirjaimellisesti vai vertauskuvallisesti. En enää pystynyt tuosta vaan luottamaan niihin selityksiin, joita olin aikoinaan oppinut,, koska mieli näki monia muitakin mahdollisia vaihtoehtoja. 

Esimerkiksi tuo tänne lainattu lyhyt pätkä viinipuusta ja oksista. Minulle oli opetettu, että se tarkoitti, että jos luopuu uskosta, niin joutuu helvettiin, kirjaimellisesti heitetään tuleen eli jonkinlaiseen kärsimykseen kuoleman jälkeen. Mutta mieli alkoi kulkea esoteerisempia polkuja, synkretistisempiä polkuja. Mutta niistäkin totesin, että nekin on vain mun teorioita, eikä niillä välttämättä ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Mutta kuka sitten olisi auktoriteetti kertomaan totuuden? En enää uskonut että se olisi joku seurakunta tai kirkko, koska niitäkin oli "erimerkkisiä", ja niillä oli eriäviä näkemyksiä. En myöskään uskonut että kukaan yksittäinen ihminen, itseni mukaanlukien, olisi selittävä auktoriteetti. Pyhä Henki? Ehkä, mutta kun eri uskovat olivat eri mieltä, niin ilmeisesti joko se ei puhu ihmisille, tai sitten ihmiset on niin huonoja kuulemaan ettei kuule, mutta joka tapauksessa ei siihenkään siis voi luottaa mitä PH omassa tai muiden sydämissä sanoo. Päädyin siihen että usein luettuani Raamattua olin turhautunut, koska koin etten enää ymmärtänyt lukemaani, että se mitä olin ennen uskonut oli hajoamassa, mutta mitään selkeää uuttakaan ei noussut tilalle. Vain ajatus, että harmi että tämä kirja on näin katkonainen kokoelma sekalaisia opetuksia, en minä ainakaan tästä pysty ymmärtämään kokonaisuutta.

- 5

Uskonto on opetettu kulttuurisidonnainen sarja tapoja sidottuna vuosi kalenteriin. Aikaisempi jyl tai valon juhla - aurinko ja lämpö toivat kasvukauden ja oli elinehto. Sitä juhlittiin. Jeesus on keksitty jutska

Uskonto on Muokattu pelottelua varten. Rahat pois köyhiltä, vero. 

Olen kasvanut uskovaisessa perheessä, ja olin itsekin uskovainen pitkälle aikuisikään asti.

Kun erosin uskonnollisesta yhteisöstä, minulle tuli vaikutelma, että suurin osa uskovaisista huokaisi helpotuksesta. Joitakin vanhoja ihmisiä kuitenkin harmittaa ratkaisuni, mutta ainoastaan muistisairas äitini on yrittänyt käännyttää minua takaisin, eikä aina muista, että en ole enää uskossa.

itse koen, että en ole tilivelvollinen kenellekään siitä, mihin uskon tai olen uskomatta. Saan uskoa yhtenä hetkenä jumalaan, toisena vaikka saatanaan, "tai mihin vaan, mutt' ei kuitenkaan tähän maailmaan". Eli minun ei tarvitse määritellä omaa uskoani mitenkään tarkkarajaisesti.

Vierailija kirjoitti:

"Minusta elämä kristittynä on rauhallista ja ihanaa. Mitä helluntailaiset opettavat? Miksi heidän tyyli on raskasta?"

Eri, mutta entinen helluntailainen minäkin. Ensin kun löysin helluntailaiset, niin tuntui että tämä on ihana vapautus. Jumala ja Jeesus rakastaa sinua, juuri sellaisena kuin olet, ja haluaa antaa synnit anteeksi, ja ottaa lapsekseen, hyvän paimenen laumaan, ja lopulta saa iankaikkisen elämän. Kuulostihan se aivan ihanalta ja alkuun tuntuikin, että olin tosiaan vapautunut raskaista taakoista, erityisesti huonouden ja syyllisyyden, sekä merkityksettömyyden tunteista.

Mutta sitten kun siellä oli sisällä, kävi ilmi ettei se ollutkaan semmoista lämmintä rakkautta ja armoa se oppi pelkästään. Ensinnäkin usko oli koko ajan uhattuna, ja oli kaikenlaisia asioita joita piti tehdä, ettei usko mene, harhaoppeja vaanimassa, sielunvihollinen houkuttelemassa, ja koko ajan pitäisi vähän pelätä näitä ja tehdä tiettyjä rituaaleja kuten Raamatun luku, rukoilu, kokouksissa käynti ja harhaoppisen materiaalin välttäminen, jotta ei joutuisi vaaraan. Harhaopiksi määriteltiin ei vain toisia uskontoja, vaan myös esim. psykologian alaan liittyviä näkemyksiä ihmisestä, monia biologian ja maantieteen oppeja jne. 

Sitten oli paine saada ns. Pyhän Hengen kaste. Se yleensä tarkoitti kielilläpuhumista, mutta sanottiin että se voi tulla ilmankin sitä, joka tapauksessa se olisi niin voimakas kokemus että varmasti tietäisi, että Jumala on nyt ottanyt omakseen ja on kastettu Hengellä. Minulle ei tullut millään tuota kokemusta, mistä seurasi jatkuva epäilys, että Jumala ei ole oikeasti huolinutkaan minua, että en ole oikeasti uskossa ja pelastukseen menossa. Kävin yhä uusissa ylistys- ja rukouskokouksissa, erilaisten tunnettujen saarnaajien rukoiltavana yms, mutta henkikastetta ei tullut. En edes kaatunut ns. kaatajasaarnaajien kokouksissa, en tuntenut mitään erikoista. Iltaisin itkin ja rukoilin että Jumala ottaisi minut, oman lapsensa ja luomuksensa, omakseen, mutta Henki ei tahtonut tulla päälleni, ja seurakunnan oppien mukaan se tarkoitti, etten ollut oikeasti Jeesuksen oma. Äärimmäinen hylkäämiskokemus: Jumalakaan ei huolinut minua, samoin kuin olin vanhemmilleni aina kokenut olevani pettymys.

Sitten oli profetia-, ennustus-, menestysteologia yms. sekoilut. Sanon nyt sekoilut, mutta silloin siis uskoin niihin. Milloin pelkäsin maailmanloppua tai jotain sotaa tai tuhoa, milloin iloitsin nousevasta suuresta herätyksestä jonka piti tulla. Pääosin kuitenkin pelkäsin niitä profetioiden asioita, koska ne oli usein synkkiä ja ahdistavia. Paitsi että jos rukoiltiin yksittäisten ihmisten puolesta, varsinkin nuorten, aina oli sama tulevaisuus, jonkinlainen hengellinen työ kuten lähetystyö, opettaminen tms. Kellekään ei koskaan sanottu, että susta pitäisi tulla insinööri tai lääkäri tai kaupan kassa. Menestysteologia tuli jossain vaiheessa, ja ihmiset alkoi käyttää uskoa kuin magiaa. Vain aivopesemällä itsensä uskomaan jo saaneensa, pitäisi halutun asian tulla itselle. Kiva joo, mutta tällä oli sivuvaikutus, että jos et saanut, taas sinussa oli vika, tai jos saitkin vaikka syövän, vika oli omassa väärässä uskomisessa ja ajattelussa. Jos et parantunut, kyse oli puutteellisesta uskosta, sillä sinapinsiemenkin uskoa siirtäisi vuoria, niin sanoi Raamattu. Minä en koskaan saanut uskolla aikaan mitään, mistä en yllättynyt, enhän ollut saanut sitä henkikastettakaan. 

Lisäksi oli evankeliointipakko. Joka häpeää Kristusta ihmisten edessä, sitä Kristus häpeää taivaassa Isän edessä. Eli piti kouluissa, töissä, sukulaisten parissa, sopivissa ja sopimattomissa paikoissa vaan julistaa Jeesusta. Tästä seurasi sosiaalisia vaikeuksia ja kiusaamista. Mutta jos et tehnyt sitä, odotti helvetti.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys uskosta luopuneille; Luitteko ja opiskelitteko Raamattua joka päivä itsenäisesti?

Minulle Raamattu oli tie ulos uskonnosta. Uskon edelleen, mutta en aina ja joka päivä samaan. Silloin, kun satun miettimään "uskonasioita", saatan olla ateisti, agnostikko, monoteisti, polyteisti tai mitä vain.

Nykyisin ajattelen, että uskonnolliset yhteisöt ovat uskovaisten vertaistukiryhmiä. En ole tavannut ketään, joka uskoisi niin kuin minä, joten en voi kuulua mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.

Oiskohan tämän kristillisen hihhuliporukankin kannattanut hyvissä ajoin ryhtyä ex-uskovaisiksi, niin eivät olisi kiven sisällä ja 8-vuotias tyttökin vielä hengissä.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011062171.html