Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä paikalla ex-uskovia?
27.02.2025 |
Toivon asiallista keskustelua. En tiedä kuinka yleistä tämä on tähän suuntaan verrattuna uskoon tulemiseen , tai kuinka tabu tämä aihe on, mutta jos jollain on kokemuksia?
sinä joka olet luopunut uskosta , sinusta on tullut ateisti tai agnostikko, mikä sai sinut päättämään näin? Millaiseksi koet elämäsi ennen tätä päätöstä ja sen jälkeen?
Kommentit (172)
Yllättävästi useampi on ex-helluntailainen. Minullakin helluntailaistausta, eli lapsuus, nuoruus ja varhaisaikuisuus meni siellä. Lähdin myös Isoon Kirjaan, josta tulin takaisin Raamatun ja teologian tutkinto kourassa. Helluntailaisuus epäilytti ja siellä oli monta epäkohtaa, kuten henkikasteoppi ja kielilläpuhuminen. Vuosien varrella myös näki jos jonkinlaista vinoutumaa, kun saarnamiehiä oli moneen lähtöön. Sitten kiinnostuin luterilaisuudesta, kun heillä oli teologiaa tehty jo paljon kauemmin ja monet asiat oli paremmin perusteltuja. Erosin helluntailaisista ja liityin kirkkoon. Jatkoin myös teologian opintoja yliopistossa. Mutta sitten havahduin siihen tosiasiaan, että vaati melkoista älyllistä epärehellisyyttä uskoa Raamattuun ja ylipäätään kristinuskon jumalaan semmoisena kuin se meille esitetään. Vaikka olen apologetiikkaakin opiskellut, niin kyllä vaakakuppi on painavampi epäuskon puolella. Niinpä sitten aloin tutkimaan muita uskontoja ja henkisiä polkuja. Löysin nondualismin ja Ihmeiden Oppikurssin. Siitäpä en ole sitten eri suuntiin enää päässyt menemään, kun nämä muuttavat koko kuvion niin erilaiseksi. En ole ajatellut itseäni missään vaiheessa ex-uskovaisena, vaan enemminkin niin, että uskon sisältä/konsepti on muuttunut. Jumala on, koska todellisuus on ja Jumala on todellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 5 vakavaa pitkäaikaista sairautta papereissa ja muuta itsemurhatragediaa omaisissa.
Sitä mieltä kuitenkin että Jumala on rakastava ,hyvä isä jonka Poika tuli kertomaan että hän on lääkäri.
Joo,saat lohtua siitä ajatuksesta,että jossain,tuolla meidän ulottumattomissamme on joku kaikkitietävä ja rakastava isi, mutta ymmärräthän,että ateisteilla ja agnostikoilla aivan kuten uskostaan luopuneilla,on aikalailla paremmat ja myös konkreettiset,kokemuspohjaiset argumentit ja perusteet valinnoileen kuin sinulla-ei siis ole kyse mistään subjektiivisesta hlökohtaisesta uskosta ilman todisteita johonkin näkymättömään vain siksi,että "musta tuntuu siltä ja siksi tiedän olevani oikeassa". Ei pahalla,ymmärrän kyllä,mihin jumalaa tarvitset ja ehkä jonain päivänä olet niin ehyt,että sellainen käy tarpeettomaksi,eikä uskossa johonkin yliluonnolliseen sinänsä ole mitään pahaa,kunhan et levitä omia uskomuksiasi muille tai loukkaannu,jos joku ei ole kanssasi samaa mieltä. Siinä vaiheessa saatat olla kylläkin melko vihainen erinäisille tahoille,jos jonain päivänä havaitset,ettei satukirjasi ollutkaan koko totuus,mutta sinun on itse otettava asioista selvää-ihan puolueettomasti,ei uskonnollisten dogmien ja opetusten pohjalta. Ihan sinuna itsenäsi. Ei voida sanoa,etteikö jotain jumalallista luojaa olisi,mutta se kyllä voidaan nykytietämyksen valossa helpostikin todeta,että raamatun jumalasta ei ole kyse;hyväksytkö esim. islamin opetukset? Ne eivät kovin paljoa raamatusta pohjimmiltaan poikkea.. Tämä ketju nyt noin yleensäkin on tarkoitettu uskostaan luopuneille,mutta jostain syystä uskovaiset kuvittelevat,että heillä on oikeus tulla näihin ketjuihin trollaamaan omia uskomuksiaan? Kertoo teistä aika paljon jo sekin,kuten myös uskontonne todellisesta laadusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "kenelle ei anneta enemmän kun jaksaa kantaa" on ymmärretty väärin. Ei tarkoita sitä että uskova säästyy maailman ongelmista, sairauksista y.m vastoinkäymisistä.
Jeesus opetti itse että tämä maallinen elämä tulee olemaan kärsimyksiä täynnä. Tämä on langennut maailma.
Mutta kun kuljemme Jeesuksen kanssa, ja turvaudumme Häneen niin saamme kokea rauhaa ja toivoa kaiken keskellä. Hän kantaa !
Minä tässä joka kirjoitin tuon ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa . En tiedä viittasitko yleisellä tasolla ihmisiin vai myös minun tekstiin mutta anyway.. Varmasti moni ymmärtääkin tuon väärin mutta ainakin henkilökohtaisesti itse lisäsin tuon tekstiini sen vuoksi että itse koen ettei rukouksiin vain tule vastausta. Olen kantanut vastoinkäymisiä mukanani vuosia , erityisesti viime aikoina ovat vain lisääntyneet. En oleta että uskova säästyy on
Jatka rukoilemista, älä luovuta. Joskus saamme odotta rukousvastauksia. Välillä voi olla kausia myös joilloin Jumala tuntuu etäältä. Hän on kuiteinkin aina yhtä lähellä!
Vierailija kirjoitti:
Tuo "kenelle ei anneta enemmän kun jaksaa kantaa" on ymmärretty väärin. Ei tarkoita sitä että uskova säästyy maailman ongelmista, sairauksista y.m vastoinkäymisistä.
Jeesus opetti itse että tämä maallinen elämä tulee olemaan kärsimyksiä täynnä. Tämä on langennut maailma.
Mutta kun kuljemme Jeesuksen kanssa, ja turvaudumme Häneen niin saamme kokea rauhaa ja toivoa kaiken keskellä. Hän kantaa !
Tämä ketju on tarkoitettu uskostaan luopuneille, ei uskoville. Teille on ihan muita ketjuja paasaamisellenne aivan riittämiin. Uuuh, nyt tuli sielunvihollinen,joka yrittää estää sinua kertomasta suurta Totuutta,ooh! Ok, tervemenoa nyt sinne uskovien r..kku rinkiin samantien,sillä täällä yritetään toipua uskon tuottamista traumoista ja saada selvyyttä siitä,mitä oikein tapahtui,kun koko elämä meni pilalle uskon takia ja mitä nyt seuraavaksi tapahtuu. Vie mukanasi heippulit sinne hihhuleiden unimaailmaan,missä mikään asiallinen tai kriittinen analyysi ei ole mahdollista.
Mäkin kasvoin hellariperheessä ja toivon niin kovasti että en olisi. Miten paljolta murheelta ja syvältä ahdistukselta olisinkaan välttynyt jos olisin saanut syntyä uskonnottomaan perheeseen.
Olen päässyt lähes kokonaan irti uskonnon kahleista (uskovaiset rakastavat sanoa: ei uskonto, vaan elävä usko - kyllä se on ihan sitä samaa uskontoa kuin muillakin), mutta edelleen kalvaa syyllisyys, ahdistus, epävarmuus aina välillä. Mitä jos Jumala onkin olemassa ja nyt pilaan kaiken??
Sitten tajuan että no ei tietenkään ole, eikä mitään helvettiä eikä taivasta ole, vaan elämä loppuu kun aivotoiminta loppuu. Sitten ahdistun taas mutta entä jos on taivas - mä EN HALUA taivaaseen, en halua ikuista elämää, en halua että mitään on kuoleman jälkeen. Jne.
Tällaisessa uskonnollisen ahdistuksen kierteessä on todella kuluttavaa olla. Ja tämä on suoraa seurausta helluntailaisuuden omituisen pelokkaasta uskonnollisuudesta jossa koko ajan kytätään demoneja joka paikassa (vaikka eikö Jumalan pitäisi olla suurin ja vahvin? Miksi hän ei sitten suojele?). Kauhuelokuvasta tuli demoni. Maallisesta kirjasta tuli demoni. Syntisestä musiikista tuli demoni. Ja niitä sitten torjuttiin lähes noituutta muistuttavilla rituaaleilla: öljyttiin ovenpieliä, rukoiltiin eri huoneissa, rukoiltiin esineiden puolesta joko siunauten tai demoneja karkottaen jne. Ja Jeesus voi tulla koska tahansa takaisin ja temmata uskovat taivaaseen, ja jos sulla on demoneja sydämessä sillä hetkellä niin et pääse mukaan.
No, enää en pelkää demoneja, tiedän ettei niitä ole ja voin ihan rauhassa katsoa vaikka kauhuleffaa, mutta tuosta taivaan ahdistuksesta haluaisin vielä eroon. Pitäis mennä terapiaan jos olis rahaa.
Mutta niin, toistan: kunpa olisin saanut syntyä uskonnottomaan perheeseen. Miten autuaana he saavatkin elää tämän asian suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin touhun kun kaikenlaisista keskusteluista, rukoiluista, osallistumisista kokouksiin joissa oli evankelistoja "armonlahjoilla" varustettuna "puhumassa kieliä" ja "parantamassa" kaatuilevia ihmisiä lavalla ym. ym. huolimatta kukaan ei ikinä, missään, koskaan, pystynyt tarjoamaan edes tyydyttäviä vastauksia kysymyksiin, puhumattakaan tietenkään todisteista, koska sellaisiahan ei ole. En kerta kaikkiaan kykene enää sellaiseen itsepetokseen ja vastuunpakoiluun kuin uskonto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovuin uskosta olin yli 10-vuotta uushengellisyyden piirissä. Kristus pelasti minut toisen kerran muutama vuosi sitten. Nyt olen enemmän uskossa kuin koskaan.
Syitä uskosta luopumiseen olivat lähinnä toiset huonokäytösiset kristityt. Sekä uskonnon varjolla tehty hengellinen ahdistelu. Kun ymmärsin että kristitty ei ole sama asia kuin Kristus oli helppo palata Jumalan totuuteen ja Raamatun pariin.
Ainakin Raamatun mukaan kristitty on sama asia kuin Kristus.
Terve, mitä Kristus
Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisi
Tämä ketju ei ole uskoville,vaan uskossaan haaksirikkoon joutuneille ja siitä luopuneille sekä uskovissa ympyröissä kärsineille. Mene trolli muualle, vaikka sinne sinne kirkonpenkkiin rukoilemaan meidän "luopioiden ja kadotettujen pilkkajien " puolesta. Et tuo mitään lisäarvoa ketjun aloitukseen trollailullasi,etkö edes häpeä? Eikö Jumalasi ole sen vertaa antanut ymmärrystä,että pysyt poissa niiltä elämän osa-alueilta,joilla sinulla ei ole kykyä operoida? Tiedoksi sinullekin: jos ihminen on joutunut niin pitkälle uskostaan luopumisprosessissaan,että hän on huolimatta kaikista aikaisemmista (uskovien mukaan siunauksellisista) kokemuksistaan uskonnollisissa piireissä päätynyt ratkaisuunsa, sinulla ei todellakaan ole hänelle enää mitään annettavaa-sellaiseen tilanteeseen voi puuttua enää Jumala itse-mikäli et ole niin sairas,että väität olevasi Jumala,voit poistua häiritsemästä ja lopettaa raamattu-spämmit. Seuraavat poistatetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kai koskaan ollut "kunnon uskovainen", mutta jollain tavalla uskoin Jumalan olevan olemassa, ja että kaikilla meille tapahtuville asioille on tarkoituksensa. Sitten läheiseni, jolla oli ensin kamala lapsuus ja nuoruus väkivallan uhrina, ja sitten juuri kun hän pääsi jaloilleen ja tuli onnelliseksi, hän sairastui ja kuoli. Vielä niin että tiesi että elämä päättyy nyt sitten kaksikymppisenä, just kun kaikki oli ekaa kertaa elämässä hyvin.
Siihen loppui mun uskoni. MITÄÄN tarkoitusta ei tuollaisella voi olla tai jos on, niin sellaiseen sadistiin en halua liittyä millään lailla.
Kaverini oli uskonlahkossa ja erosi siitä. Sinne jäi vanhemmat, puoliso ja omat lapset. Eivät edes tervehtineet häntä enää, jos kadulla tulivat vastaan. Mutta kun lapset kasvoivat, ottivat salaa yhteyttä häneen ja 18v täytettyään ovat muuttaneet hänen luo asumaan 😊
HeIvetissä on hyvä olla, ei kahvikaan pääse jäähtymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HeIvetissä on hyvä olla, ei kahvikaan pääse jäähtymään.
Helvetti ei ole mikään leikin asia, vaan karmea tuskan paikka. Ikuinen ero Jumalasta.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävästi useampi on ex-helluntailainen. Minullakin helluntailaistausta, eli lapsuus, nuoruus ja varhaisaikuisuus meni siellä. Lähdin myös Isoon Kirjaan, josta tulin takaisin Raamatun ja teologian tutkinto kourassa. Helluntailaisuus epäilytti ja siellä oli monta epäkohtaa, kuten henkikasteoppi ja kielilläpuhuminen. Vuosien varrella myös näki jos jonkinlaista vinoutumaa, kun saarnamiehiä oli moneen lähtöön. Sitten kiinnostuin luterilaisuudesta, kun heillä oli teologiaa tehty jo paljon kauemmin ja monet asiat oli paremmin perusteltuja. Erosin helluntailaisista ja liityin kirkkoon. Jatkoin myös teologian opintoja yliopistossa. Mutta sitten havahduin siihen tosiasiaan, että vaati melkoista älyllistä epärehellisyyttä uskoa Raamattuun ja ylipäätään kristinuskon jumalaan semmoisena kuin se meille esitetään. Vaikka olen apologetiikkaakin opiskellut, niin kyllä vaakakuppi on painavampi epäuskon puolella. Niinpä sitten aloin tutkimaan muita uskontoja ja henk
Kiitos sinulle tästä kirjoituksestasi,poislukien tuo ihmeiden oppikurssi,joka on tietystikin oma kokemuksesi. Muutoin voin samaistua ja olen onnellinen,etten aikoinaan sitten erinäisistä syistä päässytkään raamattuopistoon tai muualle vastaaviin-sille oli tarkoituksensa ja nyt ymmärrän; olisin joutunut todella syvää suohon,jos olisin noihin uppoutunut. Sensijaan elämä toi muuta-vaikeutta,paljon pahoja asioita,mutta ei onneksi enempää uskonnollisia harhoja,kuin jo valmiiksi pohjalla oli. Voi olla,että kaikkea ohjaa jokin jumalallinen ja vetovoiman tai karman laki,mutta raamatusta ei siihen kysymykseen vastausta löydy ainakaan minulle enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskova ei ole sama kun Kristus, joka on Jumala! Raamattu ei opeta että uskova kristitty ja Jeesus on sama.
Pyhä Henki johdattelee kuiteinkin uskovaa Jumalan tahdon mukaisella tiellä ja tulemme enemmän Jeesuksen kaltaiseksi.
Tämä ketju ei edelleenkään ole uskovien evankeliointipaikka-teille on omat ketjunne ja alustanne-menkää sinne.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin kasvoin hellariperheessä ja toivon niin kovasti että en olisi. Miten paljolta murheelta ja syvältä ahdistukselta olisinkaan välttynyt jos olisin saanut syntyä uskonnottomaan perheeseen.
Olen päässyt lähes kokonaan irti uskonnon kahleista (uskovaiset rakastavat sanoa: ei uskonto, vaan elävä usko - kyllä se on ihan sitä samaa uskontoa kuin muillakin), mutta edelleen kalvaa syyllisyys, ahdistus, epävarmuus aina välillä. Mitä jos Jumala onkin olemassa ja nyt pilaan kaiken??
Sitten tajuan että no ei tietenkään ole, eikä mitään helvettiä eikä taivasta ole, vaan elämä loppuu kun aivotoiminta loppuu. Sitten ahdistun taas mutta entä jos on taivas - mä EN HALUA taivaaseen, en halua ikuista elämää, en halua että mitään on kuoleman jälkeen. Jne.
Tällaisessa uskonnollisen ahdistuksen kierteessä on todella kuluttavaa olla. Ja tämä on suoraa seurausta helluntailaisuuden omituisen pelokkaasta uskonnollisuudesta jossa koko
huh huh , tutun kuuloista!
ja tiedän itsekin just tuon mistä puhut, kuluttava kierre. Koen sitä parhaillaan itsekin. Mieli tekisi vain antaa olla mutta sitten tulee ajatus entä jos.. entä jos annan tämän kaiken olla ja käännän selkäni ja nyt satun kuolemaan? Kaikkien minulle opetettujen asioiden mukaan menisin suoraa päätä kadotukseen.
mutta kun en minäkään halua valita! En halua valita taivasta , en halua valita helvettiä! En vain halua , haluan vain lakata olemasta kun aika koittaa, ilman mitään seuraavaa etappia, ois sit vaan maatuminen edessä. Moni ystävä ja miehenikin uskoo näin tapahtuvan , mutta minkäs teet itsesi kohdalla kun koko ikäsi olet saanut kuulla helvetistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskova ei ole sama kun Kristus, joka on Jumala! Raamattu ei opeta että uskova kristitty ja Jeesus on sama.
Pyhä Henki johdattelee kuiteinkin uskovaa Jumalan tahdon mukaisella tiellä ja tulemme enemmän Jeesuksen kaltaiseksi.
Tämä ketju ei edelleenkään ole uskovien evankeliointipaikka-teille on omat ketjunne ja alustanne-menkää sinne.
Kaikella kunnioituksella, mutta minulla on myös oikeus osallistua tähän ketjuun.
Taidat itse olla ateisti, eli täysin väärässä ketjussa.
"Jatka rukoilemista, älä luovuta. Joskus saamme odotta rukousvastauksia. Välillä voi olla kausia myös joilloin Jumala tuntuu etäältä. Hän on kuiteinkin aina yhtä lähellä! "
Teillä uskovaisilla on todella heikko luetun ymmärtämisen taso,kun ette tajua edes aloituksen otsikkoa,raamatusta puhumattakaan! Menkää muualle trollamaan,tämä ketju on vain ja ainoastaan uskostaan luopuneille,ei teille hihut!
Kiitos ketjun aloittajalle ja kaikille kokemuksistaan kirjoittaneille! Vertaistuki tässä asiassa on todella tärkeää. Monien kirjoittajien kanssa niin samanlaisia kokemuksia minullakin.
Vierailija kirjoitti:
"Jatka rukoilemista, älä luovuta. Joskus saamme odotta rukousvastauksia. Välillä voi olla kausia myös joilloin Jumala tuntuu etäältä. Hän on kuiteinkin aina yhtä lähellä! "
Teillä uskovaisilla on todella heikko luetun ymmärtämisen taso,kun ette tajua edes aloituksen otsikkoa,raamatusta puhumattakaan! Menkää muualle trollamaan,tämä ketju on vain ja ainoastaan uskostaan luopuneille,ei teille hihut!
Niinkö? Taitaa tässäkin ketjussa olla useampikin ateisti, kuten jokaisessa uskoa koskevassa ketjussa!
Joku kehoitti jatkamaan rukoilua vaikka mitään rukousvastausta ei kuuluisi?
Ajattelen että se on vain inhimillistä että alan kyseenalaistamaan koko uskoa tässä vaiheessa. On ollut pienen ajan sisään siskon traumaattinen kuolema , fyysinen terveys on romahtanut eri diagnoosien vuoksi, olen jäänyt työttömäksi, parisuhdekin on koetuksella puhumattakaan haavoista jotka se on jättänyt , lapsuudessa koettu vaikea koulukiusaaminen sekä toisen vanhemman vuosia jatkunut väkivaltaisuus ovat taas nousseet muistoineen pintaan sekä totta kai verottaneet oman osansa kasvaessa , kaiken tämän lisäksi mielenterveys on ottanut osumaa kaiken koetun ja uudelleen eletyn jälkeen.
ehkä olen katkera, mutta olen myös vähän kysymysmerkkinä että mites se raamatunkohta menikään?
huuda minua avuksi hädän päivänä , minä pelastan sinut ja sinä kunnioitat minua?
Olen huutanut, rukoillut. Hiljaisuus.
siksi etten ansaitse apua, vai siksi että kaiken kyseenalaistaen: onko tuolla sittenkään ketään kuulemassa?
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeastaan koskaan päättänyt niin, se usko vaan meni. Mä tulin uskoon 8-vuotiaana, ja menin helluntaiseurakunnassa aikuiskasteelle 13-vuotiaana. Myöhemmin opiskeluaikana valuin enemmän luterilaisen kirkon piiriin, sielläkin tosin Kansanlähetyksen tilaisuuksissa kävin eli ei niitä liberaalimpia... Sitten kävin myös jossain ylistyshenkisemmissä rukouspiireissä ihan luterilaisella puolella.
Näin meni jonnekin päälle kolmekymppiseksi, kunnes joskus ollessani rukouskokouksessa mieleen tuli kysymys, että uskonko minä näihin juttuihin oikeasti. Ja vastaus oli että en. Pyysin rukousta puolestani, ja rukoilin paljon itsekin, että saisin uskoni takaisin. Mutta jotenkin mieli ei pystynyt enää uskomaan, tuntui päinvastoin ihan omituiselta, miten olen pystynyt uskomaan niin pitkään jotain vanhoja taruja ja mitä muut ihmiset puhuu (ns. todistaa), ilman todisteita. Olin antanut elämäni Jumalan johdatettavaksi, mutta nyt tajusin, että elämäni oli se
https://www.islamopas.com/koraani/002.htm
miksi et nyt alkaisi lukemaan Koraania? Sinulla ei ole mitään menetettävää mutta voit saada jotain
Uskova ei ole sama kun Kristus, joka on Jumala! Raamattu ei opeta että uskova kristitty ja Jeesus on sama.
Pyhä Henki johdattelee kuiteinkin uskovaa Jumalan tahdon mukaisella tiellä ja tulemme enemmän Jeesuksen kaltaiseksi.