Tyypillinen Tinder-keskustelu (esimerkki)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kai on jokin syy, miksi on juuri sen ihmisen swaipannut oikealle?

Miten tuo eroaa kohtaamisita vaikka baarissa? Ulkonäkö on se ensimmäinen. Sen peruteella mennään juttelemaan. Ei siellä baarissakaan taistaselvityksiä etukäteen tehdä. 

Kyllä se on omissa baarikohtaamisissa aina ollut myös käytös, minkä perusteella tuttavuutta alan edes harkita. Yksin tuopin ääressä naisia sillä silmällä kyttäävä ja selvästi jonkun mukaansa tahtova ei ole ollenkaan yhtä kiinnostava kuin kavereiden kanssa hauskaa pitävä mies. Aloitusrepliikki merkitsee sielläkin jne.

Nyt sä siirtelet maalitolppia, kun asia ei ollutkaan kuten väitit. Sä puhuit aluksi, että kai sille on syynsä miksi on swaipannut oikealle. Sen jälkeenhän ne aloitusrepliikit vasta sanotaan. Se swaippaus on tehty ulkonäön perustell

 

"Se swaippaus on tehty ulkonäön perustella."

Puhu ihan vaan omasta puolestasi. Itse luen aina tekstin, eikä yksikään mene oikealle jos se teksti ei herätä kiinnostusta. En tee yhtään mitään tyhjäpäisellä mimbolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt luettelit vaatimukset kuin jostain verkkokaupan sivulta. Eli mielestäsi olet tullut shoppailemaan ihmisen täydellisillä kriteereillä. Ominaisuudet täytyy kaikki olla ladeltu ja kuvat joka suunnasta tarkasti, ettei mikään jää epäselväksi. Näin saat shoppailtua itsellesi vaivattomasti juuri sen matchin, jonka haluat. Ainoa ongelma, että se toinen ei ehkä viehäty sinusta ja unohdit, että siellä toisella puolella onkin ihminen, jonka täytyy kiinnostua myös sinusta tosielämässä.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta ihan asiaahan hän puhui. Eikä tuossa ollut kyse siitä, että ladellaan vaatimuksia toiselle, vaan kerrotaan ITSESTÄ olennaisia asioita. Vastapuoli sitten voi niiden perusteella päättää, swaippaako oikealle vai vasemmalle. Ainakin oma kokemukseni on ollut se, että ne, jotka kertovat itsestään asioita

"Silti se vaatii aina ne alkujaarittelut"

Miksi? Olen vähän autisti, mutta en halua kumppania jolle joku sosiaalisen skriptin noudattaminen on pakko, vain "koska". En jaksa smalltalkia, vihaan sitä sydämeni pohjasta, enkä halua jakaa päivääkään elämästäni jonkun kanssa jolle nämä tyhjät skriptit on pakollisia. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni näissä tavalla tai toisella epäonnistuneissa keskusteluyrityksissä on yhteisenä nimittäjänä "liian paljon, liian nopesti" piirre. Esim. jos puhutaan toisen mökistä, luultavasti parempi kysymys on että "Mikä on mielestäsi parasta mökillä?" kuin "Missä sun mökkis on?". Jos kutsu mökille koskaan tulee niin osoite kyllä kerrotaan tai perile löydetään yhdessä aivan varmasti, eikä mökin sijainnista keskustelu palvele sitä ensisijaista tarkoitusta että selvitetään että ollaanko edes sen verran samalla aaltopituudella että kannattaa kasvotusten tavata.

Itse miehenä en  mieluusti puhu töistä tai rahasta ylipäätään kenenkään kanssa, vaikka kummallakaan saralla ei ole vikaa. Elämässä on niin paljon muuta, ja paljon tärkeämpää kuin nuo kaksi aihealuetta. Toki jos toisella tai molemmilla osa-alueilla on ongelmia niin ne pitää laittaa kuntoon, kun on kuitenkin syötävä ja jossain asuttava. 

Joku voi olla välia

Aivan totta, mutta tällaiset heikkoudet jutun aiheissa tuskin olisi ylitsepääsemätön ongelma, jos vastapuoli olisi oikeasti ollut kiinnostunut. Eli match ei ole vielä osoitus miesten kiinnostuksesta, vaikka periaatteessa pitäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt luettelit vaatimukset kuin jostain verkkokaupan sivulta. Eli mielestäsi olet tullut shoppailemaan ihmisen täydellisillä kriteereillä. Ominaisuudet täytyy kaikki olla ladeltu ja kuvat joka suunnasta tarkasti, ettei mikään jää epäselväksi. Näin saat shoppailtua itsellesi vaivattomasti juuri sen matchin, jonka haluat. Ainoa ongelma, että se toinen ei ehkä viehäty sinusta ja unohdit, että siellä toisella puolella onkin ihminen, jonka täytyy kiinnostua myös sinusta tosielämässä.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta ihan asiaahan hän puhui. Eikä tuossa ollut kyse siitä, että ladellaan vaatimuksia toiselle, vaan kerrotaan ITSESTÄ olennaisia asioita. Vastapuoli sitten voi niiden perusteella päättää, swaippaako oikealle vai vasemmalle. Ainakin oma kokemukseni on ol

Silti se vaatii aina ne alkujaarittelut"

Miksi? Olen vähän autisti, mutta en halua kumppania jolle joku sosiaalisen skriptin noudattaminen on pakko, vain "koska". En jaksa smalltalkia, vihaan sitä sydämeni pohjasta, enkä halua jakaa päivääkään elämästäni jonkun kanssa jolle nämä tyhjät skriptit on pakollisia. 

Syy ei ole koska vaan se, että jaarittelun aikana keskustelu syvenee ja yhteiset kiinnostuksen aiheet löytyvät.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata juuttua tulsään viestittelyyn. Jos kiinnostus herää, kannattaa kutsua tindermatchi kaupunkiseikkailuun ja tarjota hänelle herkullinen illallinen.

Varhaisaamun hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisilla atraimilla. Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka. Kaikkein hauskinta olisi, jos ensimmäisen fretin lävistäisi juuri matchisi kädessä oleva atrain.

Sitten vain kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmistusohje on seuraava:

Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.

Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää po

No joo, toi nylkemisfantasia on kieltämättä tullut mieleen muutaman kerran itsellekin, kun on ollut oikein paska deittikumppani. Samoin se tuli tätä kommenttia lukiessa.

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoi, tulipa tästäkin tylsä työjankkausketju

just ajattelin samaa. Pointtina oli keksutella, ettämiten lyhyiksi Tinderissä keskustelut jäävät, 

Mun viimeisin oli tällainen:

hän: Ehditkö jutella?

minä :Joo, Kuule, oon miettinyt että onko chickenmcnugget chickenmcnugget, vaik se on spaisi? 

hän: No joo, jos se on 100 pros kanan rintafilettä, ja samat klassiset muodot.

minä: Mut, reilul chilil?

hän: tuut tuut tuut

Aika nihkee oli tämäkin, vai mitä ootte mieltä? 

Tää olisi hauska aloitus, lähtisin heti mukaan.

N56

Vierailija kirjoitti:

Sen takia oma taktiikkani on swaipata oikealle vain mahdollisimman vähän ihmisiä. Eli vain ne, joiden profiili oikeasti vaikuttaa todella kiinnostavalta ja henilö vaikuttaa todella potentiaaliselta. Ei mitään "ihan kivoja" oikealle, ja vasemmalle laitan pienestäkin sellaisesta asiasta, mikä ei ole niin toivottavaa, kuten lemmikit tai pienet lapset.

Sama sanoo:

Fine, mutta tästä ketjusta opin, että paljosta vasemmalle vedosta saa punishmenttia algolta... ihan mielenkiintoinen tieto, uskottavaakin. Miten on sulla mennyt?

Lisäksi: panen ihan perkeleesti vasemmalle, mutta en usko saaneeni punishmentia siitä, koska tuolla alkuviikolla otin unlimited likes, just siksi, että pinkkaa voi käydä huolella läpi.

Nyt myöhemmin saan päivittäin pinkan tyhjäksi ja joka päivä algo puskee 5-10 korttia uutena. Iloitsen siitä, että hakukriteereissäni olevat on kaikki käyty läpi. 

Tai ehkä ei ihan, vaan ne, jotka on "liked me" osastossa, Tinder ei paljasta. Paitsi kerran viikossa yhden kortin tarjoamalla neljä minusta tykännyttä "arvontana". Bumble sentään tarjoaa nämä "myynnissä olevat" kortit myös normifiidissä ajan oloon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Olen vähän autisti, mutta en halua kumppania jolle joku sosiaalisen skriptin noudattaminen on pakko, vain "koska". En jaksa smalltalkia, vihaan sitä sydämeni pohjasta, enkä halua jakaa päivääkään elämästäni jonkun kanssa jolle nämä tyhjät skriptit on pakollisia. 

No tota, jos olet kirjolla, siis marginaalissa, miksi pukkaat tapojasi yleiseen käyttöön?

Toimii sulle ja sun kandee toimia noin. Mutta julistamisen pointti on mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Olen vähän autisti, mutta en halua kumppania jolle joku sosiaalisen skriptin noudattaminen on pakko, vain "koska". En jaksa smalltalkia, vihaan sitä sydämeni pohjasta, enkä halua jakaa päivääkään elämästäni jonkun kanssa jolle nämä tyhjät skriptit on pakollisia. 

No tota, jos olet kirjolla, siis marginaalissa, miksi pukkaat tapojasi yleiseen käyttöön?

Toimii sulle ja sun kandee toimia noin. Mutta julistamisen pointti on mikä?

 

Se, että se jaarittelu ei ole _pakollista_, toisin kuin kommentoimani väitti. Se että valtaosa ei halua sitä skipata, ei tee siitä _pakollista_. Minäkään en sano että se on _pakko_ jättää välistä. Kommentoinani kirjoittaja ei myöskään kuulostanut pahemmin pitävän tästä tavasta, joten ehkä hänenkin kannattaa noista skripteistä luopua. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että se jaarittelu ei ole _pakollista_, toisin kuin kommentoimani väitti. Se että valtaosa ei halua sitä skipata, ei tee siitä _pakollista_. Minäkään en sano että se on _pakko_ jättää välistä. Kommentoinani kirjoittaja ei myöskään kuulostanut pahemmin pitävän tästä tavasta, joten ehkä hänenkin kannattaa nois

Älä tyrkytä tapojasi.

- sama

"Nyt luettelit vaatimukset kuin jostain verkkokaupan sivulta. Eli mielestäsi olet tullut shoppailemaan ihmisen täydellisillä kriteereillä. Ominaisuudet täytyy kaikki olla ladeltu ja kuvat joka suunnasta tarkasti, ettei mikään jää epäselväksi. Näin saat shoppailtua itsellesi vaivattomasti juuri sen matchin, jonka haluat. Ainoa ongelma, että se toinen ei ehkä viehäty sinusta ja unohdit, että siellä toisella puolella onkin ihminen, jonka täytyy kiinnostua myös sinusta tosielämässä."

Niin. Se on vähän niinkuin Se Juttu siinä parinvalinnassa, että etsitään joku jonka kanssa arvot ja tavoitteet täsmää ja sitten vielä tarvitaan se molemminpuolinen viehättyminen. Eikö nuo arvot ja tavoitteet kannata käydä heti kättelyssä läpi?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni näissä tavalla tai toisella epäonnistuneissa keskusteluyrityksissä on yhteisenä nimittäjänä "liian paljon, liian nopesti" piirre. Esim. jos puhutaan toisen mökistä, luultavasti parempi kysymys on että "Mikä on mielestäsi parasta mökillä?" kuin "Missä sun mökkis on?". Jos kutsu mökille koskaan tulee niin osoite kyllä kerrotaan tai perile löydetään yhdessä aivan varmasti, eikä mökin sijainnista keskustelu palvele sitä ensisijaista tarkoitusta että selvitetään että ollaanko edes sen verran samalla aaltopituudella että kannattaa kasvotusten tavata.

Itse miehenä en  mieluusti puhu töistä tai rahasta ylipäätään kenenkään kanssa, vaikka kummallakaan saralla ei ole vikaa. Elämässä on niin paljon muuta, ja paljon tärkeämpää kuin nuo kaksi aihealuetta. Toki jos toisella tai molemmilla osa-alueilla on ongelmia niin ne pitää laittaa kuntoon, kun on kuitenkin syötävä ja jossain asuttava. 

Joku voi olla välia

Minusta vuorovaikutustaidoissa on ongelmia, jos ei hyväksy normaaleja keskustelunaiheita. Se antaa vaikutelman salailevasta, kontrolloivasta luonteesta.

En minäkään mieluusti puhu säästä. On paljon kiinnostavampia aiheita. Mutta en ala kiemurrella vaivaantuneena jos joku aloittaa sääkeskustelun, vaan heittäydyn mukaan. 

Pakko ei ole kuin kuolla, mutta small talk on suotavaa, jos haluaa parantaa mahdollisuutta, että keskustelu ylipäänsä lähtee käyntiin.

Vierailija kirjoitti:

No jos nyt pitäisi etsiä potentiaalinen puoliso joko aikuiskoulutuskeskuksen tai yliopiston opiskelijoista, todennäköisemmin jälkimmäisestä löytyisi joku vähemmän herkkähipiäinen, impulsiivinen äksyilijä.

Eikun just päinvastoin...

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni näissä tavalla tai toisella epäonnistuneissa keskusteluyrityksissä on yhteisenä nimittäjänä "liian paljon, liian nopesti" piirre. Esim. jos puhutaan toisen mökistä, luultavasti parempi kysymys on että "Mikä on mielestäsi parasta mökillä?" kuin "Missä sun mökkis on?". Jos kutsu mökille koskaan tulee niin osoite kyllä kerrotaan tai perile löydetään yhdessä aivan varmasti, eikä mökin sijainnista keskustelu palvele sitä ensisijaista tarkoitusta että selvitetään että ollaanko edes sen verran samalla aaltopituudella että kannattaa kasvotusten tavata.

Itse miehenä en  mieluusti puhu töistä tai rahasta ylipäätään kenenkään kanssa, vaikka kummallakaan saralla ei ole vikaa. Elämässä on niin paljon muuta, ja paljon tärkeämpää kuin nuo kaksi aihealuetta. Toki jos toisella tai molemmilla osa-alueilla on ongelmia niin ne pitää laittaa kuntoon, kun on kuitenkin syötävä ja jossain asuttava. 

Joku voi olla välia

Hyvä kommentti.

Olet ymmärtänyt asiat. Tästä voisi moni ottaa mallia.

Annan esimerkkejä omilta sinkkuajoilta:

Mies: moi

Minä: moi! Onpa sulla upea villapaita tossa kuvassa! Onko ihan mummon kutoma tms.?

Mies: ei

Minä: okei! Hieno on. Tulin just lenkiltä ja aattelin seuraavaks aloittaa lukeen uutta kirjaa. Millä mielellä muuten oot liikkeellä kun en ihan sun profiilista saanu sitä irti?

Mies: avoimin mielin.

Siis v i t t u. Ne vuorovaikutustaidot. Tässä kohtaa poistan osuman. Jos toinen vaikuttaa siltä, ettei sitä kiinnosta niin sitä ei kiinnosta.

Miehen versio tästä tietysti on, että "naisille ei kelpaa mikään muu kuin ferrarilla ajeleva leukachad".

Ei s a a t a n a, eih. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Etsin miestä, joka on minusta kiinnostunut, näyttää sen, osaa keskustella ja on mun kanssa samalla aaltopituudella. Autot, leuat ja ammatit ei liity tähän MITENKÄÄN.

Esimerkki 2:

Minä: kerrankin joku mua kalpeampi :D

Mies: jep, oon kalkkilaivan kapteeni!

Minä: miks sun ikähaitari on näin ylhäällä?

Mies: miks sun ikähaitari on näin alhaalla :D

Minä: no niin, haha. Mikäs mies se sinä oot? :D

Mies: Mä oon sssetämies! (tietäjät tietää)

Minä: ja mä oon palvelualalla saatana :D

Jne. Tosta saa kuvan miten läpänheitto lähti heti käyntiin ja oli samalla tasolla. Seuraavaks puhuttiin musiikista, elokuvista yms tutustuttiin toistemme persooniin. Ei puhuttu työstä. Syy ei ollut hämäräperäinen salailu vaan se, ettei kumpikaan meistä määritä persoonaamme työn kautta.

Pari päivää myöhemmin oli treffit ja nyt ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä.

Eli se joka kiinnosti oli sanavalmis, hauska ja fiksu mies. Ei tuppisuutöksäyttelijä, jolle olen vain "joku". Ulkonäkö ei tässä ratkaise.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni näissä tavalla tai toisella epäonnistuneissa keskusteluyrityksissä on yhteisenä nimittäjänä "liian paljon, liian nopesti" piirre. Esim. jos puhutaan toisen mökistä, luultavasti parempi kysymys on että "Mikä on mielestäsi parasta mökillä?" kuin "Missä sun mökkis on?". Jos kutsu mökille koskaan tulee niin osoite kyllä kerrotaan tai perile löydetään yhdessä aivan varmasti, eikä mökin sijainnista keskustelu palvele sitä ensisijaista tarkoitusta että selvitetään että ollaanko edes sen verran samalla aaltopituudella että kannattaa kasvotusten tavata.

Itse miehenä en  mieluusti puhu töistä tai rahasta ylipäätään kenenkään kanssa, vaikka kummallakaan saralla ei ole vikaa. Elämässä on niin paljon muuta, ja paljon tärkeämpää kuin nuo kaksi aihealuetta. Toki jos toisella tai molemmilla osa-alueilla on ongelmia niin ne pitää laittaa kuntoon, kun on kuitenkin syötävä ja

Juttele sinä vaan säästä ja tuomitse ne, joita ei kiinnosta. Jestas miten mielikuvituksetonta. 

Hyvin saa eroteltua jyvät akanoista kun ei lähde mukaan tyhjään smooltoolkkiin. Keskustelemalla jostain ihan muusta saa enemmän selville persoonasta ja hyvin on toiminut.

Poistoon meni kyllä jokainen, joka alkoi ekana jauhaa jostain säästä tai työpaikasta. Mut toki tällaiset tylsimykset sitten sopivat vastaavasti toisilleen.

En minäkään ole koskaan kiinnostunut kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella, en ikinä. Baarissa katson käytöstä ja olemusta. Katson miten suhtautuu muihin ihmisiin ja kuinka mieluista seuraa ihminen vaikuttaa olevan. Usein tutustuminen tapahtuu jonkun tutuntutun kautta, tai sitten iloisen tanssin pyörteisiin heittäytyen, tuikkivien silmien kohdatessa tms. Ei se baarimaisema ole mikään kaksiulotteinen kuva, josta näkee vain ihmisten ulkonäön ja sen perusteella päättää lähestyä. Siksi yksin baaritiskillä jurottava ja naisia skannaileva ventovieras tyyppi ei ole koskaan herättänyt kiinnostusta. Ihan sama mikä hunks olisi ollut, en olisi asiaa edes noteerannut.

Siksi myös Tinderiä olisi ihan vieras ajatus pitää jonain kuvakatalogina, josta swaippaillaan vain sen mukaan. Muu tieto profiilissa on paljon oleellisempaa. Ja vielä sitäkin oleellisempi on tunne, mikä välittyy henkilökohtaisista viesteistä. Itse olen kyllä huomannut, että moni mies ei ole edes lukenut profiilitekstiäni. Ja he eivät tietenkään herätä kiinnostusta myöskään minussa.

Hyvin saa eroteltua jyvät akanoista kun ei lähde mukaan tyhjään smooltoolkkiin. Keskustelemalla jostain ihan muusta saa enemmän selville persoonasta ja hyvin on toiminut. 

No jos se on toiminut kohdallasi niin valtavan hyvin, niin aivan mahtavaa. Sitten et kai mitään vinkkejä tai koko appia enää edes tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ole koskaan kiinnostunut kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella, en ikinä. Baarissa katson käytöstä ja olemusta. Katson miten suhtautuu muihin ihmisiin ja kuinka mieluista seuraa ihminen vaikuttaa olevan. Usein tutustuminen tapahtuu jonkun tutuntutun kautta, tai sitten iloisen tanssin pyörteisiin heittäytyen, tuikkivien silmien kohdatessa tms. Ei se baarimaisema ole mikään kaksiulotteinen kuva, josta näkee vain ihmisten ulkonäön ja sen perusteella päättää lähestyä. Siksi yksin baaritiskillä jurottava ja naisia skannaileva ventovieras tyyppi ei ole koskaan herättänyt kiinnostusta. Ihan sama mikä hunks olisi ollut, en olisi asiaa edes noteerannut.

Siksi myös Tinderiä olisi ihan vieras ajatus pitää jonain kuvakatalogina, josta swaippaillaan vain sen mukaan. Muu tieto profiilissa on paljon oleellisempaa. Ja vielä sitäkin oleellisempi on tunne, mikä välittyy henkilökohtaisista viesteistä. Itse olen kyllä huomannut, että mon

"Siksi myös Tinderiä olisi ihan vieras ajatus pitää jonain kuvakatalogina"

No ei sellanen olekaan kun ainoat vaihtoehdot on "ihmiset loppuivat kesken" tai maisemakuva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni näissä tavalla tai toisella epäonnistuneissa keskusteluyrityksissä on yhteisenä nimittäjänä "liian paljon, liian nopesti" piirre. Esim. jos puhutaan toisen mökistä, luultavasti parempi kysymys on että "Mikä on mielestäsi parasta mökillä?" kuin "Missä sun mökkis on?". Jos kutsu mökille koskaan tulee niin osoite kyllä kerrotaan tai perile löydetään yhdessä aivan varmasti, eikä mökin sijainnista keskustelu palvele sitä ensisijaista tarkoitusta että selvitetään että ollaanko edes sen verran samalla aaltopituudella että kannattaa kasvotusten tavata.

Itse miehenä en  mieluusti puhu töistä tai rahasta ylipäätään kenenkään kanssa, vaikka kummallakaan saralla ei ole vikaa. Elämässä on niin paljon muuta, ja paljon tärkeämpää kuin nuo kaksi aihealuetta. Toki jos toisella tai molemmilla osa-alueilla on ongelmia niin ne pit

Tuo raivokohtaus osoittaakin hyvin, miksi kannattaa aina selvittää pystyykö toinen normaaliin jutusteluun. Jotain on vialla, jos ihmistä häiritsee tavalliset keskustelunaiheet.