Mikä vaivaa ihmisiä, jotka alkavat neuvoa pyytämättä??

Niihän sitä sanotaan että pyytämättä annettu neuvo on itse asiassa moite. Näitä on elämässä tavattu paljon. Mielestäni siinä on kyse jonkinlaisesta kuvitelmasta että on itse järkevämpi ja viisaampi kuin se joka vaikkapa ääneen jotaki asiaa miettii tai haluaa vaan kuuntelevan korvan huolilleen. Olisi mahtavaa jos toinen osaisi pitää sen päänsä kiinni ja kuunnella. Sitten jos kysytään mielipidettä tai sitä neuvoa niin silloin avaisi suunsa vasta. Esimerkki töissä: "Mä en kyllä sitte tykkää yhtään tästä työkohteesta, edellinen paikka oli paljon mukavampi" Besserwisser: "Niin mutta siellä oli sitä tätä ja tuota, ei se ollut kivempi paikka" Jouduin tukkimaan suunsa sanomalla että tuo oli minun mielipide, älä yritä vääntää sitä muuksi. Vastaavaa kuulee usein. 

Vierailija kirjoitti:

Niihän sitä sanotaan että pyytämättä annettu neuvo on itse asiassa moite. Näitä on elämässä tavattu paljon. Mielestäni siinä on kyse jonkinlaisesta kuvitelmasta että on itse järkevämpi ja viisaampi kuin se joka vaikkapa ääneen jotaki asiaa miettii tai haluaa vaan kuuntelevan korvan huolilleen. Olisi mahtavaa jos toinen osaisi pitää sen päänsä kiinni ja kuunnella. Sitten jos kysytään mielipidettä tai sitä neuvoa niin silloin avaisi suunsa vasta. Esimerkki töissä: "Mä en kyllä sitte tykkää yhtään tästä työkohteesta, edellinen paikka oli paljon mukavampi" Besserwisser: "Niin mutta siellä oli sitä tätä ja tuota, ei se ollut kivempi paikka" Jouduin tukkimaan suunsa sanomalla että tuo oli minun mielipide, älä yritä vääntää sitä muuksi. Vastaavaa kuulee usein. 

Siis miksi hermostut siitä, että toinen sanoo samasta asiasta oman mielipiteensä. Koetko oikeasti, että se toinen yrittää eriävällä mielpiteellään peitota omasi? Eikö sinua yhtään kiinnosta toisen ihmisen mielipiteet? Ja jos ei, niin miksi sitten koet, että toista pitäisi kiiinnostaa sinun mielipiteesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niihän sitä sanotaan että pyytämättä annettu neuvo on itse asiassa moite. Näitä on elämässä tavattu paljon. Mielestäni siinä on kyse jonkinlaisesta kuvitelmasta että on itse järkevämpi ja viisaampi kuin se joka vaikkapa ääneen jotaki asiaa miettii tai haluaa vaan kuuntelevan korvan huolilleen. Olisi mahtavaa jos toinen osaisi pitää sen päänsä kiinni ja kuunnella. Sitten jos kysytään mielipidettä tai sitä neuvoa niin silloin avaisi suunsa vasta. Esimerkki töissä: "Mä en kyllä sitte tykkää yhtään tästä työkohteesta, edellinen paikka oli paljon mukavampi" Besserwisser: "Niin mutta siellä oli sitä tätä ja tuota, ei se ollut kivempi paikka" Jouduin tukkimaan suunsa sanomalla että tuo oli minun mielipide, älä yritä vääntää sitä muuksi. Vastaavaa kuulee usein. 

 

 

 

Siis miksi hermostut siitä, että toinen sanoo

Yleensä nämä neuvot (tai mielipiteet) koskevat muiden ihmisten henkilökohtaisia asioita ja elämää. Joten miksi ihmeessä mennä kommentoimaan. Ihmiset osaavat myös kysyä mielipiteitä ja neuvoja. Ainakin multa kysytään usein, enkä useinkaan ymmärrä miksi, eikä mulla ole antaa mielipiteitä ja neuvoja. Ylipäätään vaivaan aika vähän mieltäni muiden ihmisten henkilökohtaisilla asioilla.