Mikä vaivaa ihmisiä, jotka alkavat neuvoa pyytämättä??

Jos se kuitenkin on oma epävarmuus joka saa noin kimpaantumaan. Jos olisit itsevarma ja tietäisit mitä teet, niin silloin osaat kohteliaasti vastata neuvojalle jotain muuta äyskäröinnin sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos se kuitenkin on oma epävarmuus joka saa noin kimpaantumaan. Jos olisit itsevarma ja tietäisit mitä teet, niin silloin osaat kohteliaasti vastata neuvojalle jotain muuta äyskäröinnin sijaan. 

En mä äyskäröi neuvojalle. Sanon vaan, että joo, tiedän/osaan kyllä.

Ap

Tässä ketjussa taitaa kommenttien perusteella olla muutama neuvoja :D

Vierailija kirjoitti:

Mikä Sinua vaivaa? Mieti sitä.

Kiitos samoin.

miksi nyt tuostskn pitää mieli pahoittaa? Vaikka inhoatte neuvoja, niin minä annan nyt silti neuvon: omassakin elämässä onneuvoja jakaelevia henkilöitä. Miesselittäjät karistan yleensä kokonaan pois elämästäni, mutta ne muut neuvojat, niin otan asiasta parhaat puolet.

Esimerkiksi neuvojatyyppi, joka on aivopesty s-liittoteoreetikkojen heimoihin ja neuvonsa tulevat sieltä käsin. Ne menee aina väärin eikä ne kestä koskaan kriittistä tarkastelua, paitsi tietysti noiden heimolaisten mielestä. Kuuntelen neuvonsa tarkkaan (lähipiirissäni on näitä ihmisiä pari) ja teen sitten päinvastoin kuin neuvovat. vastikään minua neuvottiin välttämään tietyn osakkeen ostamista, koska heidän sulejtussa faceryhmässään joku oli tiennyt, että se osake tulee tippumaan, koska yritys on kritisointu venäjää ja väittänyt venäjän olevan oikeassa. Menin heti pörssiin ja ostin sitä osaketta. nyt se on jo noussut ihan mukavasti, pitää kohta myydä ja kotiuttaa voitot. Tai sitten sain vuoden lopulla neuvon, etä missään nimessä ei tule ottaa influenssarokotetta nyt, että tämän vuoden rokote on paha eikä influenssakaudesta tule lainkaan paha. Menin heti ja varasi itselleni rokotusajan. Ja kuinka ollakaan, nyt riehuva influenssa on median tietojen mukaan aika paha tauti.

Nämä väärinneuvojat siis oikeasti voivat olla hyödyllisiäkin, jos vain itse osaa ottaa heidän neuvonsa oikein.

Kai sitä nyt neuvoa saa. Ei siitä pidä nokkiinsa ottaa ja aina voi kiittää neuvosta ja sanoa ettei tarvitse neuvoja, jos siltä tuntuu. Kun sanoo tarpeeksi monta kertaa samalle henkilölle, niin eiköhän viesti mene perille. Jos vain harmittelee oman pään sisällä, niin neuvotulva jatkuu. Kenen syy se silloin on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vaikutat niin avuttomalta, että he kokevat neuvomisen aiheelliseksi.

Miksi muuten kimpaannut noin? Miksi et pysty suhtautumaan neuvonantajaan korrektisti? Hänhän on kumminkin puolellasi ja haluaa auttaa. Voit miettiä omaa suhtautumistasi.

Varmaan juuri siksi, että neuvoja pitää mua avuttomana vaikka tiedän asiasta enemmän kuin hän.

Ap

Tässä se vastaus tuli. Neuvomisen hetkellä syntyy uusi inputti laumahierarkiaan. Neuvoja on ylempänä. Neuvottava suuttuu jos hänelle paikka laumassa on tärkeä (niinkuin se useimmille on). Jos ei ole ollenkaan laumaanhakeutumisviettiä, neuvoja luulee tekevänsä hyvän työn.

On se perkele ettei vieläkään ihmiset osaa elää ilman laumahierarkiaa. Laumahierarkia-ihmiset ovat kyllä yleensä niitä joiden henkinen kehitys on melko alhaisella tasolla.

Eikö ole itsestäänselvyys ettei neuvoja anneta pyytämättä? Jos haluaa neuvoa ensin kysytään lupaa: saanko neuvoa? Siihen vastataan joko kyllä tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole itsestäänselvyys ettei neuvoja anneta pyytämättä? Jos haluaa neuvoa ensin kysytään lupaa: saanko neuvoa? Siihen vastataan joko kyllä tai ei. 

itsestäänselvyys taitaa olla kuitenkin se, että jos joku valittelee jotain elämänsä epäkohtaa, niin hän pyytää siinä sitten neuvoa, että miten tästä päästään eteenpäin. Sillä eihän kukaan täysijärkinen vain halua valittaa: ainahan sillä yrietään kertoa ettei itsellä ole taitoja tai tietoja päästä ongelman kanssa eteenpäin. Täysjärkiset toteavat ongelman ja alkavat tehdä asialle jotain.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole itsestäänselvyys ettei neuvoja anneta pyytämättä? Jos haluaa neuvoa ensin kysytään lupaa: saanko neuvoa? Siihen vastataan joko kyllä tai ei. 

Ei se noin mene. Kyllä neuvoja annetaan pyytämättäkin, jos on selvästi syytä antaa. Ei niitä nyt kuitenkaan ihan joka tilanteessa pidä tyrkyttää ja pitää olla tilannetajuakin. Mutta ei se niin ole, että niitä saisi antaa vain pyydettäessä.

Joillakin se on tarve päteä ja jotkut yrittää keksiä sillä jutun juurta "neuvomalla". Eikä siinä mitään jos nämä neuvojat osaisi oikeastikin neuvoa mutta kun tullaan latelemaan jotain itsestäänselvyyksiä kysymättä. Sitten taas niissä oikeastikin hankalissa kohdissa ei kyllä varmasti tule minkäänlaista neuvoa edes kysymällä. 

Niin, onko Marinilta kysytty mitään neuvoa. Eikä kysytä. 🤡

Minulla oli tällainen neuvoja kaveri (nk) Esim. Tein mökillä kuistia ja suurin osa oli valmiina kun hän saapui paikalle. Seurasi keskustelu; nk; kannattaa mitata nuo aidan laudat valmiiksi, minä, ne on mitattu ja sahattu sopiviksi. (Laudat oli osa paikallaan ja osa pinossa ja kaikki maalattuna) nk. Ootko mitannut nuo naulat ettei ne ole liian pitkiä? minä , eivät ole liian pitkiä. Nk, naulaa sillain vinoon niin pysyy paremmin, minä kuule oon tehnyt tätä jo pätkän, kyllä minä osaan!!. nk, sun pitää maalata nuo naulanreiät jälkeenpäin. m 😨 ALA MENNÄ VAIKKA UIMAAN.. Tämä on sitä turhan neuvomista

Meidän perheessä on tehty perhepeli kälyn neuvomisesta. Ennen koko perheellä meinasi mennä hermo, mutta nyt kun ollaan keksitty kääntää tämä viihteeksi ja kilpailuksi, niin nyt kälyn vierailut on oikein hauskoja. Jokainen yrittää siis arvata mahdollisimman lähelle saatujen neuvojen määrän. 

Nyt talvilomalla on taas pitkästä aikaa pakollisen vierailun aika, ja arvauksia on jo ryhdytty tekemään. Samalla ollaan yritetty täsmentää pelin sääntöjä. Esim provosoiminen ja vierailun pitkittäminen sekä neuvon erottaminen vain yleisemmästä paasaamismonologista. Viimeksi vierailulla kahvipöydässä kommentoin, että "kylläpä ne laittaa kaikenlaisia mainostekstejä keksipaketteihin nykyään", josta käly aloitti paasauksen palmuöljystä ja sitten neuvonnan siitä, mitä palmuöljyttömiä tuotteita meidänkin pitäisi ostaa. Muu perhe oli sitä mieltä, että tässä oli kyse paasaamisesta ja toisaalta osa porukasta oli sitä mieltä, että listatut tuotteet olivat jokainen oma neuvonsa, ei yksi neuvomiskokonaisuus. 

Totuus on, että neuvoja on hankala laskea, sillä edellinen ei lopu, ennenkuin uusi jo alkaa. Viime kerralla voittaja jäi hieman epäselväksi, mutta annettujen neuvojen määrä vierailua kohti saatiin täsmennettyä 13-18 kappaleen jakaumalle.

Lisäksi ollaan sovittu, että se perheenjäsen, joka ensimmäisen kerran keksii todellista käyttöä edes yhdelle kälyn neuvolle, palkitaan.

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä nyt neuvoa saa. Ei siitä pidä nokkiinsa ottaa ja aina voi kiittää neuvosta ja sanoa ettei tarvitse neuvoja, jos siltä tuntuu. Kun sanoo tarpeeksi monta kertaa samalle henkilölle, niin eiköhän viesti mene perille. Jos vain harmittelee oman pään sisällä, niin neuvotulva jatkuu. Kenen syy se silloin on?

Neuvojan syy.

Joku voisi tehdä jonkin lehtijutun neuvomisesta. Mikä ihme tämän ilmiön takana on ja miten siitä voi oppia pois, kuka itsensä tunnistaa.

Minä nyt vain satun tietämään useimmista asioista enemmän kuin muut ja koen velvollisuudekseni neuvoa muita. 

upupup

Mulla on viisi tätiä. Kaikki tuollaisia. Luulevat tietävänsä parhaiten ja "hyvää hyvyyttään" jakelevat neuvoja, eli suuri ego on se mikä tuota aiheuttaa.

Neuvominen on nostalgiaa neuvojalle ja jonkinlaista itsekkyyttä ja kyvyttömyyttä ymmärtää muita.

Itse kuuntelen ja kysyn, että mitä vaikka ajattelet ongelmastasi ja onko jotain mitä aiot tehdä asialle? Yleensä ihmisen tarve puhua perustuu tarpeeseen käsitellä erilaisia ajatuksia ja ratkaisuja, joita hänellä jo on mutta ei ole vielä päätöstä/voimavaroja toteuttaa. Jos asia on noin niin mitä pitäisi tapahtua että se olisi paremmin -tyyppisiä kommentteja.