Mikä vaivaa ihmisiä, jotka alkavat neuvoa pyytämättä??
Todella ärsyttävää minusta. Jonkun vinkin voi antaa tyyliin "ootko kokeillut jo asiaa x?", mutta mulla ainakin palaa heti hermo, kun neuvoja alkaa paasata "sun pitää kuule tehdä nyt näin".
Kommentit (103)
Ihmiset voivat alkaa neuvoa pyytämättä monista syistä. Yksi syy on halu auttaa ja jakaa omaa tietämystään tai kokemustaan. Joillakin ihmisillä on taipumus olla ohjaavia tai opettavaisia, ja he saattavat kokea, että heillä on arvokasta tietoa, jota muut tarvitsevat.
Toinen syy voi olla sosiaalinen dynamiikka; joskus ihmiset haluavat näyttää asiantuntevilta tai vaikuttavilta, ja neuvominen voi olla tapa rakentaa omaa asemaansa ryhmässä. Joissakin kulttuureissa neuvojen antaminen on myös normi, ja se voi olla osa yhteisön vuorovaikutusta.
Lisäksi jotkut ihmiset saattavat yksinkertaisesti olla huolissaan toisten hyvinvoinnista ja yrittää estää virheitä tai ongelmia. Vaikka neuvojen antaminen voi joskus olla hyödyllistä, se voi myös tuntua tungettelevalta, jos se tapahtuu ilman, että toinen osapuoli on pyytänyt apua.
Vierailija kirjoitti:
Kerran tällainen neuvoja alkoi tehdä salapoliisityötä, jotta voisi neuvoa myös veljeäni (jota ei ole koskaan tavannutkaan). Sai päähänsä, että veljeni on käyttänyt erästä lääkäriasemaa, joka on hänen mielestään ylihintainen ja ohjeisti, että kannattaa mennä kaupungin laidalle halvempaan paikkaan.
Veljelläni ei ole autoa eikä hän edes ollut käynyt tällä kalliilla lääkäriasemalla vaan eräässä toisessa paikassa, joka sijaitsee kävelymatkan päässä hänen kotoaan.
Hulluja on joka lähtöön.
Ja olemme kumpikin vielä ihan tukevasti keski-iässä emmekä mitään holhottavia nuoria.
Töissä on yksi tällainen neuvoja-akka. Jos erehdyt kysymään häneltä jotain saat tunnin luennon asian vierestä. Lopputuloksena kauheaa paasausta eikä vastausta alkuperäiseen kysymykseen. Väliin ei voi sanoa mitään kun käskyttävä kälätys vaan jatkuu ja jatkuu....
Joillekin voi olla vaikea olla neuvomatta, jos näkee avuttomuutta ympärillään.
Jos selität miten päin persettä olet tehnyt jonkin asian niin kai nohevampi haluaa kertoa miten se olisi pitänyt tehdä?
Joku levy pyörii niillä päässä. Eivät tajua ehkä kysyä jotain muuta, asiaankuuluvaa tai osaa sanoa mitään siihen mitä sanot. Eli väärä henkilö.
Minulla oli kaveripiirissä tällainen. Mitään ei voinut somessa julkaista ilman, että sain "Kannattaa..." -alkuisia lauseita, joissa kerrottiin jokin täysin yksinkertainen asia sellaiseen päivitykseen missä ei kysytty mitään. Hommassa nauratti vielä se, että tämä nainen oli tulotasoa alemmalla, aika elämämkolu ja vähemmän tarkka (asunto aivan läävä). Nyt hän kehitti riidan jostain yksinään ja esti mut kaikkialla, ja mietin miksen itse tehnyt vastaavaa heti kun hän alkoi rassaamaan hermojani ihan todella. Siinä vaiheessa kun aloin piilottelemaan päivityksiäni häneltä tai miettimään onko päivityksessä jotain mihin voisi neuvomisenvarjolla takertua, kyllästyin totaalisesti elämääni.
Toinen joukko on nämä neuvojat, jotka eivät tajua hölkäsen pöläystä koko aiheesta tai ovat auttamatta eri leirissä asian kanssa. Jos heillä oli 80-luvulla jokin tietty systeemi homman hoitamiseksi, niin nykypäivänä se ei enää toimi. Sitten sitä neuvomista saa kuunnella kun neuvoja ei ota kuuleviin korviinsa, että asia ei mene niin. Kuplautuminen on todella haitallista tältä osin, ettei siis yhtään katsota sen oman laatikon ulkopuolelle vaan puhutaan sieltä käsin.
Olen nykyisin tehnyt niin, etten hirveästi jaksa kuunnella jos joku alkaa ohjeistamaan jostain mitä en ole edes kysynyt. Ulkonäköön liittyvissä ohjeissa esitän etten kuule ollenkaan tai esitän jonkun vastakysymyksen, tai sitten vain alan räpälätä näyttävästi kännykkää. Jos alkaisin oikeasti kuunnella joka ikistä neuvojaa joka alkaa neuvoa pelkän naamakertoimen perusteella, niin en muuta tekisikään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat ilmaiset neuvot niin henkilökohtaisesti? Kuulostaa asennevammalta.
Koska ne neuvojat ovat useimmiten epäpäteviä
Vierailija kirjoitti:
Jos selität miten päin persettä olet tehnyt jonkin asian niin kai nohevampi haluaa kertoa miten se olisi pitänyt tehdä?
En tee asioita "päin persettä" enkä ehdi edes kertoa mitään sen enempää, kun tämä ohjeistaminen jo alkaa. Riittää, että kerron ostaneeni untuvatakin ja hetkessä olenkin jo saanut luennon se hoito-ohjeista ja mahdollisesti myös neuvon: "sun ois kannattanut ostaa xx merkin takki mieluummin".
Ap
Itse en neuvo ketään missään vaikka huomaisin kuinka kohta joku tekee virheen. Esim salilla joku tekee huonolla tekniikalla liikettä, siihen vain ajattelen kuinka hän tulee vielä loukkaamaan joku päivä. Ei ole minun tehtäväni neuvoa muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat ilmaiset neuvot niin henkilökohtaisesti? Kuulostaa asennevammalta.
Koska ne neuvojat ovat useimmiten epäpäteviä
Mistä tiedät? Oletko koittanut? Mitäs jos neuvojalla on enemmän kokemusta kuin sinulla? Kuten sanoin, kuulostaa asennevammalta.
Korreloi huonojen sosiaalisten taitojen kanssa. Ja huonon itsetunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat ilmaiset neuvot niin henkilökohtaisesti? Kuulostaa asennevammalta.
Koska ne neuvojat ovat useimmiten epäpäteviä
Joo tämä. Joskus ne neuvot ovat yksinkertaisesti vääriä ja neuvojalla ei ole mitään oikeaa ja konkreettista tieto/taitoa asiasta edes.
Maailma on täynnä huonoja neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vaikutat niin avuttomalta, että he kokevat neuvomisen aiheelliseksi.
Miksi muuten kimpaannut noin? Miksi et pysty suhtautumaan neuvonantajaan korrektisti? Hänhän on kumminkin puolellasi ja haluaa auttaa. Voit miettiä omaa suhtautumistasi.
Kiitos neuvosta
Vierailija kirjoitti:
Korreloi huonojen sosiaalisten taitojen kanssa. Ja huonon itsetunnon.
Ja vanhuuden. Neuvominen on vähän samanlaista, kuin ulkonäön kommentointi. Selvästi suositumpaa ja hyväksytympää vanhemmissa ikäluokissa.
On ärsyttävää! Saatan joskus tahtomattani syyllistyä siihen itsekin.
Toinen ärsyttävyys on se, että kerrot asiaa x, niin kuulija alkaa saman tien pommittaa kysymyksillä kesken asian, eikä yhtään keskity siihen mitä puhun.
Mm. puhuin yhdestä asiasta ja sen asian tavoitteen sain kerrottua kolme kertaa, kun yhtä aikaa siinä tuli monia epäolennaisia kysymyksiä asiasta ja sitten viimeisenä kysymys "mikä tavoite sillä asialla on".
Siinä vaiheessa oli jo pakko sanoa, että kerroin sen jo kolme kertaa, olisiko kannattanut keskittyä kuuntelemaan.
Tiedättekö tällaista? Niin kova halu tuoda julki että asiasta jo tiedetään jotain (ei oleellista), ettei keskitytä kun siitä toinen puhuu.
vaihtoehtoja muutama:
1) niillä on palanut hermo sinuun ja kokevat, että valitat koko ajan elämäsi vaikeuksista, mutta tunnut olevan täysin kykenemätön tekemään mitään niiden tilanteiden parantamiseksi, joten kokevat, että sinua pitää neuvoa
2) he kohtelevat sinua siten kuin toivoisivat itseään kohdeltavan samanlaisessa tilanteessa. Toivovat siis itse saavansa neuvoja, joten siksi neuvovat sinua
3) he oat ratkaisukeskeisiä. Eli kun kuulevat ongelman, aivonsa alkavat raksutttaa ratkaisujen löytämiseksi ja siksi kyselevät sinulta, että oletko kokeillut tätä ja tätä
4) he osoisttavat sillä empatiaa sinua kohtaan
5) et ole kertonut heille, että haluat vain valittaa, et halua ratkaisuja