IS: Olen aina halunnut äidiksi nyt olen melkein 30-vuotias ja ajatuskin kauhistuttaa

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu sitä mieltä, että nykypuheessa isiä/miehiä syyllistetään liikaa äitiyteen haastavuuteen liittyen? Siis että oikeasti kyse ei ole siitä, että isät tekisivät liian vähän (varmasti jossain perheissä tekevätkin, en sitä epäile) mutta perimmäinen ongelma on se, että äitiys ja vanhemmuus vaan on aika vaativa, ja biologisista syistä se rysähtää alkuvaiheessa enemmän naisen niskaan? 

Sanon näin kahden vanhemman lapsen äitinä, ja osallistuvan miehen puolisona. Onhan tässä ollut rankkojakin hetkiä. Itse ajattelen nykyään, että biologia ja geenit ovat aika muuttumattomia, vaikka toki kulttuuri ja olosuhteet ovat muuttuneet paljonkin. 

Ajattelen myös, että lapset ovat hyvä juttu monista sellaisista syistä, jotka eivät liity vaipanvaihtoon, valvomisiin tai edes lapsen nauruun ja ehdottomaan rakkauteen. Kuolema, vanhuus ja elämän erilaiset surut kohtaavat kyllä jokaisen - lapset tuovat lohtua, jota ei ehkä

"Kuolema, vanhuus ja elämän erilaiset surut kohtaavat kyllä jokaisen - lapset tuovat lohtua, jota ei ehkä kolmekymppinen vielä ymmärrä."

Lapset tekevät näistä tilanteista vaan raskaampia. Minulta on sairastunut ja kuollut läheisiä, ja niinä aikoina olin tavallistakin onnellisempi ettei minun vielä kaiken huolen ja murheen lisäksi tarvinnut huolehtia jostakin kersoista. Myös kun itse on sairaana tai on pelännyt jotain sairautta, sama juttu, herran kiitos ei ole huollettavia siihen päälle!!

Milloinkahan sinä kasvat aikuiseksi etkä typistä omaa tunnettasi muiden faktaksi? 

N45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keho muuttuu joka tapauksessa ja jos ihminen yhtään aikuistuu, niin kyllä sitä elämältä muutakin haluaa kuin jotain ulkonäköasiaa. 

Henkilö ei vaikuta tarpeeksi kypsyltä tekemään päätöksiä suuntaan taikka toiseen. 

Ja joo, itse olen vela, eikä päätös mihinkään piletyksiin pohjautunut.

Vain raju kolari aiheuttaa yhtä suuret vaikutukset kehoon, kuin raskaus ja synnytys. Eikä nyt puhuta mistään muutamasta arvesta, vaan esim pysyvästä virtsan tai ulosteen karkailusta, pysyvistä selkäkivuista, hampaiden putoamisesta/tuhosta, vakavista mielenterveysongelmista, autoimmuunisairauksien puhkeamisesta jne jne. Se on uhkapeliä kelle nuo sattuu, ja niitä sattuu useammalle kuin luulisi.

On naiivia ja typerää kuitata nämä tokaisulla "keho muuttuu joka tapauksessa" kun verrataan ihan eri koko luo

Arvioiden mukaan noin 1020 prosenttia synnyttäneistä naisista saattaa kokea pysyviä terveysongelmia, kuten lantionpohjan heikkoutta, synnytyksestä johtuvia hermovaurioita, kroonista kipua tai mielenterveysongelmia. Vielä isompi osa saa haittoja joita ei varsinaisesti lueta terveysongelmaksi, mutta jotka haittaavat kuitenkin pysyvästi elämää, kuten vatsalihasten erkauma ja uniongelmat. 

Ps ja ei, en menisi auton kyytiin jos siinä olisi 10-20% riski pysyville vammoille. 

Vierailija kirjoitti:

Ps ja ei, en menisi auton kyytiin jos siinä olisi 10-20% riski pysyville vammoille. 

Ja vielä kun se auto on ajamassa määränpäähän johon en missään nimessä halua, ja josta ei pääse ilman vakavaa rikosta pois... 

Me oltiin just lastenlasten 7v ja 6v kanssa lomalla Puerto de la Cruzissa ja hienosti jaksoivat pitkät kävelyt Santa Ursulaan ja La Villaan. Ei yhtään valitusta, me reippaat 60v isovanhemmat yritimme pysyä perässä.

Minusta mikään ei ole niin tärkeää tai ihanaa kuin lapset ja nyt bonuksena vielä lastenlapset. Lauantaisin käydään usein brunssilla ja miten moniruokaisia jo nuorimmatkin 2v ja 3v ovat. Kokeilevat kaikkea, brunssilla se onkin helppoa, kun vain laitetaan lautaselle niin katkarapuja kuin kasviksista vaikka palsternakkaa, josta on tullutkin yksi lasten suosikeista.

Mä oon käynyt lasten kanssa Kreikassa.

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin just lastenlasten 7v ja 6v kanssa lomalla Puerto de la Cruzissa ja hienosti jaksoivat pitkät kävelyt Santa Ursulaan ja La Villaan. Ei yhtään valitusta, me reippaat 60v isovanhemmat yritimme pysyä perässä.

Minusta mikään ei ole niin tärkeää tai ihanaa kuin lapset ja nyt bonuksena vielä lastenlapset. Lauantaisin käydään usein brunssilla ja miten moniruokaisia jo nuorimmatkin 2v ja 3v ovat. Kokeilevat kaikkea, brunssilla se onkin helppoa, kun vain laitetaan lautaselle niin katkarapuja kuin kasviksista vaikka palsternakkaa, josta on tullutkin yksi lasten suosikeista.

Haukotus. Entä olisiko onnistunut viikon reissu New Yorkissa, jossa olisi koluttu museoita ja teattereita? Olet just tällainen tui-lomailija, ja niitä jotka jättää kersojen sotkut buffetissa henkilökunnan siivottavaksi, samalla kun muut ruokailijat nauttii "elämisen äänistä"... 

Vai että naisen ruumiin hajoaminen 40 vuotta ennen aikojaan lasten saamisen vuoksi olisi jotenkin harvinaista.

Ei ole, vaan pysyvä vatsalihasten erkauma ja lantionpohjan alueen laskeumat ovat todella yleisiä. Yllä mainituista mielenterveyden ongelmista puhumattakaan.

Te äidit joille ei tullut ongelmia voitte kiittää luojaanne hyvästä onnestanne, mutta älkää väittäkö tilastoja vastaan.

Ymmärrän hyvin ap:ta. Suosittelisin kuitenkin pakastamaan munasoluja tulevaisuuden varalle, jos yhtään tuntuu, että saattaisit vielä joskus haluta lapsia. Yli 35-vuotiaana se ei välttämättä enää omilla munasoluilla onnistu. Minulle kävi näin. Onneksi olin hankkinut yhden lapsen jo 32-vuotiaana, kun vielä olin hedelmällinen.

29-vuotias haaveilee Kreikan matkoista, festareista ja kovista treeneistä. Mmmkay. 

Kyllä mun vanhemmat ovat aina sanoneet, että minun saaminen on ollut parasta, mitä he ovat saaneet aikaan. Samalla ajatuksella perustettiin mekin perhe ja voin yhtyä heihin, kaikki työonnistumiset, tutkinnot ja muut kalpenevat siitä onnesta, mitä lapset ovat meille tuoneet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun vanhemmat ovat aina sanoneet, että minun saaminen on ollut parasta, mitä he ovat saaneet aikaan. Samalla ajatuksella perustettiin mekin perhe ja voin yhtyä heihin, kaikki työonnistumiset, tutkinnot ja muut kalpenevat siitä onnesta, mitä lapset ovat meille tuoneet.

 

Ja minun eivät olisi voineet vähempää välittää, lapset oli joku paska mäihä jotka ilmeisesti pakolla tunki heidän elämänsä pilaamaan. 

Kumman yksittäinen esimerkki voittaa? 

Aina kun joku tulee kommentoimaan LAPSET OVAT PASKAA, KADUN SYVÄSTI ETTÄ MENIN SELLAISIA TEKEMÄÄN, täällä painetaan kiihkossa nuolta ylöspäin. Hyvin surullista, jos ihminen ei ole onnistunut nauttimaan vanhemmuudesta. Siinä ei ole mitään ihannoitavaa.

Mä näen lastenhoidon työnä. En halua sivutyötä nykyisen rinnalle. Eihän siitä makseta palkkaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluatte lapsen, niin tehkää yksi. Yhden lapsen kanssa on helppoa eikä arki ole hirveää ja väsyttävää hulabaloota. Ihan liian moni hommaa useamman lapsen koska ajattelevat että niin kuuluu tehdä. Ei siitä ole mitään takeita että niistä lapsista on seuraa toisilleen, tunnen esim kolmilapsisen perheen ja ne penskat ei tee mitään muuta kuin tappelee keskenään. 

 

Onpahan ainakin joku jonka kanssa tappelee ja oppii jakamaan asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempana kaduttaa todennäköisesti. 30 v. olis vielä hyvä aika tehdä lapsia. Oman jälkikasvun näkeminen, kasvattaminen, rinnalla kulkeminen voittaa 100-0 kreikan lomat ja festarit. Sitäpaitsi, lapset ei sulje elämästä mitään pois, paitsi ehkä vauva-aikana. t. m 45

Hahahaa, voin kokemuksen syvällä rintaäänellä ja kahden lapsen isänä sanoa, että mitä absoluuttista paskapuhetta!! 😂 Lapsi on todellakin aivan hirveä rasite kaikella mukavalla aikuiselämälle ja aivan etenkin matkustellessa. En todellakaan halua lähteä lapsieni kanssa 10 km pidemmälle yhtään minnekään, koska: kiukuttelut, syömiset, sairastelut, vahtimiset, vessakäynnit, väsymiset, aikaiset aamut, aikaiset nukkumaanmenot, eväät, vaihtovaatteet, ei-jaksa-kävellä-montaa-tuntia, lapsen tylsistymiset, ei-voi-syödä-hienoissa-ravintoloissa, ei-spontaanisuutta, kaikki pitää s

Ei kannata yleistää.

Oma vanha isäni, joka ei osannut olla läheinen aikuinen minulle ja sisarukselleni kun olimme pieniä, teinejä ja nuoria aikuisia, kertoi viimeksi viikko takaperin kuinka onnellinen hän on että hänellä on omia lapsia. Olen kyllä aina kokenut ja tiennyt tämän ja olen siksi surullinen ettei isämme kuitenkaan osannut olla luontevasti läheinen isä lapsilleen. Nuoret ja nuoret aikuiset eivät ymmärrä että vaikka omat vanhemmat joskus olisivat tyytymättömiä lastensa tekemisiin ja nämä saattaisivat jopa nurista lasten kasvattamisen huonoista puolista, niin vanhana yksin jääminen on tunne mikä on monille surkeinta mitä elämässä voi olla. Jopa paskat penskat, ovat parempi kuin elää niin ettei kukaan piittaa mitään.

Minulla on ex-eukon kanssa lapsi jonka koulutus ja elättäminen maksaa minulle reilut 500 euroa/kk, vieden kolmanneksen rahoista mitkä jää välttämättömien kulujen jälkeen ja minä elän säästeliäästi. Lapsi oli haluttu ja vaikka suhde meni *ituksi, niin oma lapsi tarkoittaa että en koe olevani täysi epäonnistuja. M51

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin just lastenlasten 7v ja 6v kanssa lomalla Puerto de la Cruzissa ja hienosti jaksoivat pitkät kävelyt Santa Ursulaan ja La Villaan. Ei yhtään valitusta, me reippaat 60v isovanhemmat yritimme pysyä perässä.

Minusta mikään ei ole niin tärkeää tai ihanaa kuin lapset ja nyt bonuksena vielä lastenlapset. Lauantaisin käydään usein brunssilla ja miten moniruokaisia jo nuorimmatkin 2v ja 3v ovat. Kokeilevat kaikkea, brunssilla se onkin helppoa, kun vain laitetaan lautaselle niin katkarapuja kuin kasviksista vaikka palsternakkaa, josta on tullutkin yksi lasten suosikeista.

Joo, mikään ei ole yhtä tärkeää kuin puskea lisää väestöä jo ennestään ylikansoitetulle pallolle. Niille jotka vielä kehtaa tällaiseen tilanteeseen lisääntyä, pitäisi rapsauttaa tuntuva haittavero jokaisesta mukulasta.

Sitten jatkat sitä bilettämistä ja reissaamista jos se sinun tarpeesi täyttää elät niinkuin haluat

ei kai suurimmalle osaa äideistä mitään sellaisia vaivoja tule joka estäisi treenaamisen jatkossa. olis ihan kiva joskus lukea vaikka normaaleja onnistuneitakin kokemuksia lastenhankinnasta eikä pelkästään niitä joissa vit tu repeää keskeltä kuuteen osaan vai mitä lie

Vierailija kirjoitti:

Mä oon käynyt lasten kanssa Kreikassa.

Mekin olemme Kreikassa Turkissa Saksassa Tsekissä Unkarissa Espanjassa Ruotsissa Norjassa Virossa suomessa ei muuta kuin liikkeelle vaan.