Lue keskustelun säännöt.
IS: Olen aina halunnut äidiksi nyt olen melkein 30-vuotias ja ajatuskin kauhistuttaa
25.02.2025 |
www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000011047597.html
"Kaunistelematon vastaus: en halua luopua minulle tärkeistä asioista ainakaan vielä.
Olen vasta päässyt vauhtiin urallani. Haluan voida lähteä ystävieni kanssa Kreikkaan ja kesäfestareille. Haluan toimintakykyisen kehon, jolla voin treenata kovaa."
Tuollainen ajattelutapa on siis ihan validi legit nykyään? Ei lasta koska halutaan festareille ja Kreikkaan joka vuosi? Maassa jossa on syntyvyyskriisi jota halutaan paikkailla ottamalla lisää ulccareita sisään tekemään pas kaduunit??
Kommentit (155)
"Nykyään miehillä on ihan samanpituiset vanhempainvapaat kuin naisilla".
Minun miehellä on oltava sen verran rahaa ettei mitkään vanheimpainvapaat tai niiden pituudet vaikuta mitenkään. Minä menisin myöskin takaisin töihin minulle sopivana ajankohtana enkä sitten kun jotkut tuet laskee tai loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"
Jos lapsia on vaikka yksi ja hänet laittaa vuoden ikäisenä päiväkotiin, äiti on kotona puoli vuotta ellei isä luovuta hänelle omia vapaitaan. Ruokaa ei ole mikään pakko kokata, eineksillä pärjää. Yhden lapsen sotkut eivät nyt ihan siivoojaa tarvitse. Hänet voi myös kasvattaa siivoamaan itse leikkinsä.
Lastenhoitaja olisi kieltämättä ihan kätevä.
Puhutko siis tilanteesta jossa olet useamman lapsen kotiäiti?"
En. Puhun tilanteesta jossa elän sellaista elämää kuin minua huvittaa ilman mitään eineksiä tai Kelan tukia. Te voitte vapaasti elää sitä eines elämää siellä kotiäiteinä, mutta minulle se ei ole vaihtoehto ikinä. Olen luetellut asiat joita MINÄ vaatisin lasten tekoon ja minä en ole kiinnostunut elämään kuvaamaasi elämää päivääkään.
"10-vuotias vinkuu ja pissaa housuun eikä osaa kävellä? Oletko kasvattanut hänet tynnyrissä?"
Se on tietysti helppo sanoa silloin, kun itelle on osunu täysin terve lapsi kohdalle.
Kyllä, meidän tytöllä on kasteluongelma ja vaivaa edelleen silloin tällöin. Ollaan ihan taaperoikäisestä asti jouduttu vahtimaan ja käskyttämään tyttö vessaan. Aina pitää miettiä etukäteen, mistä vessa löytyy. Silti edelleen vahinkoja sattuu, etenkin koulupäivien aikana, kun me vanhemmat ollaan töissä, eikä olla valvomassa vessassakäymistä. Saati, että oltais jossain ulkomaanmatkalla, missä on paljon muutakin ajateltavaa....
Ollaan vaivan takia rampattu lääkärissä ja pidetty yllämainittua pissakoulua. Vaiva on paljon raskaampi sekä tytölle, että vanhemmille, kuin voit kuvitella.
https://www.ninds.nih.gov/health-information/disorders/tethered-spinal-…
Vierailija kirjoitti:
Vanhempana kaduttaa todennäköisesti. 30 v. olis vielä hyvä aika tehdä lapsia. Oman jälkikasvun näkeminen, kasvattaminen, rinnalla kulkeminen voittaa 100-0 kreikan lomat ja festarit. Sitäpaitsi, lapset ei sulje elämästä mitään pois, paitsi ehkä vauva-aikana. t. m 45
Ei lapsi kulje rinnalla, en tiedä missä kulkee. Onneksi netistä saa vertaistukea.
Vierailija kirjoitti:
"10-vuotias vinkuu ja pissaa housuun eikä osaa kävellä? Oletko kasvattanut hänet tynnyrissä?"
Se on tietysti helppo sanoa silloin, kun itelle on osunu täysin terve lapsi kohdalle.
Kyllä, meidän tytöllä on kasteluongelma ja vaivaa edelleen silloin tällöin. Ollaan ihan taaperoikäisestä asti jouduttu vahtimaan ja käskyttämään tyttö vessaan. Aina pitää miettiä etukäteen, mistä vessa löytyy. Silti edelleen vahinkoja sattuu, etenkin koulupäivien aikana, kun me vanhemmat ollaan töissä, eikä olla valvomassa vessassakäymistä. Saati, että oltais jossain ulkomaanmatkalla, missä on paljon muutakin ajateltavaa....
Ollaan vaivan takia rampattu lääkärissä ja pidetty yllämainittua pissakoulua. Vaiva on paljon raskaampi sekä tytölle, että vanhemmille, kuin voit kuvitella.
https://www.ninds.nih.gov/health-information/disorders/tethered-spinal-…
Ja lisään vielä, että minusta 10-vuotiaalle on ihan normaalia turhautua kävelyretkillä tai jos hänellä on tylsää. Vielä tämänkään ikäisellä se turhautuminen tai väsymys ei aina purkaudu rakentavalla tavalla, vaan kyllä, se voi olla itkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukapa sitä on toisen puolesta sanomaan, mitä toinen saa elämässään haluta? Jokaisella on kuitenkin vain tämä yksi elämä.
Vierailija kirjoitti:
"
Jos lapsia on vaikka yksi ja hänet laittaa vuoden ikäisenä päiväkotiin, äiti on kotona puoli vuotta ellei isä luovuta hänelle omia vapaitaan. Ruokaa ei ole mikään pakko kokata, eineksillä pärjää. Yhden lapsen sotkut eivät nyt ihan siivoojaa tarvitse. Hänet voi myös kasvattaa siivoamaan itse leikkinsä.
Lastenhoitaja olisi kieltämättä ihan kätevä.
Puhutko siis tilanteesta jossa olet useamman lapsen kotiäiti?"
En. Puhun tilanteesta jossa elän sellaista elämää kuin minua huvittaa ilman mitään eineksiä tai Kelan tukia. Te voitte vapaasti elää sitä eines elämää siellä kotiäiteinä, mutta minulle se ei ole vaihtoehto ikinä. Olen luetellut asiat joita MINÄ vaatisin lasten tekoon ja minä en ole kiinnostunut elämään kuvaamaasi elämää päivääkään.
Lisäksi aina on olemassa riski, että syntyvä lapsi ei olekaan täysin terve. Voi olla enemmän tai vähemmän arkea kuormittavia sairauksia ja siinä tuo helppo arki yhden lapsen kanssa sitten menikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin tehdä lapsia jos rahasta ei tarvitse murehtia yhtään. Eli voin palkata lastenhoitajan, siivoojan, kokin ja personal trainerin ilman mitään mutinoita.
Jos synnytyksestä jää mitään komplikaatioita niin visa vaan vinkumaan ja hoidatan kaiken yksityisellä kun julkiselta ei apua välttämättä saa.
Ennen lapsia mennään naimisiin ja avioehdossa mies kompensoi joka ikisen vuoden jonka olen poissa työelämästä ja kun eläke ei kerry jos joskus erotaan.
Mies maksaa kaiken sen aikaa kun en ole työelämässä ja ei tule mitään 50/50 kitinöitä, eikä todellakaan asuta missään gheton homeisessa kerrostalo kaksiossa. Sen lisäksi miehen pitäisi olla toki minulle sopiva puoliso.
Jos asuisit isompien tuloerojen maassa, tuo olisi keskiluokkaiselle (juristi, lääkäri tms.) pariskunnalle itsestäänselvyys. Siellä rahansa saa käyttää muiden työllistämiseen ja oman elämän rakentamiseen, Suomessa ne kerätään veroina pois.
Samaan aikaan kilttimies istuu kuppilan nurkkapyödässä miettien, mistä löytäisi elämänkumppanin, jonka kanssa perustaa perheen. Ei vaan tunnu naisia kiinnostavan 😪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Some on pilannut tämänkin naisen, kun on katsellut sieltä kuvia toisten ulkomaanmatkoista ja viinin juomisista. Ei sinä enää lasten teko kiinnostakaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vain yksi lapsi ja en kokenut, että elämä olisi ollut erilaista verrattuna siihen, ettei ollut lapsia. Teimme kaikkia samoja asioita, kuin ennen lasta. Matkustelimme todella paljon, ekan kerran lapsen ollessa kuukauden vanha. Olin silloin vielä matkatoimistossa töissä, joten matkustaminen oli edullista ja aika arkipäiväistä. Lapsen kanssa pääsin kohteisiin, jonne en olisi ikinä aikuisena kehdannut mennä kuten Legoland.
Tuttavapiirissämme oli kahden lapsen perheitä. Ja kyllähän se arki oli heillä täysin erilaista kuin meillä. Jo pelkästään siksi, että kahden lapsen kasvattaminen tulee kalliimmaksi kuin yhden. Lisäksi monet halusivat tehdä lapset mahdollisimman pienellä ikäerolla, jotta heillä olisi seuraa toisistaan. Nämä sisarukset riitelivät koko ajan, tai siltä se ainakin näin ulkopuolisesta tuntui.
Olen tyytyväinen, ettei meillä ole toista lasta. Toki aiemmin mietin, että olisin tehnyt saman ratkaisun, min
"Meillä oli vain yksi lapsi ja en kokenut, että elämä olisi ollut erilaista verrattuna siihen, ettei ollut lapsia"
Ei varmaan ole, jos elää jo lapsettomana "lapsiperheen elämää" ; kokkaa perusruokaa joka päivä, tekee töitä 8-16, harrastuksena kerran viikossa tunnin lenkki ja matkustaminen on kerran vuodessa viikon tui-matka Kanarialle. Uskon helposti että tämä ei paljoa muutu.
Mutta jos lapsettomana elää valmissalaateilla ja noutoruoalla, työt on pirstaleina 8-20 välillä, harrastuksia on myös ympäri päivien, ja matkalla käydään 5 kertaa vuodessa pitkistä viikonlopuista kuukauteen, sisältönä vaikka vaellukset ja taidemuseot, niin AIVAN KAIKKI menee nurinpäin. Kullekin sen mukaan mistä tykkää, mutta itsestä tuollainen lapsiperhe-elämä jo ilman lapsiakin kuulostaa kuolemalta tylsyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan muu sitä mieltä, että nykypuheessa isiä/miehiä syyllistetään liikaa äitiyteen haastavuuteen liittyen? Siis että oikeasti kyse ei ole siitä, että isät tekisivät liian vähän (varmasti jossain perheissä tekevätkin, en sitä epäile) mutta perimmäinen ongelma on se, että äitiys ja vanhemmuus vaan on aika vaativa, ja biologisista syistä se rysähtää alkuvaiheessa enemmän naisen niskaan?
Sanon näin kahden vanhemman lapsen äitinä, ja osallistuvan miehen puolisona. Onhan tässä ollut rankkojakin hetkiä. Itse ajattelen nykyään, että biologia ja geenit ovat aika muuttumattomia, vaikka toki kulttuuri ja olosuhteet ovat muuttuneet paljonkin.
Ajattelen myös, että lapset ovat hyvä juttu monista sellaisista syistä, jotka eivät liity vaipanvaihtoon, valvomisiin tai edes lapsen nauruun ja ehdottomaan rakkauteen. Kuolema, vanhuus ja elämän erilaiset surut kohtaavat kyllä jokaisen - lapset tuovat lohtua, jota ei ehkä kolmekymppinen vielä ymmärrä. Ajattelen silti myös, että on ok olla haluamatta lapsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempana kaduttaa todennäköisesti. 30 v. olis vielä hyvä aika tehdä lapsia. Oman jälkikasvun näkeminen, kasvattaminen, rinnalla kulkeminen voittaa 100-0 kreikan lomat ja festarit. Sitäpaitsi, lapset ei sulje elämästä mitään pois, paitsi ehkä vauva-aikana. t. m 45
Ihan mielenkiinnosta, löytyyköhän aiheesta hyvää Suomessa tehtyä tutkimusta? Siis siitä, että kuinka monia vapaaehtoisesti lapsettomia kaduttaa vanhana. Monessa paikassa olen tuon lausahduksen kuullut, mutta olisi kiinnostavaa tietää kuinka paljon se vastaa todellisuutta. Itselläni ei ole käsitystä suuntaan tai toiseen aiheesta.
Mä olen 45, ja vaikka huomenna heräisin katuvana, todennäköisesti olisin ollut lapsivapaudesta onnellinen yli puolet elämästä (olettaen että elän alle 90v). Ja nekin olisi se "hyvä puoli", kun osa vanhuusiästä menee useimmilla huonossa kunnossa. Olen sinut sen kanssa että joskus voi iskeä katumus (en usko), jos sillä "ostin" isomman pätkän onnellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keho muuttuu joka tapauksessa ja jos ihminen yhtään aikuistuu, niin kyllä sitä elämältä muutakin haluaa kuin jotain ulkonäköasiaa.
Henkilö ei vaikuta tarpeeksi kypsyltä tekemään päätöksiä suuntaan taikka toiseen.
Ja joo, itse olen vela, eikä päätös mihinkään piletyksiin pohjautunut.
Vain raju kolari aiheuttaa yhtä suuret vaikutukset kehoon, kuin raskaus ja synnytys. Eikä nyt puhuta mistään muutamasta arvesta, vaan esim pysyvästä virtsan tai ulosteen karkailusta, pysyvistä selkäkivuista, hampaiden putoamisesta/tuhosta, vakavista mielenterveysongelmista, autoimmuunisairauksien puhkeamisesta jne jne. Se on uhkapeliä kelle nuo sattuu, ja niitä sattuu useammalle kuin luulisi.
On naiivia ja typerää kuitata nämä tokaisulla "keho muuttuu joka tapauksessa" kun verrataan ihan eri koko luokan asioita (ihon rypistyminen vanhuusiässä vs housuun pissaaminen tai kakkaaminen tai vaikka krooninen kipu alkaen 35-vuotiaana)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helkuttia ettei lasten kanssa muka voi tehdä noita edellä mainittuja ihan normaaleja asioita? Meillä on normaalijärjellä siunatut ja hyvin kasvatetut lapset. Todellakin käytiin museoissa, raunioilla, taidenäyttelyissä ja lapset jaksoi kävellä enemmän kuin me vanhemmat. Syövät myös etenat ja kampasimpukat ym. Ja ihan juotiin olutta terassilla. Ainut mitä ei tehty niin klo 23 jälkeen ei enää riekuttu ravintolassa vaan mentiin nukkumaan. Olisi voinut tilata lastenhoitajan mutta se ei ole meidän juttu. Isovanhemmat oli välillä reissussa mukana joten silloin mentiin myös viihteelle kaksin. Lapset ei estä tavallista elämää paitsi jos vanhemmat on kädettömiä tai lapset eivät ole perusterveitä.
Jos lapset jaksoi kävellä enemmän kuin te vanhemmat, niin te ette taida pitää kovin aktiivisista lomista. No, toiset pitää ja sellaisen lapset kyllä estää aina
Minäkin haluan nähdä taaperon, joka kävelee 15-20km päivässä vilkkaassa kaupunkiympäristössä ja jotkut päivät lounaan skipaten. Buahahahahahaaaa 🤣🤣🤣🤣.
Vierailija kirjoitti:
Juu. Nainen saa päättää mihin elämänsä käyttää. Sinä voit oman kohtusi ja lapsesi uhrata kapitalismin ja lääketeollisuuden alttarilla toki ihan vapaasti.
Niputat sitten nuo asiat yhteen näppärästi ?! Pidä nyt nuo salaiiittoteoriat omassa päässäsi.🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keho muuttuu joka tapauksessa ja jos ihminen yhtään aikuistuu, niin kyllä sitä elämältä muutakin haluaa kuin jotain ulkonäköasiaa.
Henkilö ei vaikuta tarpeeksi kypsyltä tekemään päätöksiä suuntaan taikka toiseen.
Ja joo, itse olen vela, eikä päätös mihinkään piletyksiin pohjautunut.
Vain raju kolari aiheuttaa yhtä suuret vaikutukset kehoon, kuin raskaus ja synnytys. Eikä nyt puhuta mistään muutamasta arvesta, vaan esim pysyvästä virtsan tai ulosteen karkailusta, pysyvistä selkäkivuista, hampaiden putoamisesta/tuhosta, vakavista mielenterveysongelmista, autoimmuunisairauksien puhkeamisesta jne jne. Se on uhkapeliä kelle nuo sattuu, ja niitä sattuu useammalle kuin luulisi.
On naiivia ja typerää kuitata nämä tokaisulla "keho muuttuu joka tapauksessa" kun verrataan ihan eri koko luokan asioita (ihon rypistyminen vanhuusiässä vs hou
Puhut nyt kuitenkin aika harvinaisen vaikeista komplikaatioista. Valtaosa synnyttäneistä naisista elää ihan normaalia elämää.
Uskallatko olla auton kyydissä ollenkaan? Moni kuolee ja vammautuu joka vuosi auto-onnettomuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin tehdä lapsia jos rahasta ei tarvitse murehtia yhtään. Eli voin palkata lastenhoitajan, siivoojan, kokin ja personal trainerin ilman mitään mutinoita.
Jos synnytyksestä jää mitään komplikaatioita niin visa vaan vinkumaan ja hoidatan kaiken yksityisellä kun julkiselta ei apua välttämättä saa.
Ennen lapsia mennään naimisiin ja avioehdossa mies kompensoi joka ikisen vuoden jonka olen poissa työelämästä ja kun eläke ei kerry jos joskus erotaan.
Mies maksaa kaiken sen aikaa kun en ole työelämässä ja ei tule mitään 50/50 kitinöitä, eikä todellakaan asuta missään gheton homeisessa kerrostalo kaksiossa. Sen lisäksi miehen pitäisi olla toki minulle sopiva puoliso.
Jos lapsia on vaikka yksi ja hänet laittaa vuoden ikäisenä päiväkotiin, äiti on kotona puoli vuotta ellei isä luovuta hänelle omia vapaitaan. Ruokaa ei ole mikään
Vuoden ikäisen paikka on kotona, ei päiväkodin meluisissa ylisuurissa ryhmissä.
Viimeksi esimerkiksi kiivettiin aika jyrkkää kallionseinämän viertä kulkevaa polkua joitakin kilometrejä katsomaan nähtävyyttä ja maisemia. Näkemättä olis jäänyt, jos lapset olis pitänyt raahata mukana.