IS: Olen aina halunnut äidiksi nyt olen melkein 30-vuotias ja ajatuskin kauhistuttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei Kreikkaan voi mennä lasten kanssa?

Mikä Kreikan matkan todellinen tarkoitus on?

Juu, voi mennä. Vaihtamaan vaippoja, istumaan lastenaltaan reunalle ja miettimään, mitähän se nirso taapero suostuisi paikallisista ruuista maistamaan. 

Matkan todellinen tarkoitus lienee rentoutuminen, en sitten tiedä kuinka hyvin se toteutuu lentokoneessa korvakipujaan kirkuvan pikkulapsen kanssa.

 

T. Teinien äiti

 

Asennoitumiskysymys. Meillä on matkusteltu vauvojen ja taaperoiden kanssa, eikä ongelmia ole ollut. Toki jos loma-matkan ainoa tavoite on bilettäminen niin silloin kannattaa jättää lapset kotiin. Tai jättää ne tekemättä. Silloin kun on lapsia siloin eletään siinä rytmissä ja niillä ehdoilla. Tämän päivän ongelma on se, että ihmiset ei kes

Asennoitumiskysymys??? HAHAHAAAA! Eli sinä tykkäät siis tehdä TÖITÄ lomilla?? Aivan paskapuhetta.

Itse pidän lomista, jolloin nukutaan myöhään, chillataan, kävellään vaikka koko päivä putkeen, piipahdetaan oluella siinä välissä, spontaanisti jossain kahvilassa, kivassa erikoissa ravintolassa eksoottisia ruokia syöden, ei välitetä auringon paahteesta vaan nautitaan siitä, ei haittaa jos ei saa syömistä tai juomista, mennään lasten mielestä tylsille nähtävyyksille, voidaan halutessa shoppailla koko päivä ja kyllä... iltaa voi jatkaa vielä myöhään pubissa, jos siltä tuntuu. Mitään edellä mainituista ei voi tehdä pienten lasten kanssa.

Niin elämä on valintoja. Ihan kaikkea ei kukaan saa aina ja ikuisesti. Sen mukaan elää mitä arvostaa. Me laitoimme lapset tärkeimmiksi. Ei ole tarvinnut katua. Nyt olemme taas kaksin kun lapset ovat jo maailmalla. Ja todellakin olemme matkustelleet lasten kanssa ilman mitään ressiä. Mutta lapsia ei pidä tehdä jos niitä ei halua. Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempana kaduttaa todennäköisesti. 30 v. olis vielä hyvä aika tehdä lapsia. Oman jälkikasvun näkeminen, kasvattaminen, rinnalla kulkeminen voittaa 100-0 kreikan lomat ja festarit. Sitäpaitsi, lapset ei sulje elämästä mitään pois, paitsi ehkä vauva-aikana. t. m 45

Hahahaa, voin kokemuksen syvällä rintaäänellä ja kahden lapsen isänä sanoa, että mitä absoluuttista paskapuhetta!! 😂 Lapsi on todellakin aivan hirveä rasite kaikella mukavalla aikuiselämälle ja aivan etenkin matkustellessa. En todellakaan halua lähteä lapsieni kanssa 10 km pidemmälle yhtään minnekään, koska: kiukuttelut, syömiset, sairastelut, vahtimiset, vessakäynnit, väsymiset, aikaiset aamut, aikaiset nukkumaanmenot, eväät, vaihtovaatteet, ei-jaksa-kävellä-montaa-tuntia, lapsen tylsistymiset, ei-voi-syödä-hienoissa

"Tolla asenteella kaikki muukin elämässä on varmaan aika hankalaa." Ei todellakaan. Ennen lapsia elämä oli jatkuvaa nousujohteista. Oikein pääsi vauhtiin ja elämä maistui, kun oli hyvät tulot, aikaa ja energiaa. Lasten jälkeen ei oikeastaan enää mitään noista.

En nyt oikein ymmärrä. Hän haluaa lapsen, mutta ei kuitenkaan halua lasta? 

Mä olin aina tiennyt että haluan oman perheen, ja siksi "hankimmekin" mieheni kanssa lapsia. Ei käynyt mielessäkään siirtää asiaa uran tai aurinkomatkan takia 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempana kaduttaa todennäköisesti. 30 v. olis vielä hyvä aika tehdä lapsia. Oman jälkikasvun näkeminen, kasvattaminen, rinnalla kulkeminen voittaa 100-0 kreikan lomat ja festarit. Sitäpaitsi, lapset ei sulje elämästä mitään pois, paitsi ehkä vauva-aikana. t. m 45

Ehkä miehelle, jolla ei kohtua ole. Lapsen lähellä eläminen on tälle suurempi saavutus ja saa nauttia paremmista tuloksista, kun nainen lasta kasvattaa. Sen sijaan iso osa vanhemmista naisista ei puhu kauniisti äitiydestään tai lapsista, vaan varottelevat jopa omia tyttäriään menemästä avioon ja heittäytymästä miehen armoille

 

Erikoinen tuttavapiiri sinulla.

Itse olen kuullut vain yhden ihmisen varoittelevan avioliitosta ja lasten hankkimisesta. Hän oli eronnut keski-ikäinen mies.

Naiset, joiden kanssa olen keskustellut, ovat kaikki pitäneet lapsiaan tärkeimpänä asiana elämässään ja ovat olleet onnellisia äitiydestään. Osalla on ollut huonoja parisuhdekokemuksia, mutta hekään eivät luopuisi lapsistaan mistään hinnasta.

Jos tarkoitat miehen armoille heittäytymisellä jotain tradwife juttua, niin sellaista elämäntapaa en itsekään suosittelisi kenellekään. Se on kuitenkin hyvin harvinaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei Kreikkaan voi mennä lasten kanssa?

Mikä Kreikan matkan todellinen tarkoitus on?

Juu, voi mennä. Vaihtamaan vaippoja, istumaan lastenaltaan reunalle ja miettimään, mitähän se nirso taapero suostuisi paikallisista ruuista maistamaan. 

Matkan todellinen tarkoitus lienee rentoutuminen, en sitten tiedä kuinka hyvin se toteutuu lentokoneessa korvakipujaan kirkuvan pikkulapsen kanssa.

 

T. Teinien äiti

Minäkin kuvittelin että matkustan ja teen kaikkea miten ennenkin kun saan lapsia. Joopajoo. Ulkomaan matka oli juuri tuollainen, sitä samaa kuin kotona mutta vieraassa ympäristössä "retkikamppeilla", eri bakteereista vielä hyvät turistiripulit mitkä eivät pysy vaipoissa. Vielä valppaampi on taaperon kanssa oltava muutenki. No entäs pelkkä laivareissu, irtiotto arkeen, juu lapsi oksensi saavuttuamme hyttiin sängylle ja lattialle, päiväunista ei tullut mitään ja taapero itkee väsymyksestä johtuvaa loputonta itkua. Kyllä helpompaa on reissata aikuisen kanssa. Ja lastentaudithan leviää helposti kaikissa lasten puuhapaikoissa, että senkin kun tiedostaa etukäteen voi rauhassa odotella milloin tulee seuraava tauti. 

Mitä helkuttia ettei lasten kanssa muka voi tehdä noita edellä mainittuja ihan normaaleja asioita? Meillä on normaalijärjellä siunatut ja hyvin kasvatetut lapset. Todellakin käytiin museoissa, raunioilla, taidenäyttelyissä ja lapset jaksoi kävellä enemmän kuin me vanhemmat. Syövät myös etenat ja kampasimpukat ym. Ja ihan juotiin olutta terassilla. Ainut mitä ei tehty niin klo 23 jälkeen ei enää riekuttu ravintolassa vaan mentiin nukkumaan. Olisi voinut tilata lastenhoitajan mutta se ei ole meidän juttu. Isovanhemmat oli välillä reissussa mukana joten silloin mentiin myös viihteelle kaksin. Lapset ei estä tavallista elämää paitsi jos vanhemmat on kädettömiä tai lapset eivät ole perusterveitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei Kreikkaan voi mennä lasten kanssa?

Mikä Kreikan matkan todellinen tarkoitus on?

Juu, voi mennä. Vaihtamaan vaippoja, istumaan lastenaltaan reunalle ja miettimään, mitähän se nirso taapero suostuisi paikallisista ruuista maistamaan. 

Matkan todellinen tarkoitus lienee rentoutuminen, en sitten tiedä kuinka hyvin se toteutuu lentokoneessa korvakipujaan kirkuvan pikkulapsen kanssa.

 

T. Teinien äiti

Minäkin kuvittelin että matkustan ja teen kaikkea miten ennenkin kun saan lapsia. Joopajoo. Ulkomaan matka oli juuri tuollainen, sitä samaa kuin kotona mutta vieraassa ympäristössä "retkikamppeilla", eri bakteereista vielä hyvät turistiripulit mitkä eivät pysy vaipoissa. Vielä valppaampi on taaperon kanssa oltava muutenki. No entäs pelkkä laivareissu, irtiotto ar

Tämä. Tämä on sitä todellisuutta lasten kanssa matkustellessa. Lisäksi ylipäänsä se, että aina pitää olla vahtimismoodipäällä, koska muuten jotain kohta sattuu, jokin menee rikki tai sotkeentuu. Tai vielä paljon pahempaa.

On se asennekysymys. Jotkut ei jaksa mitään tai mikään ei kelpaa ja kaikki on vaan niin vaikeaa. Me olemme reissanneet lasten kanssa hyvillä mielin ja ihan oli aina lomaa arjesta. Toki ulkomailla on ollut aina 4+ tai 5 tähden hotellit kaikilla herkuilla niin mikäs siinä on ollessa ja kierrellessä ihania paikkoja.

Miksi ihmisiä kauhistuttaa kaikki? Miksi vitussa kaikesta pitää luopua kun saa lapsen?

Kaikki, mitä voi tehdä lasten kanssa (matkustelu ym.) on kuitenkin miljoona kertaa mukavampaa ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Siihen se johtaa kun ei tavallinen mies enää kelpaa naisille...

Tavallinen mies -> Persaukinen Pena joka kaipaa naisesta äidinkorviketta ja se ksipalveluidentuottajaa. Näiden Penojen mielestä lastenhoito ja kotityöt on naistenhommaa, ja sitten kun lapsiperhearki alkaa liikaa rasittamaan niin häivytään koko kuviosta ja kitistään parinsadan euron elatusmaksuista. 

 

Ei ihme ettei tuollaisille ukoille ole kysyntää. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä helkuttia ettei lasten kanssa muka voi tehdä noita edellä mainittuja ihan normaaleja asioita? Meillä on normaalijärjellä siunatut ja hyvin kasvatetut lapset. Todellakin käytiin museoissa, raunioilla, taidenäyttelyissä ja lapset jaksoi kävellä enemmän kuin me vanhemmat. Syövät myös etenat ja kampasimpukat ym. Ja ihan juotiin olutta terassilla. Ainut mitä ei tehty niin klo 23 jälkeen ei enää riekuttu ravintolassa vaan mentiin nukkumaan. Olisi voinut tilata lastenhoitajan mutta se ei ole meidän juttu. Isovanhemmat oli välillä reissussa mukana joten silloin mentiin myös viihteelle kaksin. Lapset ei estä tavallista elämää paitsi jos vanhemmat on kädettömiä tai lapset eivät ole perusterveitä.

 

- Haluat kiertää IHAN RAUHASSA MONTA TUNTIA jonkun museon tai näyttelyn = Ei onnistu, koska lapsella alkaa olla jo aika pian tylsää ja iskee jano ja nälkäkin

- Ravintolassa on todellakin riski saada ei lapsille maistuvaa ruokaa ja kun haluat syödä hitaasti ja rauhassa ja fiilistellen niin lapsella alkaa olla jo tylsää, sen jälkeen kiukuttelua koska on nälkä koska ei pitänyt ruuasta, sitten kaupan tai McDonaldsin kautta lisää ruokaa, sen jälkeen ripulia ja/tai oksennusta, siivoamista ja itkua

- Olutta voit ottaa sen maks 1 ja sekin pitää ryystää aika nopeasti, koska lapsilla tulee terassilla tylsää ja koko ajan pitää vahtia ettei satu, mikään mene rikki tai sotkeennu tai jotain vielä pahempaa

- Kello kahdeksalta jo 0-7 vuotiaat pitää viedä nukkumaan ja se päättäkin päivän, jollei ole lapsenvahteja mukana. Itse lähtisin tuossa vaiheessa vasta freessaamisen jälkeen syömään, ehkä shoppailemaan ja tutkimaan iltaelämää

- Kukonlaulun aikaan herätään lasten huutamisiin, leikkeihin, nauruihin ja tarvitaan apua vessassa, on jo nälkä ja jano, ja liian pitkäksi aikaa ei voi laittaa ruutua katsomaan, koska se on kehitykselle huonoksi

Tämä on sitä koetteu realismia. Ai että on se ihanaa se lasten kanssa matkustelu!! 😂

Itse sain lapset 23 ja 26 vuotiaana. Silloin se tuntui luonnolliselta, eikä juuri yhtään pelottavalta. 

 

Nyt ne lapset alkaa olla jo isoja ja omaa aikaa mulla toki on sen puolesta nyt jo paljon ja yhä enemmän vaan edessä. Täytin juuri 36 v. Nyt minua kauhistuttaa ajatus, että saisin vauvan. Näen siitä joskus painajaisiakin. Pelottaa synnytys, missä kaikki voi mennä pieleen. Tai että saisi vakavasti sairaan/ vammaisen lapsen. Myös se pelottaa, kuinka sitovaa elämä olisi vauvan ja pienen lapsen kanssa, ainakin ekat 7 vuotta. Ei siinä juuri mitään omaa elämää juurikaan ole, ellei ole pinkkaa millä sitten palkkaa usein esim. hoito- ja siivousapua.

 

Seuraan somessa esim. palakakkuu tiliä, jossa elämä taaperon kanssa näytti alussa niin idylliseltä <3 sit selvis että mies on tyyliin miljonääri ja kotiapua käy vähintään 15 tuntia viikossa. Kyllä ne omat pikkulapsivuodet oli tuosta idyllistä siis hyvin kaukana 😄 No pointti oli, että ymmärrän että kypsässä iässä tulee enemmän mietittyä niitä elämän realiteetteja, eikä se lapsenteko välttämättä enää ole sellainen helppo päätös ollenkaan. Jos mies on vielä vähän itsekkään tai laiskan puoleinen, niin naisen harteille se projekti pääosin jää. 

Mä en biletä tai matkustele eikä urakaan ole kovin kummoinen. En silti halu lapsia. Jos olisin mies, voisin harkita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisiä kauhistuttaa kaikki? Miksi vitussa kaikesta pitää luopua kun saa lapsen?

 

Kyllä se vanhemmuus varsinkin naiselle usein tarkoittaa luopumista, saattaa mennä terveys ja yöunet moneksi vuodeksi, urakehitys tyssää ja omat harrastukset jää. Riski päätyä yksinhuoltajaksi on myös olemassa kun mies päättääkin ettei lapsiperhe-elämä olekaan häntä varten. Moni mies muutenkin jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kaikki riesa jää naiselle. 

Vierailija kirjoitti:

On se asennekysymys. Jotkut ei jaksa mitään tai mikään ei kelpaa ja kaikki on vaan niin vaikeaa. Me olemme reissanneet lasten kanssa hyvillä mielin ja ihan oli aina lomaa arjesta. Toki ulkomailla on ollut aina 4+ tai 5 tähden hotellit kaikilla herkuilla niin mikäs siinä on ollessa ja kierrellessä ihania paikkoja.

Taidat nyt vaan langeta siihen hyvin inhimilliseen ja tyypilliseen "aika kultaa muistot" virheeseen ja unohdat sen todellisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempana kaduttaa todennäköisesti. 30 v. olis vielä hyvä aika tehdä lapsia. Oman jälkikasvun näkeminen, kasvattaminen, rinnalla kulkeminen voittaa 100-0 kreikan lomat ja festarit. Sitäpaitsi, lapset ei sulje elämästä mitään pois, paitsi ehkä vauva-aikana. t. m 45

Riippuu lapsista ja muistakin olosuhteista. Koskaan ei voi tietää etukäteen, käykö hyvin vai huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempana kaduttaa todennäköisesti. 30 v. olis vielä hyvä aika tehdä lapsia. Oman jälkikasvun näkeminen, kasvattaminen, rinnalla kulkeminen voittaa 100-0 kreikan lomat ja festarit. Sitäpaitsi, lapset ei sulje elämästä mitään pois, paitsi ehkä vauva-aikana. t. m 45

Hahahaa, voin kokemuksen syvällä rintaäänellä ja kahden lapsen isänä sanoa, että mitä absoluuttista paskapuhetta!! 😂 Lapsi on todellakin aivan hirveä rasite kaikella mukavalla aikuiselämälle ja aivan etenkin matkustellessa. En todellakaan halua lähteä lapsieni kanssa 10 km pidemmälle yhtään minnekään, koska: kiukuttelut, syömiset, sairastelut, vahtimiset, vessakäynnit, väsymiset, aikaiset aamut, aikaiset nukkumaanmenot, eväät, vaihtovaatteet, ei-jaksa-kävellä-montaa-tu

AIka jyrkästi kirjoitettu, mutta noinkin voi käydä. Liikunnallisille vanhemmille voi syntyä lapsi, joka mieluummin istuu kotona lukemassa kuin liikkuu missään ja kenenkään kanssa. Se on arpajaistyylinen juttu.

Ei kannata kauhistella, vaan elää elämää niin, kuin hyvältä tuntuu. Ei ole mikään pakko hankkia lapsia, jos ei sitä tunnu. Minustakaan ei ikinä tuntunut ja olen saanut tehdä asioita, joista nautin ja edetä uralla. Ei kaduta edelleenkään.

N49