Olen kateellinen kun muut perii valtavia summia rahaa

Kaksi lastani perivät aikanaan aika paljon, mikä vähän harmittaakin, kun eivät osaa säästää yhtään. No, jospa viisastuvat vielä.

Exälläni on jo nyt omaisuutta yli 200t, rikkaat vanhemmat, kova palkka, ja työelämässä vielä 20v jos pysyy terveenä. Itsellänikin kasassa sijoituksia yli 100t ja työelämää vielä 15v jos pysyn terveenä, itse en tule perimään kuin korkeintaan pari tonnia. Veikkaisin tämän hetken näkymillä, että lapseni tulevat aikanaan perimään vähintään 300t/nuppi, ehkä jopa 500t/nuppi, jos sijoitukset rullaavat jatkossakin suotuisasti. En mainosta heille sijoituksiani, luulkoot että olen aika varaton.

Kyllähän se perintö tavallaan helpottaa elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perijät tietävät erinomaisesti etuoikeutensa ja tilanteen epäreiluuden kateusvalituksesta huolimatta. Mutta kukapa sitä haluaisi saavutetuista eduista luopua. 

Miksi ihmeessä minun pitäisi luopua perinnöstäni? En näe kovaa epäreiluutta siinä, että duunarin hommilla asuntonsa ja mökkinsä maksaneet vanhempani jättävät perintönsä minulle eikä sinulle. Jos minun vanhempani olivat tarkkoja ja säästeliäitä rahankäyttäjiä niin siitäkö pitäisi minua rokottaa vieläkin enemmän kuin valtio tekee nyt? 

Niinpä. Perintöjä kadehtivilla on vähän varkaiden mentaliteettia. Älytöntä kadehtia toisen ihmisen vanhempia ja sukulaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se perintö tavallaan helpottaa elämää. 

Sen takia monet tekevät ahkerasti töitä, säästävät ja sijoittavat, että saavat helpotettua lastensa ja lastenlastensa elämää. En minäkään tee tuota kaikkea siksi, että haluaisin helpottaa tuntemattomien elämää. Haluan helpottaa omieni elämää. Ja en minäkään ole täysin terve, ja olisin voinut luovuttaa monen monta kertaa vaikeassa kohdassa, mutta niin vain olen jatkanut sinnikkäästi. 

Monet ei kuitenkaan pysty välttämättä ottamaan isoa perintöä vastaan, koska perintövero voi olla niin suuri. Toki superrikkaat ovat osanneet järjestää asiansa niin, ettei lasten tarvitse maksaa perintöveroa. Muutto Ruotsiin on yksi keino.

Olisi mukava tietää, miten suuri perintö on avaajan mielestä valtava?

Vierailija kirjoitti:

Monet ei kuitenkaan pysty välttämättä ottamaan isoa perintöä vastaan, koska perintövero voi olla niin suuri. Toki superrikkaat ovat osanneet järjestää asiansa niin, ettei lasten tarvitse maksaa perintöveroa. Muutto Ruotsiin on yksi keino.

Eikös se ongelma ole enemmän se, että kyseessä on joku hankala kiinteistö? Asutustilan rauniot Posiolla ja kesämökkitontti Kemijärvellä. Ja sijoitusasunto muuttotappiokunnassa.

Ja leskellä asumisoikeus jne.

Perintövero nyt ei kumminkaan ole mahdoton rasti, jos perii lähinnä pätäkkää&osakkeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ei kuitenkaan pysty välttämättä ottamaan isoa perintöä vastaan, koska perintövero voi olla niin suuri. Toki superrikkaat ovat osanneet järjestää asiansa niin, ettei lasten tarvitse maksaa perintöveroa. Muutto Ruotsiin on yksi keino.

Eikös se ongelma ole enemmän se, että kyseessä on joku hankala kiinteistö? Asutustilan rauniot Posiolla ja kesämökkitontti Kemijärvellä. Ja sijoitusasunto muuttotappiokunnassa.

Ja leskellä asumisoikeus jne.

Perintövero nyt ei kumminkaan ole mahdoton rasti, jos perii lähinnä pätäkkää&osakkeita.

Suomalaisilla nimenomaan on enemmistö varallisuudesta kiinni kiinteistöissä, epälikvidissä muodossa. Yrityksillä perintövero taas haittaa investointeja, kun veroon on varauduttava etukäteen. Ei uskalleta esim. laajentaa ja työllistää enemmän.

Vierailija kirjoitti:

No, äitini kahmi minun ja sisarusteni perinnön, kun isä kuoli

Ihan mielenkiinnosta, miten tämä mahtoi tapahtua, kun puolisohan ei lähtökohtaisesti peri yhtään mitään ?

Vierailija kirjoitti:

Perinnöt pitäisi kieltää. Täällä ei tarvitse kenenkään syntyä kultalusikka perseessä. 

Jos niin tehtäisiin, vaikuttaisi se koko jansantaliuteen, ihmisten haluun =  haluttomuuteen säästää ja omistaa. Se taasvaikuttaisi koko yhteiskuntaan, verotukseen, sosiaalitukiin, eikä mitenkään hyvällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöt pitäisi kieltää. Täällä ei tarvitse kenenkään syntyä kultalusikka perseessä. 

Jos niin tehtäisiin, vaikuttaisi se koko jansantaliuteen, ihmisten haluun =  haluttomuuteen säästää ja omistaa. Se taasvaikuttaisi koko yhteiskuntaan, verotukseen, sosiaalitukiin, eikä mitenkään hyvällä tavalla.

...siis koko kansantalouteen...

Kadehdotteko muitakin asioita toisten perheistä ja suvuista?

Esim rakkautta, välittämistä, yhteisyydentunnetta, sisaruksia jne.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, äitini kahmi minun ja sisarusteni perinnön, kun isä kuoli

Ihan mielenkiinnosta, miten tämä mahtoi tapahtua, kun puolisohan ei lähtökohtaisesti peri yhtään mitään ?

Olivat tehneet testamentin. Koska me lapset olimme 19-21 -vuotiaita ja kuolema oli todella yllättävä, kukaan ei jaksanut alkaa vänkäämään. Olimme kai sinisilmäisiä ja luotimme, että äiti ei k*seta meitä. Taustalla oli, että iso osa perintöä oli rempattu rintsikka ja maita ja mantuja oli jotain 250 hehtaaria. Muistaakseni kuolinpesän varat olivat 100t markkaa käteistä, siitähän olisi lähtökohtaisesti kuulunut puolet lapsille juu. Hitaammin realisoitavista metsämaista ja mökistä irtosi muistaakseni reilun 10 vuoden aikana jotain 600t markkaa. Äiti mainitsi ohimennen summat, kun oli realisoinut. Piti joka markan itsellään. Eli puolet tuosta kaikesta olisi ollut 350t markkaa jaettavaksi lapsille. En tiiä paljonko olisi nykyrahassa, yksi muunnin arveli, että nykyrahassa meille lapsille kuulunut puolikas olisi ollut 100t euroa. Eipä siinä mitään, äiti ei saanut rahaa poikimaan yhtään. Omat meni muutamassa vuodessa ja valtaosa "lasten perinnöstä" sekin melkein kokonaan. Sellainen tarina. Musta tuntuu, että vastaavia tarinoita oli 1900-luvun loppupuolella kaikkialla.

Kyllä itseänikin harmittaa perintöasiat toisinaan, jos niitä rupean oikein pohtimaan. Ei minusta ole mitenkään kohtuutonta surra sitä, että joutuu itse rämpimään suossa samalla kun osa kuljetetaan limusiinilla vierestä. Perinnöllä leveily on aika vastenmielistä, samoin kuin joidenkin kummallinen olettama siitä, että kyllähän kaikki saavat perintöä.

Myös ajatus siitä, että jos et saanut asiaa X, niin ihan varmasti sitten saat ainakin Y ja Z on ärsyttävä. Oman kokemukseni mukaan ne, joita elämä potkii päähän, ottavat osumaa ihan kaikilla elämän osa-alueilla eikä mitään tasoituksia ole tarjolla. Siksi mielestäni yhteiskunnassa pitäisikin pyrkiä reiluun kohteluun myös niitä heikompiosaisia kohtaan.

Olen omassa elämässäni ohjannut omat ajatukseni siihen, että tämä (perintö ja muu epäreiluus) on asia jolle en voi mitään. Näin se nyt minun osaltani meni, ja voin joko surra tätä lopun ikääni tai yrittää nauttia omasta elämästäni sellaisena kuin se on. Kummassakaan tapauksessa en saa perintöä, mutta vain toisessa tapauksessa elämäni kuluu sitä surren.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on. Minä taas olen ilmoittanut jo, että vanhemmat testamenttaa kaiken suoraan minun lapsille, koska olen itse jo kohta 50 vuotta, niin mihin minä sitä rahaa käyttäisin. Lapsilla on itsenäistyminen, opiskelut, oman asunnon hankinta. Heillä käyttöä sille rahalla paljon enemmän. Eli olen vahvasti sitä mieltä, että perinnöt lapsenlapsille! Siinä säästää perintöveroakin, kun yksi sukupolvi jää välistä!

Siinä vaiheessa, kun alkaa olla iässä, jossa Suomessa omat vanhemmat keskimäärin kuolee, kuuluisi olla jo oma talous asiallisessa kunnossa. 

Testamenttia ei välttämättä edes tarvita, kun voit vain luopua perinnöstä, jolloin se menee lapsillesi. Testamentti toki kannattaa kaikkien tehdä ja sillä sulkea aviopuolisot pois perinnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain homeisen talon josta ei voinut luopua kun oli alaikäisiä lapsia ja perintöveron kunbsiihen aikaan raja oli matalampi. En yhtään rahaa mutta kuluja. Ei kukaan ota edes ilmaiseksi. En nyt maksaa viitsi että joku ottaisi. 

Oletko sinä ja muut arvottomina pitämienne perintötalojen omistajat todellisuudessa yrittäneet myydä talojanne? Luulisi, että halvalle tönölle, jos on yhtään asumiskelpoinen, olisi kuitenkin ottajia. Voihan sellaista käyttää vapaa-ajan asumiseen tai metsästyksen tai retkeilyn tukikohtana, jos joku harrastaa sellaista. Ja purkamiskuntoisen talonhan voi purkaa, jolloin kiinteistövero pienenee. Asumiskelpoista taloa voi myös yrittää vuokrata. Muistan lukeneeni Kodin Pellervo -lehdestä muutama vuosi sitten artikkelin, jossa suositeltiin vanhojen maaseudulla olevien talojen vuokraamista, koska kuulemma kiinnostusta on.

No me ainakin ollaan. Ja siitä purkamisesta tulee kustannuksia. Mietittiin, että jos sähköliittymän ottaisi kokonaan pois, mutta hinta olisi ollut useita tonneja. 

Vierailija kirjoitti:

Kadehdotteko muitakin asioita toisten perheistä ja suvuista?

Esim rakkautta, välittämistä, yhteisyydentunnetta, sisaruksia jne.?

 

Minä ainakin kadehdin lapsena ja nuorena heitä, joiden ei tarvinut pelätä kotiin menemistä ja keillä oli turvalliset vanhemmat ja huoltajat sekä perustarpeet kunnossa. Taloudellisesti vakaa ja turvattu elämä oli tai olisi ollut vielä plussaa siihen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perijät tietävät erinomaisesti etuoikeutensa ja tilanteen epäreiluuden kateusvalituksesta huolimatta. Mutta kukapa sitä haluaisi saavutetuista eduista luopua. 

Miksi ihmeessä minun pitäisi luopua perinnöstäni? En näe kovaa epäreiluutta siinä, että duunarin hommilla asuntonsa ja mökkinsä maksaneet vanhempani jättävät perintönsä minulle eikä sinulle. Jos minun vanhempani olivat tarkkoja ja säästeliäitä rahankäyttäjiä niin siitäkö pitäisi minua rokottaa vieläkin enemmän kuin valtio tekee nyt? 

Niinpä. Perintöjä kadehtivilla on vähän varkaiden mentaliteettia. Älytöntä kadehtia toisen ihmisen vanhempia ja sukulaisia. 

Mitä älytöntä on siinä että kadehtii perheitä missä on asiat hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perijät tietävät erinomaisesti etuoikeutensa ja tilanteen epäreiluuden kateusvalituksesta huolimatta. Mutta kukapa sitä haluaisi saavutetuista eduista luopua. 

Miksi ihmeessä minun pitäisi luopua perinnöstäni? En näe kovaa epäreiluutta siinä, että duunarin hommilla asuntonsa ja mökkinsä maksaneet vanhempani jättävät perintönsä minulle eikä sinulle. Jos minun vanhempani olivat tarkkoja ja säästeliäitä rahankäyttäjiä niin siitäkö pitäisi minua rokottaa vieläkin enemmän kuin valtio tekee nyt? 

Niinpä. Perintöjä kadehtivilla on vähän varkaiden mentaliteettia. Älytöntä kadehtia toisen ihmisen vanhempia ja sukulaisia. 

Mitä älytöntä on siinä että kadehtii perheitä missä on asiat hyvin?

Mitä saavutat kadehtimisella? Et mitään. Keskittyisit itsesi kehittämiseen etkä muiden kadehtimiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on suhteellista. Ottaisin hyvin mieluusti sen pari tonnia. Perin arvottoman talon keskeltä korpea, josta juoksee koko ajan kulut. Perinnöstä en voinut luopua, koska se olisi mennyt riesaksi omille lapsille. Perinnöllä kun on verottajan mukaan arvoa muutamia tonneja. Että näin. 

Olisit voinut kieltäytyä siitä! Ei ole olemassa mitään pakkoperintöä, jonka lapsesi olisi joutunut ottamaan vastaan! Olisit ottanut asioista selvää!

Kerrotko, miten lasten olisi mahdollista kieltäytyä perinnöstä? Ja mihin se sitten päätyisi? Muuten en usko sinua.