Olen kateellinen kun muut perii valtavia summia rahaa

Vierailija kirjoitti:

Olet onnekas. Perinnön saaminen on vienyt yhä useamman suomalaisen taloudellisiin vaikeuksiin, kun perintöverot päätyvät ulosottoon.

Perintöverolla on 10 vuoden maksuaika. Huonosti asiat, jos ei saa omaisuutta myytyä sinä aikana verojen vertaa. Eikä ne verot oikeasti edes ole isoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet onnekas. Perinnön saaminen on vienyt yhä useamman suomalaisen taloudellisiin vaikeuksiin, kun perintöverot päätyvät ulosottoon.

Perintöverolla on 10 vuoden maksuaika. Huonosti asiat, jos ei saa omaisuutta myytyä sinä aikana verojen vertaa. Eikä ne verot oikeasti edes ole isoja

8 prossan vuosikorolla vero melkein tuplaantuu. Vero syöstää monet pahoihin ongelmiin. Leskellä voi olla hallintaoikeus kaikkeen kiinteään. Monen olisi järkevää muuttaa Ruotsiin. 

Jos kuolisin nyt niin aikuinen lapseni perisi koko omaisuuteni eli jota kuinkin 700 000€ joka koostuu sijoitusasunnosta sekä 500 000€ Osake ja rahastosalkusta.

Ja verottaja kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on. Minä taas olen ilmoittanut jo, että vanhemmat testamenttaa kaiken suoraan minun lapsille, koska olen itse jo kohta 50 vuotta, niin mihin minä sitä rahaa käyttäisin. Lapsilla on itsenäistyminen, opiskelut, oman asunnon hankinta. Heillä käyttöä sille rahalla paljon enemmän. Eli olen vahvasti sitä mieltä, että perinnöt lapsenlapsille! Siinä säästää perintöveroakin, kun yksi sukupolvi jää välistä!

Siinä vaiheessa, kun alkaa olla iässä, jossa Suomessa omat vanhemmat keskimäärin kuolee, kuuluisi olla jo oma talous asiallisessa kunnossa. 

Katso nyt vielä oma eläkekertymäsi ennen kuin julistat liikaa tuota pärjäämistäsi. Jos satutkin elämään 90-vuotiaaksi, voit olla pulassa. Tai jos menetät työsi tai työkykysi 60-vuotiaana.

Ei kannata olla ylimielinen, kun on elämän taloudellisesti helpoimmassa kohdassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on. Minä taas olen ilmoittanut jo, että vanhemmat testamenttaa kaiken suoraan minun lapsille, koska olen itse jo kohta 50 vuotta, niin mihin minä sitä rahaa käyttäisin. Lapsilla on itsenäistyminen, opiskelut, oman asunnon hankinta. Heillä käyttöä sille rahalla paljon enemmän. Eli olen vahvasti sitä mieltä, että perinnöt lapsenlapsille! Siinä säästää perintöveroakin, kun yksi sukupolvi jää välistä!

Siinä vaiheessa, kun alkaa olla iässä, jossa Suomessa omat vanhemmat keskimäärin kuolee, kuuluisi olla jo oma talous asiallisessa kunnossa. 

Katso nyt vielä oma eläkekertymäsi ennen kuin julistat liikaa tuota pärjäämistäsi. Jos satutkin elämään 90-vuotiaaksi, voit olla pulassa. Tai jos menetät työsi tai työkykysi 60-vuotiaana.

Ei kannata olla ylimielinen, kun on elämän taloudellisesti helpoimmassa kohdassa. 

Tämä typerys ei tajua, että saman asian voisi hoitaa aikanaan itse kiemtäytymällä perinnöstä, jos vielä tuntuu, että rahaa on liikaa.

Siinä nelikymppisenä ne omat lapset on vasta itsenäistymässä ja itse on työuran huipulla, niin tuntuu juu, että lapset tarvitsee kaiken ja itse ei mitään. Mutta sitten aikanaan, kun vanhemmat kuolevat, voi itse ollakin kuusikymppinen ikäsyrjinnän uhri, ja työttömänä odotella, että 67-vuotiaana alkaa saada parin tonnin eläkettä. Lapset sen sijaan ovat kolmekymppisiä nuoria leijonia, joilla on hyvät työt ja palkat ja osamaksubemarit. Siinä on sitten hyvä kysymys, tarvitsisiko sittenkin itse sen perinnön kipeämmin kuin ne lapset. 

Perijät tietävät erinomaisesti etuoikeutensa ja tilanteen epäreiluuden kateusvalituksesta huolimatta. Mutta kukapa sitä haluaisi saavutetuista eduista luopua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet onnekas. Perinnön saaminen on vienyt yhä useamman suomalaisen taloudellisiin vaikeuksiin, kun perintöverot päätyvät ulosottoon.

Perintöverolla on 10 vuoden maksuaika. Huonosti asiat, jos ei saa omaisuutta myytyä sinä aikana verojen vertaa. Eikä ne verot oikeasti edes ole isoja

8 prossan vuosikorolla vero melkein tuplaantuu. Vero syöstää monet pahoihin ongelmiin. Leskellä voi olla hallintaoikeus kaikkeen kiinteään. Monen olisi järkevää muuttaa Ruotsiin. 

Lesken hallintaoikeus alentaa veroa. 

Mutta kun se on vaan paljon helpompi valittaa kuinka kovaa ja epäreilua elämä on. Kun tuhlaa rahansa baareihin, lomiin, vaatteisiin, tekokynsiin jne. niin voi todeta ettei mitään jää sijoitettavaksi vaan kaikki rahat menee elämiseen, Orpon ansiosta tietenkin.

On mukava tuhlata rahansa baareihin, lomiin, vaatteisiin, tekokynsiin jne. kun ne rahat on saatu perintönä. Vielä parempi jos perintörahoista jää vielä ylikin sijoitettavaksi. On se vaan helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet onnekas. Perinnön saaminen on vienyt yhä useamman suomalaisen taloudellisiin vaikeuksiin, kun perintöverot päätyvät ulosottoon.

Perintöverolla on 10 vuoden maksuaika. Huonosti asiat, jos ei saa omaisuutta myytyä sinä aikana verojen vertaa. Eikä ne verot oikeasti edes ole isoja

8 prossan vuosikorolla vero melkein tuplaantuu. Vero syöstää monet pahoihin ongelmiin. Leskellä voi olla hallintaoikeus kaikkeen kiinteään. Monen olisi järkevää muuttaa Ruotsiin. 

Lesken hallintaoikeus alentaa veroa. 

Kyllä hieman. Se ei kuitenkaan poista tuota mitä kerroin.

Vierailija kirjoitti:

Perijät tietävät erinomaisesti etuoikeutensa ja tilanteen epäreiluuden kateusvalituksesta huolimatta. Mutta kukapa sitä haluaisi saavutetuista eduista luopua. 

Ajattele asiaa perinnönjättäjän kannalta. Minä ainakin haluan jättää perintöni kuten itse haluan, en kuten sinä tai joku muu tuntematon haluaa. Ei teillä kuulu olla oikeuksia minun omaisuuteeni.

Puolisoni on köyhästä suvusta, minä keskivertoa rikkaammasta. Puolisolleni tuli yllätyksenä, miten paljon riitoja, kaunoja ja pahaa verta minun suvussani on rahasta siitä huolimatta, että sitä on enemmän kuin tarpeeksi. Esimerkiksi isäni, jolla on miljoonaomaisuus ja satoja tuhansia käteistä tilillä, katkeroitui äitinsä lapsettomalle ja naimattomalle sisarelle, kun tämä julkesi sanoa tehneensä testamentin naapurinsa hyväksi. 

Puolisoni suku on mielestäni aidompaa ja ihmisinä mukavampaa sakkia. Toki sieltäkin jokunen persläpi löytyy, mutta ainakaan niitä ei tarvitse rahan takia mielistellä. Omassa suvussa on parikin tapausta, että henkilön kuolemaan asti on oltu mielin kielin ja tämän jälkeen ollaankin kiinni toisten kurkuissa ja riidellään siitä, kuka kävi katsomassa vanhainkodissa useammin.

Päätin itse jo vähän täysi-ikäistymisen jälkeen, että en halua rakentaa elämääni suvun varojen tai perinnön varaan, koska inhosin sukuani niin. Kaksinaamaista sakkia, mikään perintö ei ole sen arvoinen. Jos vanhempani hukkaavat perinnön tahallaan etten saa mitään, sittenpä hukkaavat. Teen oman onneni.

Perintöjä testamentataan hyväntekeväisyysjärjestöille ja seurakunnille. Siellä sitten kaivellaan kaappeja ja laatikoita ja päivitellään mitä kaikkea sieltä löytyykään. He vie sitten roinat kirpparille ja joku sukulainen saattaa löytää sieltä vaikka isovanhempansa valokuvat ja korut jos hyvin käy.

Vierailija kirjoitti:

Perintöjä testamentataan hyväntekeväisyysjärjestöille ja seurakunnille. Siellä sitten kaivellaan kaappeja ja laatikoita ja päivitellään mitä kaikkea sieltä löytyykään. He vie sitten roinat kirpparille ja joku sukulainen saattaa löytää sieltä vaikka isovanhempansa valokuvat ja korut jos hyvin käy.

Niin, saattaapa köyhä sukulainen saada seurakunnalta almujakin, jotka oikeastaan peräisin isovanhemmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo ajatus kadehtia perijöitä. Perintöä saadakseen on jonkun läheisen kuoltava ja mitäs kadehtimsita sinä sitten on. Kyllä minä ainakin mieluummin pitäisin ne läheiseni kuin perisin omaisuutta. Perin aikoinaan isäni ja sisareni, heidän kuolemillaan oli väliä tasan 10v ja kuolinpesät jaettiin sitten yhtä aikaa. Näistä yhteensä (jakajia oli monta) sain vähän reilu 30 000€ mikä meni ihan normaalielämiseen, en tainnu ostaa mitään erityistä. En muutenkaan ole rahasta sekaisin menevää sorttia. Parasta tuossa summassa oli että saatoin useamamn vuoden elellä yhtä nuukasti tavallista elämää kuten siihenkin asti mutta ilman huolta mikä aiemmin oli koko ajan läsnä.

Kyllä se perintö turvaa elämää tietyllä tavallaihin muuten ei olisi mahdollisuutta.

Jos ihmiset sijoittaisivat nuo pienetkin perinnöt heti osakkeisiin ja hajauttaisivat tarpeeksi, potti kasvaa varsin mukavasti 20 vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai oman onnensa eteen voi tehdä paljonkin, mutta onhan se ihan eri asia saada taloudellisesti turvattu elämä valmiina tarjottimella kuin rakentaa itse koko palapeli mikä mahdollistaa edes riittävän toimeentulon.

Liiallinen kateus on lapsellista. Aikuiset ihmiset ymmärtävät, että jotkut syntyvät angelina jolieiksi ja jotkut tavanomaisiksi pulliaisiksi. Jotkut syntyvät hyvään perheeseen ja jotkut huonoon, jotkut keskinkertaiseen. Jotkut ovat terveitä ja jotkut eivät. Sellaista se on. Mitä hyödyttää itkeä, miksi juuri minä en syntynyt angelinaksi? Kannattaa sen sijaan tehdä itse se mitä voi. Maailma ei ole mikään sosiaalitasaustoimisto, jossa jokaisen peli aloitetaan syntymän hetkellä samoilla korteilla tai tasataan ne. Tämä on maailma, ei mikään tasausjärjestelmä, jossa voi kinuta sitä ja tätä.

Totta. Mutta köyhän osa on huono demokraattisessa hyvinvointiyhteiskunnassakin. Köyhä on järkyttävän riippuvainen työpaikasta, käytännössä monta kertaa palkkaorja. Kyllä eriarvoisuudesta johtuva katkeruus on oikeutettua.

Vierailija kirjoitti:

Perijät tietävät erinomaisesti etuoikeutensa ja tilanteen epäreiluuden kateusvalituksesta huolimatta. Mutta kukapa sitä haluaisi saavutetuista eduista luopua. 

Miksi ihmeessä minun pitäisi luopua perinnöstäni? En näe kovaa epäreiluutta siinä, että duunarin hommilla asuntonsa ja mökkinsä maksaneet vanhempani jättävät perintönsä minulle eikä sinulle. Jos minun vanhempani olivat tarkkoja ja säästeliäitä rahankäyttäjiä niin siitäkö pitäisi minua rokottaa vieläkin enemmän kuin valtio tekee nyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin vanhemmat kuoli kun se oli teini, sukulaiset ja sossu kustansi elämän, perinnöt vielä päälle takasi huolettoman elämän pääomatuloineen. Elämänsä on lähinnä harrastamista, mutta omasta mielestään hän on niin ahkera että.

Ja sinua tämä harmittaa siksi että? Käytännössä kaverisi on ollut teini-iästä saakka _orpo_ - sitähän kannattaa kadehtia, eikö totta?

Orpo on moni muukin, joskus jopa käytännössä silloinkin vaikka biologiset vanhemmat olisivat elossa.

Käsittääkseni tuo viesti koski ennen kaikkea sitä, että tämä orvoksi jäänyt ei lainkaan käsittänyt olevansa taloudellisen turvan suhteen etuoikeutettu, tai itse myöntänyt sitä, vaan katsoi kaiken omaksi ansiokseen.

En ole ollut koskaan kateellinen kun en matkustelemista kadehdi. Monilla perijöillä menee koko vapaa aika siihen kun juostaan ulkomailla koko ajan.

Luulisi välien väljehtyvän automaattisesti kun tulee isoja varallisuuseroja ja harrastukset muuttuvat. Katkeruutta ja kateutta välttääkseen jos sellaista tulee, pitääkin hakeutua omantasoiseen "seurakuntaan", joilla harrastukset sitä samaa tasoa mihinkä omatkin varat antavat myöden.

Ei ole ihmeemmin perintöä luvassa. Mutsilla ehkä 20t säästöjä (itse saamansa perinnön jämät), eikä mitään muuta kuin risat huonekalut ja satasen telkku. Mitä lie jäljellä hautajaiskulujen jälkeen. Meitä jakajia on 3kpl.