Lapsettoman vanhuus - kuka hoitaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ulkkishoitsu meidät hoitaa lopulta kaikki, lapselliset ja lapsettomat. 

Lapsettomilta hän vie ensin rahat, mutta lapselliset pystyvät edes vaihtamaan hoitopaikkaa, jos hoito on huonoa. Yhtään kukaan ei valvo lapsettoman etua.

Millähän taikatempulla se hoitopaikan vaihto onnistuu, kun sinne hoitopaikkaankin on lähes mahdoton päästä? 

Ymmärrän, että lapsettomia kiukuttaa oma kohtalonsa, mutta niin se vaan menee, että perheetön on vanhan täysin muiden vieraiden ihmisten armoilla. 

Monella lapsettomalla on itseasiassa aktiivinen ja laaja ystävä- ja tuttavapiiri, joka vierailee aktiivisesti. Moni perheellinen saa sellaisesta vain haaveilla.

Vierailee joo, jos vielä pystyvät, mutta lapset ja lapsenlapset on ne, jotka auttaa, hoitaa tarpeellisia asioita ja nostavat äläkän havaitsemistaan hoidon puutteista. 

Vierailija kirjoitti:

Sinne hoivakotiin ei noin vain mennä, vaan paikkaa voi joutua jonottamaan pitkän aikaa kotona. Kotihoito käy pari kertaa päivässä antamassa lääkkeet ja lämmittämässä ruoan, ja jos käy hyvä tuuri niin saat myös vessakäyntejä ja viikottaisen suihkuavun. Muuten olet omillasi.

Ja hoivakoti voi olla ikävä paikka sellaiselle jolla ei ole omaisia huolehtimassa. Kun aamuhoitajat kiireessä miettivät kenen vaipanvaihto tehdään vasta lounaan jälkeen, se on se kenen puolesta kukaan ei valita. Ne joilla on aktiiviset omaiset pääsevät päivittäin sängystä ylös pyörätuoliin, heitä viedään vessaan ja he syövät yhdessä muiden kanssa. Heillä myös on joku joka huolehtii että kuulokoje toimii, silmälasit ovat ehjät, hammasproteesit ovat kunnolliset ja kaapissa on tarpeeksi vaatteita. Nuo asiat kun eivät hoitajille kuulu.

Se, jolla ei ole omaisia voi viettää monta päivää putkeen sängyssä ihan vain hoitajien kiireen takia. Muutama va

Mutta kun niitä omaisia ei siellä hoitokodissa näy hoitamassa. Eivät edes käy katsomassa. Esimerkiksi meidän työpaikalla yhdellä on kuvailemasi kaltaiset omaiset, vaikka suurimmalla osalla on lähelläkin asuvia lapsia. Asukkaita on kuusikymmentä.

Vierailija kirjoitti:

Sinne hoivakotiin ei noin vain mennä, vaan paikkaa voi joutua jonottamaan pitkän aikaa kotona. Kotihoito käy pari kertaa päivässä antamassa lääkkeet ja lämmittämässä ruoan, ja jos käy hyvä tuuri niin saat myös vessakäyntejä ja viikottaisen suihkuavun. Muuten olet omillasi.

Ja hoivakoti voi olla ikävä paikka sellaiselle jolla ei ole omaisia huolehtimassa. Kun aamuhoitajat kiireessä miettivät kenen vaipanvaihto tehdään vasta lounaan jälkeen, se on se kenen puolesta kukaan ei valita. Ne joilla on aktiiviset omaiset pääsevät päivittäin sängystä ylös pyörätuoliin, heitä viedään vessaan ja he syövät yhdessä muiden kanssa. Heillä myös on joku joka huolehtii että kuulokoje toimii, silmälasit ovat ehjät, hammasproteesit ovat kunnolliset ja kaapissa on tarpeeksi vaatteita. Nuo asiat kun eivät hoitajille kuulu.

Se, jolla ei ole omaisia voi viettää monta päivää putkeen sängyssä ihan vain hoitajien kiireen takia. Muutama va

Missä oikein olet töissä? Miten sulla moraali kestää olla tuolla töissä? Tuohan on selvää syrjintää. Ymmärrän, että jonkun pitää huolehtia vanhuksen hlökohtaisista tarpeista, mutta että valituksien perusteella hoidatte toiset ja toisia ette... ei mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän nää nykyajan lapset enää edes hoida vanhempiaan.

Eivät hoitaneet myöskään 40-luvun lapset. Paitsi ne jotka jatkoivat sen maatilan hoitoa ja vanhukset syytingillä.

Mun vanhempani syntyivät 1920-luvulla eivätkä hekään omia vanhempiaan hoitaneet. Muuttivat 1950-luvun alussa maalta Helsinkiin ja vanhempansa jäivät maaseudulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ulkkishoitsu meidät hoitaa lopulta kaikki, lapselliset ja lapsettomat. 

Lapsettomilta hän vie ensin rahat, mutta lapselliset pystyvät edes vaihtamaan hoitopaikkaa, jos hoito on huonoa. Yhtään kukaan ei valvo lapsettoman etua.

Millähän taikatempulla se hoitopaikan vaihto onnistuu, kun sinne hoitopaikkaankin on lähes mahdoton päästä? 

Ymmärrän, että lapsettomia kiukuttaa oma kohtalonsa, mutta niin se vaan menee, että perheetön on vanhan täysin muiden vieraiden ihmisten armoilla. 

Monella lapsettomalla on itseasiassa aktiivinen ja laaja ystävä- ja tuttavapiiri, joka vierailee aktiivisesti. Moni

Kukaan ei hoida satojen kilometrien päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ulkkishoitsu meidät hoitaa lopulta kaikki, lapselliset ja lapsettomat. 

Lapsettomilta hän vie ensin rahat, mutta lapselliset pystyvät edes vaihtamaan hoitopaikkaa, jos hoito on huonoa. Yhtään kukaan ei valvo lapsettoman etua.

Millähän taikatempulla se hoitopaikan vaihto onnistuu, kun sinne hoitopaikkaankin on lähes mahdoton päästä? 

Ymmärrän, että lapsettomia kiukuttaa oma kohtalonsa, mutta niin se vaan menee, että perheetön on vanhan täysin muiden vieraiden ihmisten armoilla. 

Monella lapsettomalla on itseasiassa aktiivinen ja laaja ystävä- ja tuttavapiiri, joka vierailee aktiivisesti. Moni

Vierailee joo, jos vielä pystyvät, mutta lapset ja lapsenlapset on ne, jotka auttaa, hoitaa tarpeellisia asioita ja nostavat äläkän havaitsemistaan hoidon puutteista. 

 

Kuten jo monesti mainittu, eivät auta. Käypäs hoitokodissa pyörähtämässä niin näet totuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailee joo, jos vielä pystyvät, mutta lapset ja lapsenlapset on ne, jotka auttaa, hoitaa tarpeellisia asioita ja nostavat äläkän havaitsemistaan hoidon puutteista. 

Kuka näin sanoo? Aivan varmasti joku muukin voi nostaa äläkän. Ja miksi oletetaan, että lapsettomilla on vain samanikäisiä ystäviä? 

Olin 20-vuotias opiskelija, kun isäni silloin 50 vuotta sairastui parantumattomasti vakavaan syöpään. Käytännössä se tarkoitti sitä, että äitini siirtyi tekemään osa-aikaisena ja lopulta ihan hyvissä ajoin jättäytyi pois töistä kokonaan. Minä ja muut sisarukset asuimme 100km päässä kukin eri suunnalla. Olimme aina käyneet lomilla, vapailla ja viikonloppuisin vanhemmillamme eli sinänsä välimatka ei ollut ongelma, mutta jos minulla olisi ollut oma perhe ja omia lapsia, en minä olisi voinut olla samalla tapaa auttamassa vanhempiani. Kuten ei perheelliset sisaruksenikaan pystyneet niin paljon kuin olisivat halunneet.

Äitimme kantoi tosi raskaan taakan ollen päävastuussa isästämme, mutta toisaalta se on saanut miettimään, että kukas äitimme hoitaa, jos sama on edessä? Meillä lapsilla on työt, päiväkodit, koulut, joten emme oikein voi muuttaa äidin luokse. Voiko äiti muuttaa meille? Ehdottomasti, mutta jos kyse on syövästä, niin se vaatii hygienian suhteen niin ison, sairaalatason ponnistuksen, ettei se lapsiperheessä toteudu mitenkään.

Jos syöpä äidille tulee, niin mihinkään sairaalaan häntä ei viedä sitä kärsimään, mutta silloin jonkun sisaruksista täytyy jättäytyä töistä ja pistää oma perhe-elämä sivuun. Se on tosi haastavaa nykyisessä yhteiskunnassa, jossa ei ole samanlaisia mahdollisuuksia tai edes kunniakysymys isovanhempien hoitoon itse omassa kotona.

Yhteisöllinen hoivakoti. Myy kodin ja muuttaa hoivakotiinvuokralle + tarv. hoitoapi. Tämä on oleva yleinen kaava tulevaisuudessa.  Ei lapsettoman ihmisen vanhuus poikkea lapsellisen vanhuksen elosta. Se jolla ei ole lapsia, hänellä Huolia on huomattavasti vähemmän 😃

En ymmärrä Hesarissa Avautunutta naista ollenkaan. 

Ihanaa olla yksin!💖

Vierailija kirjoitti: Mutta kun niitä omaisia ei siellä hoitokodissa näy hoitamassa. Eivät edes käy katsomassa. Esimerkiksi meidän työpaikalla yhdellä on kuvailemasi kaltaiset omaiset, vaikka suurimmalla osalla on lähelläkin asuvia lapsia. Asukkaita on kuusikymmentä.

Näin minäkin olen ymmärtänyt. Kun kävin katsomassa äitiä hoitojaksolla hoivakodissa, sain kuulla miten hienoa on, että me lapset välitämme äidistämme ja osallistumme hoitoon. Ei ole yleistä nykyään.

Nro 106: "Kuten jo monesti mainittu, eivät auta. Käypäs hoitokodissa pyörähtämässä niin näet totuuden."

Olet kyllä ihan oikeassa. Vaikka omaiset käyvätkin välillä piipahatamassa vanhusta katsomassa, niin aika harva kuitenkaan alkaa mitään vaippoja vaihtamaan tms. Vanhustenhuolto on monimutkainen asia eikä monillekaan termeille ole puhekielessä selkeää määritelmää. Itse entisenä sairaanhoitajana ajattelen niin, että hoitaminen on just sitä vaipanvaihtoa, suihkuun viemistä, lääkkeiden jakamista ja antamista, säärihaavan hoitamista yms. Huolehtiminen taas on sitä, että varmistaa vanhuksella olevan asianmukaisesti vaatteita, vanhus pääsee halutessaan kampaajalle jne. Ja kotona olevan vanhuksen kohdalla sitten erilaisten palveluiden tilaaminen, laskujen maksaminen yms. Vielä sitten sana "auttaminen" eli vanhuksen voi auttaa sängyssä mukavampaan asentoon tai kotona asuvaa vanhusta voi auttaa vaikka hakemalla liiteristä polttopuita yms. Yleensä, kun vanhus joutuu hoivakotiin, on luonnollista omaisenkin olettaa, että siellä vanhusta hoidetaan. 

Tällä yhdellä on joku trauma 40-luvulla syntyneistä vanhemmistaan.

40-luvulla syntyneet olivat se suuri muuttajasukupolvi.  Vanhemmat jäi maaseudulle, kainuuseen ja jonnekin kauas kun nuoriso lähti työnperään.  Jotkut menivät ehkä vanhainkoteihin ja maalaiskunnissa 70-luvulla rakennettiin kirkonkyliin vanhusten asuntoja joten saivat esim siivousapua ilman kotiavustajien  pitkiä matkoja.

Omat vanhempani kuolivat itsenäisinä omaan omistusasuntoon ilman apuja tarvitsematta 86-vuotiaana kumpikin muutaman vuoden välein. No, siivooja kävi.

Minua periaatteessa ärsyttää kun tämä yksi koko ajan yleistää jonkun oman sukutragediansa.  Huonot  40-lukulaiset vanhemmat jotka eivät hoitaneet lapsiaan vaan hoidattivat vanhemmillaan joita eivät hoitaneet  kun olivat syytingillä entisessä maalaistalossaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Mutta kun niitä omaisia ei siellä hoitokodissa näy hoitamassa. Eivät edes käy katsomassa. Esimerkiksi meidän työpaikalla yhdellä on kuvailemasi kaltaiset omaiset, vaikka suurimmalla osalla on lähelläkin asuvia lapsia. Asukkaita on kuusikymmentä.

 

Näin minäkin olen ymmärtänyt. Kun kävin katsomassa äitiä hoitojaksolla hoivakodissa, sain kuulla miten hienoa on, että me lapset välitämme äidistämme ja osallistumme hoitoon. Ei ole yleistä nykyään.

Ei tarvitse osallistua perushoitoon yms, mutta kun alkuperäisessä kommentissa mainittiin tekareiden, kuulolaitteiden yms huollosta. Moni omainen ei ole kiinnostunut niiden huollosta. Oletetaan, että me hoitajat jotenkin hankitaan ja maksetaan niiden korjaukset yms.

Vierailija kirjoitti:

Harvase ilta TV:ssä, yms valitetaan sitä, että vanhuksia ei hoideta. Tuohtuneet lapset valittavat vanhempiensa huonosta kohtelusta hoitokodeissa ja avohuollossa, joskus varmaan ihan asiasta. Koskaan ei kuitenkaan kysytä, miksi lapset eivät itse hoida vanhempiaan. Sehän oli sentään maan tapa sata vuotta sitten. Mutta kukapa niin tekisi, kun hyvinvointivaltio on luvannut hoitaa vanhemmat. Ja vielä ilmaiseksi. Riittää kun mummille vie äitienpäivänä ja jouluna marketin alennushyllyltä siepatun nahistuneen kukan.

Ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevan vanhemman kotona hoitaminen tarkoittaisi sitä, että lapsi joutuisi irtisanoutumaan töistä. Siellä hoitokodeissa raskasta työtä tekevällä hoitohenkilökunnalla on kuitenkin työajat, ja välillä saa käydä kotona nukkumassa. Yksi ihminen ei pysty hoitamaan esim. muistisairasta vuorokauden ympäri vuodesta toiseen. Sata vuotta sitten maaseudulla ei käyty kodin ulkopuolella töissä eikä ihmiset ylipäänsä eläneet yhtä vanhoiksi kuin nykyään. Minä en ymmärrä tätä, että ihan vakavasti kehotetaan poliitikkojenkin taholta ihmisiä hoitamaan omia vanhempia, kun se tosiaan tarkoittaa sitä että ihmiset joutuu irtisanoutumaan töistä. Muistisairaudet yleistyy koko ajan, ja ylipäänsä yhä vanhemmaksi elävät ihmiset tarvitsevat yhä enemmän hoitoa. Itse vietän kaikki lomani ja monet viikonloputkin vanhempani luona, joka pärjää yksin kotonaan arjessa. Välimatkaa on 400 kilometriä. Käyn hoitamassa siivoukset ja lakanapyykit, ja lisäksi hoidan kaikki virasto- ja lääkäriasiat, jotka vaatii soittelua tai netin käyttöä. Tähän pystyn, mutta jos päivittäistä apua tarvittaisiin, en siihen kykenisi. Niin itsekäs olen, etten viisikymppisenä halua irtisanoutua töistäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Mutta kun niitä omaisia ei siellä hoitokodissa näy hoitamassa. Eivät edes käy katsomassa. Esimerkiksi meidän työpaikalla yhdellä on kuvailemasi kaltaiset omaiset, vaikka suurimmalla osalla on lähelläkin asuvia lapsia. Asukkaita on kuusikymmentä.

 

Näin minäkin olen ymmärtänyt. Kun kävin katsomassa äitiä hoitojaksolla hoivakodissa, sain kuulla miten hienoa on, että me lapset välitämme äidistämme ja osallistumme hoitoon. Ei ole yleistä nykyään.

Ei tarvitse osallistua perushoitoon yms, mutta kun alkuperäisessä kommentissa mainittiin tekareiden, kuulolaitteiden yms huollosta. Moni omainen ei ole kiinnostunut niiden huollosta. Oletetaan, että me hoitajat jotenkin hankitaan ja maksetaan niiden korjaukset yms.

Se voi johtua siitä, että omaisillakaan ei ole tietoa tästä asiasta. Mukavaa, jos silloin voitte valaista meitä omaisia (tai lapsettomien tukihenkilöitä).

Vierailija kirjoitti:

Tällä yhdellä on joku trauma 40-luvulla syntyneistä vanhemmistaan.

40-luvulla syntyneet olivat se suuri muuttajasukupolvi.  Vanhemmat jäi maaseudulle, kainuuseen ja jonnekin kauas kun nuoriso lähti työnperään.  Jotkut menivät ehkä vanhainkoteihin ja maalaiskunnissa 70-luvulla rakennettiin kirkonkyliin vanhusten asuntoja joten saivat esim siivousapua ilman kotiavustajien  pitkiä matkoja.

Omat vanhempani kuolivat itsenäisinä omaan omistusasuntoon ilman apuja tarvitsematta 86-vuotiaana kumpikin muutaman vuoden välein. No, siivooja kävi.

Minua periaatteessa ärsyttää kun tämä yksi koko ajan yleistää jonkun oman sukutragediansa.  Huonot  40-lukulaiset vanhemmat jotka eivät hoitaneet lapsiaan vaan hoidattivat vanhemmillaan joita eivät hoitaneet  kun olivat syytingillä entisessä maalaistalossaan.

Vai yleistätkö sinä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Mutta kun niitä omaisia ei siellä hoitokodissa näy hoitamassa. Eivät edes käy katsomassa. Esimerkiksi meidän työpaikalla yhdellä on kuvailemasi kaltaiset omaiset, vaikka suurimmalla osalla on lähelläkin asuvia lapsia. Asukkaita on kuusikymmentä.

 

Näin minäkin olen ymmärtänyt. Kun kävin katsomassa äitiä hoitojaksolla hoivakodissa, sain kuulla miten hienoa on, että me lapset välitämme äidistämme ja osallistumme hoitoon. Ei ole yleistä nykyään.

Ei tarvitse osallistua perushoitoon yms, mutta kun alkuperäisessä kommentissa mainittiin tekareiden, kuulolaitteiden yms huollosta. Moni omainen ei ole kiinnostunut niiden huollosta. Oletetaan, että me hoitajat jotenkin hankitaan ja maksetaan niiden korjaukset yms.

Se voi johtua siitä, että omaisillakaan ei ole tietoa tästä asiasta. Mukavaa, jos silloin voitte valaista meitä omaisia (tai lapsettomien tukihenkilöitä).

Kyllä heille ilmoitetaan, mutta kun se ei ole ilmaista ja vaatii omaisilta toimintaa, niin sitä ei viitsitä hoitaa.

Nro 114: Mä olen niin samaa mieltä kanssasi! Jos päälle viiskymppinen irtisanoutuu työpaikastaan ja on sitten vaikka vain 3-5 vuotta hoitamassa omaa vanhempaansa, niin aika turha kuvitella enää työllistyvänsä sen jälkeen. Omaishoidontuki on naurettavan pieni eikä sillä maksella oman asunnon ja oman elämisen kustannuksia. Minkä verran sitten vanhukselta voi vaatia rahaa tämän tulonmenetyksen vuoksi? Itseasiassa ei yhtään, jos hoitaja on omainen. Ei vanhuksen tarvitse maksaa kuin omat juttunsa ja omaishoitajan pitää maksaa sillä omaishoidontuella kaikki omat juttunsa. Omaishoidontuesta kyllä - ainakin toistaiseksi - kertyy myös eläkettä, mutta koska tuki on niin pieni, niin pelkkiä hiluja vaan. Jos ajatellaan niin, että omaishoitaja voi luopua omasta asunnostaan ja muuttaa hoidettavan luokse, niin mitä sitten tapahtuu, kun hoidettava kuolee? Jos hoidettavalla on muitakin lapsia ja asunto oma, niin siitäpä joutuu sitten omaishoitaja lähtemään, kun muut kuolinpesän osakkaat haluavat pistää vanhuksen asunnon myyntiin. Saahan se omaishoitaja toki siitä osansa ja summalla, mikä jää perintöverojen jälkeen, voi ehkä jotain rahoittaakin, mutta ei siltikään mikään ihan helppo juttu kenellekään. Jos taas hoidettava asuu vuokralla, ei ole mitään takeita, että vuokranantaja tekee uuden vuokrasopimuksen omaishoitajan kanssa.  Omaishoitajuus on melkoinen loukku, jos hoitaja on joku muu kuin hoidettavan aviopuoliso. Aviopuoliso saa sentään leskeneläkeen (tosin tulevaisuudessa ei enää sitäkään). 

Hoidin äitiäni kun häne voimansa hiipuivat.Välimatkaa oli mutta kävin auttamassa niin usein kun voin.Hänellä kävi myös yksityinen hoitoyksikkö.Onneksi äiti vasta loppuvaiheessa tarvitsi apua ja pääsi nopeasti pois ilman virumista jollain osastolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa niistä lapsista olla ainakin se hyöty, että saa vähän parempaa kohtelua hoitolaitoksessa. Kun tietävät, että joku pitää vanhuksen puolia. 

Miksi luulette, että kohtelu riippuisi siitä, kenen lapset valittavat kovimmin?

Sillä ilmiselvästi ON vaikutusta.