Mä olen kyllä ihan kamala äiti.

Itselläni on saman ikäinen ja pari vanhempaa ja mielelläni otan meille kavereita :) Itse olen pirkanmaalta.

Harmi kun tuota ei voi palauttaa mihinkään!

Valitettavasti emme asu Pirjanmaalla, olisi ihana saada tuo lapsi edes tunniksi jonnekin! ap

Mun tekisi mieli ravistella sua ap ja kovaa! Lapsesi käytökseen saattaa hyvinkin olla syynä se, että olet ollut masentunut synnytyksen jälkeen, etkä ole pystynyt luomaan häneen yhteyttä. Tarvitset todellakin apua ja pikaisesti!

Ne vaan mittaa ja punnitsee ja kysyy että onko jotain mielen päällä, Jos sanoo että eipä ole, niin se käynti päättyy siihen. Ei siellä oikein uskalla mitään sanoa. Ap

Vierailija:

Lapsi on aina ollut jotenkin vaikea, koko ajan vinkumista eikä koskaan tyytyväinen mihinkään.

Hän ei vieläkään osaa puhua mitään. Eikö osoittaa, eikä nyökytellä tai mitään. Sitten hän vinkuu kun ei saa haluamaansa.

Missään ei ole hyvä, mikään ei ole hyvä. Jos selkäni käännän hetkeksi, kakara sotkee ja tuhoaa kaiken minkä käsiinsä saa.

Ruoka ei kelpaa, niin enpä enää jaksa tarjota. Hampaita ei saa pestyä ja vaatteet repii päältään.

Jos otan syliin, puree, potkii ja lyö, repii korvikseni irti ja tukkaani.

Voi kun saisi edes kerran yhden hymyn, tai tyytyväisen hetken, mutta ei varmasti.

Missään ei voida käydä kun lapsi pistää kaiken maan tasalle, ja jos otan syliin ja kiellän niin se puraa ja repii niin kauan että en pysty pitämään.

Ennen lasta elämäni oli paljon parempi!

Ap

Ap, tuo EI ole normaalia käytöstä. Kuka neuvolassa on lastasi tutkinut? Neuvolaterkkari normaalien neuvolakäyntien puitteissako? Jos niin on, vaadi ihmeessä lähetettä neuvolapsykologille. Lapsellasi voi olla ties mitä vialla, ja hän - ja hänen kauttaan myös sinä - tarvitsee apua, terapiaa ja tukea.

Sinulla kuulostaisi olevan oikein oppikirjaesimerkki masennuksesta. Voimattomuus, haluttomuus, itkuisuus, lyhytpinnaisuus ovat kaikki masennuksen oireita.

Usein ongelmat ovat sellainen vyyhti, että on vaikea päättää, mistä päästä sitä alkaa selvittää. Näin sinunkin tapauksessasi. Että onko lapsesi käytös oirehdintaa sinun masennukseesi (aivan mahdollista) vai oletko sinä masentunut lapsesi vuoksi. Joka tapauksessa ETSI APUA, ETSI SITÄ JO TÄNÄÄN!

Ja juuri nyt: juo kuppi kahvia tms., rauhoitu ja mene halaamaan sitä reppanaista lastasi, joka itku silmässä meni nukkumaan. Kyllä se siitä kirkastumaan lähtee, kun saatte apua. Mutta älä jää kotiin murehtimaan, apua ei tule, jos sitä ei hae.

Miten voi olla normaalia se, ettei sinun ja lapsesi välillä ole lainkaan hellyyttä? Miksi et ole hakenut apua jo aikoja sitten? Toisaalta, masentuneena ei varmasti saa mitään aikaiseksi. Mutta vielä ei ole liian myöhäistä.

Masennus on hoidettavissa, samoin apua ja hoitoa on annettavissa lapsen mahdollisiin neurologisiin tai psykologisiin häiriöihin ja kehitysvammoihin.

Jos et mitään tee, tilanne ei ikinä kohene. Näytä tämä ketju myös miehellesi.

Vierailija:

Ne vaan mittaa ja punnitsee ja kysyy että onko jotain mielen päällä, Jos sanoo että eipä ole, niin se käynti päättyy siihen. Ei siellä oikein uskalla mitään sanoa. Ap

Hänen käytöksensä johtuu jostain (esim. reaktio sinun masennukseesi tai käytökseesi, jotain neurologista tms.) Mutta lapsesi on yhtä ihana ja ainutlaatuinen lapsi kuin kenen tahansa ja oli syy hänen käytökseensä mikä hyvänsä, sitä pystyy muuttamaan. Tilanne pitää selvittää. Ota yhteyttä asiantuntijaan (keneen hyvänsä, apua voi lähteä hakemaan joko lapselle, sinulle tai molemmille, neuvolasta, lääkäriltä, kirkosta, auttavista puhelimista, psykologilta, kriisikeskuksesta, mistä tahansa - jostain kun lähtee liikkeelle, niin sieltä ohjataan sitten eteenpäin).



Tsemppiä!

Meiltä löytyisi satunnaisesti kyläilypaikka lapsellesi, jos haluat hengähtää. Omat lapset 2v. ja n. 1 v. Saisit vähän ladattua omia akkujasi, ja ehkä haettua apuakin..?

Nyt menet kyllä johonkin puhumaan. Pahimmillaan lapsesi saa kkoko vyyhdistä huonon startin elämälleen ja syrjäytymisen kierre alkaa siitä tunteesta että edes oma äiti ei välitä. Eli tee lapsellesi suurin mahdollinen palvelus ja hankkiudu hoitoon.

Olisiko olemassa esimerkiksi mummo joka voisi hoitaa lasta vaikkapa viikon?



Laita paperit hoitopaikkaa varten vetämään NYT.



Perse irti tuolista ja ota itseäsi niskasta kiinni. Älä anna lapsesi kärsiä sittä, että olet masentunut.



Lisäksi kuulostaa siltä, että lapsella on joku ongelma/sairaus. Varaa aika yksityiseltä lastenlääkäriltä. Please tee tämä lapsesi puolesta.

oot kyllä kamala, jos ei oo provo..kirjotustyylistä päätellen on.

Masennukseen haet apua mielenterveystoimistosta. Varaa aika jo tänään!

Olet masentunut.



Näytä tämä ketju vaikka miehellesi ja pyydä apua, pyydä häntä auttamaan sinua oikein aktiivisesti avun hakemisessa.



Kun saat itsesi kuntoon niin elämä hymyilee taas. Sinut täytyy saada kuntoon jotta pystyt nauttimaan lapsestasi ja hänellä on turvallinen äiti.

Että jos sun masennus on kestäny pitkäänki, tyyliin koko lapsen elämän ajan, niin ei ihme jos lapsi reakoi jotenkin..



Jätä nuo syyllistäjät kuiten omaan arvoonsa, ne ei luultavasti tiiä yhtää mistä ne puhuu.



Ole rohkea, ja hae apua!



Terkuin: masennuksesta lapsen syntymän jälkeen myös kärsinyt ja apua hakenut/saanut

Olet väsynyt ja masentunut, lapsikin aistii sen ja varmaan on osasyy siihen miksi kiukuttelee ja koettelee hermoja.



Mulla lapset 2v ja 8.5kk ja mies toooosi paljon töissä. Käytännössä olen yksinhuoltaja paitsi että laskut maksaa mies :)



Tunnen välillä ihan samoja oireita, tarvitset aikuista seuraa välillä ja " lomaa" lapsesta jotta jaksat.



Mulla helpotti huomattavasti kun sain otettua irtioton ja pääsin miehen syyslomalla viikoksi kavereiden kanssa etelään. Sain olla omien ystävien kanssa ilman lapsia eikä kukaan edes sanonut että tarvisi äidin apua kun en ollut mitenkään käytettävissä.



Nyt olen aloittamassa parinviikon päästä osa-aika työt joten uskon että aika lasten kanssa on päljon laadukkaampaa kun käyn pari kertaa viikossa tuulettumassa töissä.



Soita sinne neuvolaan tai minne sulla nyt sitten onkin numero, juttele miehesi kanssa jos voisi vähäisinä vapaa-aikoinaan auttaa sua lastenhoidossa että pääset itse jonnekin tai saat ihan vaan levätä.



Voimia tosi paljon, yritä saada apua että jaksaisit. Et ole huono äiti. olet lapsellesi maailman paras äiti, väsynyt vain ja henkissti väsynyt mutta apua hakemalla selviät.

selkeästi et pysty takaamaan kunnon hoitoa lapselle. etkä pysty tukemaan lapsesi kehitystä. lapsesi käytöskään ei ole normaalia.

päivähoitoon osaaikaisesti ja vaikka 3 päivänä viikossa.

terveyskeskus lääkäri voi määrätä masennuslääkkeet ja passittaa mielenterveys toimistoon.

neuvola ei vaadi 1.5v. paljon kehityksen suhteen, mutta silti musta tuntuu että lapsesi kehitys on jo jäljessä. on tutkittu että masentunut äiti ei pysty tukemaan lapsensa kehitystä.

päiväkoti voi olla hyvä vaihtoehto. laita itsesi kuntoon, ettei se ole sitten myöhemmin myöhäistä.

lapsesi kehitys on todellakin jäljessä, jos kertomasi on totta. 1.5v. osaa jo hyvin ilmaista itseään vaikka ei puhuisikaan. osoittelee ja nyökkäilee. moni lapsi jolla on neurologisia vaikeuksia ei jää alle 2v. kiinni neuvola tarkastuksissa. tiedän sen hyvin, koska kokemusta löytyy ja tiedän näin olleen monen muunkin lapsen kohdalla.

Ap, olet masentunut ja selkeästi lapsesi on jo nyt kärsinyt masennuksestasi välillisesti. Hae nyt itsellesi ja lapsellesi apua (ts. lapsellesi hoitopaikka), ettei tilanne pahene entisestään. Et voi antaa itsellesi anteeksi lapsesi huonoa hoitoa jos et nyt tee jotain. Sillä varmasti tulevaisuudessa masennuksesta parannuttuasi voit vain ihmetellä miten edes pystyit ajattelemaan lapsestasi nyt. Ja se ei ole sinun vikasi, olet vain hoidon tarpeessa. Asiat järjestyvät kyllä, mutta nyt sinun on pyydettävä apua, NOPEASTI.



Miehesi kuullosti järkevältä ja luotettavalta. Näytä tämä ketju hänelle ja mietikää illalla yhdessä miten toimitte. Usko pois, kohta asiat opvat paremmin!



Ja oikeasti, halaathan lastasi kun hän herää. Tuli niin äärettömän paha mieli pienen puolesta :( Ja halaus myös sinulle!

Millä sitä omaa aikaa ottaa, kun ei ole KETÄÄN, joka lasta hoitaisi?? Ollapa asiat niin yksinkertaisia... :(

Eli se, mitä inhoat lapsessasi, inhoat itsessäsi.