Mä olen kyllä ihan kamala äiti.

Kaiken maailman tyypit saa lapsia, ja kuinka paljon on pariskuntia, jotka kärsii lapsettomuudesta. Hohhoijaa. Käy sääliksi lapsesi ja kovaa. Totta kai lapsi oireilee, kun sinä et anna hänelle mitään. Hän vaistoaa tunteesi jne jne. Voi hyvää päivää. Otapa yhteys paikkakuntasi sosiaalihuoltoon. Parempi lapsella on olla sijaisperheessä. Eikös vaan? Taidat tietää sen itsekin??

" Kaiken maailman tyypit saa lapsia, ja kuinka paljon on pariskuntia, jotka kärsii lapsettomuudesta" .



Huhhuh. Kun ei vielä ole lapsia, niin se kuvitelma elämästä lapsen kanssa voi olla hieman eri, kuin mitä se todellisuus on.

Niin paljon, kun minä odotin omaa lastani syntyväksi, niin siitä huolimatta suurin osa meidän elämästä on pelkkää helvettiä ja tappelua. Ei se siitä ole kiinni, etteikö sitä lasta olisi odottanut ja rakastanut (ja rakastaa edelleenkin... aina ei vaan ole niin ihanaa ja ruusuista).

Itselläni on pieni poika, ja olen yh. Väsyttää joo, ja välillä ottaa päähän tosi rankasti. Nytkin tekisin mitä vaan, että vois ottaa pienet päivunet...

Mutta, silti oma lapsi on maailman paras asia mulle, ja rakastan häntä ehdoitta. Aina on ruokaa, virikkeitä, unta, hellyyttä jne jne. En antaisi tai vaihtaisi pois.

ps. Tiesin kyllä jo ennen lastakin, että rankkaa tulee joskus olemaan ;-)

Älkää nyt enää lyödä lyötyä naista, ap ei kaikkia ole luotu kanaemoiksi. Monet onkin jo sanoneet että palaa takas töihin. Soita heti huomenna tai jo tänään lähimmälle päiväkodille ja selitä tilanteesi. Luulen, että hoitopaikka järjestyisi pika pikaa. Sano myös miehellesi suoraan ettet enää jaksa.



Palaa töihin tai etsi sellainen jos ei ole.



Hae kuitenkin apua, ihan itsesi takia

Tsemppiä!!!

Mikään ei huvittanut, väsytti vaan ja paniikkikohtauksia tuli. Mutta onneksi hain apua jo kun vauva oli vastasyntynyt. Masennukseen sairastunut ei mahda tunteilleen mitään. Ja kaikista karmeinta on toisten syyllistäminen ja oma syyllisyys. Siksi pitääkin hakea apua, koska ei vika ole sinussa. Masennukseen voi sairastua ihan kuka tahansa.



Itselläni ei ekan lapsen jälkeen ollut mitään, olin maailman onnellisin äiti. Toinen lapsi toi tullessaan helvetin. Vika ei tietenkään ole lapsessakaan, ei kenessäkään, niin vain kävi. Nyt se on onneks taaksejäänyttä aikaa ja rakastan molempia lapsiani yli kaiken ja iloitsen heistä suunnattomasti. Mutta mitä olisikaan voinut tapahtua, jos en olisi apua saanut... pelottaa ihan ajatuskin.



Hae oikeasti apua. Ei kukaan sinua syyllistä mistään, tai jos niin tekee, on se heidän hölmöyttä. Hae apua kunnes sitä saat, itsesi ja lapsesi takia.



t. masennuksen kokenut äiti

Eli toistan sen, mitä monet tässä ovat jo sanoneet. Hae ihan ekaksi mielialalääkkeitä vaikka yksityiseltä yleislääkäriltä, jos sinne pääset nopeammin kuin terveyskeskukseen. Se 50¿ lääkärimaksu on pieni hinta sun ja lapsen tulevaisuudesta. Parin viikon päästä olet siinä kunnossa, että jaksat ruveta suunnittelemaan tulevaisuutta ja ratkaisemaan muita ongelmia.



Että täällä aina pitää tietämättömien typeryksien laukoa kommentteja tyyliin " ei pitäisi lapsia hankkia, jos ei kestä vauva-arkea" . Arrrghh. Itse olen kokenut täsmälleen saman kuin ap. Lähimmäiset onneksi pakottivat hakemaan apua masennukseen ja siitä selvittiin. En ollutkaan ollut huono äiti, ainoastaan sairas.

Kuka käski sinua tekemään ekan lapsen teininä ja vääntämään liudan kakaroita? Oma valinta.