Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen kyllä ihan kamala äiti.
08.03.2007 |
Me ollaan kaikki päivät kotona 1,5 vuotiaan kanssa, mies tekee paljon töitä.
Olen jatkuvasti väsynyt, enkä jaksa yhtään mitään. Tuntuu että inhoan koko lasta.
Tänä aamuna kakara oli saanut käsiinsä minun uusimman lehden, ja se repi sen tuhannen riekaleiksi. Minä suutuin niin, että löin sitä jaloille sillä lehdellä.
Lapselta pääsi itku ja se meni nukkumaan, siellä se nyt nukkuu.
Ei voisi olla yhtään enempi huono ihminen- olo, itkettää :(
Mikä ihme minua vaivaa?
En jaksa ruokaakaan laittaa, annan vaan pullosta kaupan velliä lapselle ja sillä se elää päivät.
Kommentit (47)
Otappa puhelin kauniiseen käteesi ja pirauta neuvolaan. Sanot vaan että soitit, koska olet äärimmäisen väsynyt ja haluat jutella. Neuvolan täti osaa kyllä jatkaa puhelua ja ruveta kyselemään sulta asioista. Auttaa heti kun saat padot purkautumaan ja koko vyyhti alkaa avautumaan. Neuvolan henkilökunta on ammattitaitoista porukkaa just näissä asioissa. Rohkeasti vaan puhelin käten!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin saat ajan jonnekin perheneuvolaan tai psykologille. Aika masentuneelta kuulostat. Neuvolan kautta saat myös apua kotitöihin jne. Nyt on hyvä aika soittaa, kun lapsesi nukkuu.
Yksityiselle mieheni oli soittanut, ja kuulemma aikoja olisi jo kuukauden päähän.
Eli sekin sitten jäi....
Tuntuu että olen vaan helvetin väsynyt, onko se muka jotain masennusta? Ap
Ei kukaan jaksa täysin eristettynä pienen lapsen kanssa kaiken aikaa. Ymmärrän niin hyvin sun tunteita, olin itsekin katketa välillä, kun lapsi oli pienempi ja mies reissutöissä. Vaikka on niin väsynyt, ettei viitsisi edes lähteä minnekään, se kannattaa tehdä. Muutama tunti itsekseen virkistää kummasti.
Jos sulla ei ole läheisiä lapsen hoitajiksi, ota yhteys neuvolaan, ja pyydä sieltä yhteystietoja ja apua. Tässä on lapsenkin hyvinvointi kyseessä, ei vain äidin!
omalääkäri, mielenterveystoimisto, edes neuvolaan juttelemaan, kotiapua????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väsyttää jatkuvasti.
Kysy apua kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta. Siellä on pitkät jonot, mutta jos sanot että pieni lapsi on nyt kyseessä, pääset jonojen ohi. Ensikotikin voi auttaa. Ja kyllä neuvolastakin on pakko apua saada, ei se mistään perheneuvoloista ole kiinni, ihan tavallinen neuvolalääkäri riittää.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, koita saada pikaisesti apua.
mutta sitten ei tee enää mieli tulla kotiin ollenkaan. Elämässä ei ole enää mitään mielekästä kun lapsi pilaa kaiken.
Tekisi mieli erota ja jättää kakara miehelle.
Minusta ei kyllä ole äidiksi. Ei tuollaista lasta voi rakastaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaan niin ylivoimaisen vaikeaa tarttua luuriin. Tai lähteä minnekään. Mies käyttää nykyään lasta neuvolassakin, kun en jaksa lähteä :( Ap
En tiedä, asutko maalla vai kaupungissa, mutta mulle ainakin auttoi sekin, että lähdin vaikka kahville kaupungille lapsen kanssa. Jos ajoittaa kahvittelun lapsen päikkäreiden aikaan, saa siellä rauhassa istua katselemassa maailman menoa ja vaikka lukemassa jonkun hömppälehden. Kuulostaa ehkä tosi pieneltä, mutta mulle ainakin teki hyvää ihan vaan olla pois neljän seinän sisästä ja nähdä muita aikuisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteesta kärsivät aivan varmasti kaikki, lapsesi ja miehesi itsesi lisäksi. Onko sulla työpaikkaa? Koulutusta? Yksi vaihtoehto olisi laittaa lapsi hoitoon ja mennä töihin tai aloittaa opiskelu.
Ja neuvoni ovat auttamattoman myöhässä... Mutta todellakin kuulostaa masennukselta, eikä ihan lievältäkään, jos tunnet noin suurta apatiaa ja vihaakin lasta kohtaan. Sun on nyt pakko saada apua, ennenkuin menet aivan sekaisin. Ikävä kyllä tilanne Suomessa on se, että ihmisen täytyy näissä asioissa osata vaatia ja kerjätä sitä apua, ennen kuin sen saa. Vaikka juuri silloin, kun apua eniten tarvitsee, on heikoimmillaan toimimaan. :(
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miksi et hakeudu terveyskeskukseen? Sieltä saisit aivan varmasti masennuslääkkeen, niin pahalta tilanteesi kuulostaa. Onko susta tuntunut tuolta jo ihan alusta asti? Eli oletko inhonnut lastasi hänen syntymästään asti? Silloin voisi kyseessä olla synnytyksen jälkeinen masennus.
Tiedostatko ollenkaan, että käytöksesi heijastuu suoraan lapseesi? Et pysty tuossa kunnossa kasvattamaan häntä. HAE APUA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Hoidossa hän saisi kunnon rytmin elämäänsä ja kunnollista ruokaa. Et selvästikään ole tällä hetkellä kykenevä hoitamaan lastasi kunnolla. Lapsi hoitoon ja hoidat itsesi kuntoon. Sitten alat etsiä töitä/opiskelupaikkaa tai tehdä jotain, joka tuntuu hyvälle.
Vierailija:
mutta sitten ei tee enää mieli tulla kotiin ollenkaan. Elämässä ei ole enää mitään mielekästä kun lapsi pilaa kaiken.Tekisi mieli erota ja jättää kakara miehelle.
Minusta ei kyllä ole äidiksi. Ei tuollaista lasta voi rakastaa. Ap
Lapsi on aina ollut jotenkin vaikea, koko ajan vinkumista eikä koskaan tyytyväinen mihinkään.
Hän ei vieläkään osaa puhua mitään. Eikö osoittaa, eikä nyökytellä tai mitään. Sitten hän vinkuu kun ei saa haluamaansa.
Missään ei ole hyvä, mikään ei ole hyvä. Jos selkäni käännän hetkeksi, kakara sotkee ja tuhoaa kaiken minkä käsiinsä saa.
Ruoka ei kelpaa, niin enpä enää jaksa tarjota. Hampaita ei saa pestyä ja vaatteet repii päältään.
Jos otan syliin, puree, potkii ja lyö, repii korvikseni irti ja tukkaani.
Voi kun saisi edes kerran yhden hymyn, tai tyytyväisen hetken, mutta ei varmasti.
Missään ei voida käydä kun lapsi pistää kaiken maan tasalle, ja jos otan syliin ja kiellän niin se puraa ja repii niin kauan että en pysty pitämään.
Ennen lasta elämäni oli paljon parempi!
Ap
mitä kuvittelit vauvaelämän olevan? Oletko miettinyt että ehkä lapsi heijastaa sinun käyttäytymistäsi? olen aivan varma että tilanteeseenne saadaan apua ja muutosta jos vain oikeasti haluat.
Alue: Aihe vapaa
sä olet masentunut. Soitapa vaikka neuvolaan alkuun ja kerro että nyt ei enää jaksa.